Naisen näkökulma

Voi olla useita syitä mennä katsomaan elokuviin Julian Schnabelin uusin elokuva Miral.

1. Kyseessä on Lähi-idän rebel-naisen tarina, ja ne ovat nyt muodissa. Siis poliittinen elokuva. Miralin sisarleffana voidaan pitää ainakin libanonilaisen Georges Hachemin Stray Bullettia ja iranilaisen Zamati Esmatin Orionia. Kaikissa näissä on päähenkilönä nainen miehisen sodan keskellä.

2. Maailmanpoliitikan dramatisointi voi olla opettavaista vaikka elokuva olisikin huono. Tämän elokuvan jälkeen voi mennä baariin ja avata keskinkertaisen keskustelun Israel-Palestiina-konfliktista, kännissä. Koko elokuva on läpileikkaus pitkittyneestä rajariidasta, alkaen vuodesta 1948, jolloin vastasyntynyt Israelin valtio ja sen arabinaapurit joutuvat käsikähmään. Se on yhtä sekava kuin sodat yleensäkin, joten siinä mielessä kuvaa uskollisesti kohdettaan. Toisaalta useat muslimikriitikot ovat sitä mieltä että kyseessä on Hollywood-visio Palestiinasta. Arabit ovat elokuvassa pakolaisia. Elokuvan katsottuani kykenen, selvinpäin, muodostamaan seuraavan lauseen: Elokuva keskittyy ensimmäisen intifadan jälkeiseen aktivismiin 1980-luvun lopulla 17-vuotiaan tyttösen näkökulmasta.

3. Elokuvaa katsellessa voi myös miettiä, onko näyttelijän kansallisuudella väliä, kun on kyse etnisestä draamasta. Palestiinalaista Miralia esittää Intiassa syntynyt ja kasvanut Freida Pinto (yllä olevassa kuvassa ohjaajan kanssa) joka tuli tutuksi Slummien Miljonääristä. Olen nähnyt monia, joiden mielestä tämä on todella feikkiä, yhtä uskottavaa kuin Benicio del Toro Matti Vanhasen roolissa, jos jälkimmäisestä tehtäisiin hänestä kertova elokuva.

4. Neljänneksi voi keskustella siitä, miten uskottavaa on, että elokuvan dialogi on etupäässä englanniksi. Eräässä kohdassa Miral toteaa naiivisti, englannin kielellä, miksei heillä voi olla oikeaa demokratiaa "niinkuin New Yorkissa". Tässä kohden katsoja ei ole varma, onko kyseessä vitsi. Ehkä tämä on viittaus ohjaajan, Julian Schnabelin kotikaupunkiin jossa tämä asuu rakastettunsa, Palestiinasta kotoisin olevan romaanikirjailija Rula Jebrealin kanssa. Miralin hahmo on luotu Jebrealin kirjoittaman omaelämänkerrallisen romaaniin pohjalta.

5. Voi myös pohtia, mitä tällä kaikella on tekemistä Tom Waitsin kanssa.

6. Voi myös miettiä, miksi me katsomme tätä elokuvaa ensi-illassa nyt (29.4), vaikka se nähtiin esimerkiksi Englannissa jo ennen viime joulua. Erään teorian mukaan amerikkalainen levittäjä Miramax tajusi jo kauan sitten, ettei elokuva tule kilpailemaan Oscareista kuten alunperin uskottiin. Joten sen voi julkaista sesongin ulkopuolellakin.

7. Suurin kysymys on kuitenkin tässä: Miksi juutalainen ohjaaja (Julian Schnabel) on tehnyt elokuvan, jossa on selvästi palestiinamyönteinen henki ja jossa juutalaisten näkökulma loistaa poissalolollaan? Tämä tuntuu kreisiltä koska Schnabelin äiti on Lontoossa ilmestyvän Jewish Chroniclen mukaan sionisti. Minun vastaukseni: koska juutalainen ohjaaja on kimpassa arabisyntyisen Rula Jebrealin kanssa, jonka samannimiseen romaaniin Miral perustuu. Miral on itseasiassa Jebrealin alter-ego. Molemmat lähtevät Israelista paremman elämän toivossa pakoon paikalliseen Ruotsiin, Italiaan. Myöhemmin toinen heistä tapaa erään amerikanjuutalaisen elokuva-ohjaajan ja...

Kirjoitettaessa soi Olavi Uusivirta: Preeria