Resipectiä nauruyskään

Tänään menimme katsomaan norjalaisen Anne Sewitskyn mahtavan uutuuselokuvan Sairaan onnellinen. Annan sille näin monta tähteä*****. Minusta tämä nimen suomennos on vähän harhaanjohtava. Päähenkilön, Kajan keksihymyssä on jotain erittäin psykoottista. Itseasiassa 1978 syntynyt ohjaa Anna Sewitsky kertoi eräässä haastattelussa että päähenkilön lannistumaton hymy liittyy Norjan maantieteeseen. Etelessä asuu kuulemma aina aurinkoisesti hymyileviä kristittyjä. Mutta täällä tehdään myös eniten itsemurhia. http://www.youtube.com/watch?v=a7taXsJV66Y Sewitsky on itse Etelä-Norjasta, Stavernin kaupungista. Tältä se näyttää:

Kyse ei Kajan kohdalla ole kylläkään kaksinaamaisuudesta, vaan eräänaisesta hypersympaattisuudesta, jonka joskus meillä ihmisillä piristeet saavat aikaan. Se jaksaa kyllä naurattaa, varsinkin jos on hiukan tutkalla. Itseasiassa se hypnotisoi katsojat. Ihmisen hymyssä on jotain tarttuvaa. Tuntui kuin poistuessani teatterissa naamani olisi ollut betonoitu ikuiseen smile-asentoon.
Huomasin tämän. Suomenkielen ilmaus ”sairaan” ei mitenkään enää liity kiputiloihin, varsinkaan kurkkukipuihin. Mutta minä nauroin kurkkuni käheäksi, sillä elokuvateatterissa oli mukana vanha kaverini jolla on päihdeongelmia. Hän oli dokannut useita päiviä putkeen ja nyt, mennessämme pressinäytökseen oli hakenut apteekista pullon Resipect-yskänlääkettä. Katsoimme alkumatkan elokuvaa ja nauroimme antaumuksella. Huumorissa oli jotain niin ilkeän pisteliästä että se oli suorastaan nerokasta. Välillä katsominen oli jopa tuskallisen noloa, vaikka olisi ollut liikenteessä ilman Resipectin rauhoittavaa vaikutusta.
Tämä elokuva voitti Sundancessa palkinnon. Amerikkalainen indie-väki piti elokuvasta. Mutta Hollywood Reporterin kriitikko oli äskettäin huolissaan siitä että elokuva ei ehkä menesty teattereissa jenkeissä, sen levottomuutta herättävän sivujuonen vuoksi. Yritin miettiä mikä tämä sivujuoni voisi olla. Sekö että päähenkilön, perheenäidin mies osoittautuu homoksi?

Sitten tajusin, että kysymys on orjuudesta. Selitän vähän. Elokuvassa on kaksi perhettä ja näiden pikkupojat leikkivät keskenään. Toinen on valkoinen, toinen musta.
”Leikitään orjaa” sanoo valkoinen poika elokuvan alussa. Sitten seuraa erilaisia orjaleikkejä. Jouluaattona valkoinen poju ruoskii pyyhkeellä mustaa. Ja itse asiassa, kohtaus on omiaan herättämään levottomuutta. Rauhoittavan kodeiinihumun läpi jää vaikutelma että tämä musta/valkoinen-asetelma on elokuvassa ilman mitään syytä.
Yskänlääkettä nauttinut ystäväni kysyi muuten tässä kohtaa elokuvaa ”Miksei me koskaan leikitty orjaa” ja alkoi nauraa. Sitten hän sai viinakrampin ja poistui teatterista.

Kirjoitettaessa soi css: liberation