Kun puolalainen leffajournalisti Bartek Kolodziej painoi kameransa laukaisijaa Inglourious Basterdsin julkaisun edellä lontoolaisessa hotellihuoneessa, tuntui kuin olisin saanut kuulan kallooni. "Ei tämä ole mikään hääkuva" sanoin ja heristin sormeani Bartekille. Tuo hetkellinen homofobia oli kenties westernin innoittamaa, olihan Quentin juuri kertonut cameostaan suosikkiohjaajansa Takeshi Miiken elokuvassa Sukiyaki Western Django (2007).
Auringonnousun ratsastajat.
Hän oli avautunut lapsuudestaan, äitinsä mustasta miesystävästä joka tutustutti hänet elokuvien katsomisen ihanuuteen. Tuon tarinan jälkeen olen aina ymmärtänyt että rotuasiat ovat tärkeällä sijalla Quentinin tuotannossa, miksi ne pursuilevat piristävää monikulttuurisuutta, joka ei kuitenkaan ole holhoavaa. Niissä on tunnistettava vasemmistolainen ote. Ehkä ultraväkivalta, politiikka ja spagetti liittyvät toisiinsa. Tämä on historian väkivaltaisimpana pidetty spagettiwestern:
http://www.youtube.com/watch?v=u8QnzW8jYUM
Miiken elokuva oli jonkinlainen hatunnosto vähemmän tunnetulle spagettiwesternien Sergeille -Sergei Corbuccille joka ohjasi vuonna 1966 westernin nimeltä Django. http://mubi.com/films/django
Ja nyt ollaan tultu jonkinlaiseen väliaikaiseen sulkeumaan Tarantinon Django Unchainedin myötä.
Tarantino on ollut aina tunnettu ideoiden kierrättämisestä. Mutta tämä ideoiden kierrätysidea on vain vanhan kierrättämistä.
Tässä oma kierrätyskaavioni: Miike on tunnettu yakuza-leffoistaan. Ne vastannevat aiheeltaan ja käsittelyltään Tarantinon 1990-luvulla henkiin herättämää gangsterileffojen saagaa. Ja gangsterileffoilla on aina ollut sukulaisuussuhde westerniin. Mutta ei mennä asioiden edelle. Corbucci oli kommunisti. Jotkut ovat väittäneet että tämä näkyy hänen elokuvissaan. Mutta on italolänkkärin ja politiikan välillä muitakin linkkejä. Kun se toinen tunnetumpi Sergio -Sergio Leone- kuvasi 1960-luvulla elokuvan Kourallinen Dollareita ei heti huomattu että elokuva perustui Dashiell Hammettin gangteriromaaniin Red Harvest.
Kirja oli kommunistin kirjoittama. Nimen poliittisuus oli ilmeinen. Myöhemminhän Hammettia epäiltiin epäamerikkalaisuudesta Hän joutui kuseen. Hän kuoli köyhänä.
Mutta tosiasia on, että ilman Hammettia ei olisi Tarantinoa. Edellisen kovaksikeitetty tyyli synnytti amerikkalaisen gangsterin.
Japaniin, Miiken kotimaahan, Hammett Rantautui oman kuolemansa aattona.
Silloin, vuonna 1961, Akira Kurosawa ohjasi Yojimbon. Juoni on identtinen Red Harvestin kanssa: nimetön päähenkilö palvelemassa kahta herraa. Tämän johdosta onkin tullut tavaksi sanoa, että Kourallinen Dollareita on Yojimbon remake. Olisi kuitenkin rehellisempää sanoa että molemmat perustuvat Red Harvestiin. Vai pitäisikö sanoa että molemmat ovat kierrätystaidetta, kuten Django Unchainedkin?
Paras selvitys Hammettin kirjan hämmästyttävän monimutkaisista seikkaluista löytyy täältä: http://www.salon.com/2005/02/28/hammett_2/
Kirjoitettaessa soi M.I.A: Bad Girls
