No more kiitos?

Digitaalinen musiikki on syvältä.
Meitä vanhan liiton tyyppejä kyrpii, jos ei pääse näpertelemään kansilehdykkää levyä kuunnellessa. Syynä ei kuitenkaan ole albumien kansitaide tai biisien lyriikat – ne voi kyllä kollata kepeästi netistä. Mutta tsekkaan aina ensimmäisenä kansilehdestä sen, keitä artisti on kiittänyt (jos on).
Miksikö? Siksi, että siinä vaiheessa, kun levy on kiitostekstejä vaille valmis, ovat artistit herkässä tilassa kuin lätkäjengi saunaillassa kymmenen kaljan jälkeen. Kiitostekstien avulla voi analysoida vaikkapa kirjoittajan luonnetta tai luonnevikoja.
Esimerkiksi Sofia Sida kiittelee Butterfly-levyllään helsinkiläistä ravintoloitsijakaksikko Nikoa & Mehdiä. Siis: bilemimmin bongaaminen tämän kaksikon kuppiloista on siis todennäköisempää kuin kaupungin muista kuppiloista.
Yli 100 miljoonan euron omaisuuden ja ennätyksellisen monta sooloartistin listaykkösalbumia Billboard 200 -listalle saanut Jay-Z taas ei kiitä ketään viimeisimmällä The Blueprint 3 -albumillaan. Eikä se tule yllätyksenä, mies on saanut jo kaiken. Ja ainakin nykyään – omin avuin.
Anyway, usein kiitokset alkavat täysin samalla kaavalla. Kärkipäässä on oma rakas tai vanhemmat. Ja jos kyseessä on jenkkiartisti, niin ensimmäisenä hän muistaa kiittää Jumalaa. Mutta kiitosten seasta saattaa bongata melkoisia omituisuuksiakin.
Parhaiten mieleen jäänyt kiitosteksti löytyy Courtney Loven luotsaaman Hole-bändin kymmenen vuoden takaiselta Celebrity Skin -levyltä. Kiitokset saa peräti 94 eri tahoa, muun muassa Tsekin tasavalta, folkmusiikin sanakirja, kiinalaisen lääketieteen mestari Hong Liu sekä Ruotsi.
Kiitostekstit ovat katoavaa perinnettä. Nauttikaa niistä, kun vielä voitte. Kansainvälinen levyntuottajien kattojärjestö IFPI uskoo, että digitaalinen musiikinmyynti ohittaa euroissa CD-levyjen myynnin USA:ssa jo ensi vuonna ja muuallakin maailmassa reilussa kuudessa vuodessa. Nyyh.

Kirjoitettaessa soi Bad Religion: Against The Grain