Kuluneella viikolla järjestettiin Finnish Game Awards -gaala. Tällaiset tapahtumat ovat aina vähän mitä ovat, ja tapahtumaa oli aika vaikea katsella ilman tiettyä myötähäpeän tunnetta. En tiedä, kannattaako näitä nimenomaisia kekkereitä sinänsä nostaa jonkinlaiseen erityisen kamalaan kategoriaan, sillä en ole täysin vakuuttunut siitä, että on mahdollista järjestää mitään tällaista keskinäisen kehun kerhoa ilman, että vaivautuisin. Oscar-gaala on isompi, muhkeampi ja sujuvampi, ja sekin saa minut tuntemaan itseni lähinnä kiusaantuneeksi.
Tänä vuonna gaala järjestettiin merkittävästi aiempaa tiukemmassa muodossa. Yksi syy tälle on varmasti se, että nyt gaala lähetettiin televisiossa, joten aikataulun oli syytä olla rivakampi. Aiempaa korkeampi profiili näkyi myös selvästi siinä, miten tapahtuma esitettiin: kohdeyleisönä eivät selvästikään olleet mitkään hardcore-pelaajat, vaan tarkoitus oli myös toimia eräänlaisena pelialan suurlähettiläänä ns. harmaiden massojen pariin. Pelejä pelataan toki paljon, mutta luulen, että harrastajaporukoiden ulkopuolella käsitys siitä, mitä pelit pitävät sisällään, tai minkälaiset ihmiset niitä pelaavat, tai miksi, on vieläkin aika hatara.
Uskon, että yksi merkittävä syy tälle on yksinkertaisesti se, että perinteisesti monet aktiiviharrastajat ovat tehneet parhaansa pitääkseen menon eräänlaisena salatieteenä, jota varjellaan mustasukkaisesti tyhmien ulkopuolisten katseelta. Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että myös pelejä tekevät ja myyvät tahot ovat usein tyytyneet siihen, että tuodaan ne pelit sinne hyllylle, mutta niistä ei varsinaisesti puhuta -- paitsi tietenkin silloin, kun joku pillastuu julkisuudessa siitä, että jossain pelissä on jotain hirveän kamalaa.
Liioittelen tietenkin, mutta tällaiset tapahtumat, joita katsomalla ne asiaan perehtymättömät vanhemmat saavat oikeasti vähän perspektiiviä asioihin voivat olla vain eduksi. Rautalankaahan tuolla väännettiin aika kovasti -- ei tarvitse olla mikään supernero tajutakseen, että koko tapahtumassa oli selkeä agenda: ei tietenkään ole sattumaa, että kerrotaan, kuinka paljon suomalainen peliala tuo maahan rahaa ulkomailta, tai että vain 5% kaikista peleistä on varustettu K-18-lätkällä, tai että Kummit Ry. sai 12 000 euron shekin, jolla hankitaan hoitolaitteita Lastenklinikan toimipisteisiin. Puhdasta peeärräähän se on, mutta mielestäni aika hyvää ja erittäin perusteltua sellaista. Siihen rinnastettuna se, että Fintelligens tai Putous-hahmot saattavat jättää jotkut aika kylmäksi on oikeastaan aika epäoleellista.
Palkintoja tapahtumassa jaettiin seuraavasti:
Vuoden lastenpeli: New Super Mario Bros. Wii
Vuoden urheilupeli: Forza Motorsport 3
Vuoden yhteisöllinen peli: Buzz! Visailun Maailma
Vuoden liikuntapeli: Wii Sports Resort
Vuoden kotimainen peli: Trials HD
Vuoden toimintapeli: Uncharted 2: Among Thieves
Vuoden innovaatio: Wii MotionPlus & Sports Resort
Vuoden musiikkipeli: Guitar Hero Metallica
Vuoden pelimies: Kari Hietalahti
Peliluola-palkinto: Pelaaja-lehden päätoimittaja Thomas Puha
Vuoden peli: Call of Duty: Modern Warfare 2
FIGMA-gaalan lähetyksen voi käydä tsekkaamassa Ylen Areenalta.
9 kommenttia
Anonyymi
12.4.2010 22:14
Kirjoituksesi kuvasti aika hyvin omia fiiliksiäni tapahtumasta, myötähäpeä mukaanlukien.
Tosiaan aika "casual"-painotteinenhan tuo oli, huvittuneisuutta herätti etenkin se, että kaikki ns. "oikeat" pelit oli sullottu "Vuoden toimintapeli"-kategoriaan (RPG-, FPS- ja strategiapelit kaikki samassa WTF?).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.4.2010 22:37
Miksi Suomessa järjestetään tällaisia gaaloja? Ihan turhaa. Eihän Suomessa järestetä mitään elokuvagaalojakaan, jossa palkittaisiin ulkomaisia elokuvia. Ja kun kotimaista tuotantoa ei ole tarpeeksi yhteen gaalaan, voisi jättää järjestämättä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.4.2010 16:09
Dragon Age.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikki Rautalahti
14.4.2010 17:08
Tällaisten gaalojen tarkoitushan ei oikeasti ole mikään pelkkä palkintojen jakaminen, sillä tällaiset tapahtumat ovat myös hyvä tekosyy markkinointitoimenpiteille. Ja kun puhun markkinoinnista, en nyt välttämättä tarkoita sitä, että saataisiin ihmisiä ostamaan mitään varsinaisia tuotteita, vaan myös profiilin nostoa kohderyhmän -- tässä tapauksessa niiden ihmisten, jotka tykkäävät katsella telkkaria lähetysaikaan -- parissa.
Sellaisena tämä oli minusta varsin onnistunut tapahtuma. Uskallan sanoa, että hyvin monet ihmiset, jotka eivät aiemmin tienneet suomalaisesta pelialasta -- joka ei siis suinkaan pidä sisällään pelkästään pelejä tekeviä yrityksiä, vaan myös median, jälleenmyyjät ja muut vastaavat tahot -- yhtikäs mitään saivat paljon paremman käsityksen siitä, kuinka iso ja laajalle ulottuva ilmiö on kyseessä muun muassa harrastuksena, työllistäjänä, ja kansantalouden vaikuttajana. On em. tahojen etujen -- ja itse asiassa ihan yleisen edunkin, jos niikseen tulee -- mukaista, että perustyypit eivät kuvittele homman pyörivän esim. pelkästään esiteinien tsiutsiu-ammuskelun, nörttäämisen ja kroonisen liikuntatunneilla pärjäämättömyyden ympärillä... jos sallitte pienen kärjistyksen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2010 18:47
Löyhästi vuoden peliin liittyen: vuodetun Irak-jenkkivideon yhteydessä osattiin kauhistella sitä, miten sotilaat suhtautuivat työhönsä kuin videopeliin. Ja CoDiltahan se touhu kieltämättä näytti.
Mutta nyt ollaan siis käyty täysi kierros, kun aikoinaan huolestuttiin siitä, että videopelit näyttivät todellisilta, ja nyt huolestutaan siitä, että todellisuus näyttää videopeleiltä.
Tämä olisi jopa ironista, jolleivät kyseessä olisi olleet oikeat ihmiset, joita "engagea" hinkuneet sotilaat konetykeillään lahtasivat.
Ehkäpä takavuosina Carmageddonista huolestuneet saksalaiset olivatkin oikeassa korvatessaan ihmiset zombeilla ja punaisen vihreällä. Jos peleihin olisi aina ja kautta linjan pakotettu jokin vieraannuttava tai hauskuuttava elementti, olisivatko sotilaat ymmärtäneet suhtautua kohteisiinsa kanssaihmisinä?
-O
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikki Rautalahti
15.4.2010 23:46
Kyllä ne sotilaat ovat osanneet olla vastenmielisiä paskapäitä vuosisatojen varrella ihan ilman videopelejäkin -- esimerkiksi juurikin ne huolestuneet saksalaiset muistaakseni pärjäilivät tällä sektorilla aika oivallisesti tuossa viime vuosisadan alkupuolella. Väittäisin, että pääasiallinen ero piilee lähinnä siinä, että nykyisin siitä jää helposti videomateriaalia todisteeksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.4.2010 02:08
"Kyllä ne sotilaat ovat osanneet olla vastenmielisiä paskapäitä vuosisatojen varrella ihan ilman videopelejäkin -- esimerkiksi juurikin ne huolestuneet saksalaiset muistaakseni pärjäilivät tällä sektorilla aika oivallisesti tuossa viime vuosisadan alkupuolella. Väittäisin, että pääasiallinen ero piilee lähinnä siinä, että nykyisin siitä jää helposti videomateriaalia todisteeksi."
+1
Sodassa "normaalikin" ihminen voi muuttua sadistiksi, mutta voisin veikata, että esim. jatkuva kuolemanpelossa eläminen, kavereiden kuoleman näkeminen ja pakottaminen tappamaan ovat todennäköisempiä syitä kuin se, että kotona tuli pelattua väkivaltaisia videopelejä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikki Rautalahti
16.4.2010 13:04
Äh. Voisin vielä lisätä sen verran, että minusta on suoraan sanoen aika ääliömäistä ruveta etsimään syitä tällaiseen tapahtumaan jostain helvetin videopeleistä, kun samaan aikaan jenkeille annettu rules of engagement -säännöstö on Irakissa pahamaineisen löyhä.
Lainaan Yhdysvaltain merijalkaväen korpraali Jason Washburnin todistajanlausuntoa: "Kolmen palvelusjaksoni aikana RoE-säännöstö muuttui paljon. Mitä suurempi uhka oli, sitä raaemmin meidän sallittiin ja odotettiin vastaavan. Meitä myös rohkaistiin, melkein silmää iskien ja kyynärpäällä tönäisten, kantamaan "pudotusaseita", tai kolmannen palvelusjaksoni aikana "pudotuslapioita", koska jos satuimme ampumaan siviilin, saatoimme heittää aseen kehon viereen, jotta he näyttäisivät vihollisilta."
Hart Viqes, vuoden Irakissa palvellut sotilas kertoi seuraavaa: "Kerran he käskivät ampua kaikkia takseja, koska viholliset kulkivat niiden avulla. Yksi tarkka-ampujista kysyi, "Anteeksi, kuulinko oikein? Ammutaanko kaikkia takseja?" Everstiluutnantti vastasi, "Kuulit kyllä käskyn, sotilas, ammu kaikkia takseja." Sen jälkeen koko kaupunki oli tulen alla, kun kaikki ampuivat autoja. Se oli ensimmäinen sotakokemukseni, ja loppuosa palveluksesta seurasi aika pitkälti samaa rataa."
Ehkä ne syyt siihen sikailuun nyt kuitenkin löytyvät ensisijaisesti siitä, miten niitä ihmisiä ohjeistetaan ja johdetaan siellä, ja mitä kaikkea katsotaan läpi sormien.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.4.2010 21:35
Niin, ei ollut tarkoitus syyttää sikailusta pelejä, vaan lähinnä kysyä sitä, olisiko vähempi "videopelimäisyys" tuonut koko yhtälöön edes parin sekunnin verran harkinta-aikaa tai hiukka vähemmän aggressiivisuutta, jotta liipaisinta vetävä ihminen olisi ehkä miettinyt, onko kyseessä ase vai kamera.
Tai ehkä olisi syntynyt sellainen pieni ajatuksenpoikasen pilkahdus, että tämä ei olekaan Gears of Waria, vaan seuraavana hetkenä tekemäni ratkaisu maksaa oikeita ihmishenkiä. Ehkä se olisi johtanut tiettyyn epävarmuuden tilaan ja uuteen kyselyyn esimieheltä - tai ehkä ei, emme tiedä.Paljon ehkiä ja muttia.
Sinällään olisi mielenvikaista etsiä syitä videopeleistä tähän; ei ollut tarkoitus implikoida sellaista.
RoE-säännöstö on toki se, joka määrää polkan tahdin. Kyseisessä tapauksessa kaikkihan toimivat juuri niin kuin tulikin, kunnes sattui se ikävä vuoto.
-O
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin