Runkkarit ovat nykyisin elokuvien vakiokamaa. Puhun nyt valkokankaan kestohahmosta, joka tilaisuuden tullen, omasta mielestään salaa avaa läppärinsä ja...
...samalla sepaluksensa. Tämä antaa yleensä aiheen ajatella hieman pahastuneena maailman menoa. Ja tietenkin sitä kuinka alas me olemme nyt vajonneet. Tämä miehen ja mobiililaitteen yhteiskuva on sukua 1960-luvun Mission Impossiblelle. Tässä tv-sarjassahan marsitettiin framille jatkuvasti erilaisia tallentavia nauhureita c-kasetteja, videonauhaa yms. 1960-luvun yhteydessä ne ehkä tuntuivat samalta kuin läppäri ja muut digitaaliset härpäkkeet nyt. http://www.youtube.com/watch?v=Jhuc9_T4558
Erona tietysti on, ettei Mission Impossiblessä runkattu.
Tässä yleisö joko tuntee katsovansa peiliin, tai sitten ei. Otaksun että on niitäkin joille runkkaaminen on täysin neutraali juttu. Otan tämän puheeksi koska keskusteluissa pornosta unohdetaan, miten porno edistää uusien tekniikoiden omaksumista. Useimmitenhan todetaan että kyllä se internetti on kauhea, kun siellä on niitä sisään-ulos elokuvia. Ehkäpä oikeampi havainto olisi huomata yhteys netin ja 1970-luvun videovallankumouksen välillä. Molemmissa tapauksissa pornon kuluttajat olivat eturintamassa käyttämässä uutta tekniikkaa. Tekniikkaa, joka ei olisi arkipäiväistynyt ilman näitä runkkareita.
kuva: wikipedia
Enkä nyt puhu uusista, innovatiivisista tavoista vetää käteen! Tulin ajatelleeksi tätä nyt, yrittäessäni ostaa Huuto.netistä ensimmäisen Mission Impossiblen VHS-versiota. Voi olla että menen katsomaan perjantaina ensi-illassa olevan Ghost Protocolin. Tai sitten retrovimmassani kuvaan siitä VHS:n. Kuulun nimittäin niihin joiden mielestä on kivaa katsella juttuja videolta. Silleen niiku ennen vanhaan.
Palatakseni aiheeseen: milloinkaan ei ole ollut valkokankaalla näin paljon runkkuja läppäreineen. Tässä usein toistuvassa kuvassa koneen kanssa masturboivasta ihmisestä(useimmiten mies, kuten elokuvassa Shame) on jotain surullista. Mutta samalla jotain, jonka tulee aivan liian helposti sivuuttaneeksi: pornoa ei ole olemassa ilman tekniikkaa. Porno vaatii aina jonkinlaisen materiaalisen muodon: lehti, netti, valokuva, valkokangas, näyttöpääte yms.
Siis tekniikkaa ei ole ilman pornoa.
Piti pornosta tai ei, on kiinnostavaa (vai pitäisikö sanoa kiihoittavaa) tutkia väitettä, jonka mukaan sellaiset yleistyvät tekniikat kuten internet ja tilausvideo olivat ensin käytössä pornoa kuluttavien parissa ja levisivät sitten kaikkien kuluttajien keskuuteen. Vaikuttaa siltä, että kyberavaruus noudattaa samaa mediassa vallitsevaa porno edellä puuhun -reseptiä kuin mikä havaittiin jo 1970-luvun lopulla. On jopa väitetty että videokonferenssin idea sai alkunsa erään aikuisviihdefirman oivalluksesta.
Kun videonauhurit kameroineen tulivat kuluttajien ulottuville, arvatkaa mitä näillä nauhoitettiin? On jo kulunut hokema että video mullisti pornon. Kun sitten VHS- kasetit esiteltiin kotitalouksille, ensimmäiseksi kotona ei katsottu Lassieta, vaan aerobikkiä ja pornoa. Ja koska Hollywood huomasi, että tyypit todella ostavat/vuokraavat näitä halvalla tuotettuja tiiliskivien muotoisia kasetteja koteihinsa, alkoi VHS:nä ilmestyä MYÖS draamaelokuvia.
Näin voidaan siis sanoa, että ilman pornoa emme katselisi Leijonakuningasta eikä isi katsoisi Bondia. Emme ainakaan tässä mittakaavassa.
Tämä tapahtumien järjestys vetää joidenkin kyynikoiden naaman outoon voitonriemuiseen hymyyn. Ehkä siksi että monien mielestä kotiviihde on kaupunkikulttuurin ja länsimaisen sivistyksen syöpä. Suomalaiset käyvät elokuvissa kerran vuodessa, 70%elokuvista katsotaan kotona. Himassaan runkkaava kunnon veronmaksaja on ehkä luonnollinen piste kehityskululle, joka alkoi joskus 1950-luvulla, kun lakkasimme käymästä elokuvissa ja aloimme katsoa telkkaa. Ei vähiten siksi, että pornoa yleensä pidetään semiklandestiinina toimintana tai yhteiskunnan syöpänä. Mutta harvoin uranuurtajana.
Ja yksityisemmäksi käyvä pornon kulutus on tietenkin räjähtänyt käsiin verkossa. On eri asia piilotella Jallua povarissa tai porkkis-VHS:ää kirjahyllyssä, kuin pyyhkiä tahmeat linkit hakuhistoriasta.
Mutta nykykäsitys on, että jopa nykyiset jokapäiväiset internetin maksujenvälitysjärjestelmät kuten Pay Pal ovat laajassa käytössä, koska pornoa ostavat asiakkaat halusivat ostaa mäntänsä anonyymisti. Jopa videokonfrenssien idean ja interaktiivisuuden noin yleensäkin, nähdään syntyneen kyberpornon piirissä.
Mitä tästä kaikesta tulisi sitten ajatella?
Ajattelen, että läppäreiden edessä itsetyydytystä harjoittava massa saa tietämättään aikaan jotain hyvää yhteiskunnalle, kehittyneempien tekniikkojen muodossa.
Toisin sanoen kun sinä runkkaat, minä saan laskut maksettua!