Nonparellit eivät tee kakkapökäleestä herkullista, sanovat kyynikot. Mutta hiottu huonous ei ole pelkkä sattuma. Huono elokuva, ns. ruskea timantti on harvinainen herkku jonka aitouden vain tosi connoisseur tuntee hampaillaan. Parhaimmillaan kinematografinen haisunäätä on ratkiriemukas kokemus. Huonot elokuvat jotka ovat tietoisesti huonoja ovat useimmiten camppia. Esimerkki: tämän blogin toimituskunnan raadin mukaan eräs maailman parhaista huonoista elokuvista on Michael Winnerin Parting Shots. Se on tarina miehestä joka kuulee lääkäriltä kuolevansa syöpään. Pääosassa Chris Rea, maailman ainoa ruotsalaista iskelmää englanniksi tulkitseva mieslaulaja. Elokuvassa jokainen kohtaus on potentiaalisen nolostuttava ja tuskallinen, mutta silti omituisen kiehtova. Lavasteissa vilisee ruskeaa plyyshiä, hölmöjä lähäreitä, leopardiprinttejä sekä kultaisilla hapsureunuksilla varustettuja lampunvarjostimia. Erittäin törkeän ja todella törkeän rajoilla tallotaan pokkana: koska Chrisillä ei ole mitään menetettävää, hän päättää kostaa kaikille vihamiehilleen ampumallä nämä kuoliaiksi. Ammuttuaan vaimonsa hän soittaa kaverinsa ja pari huoraa ja viettää illan pelaamalla iloisesti backgammonia keveiden operettien soidessa taustalla. Ja eikä Chris edes kuole lopussa, vaan ajaa avollaan horisonttiin hymyillen vittumaista Chris Rea-hymyä! Ei ihme että arvostelijat pitivät tätä elokuvaa "inhottavana" ja "loukkaavana".
Mainstream-leffamainonta tunnistaa ainoastaan tagit "Nerokas" "Napakymppi" ja "Täysosuma" mutta jättää kokonaan käyttämättä murskakritiikkien potentiaalin.Epäsymmetrialla on suora yhteys suuren yleisön makuun joissa huonous assosioutuu katselukelvottomuuteen. Niinkauan kun huonouden aste-eroja ei tunnisteta ei myöskään elokuvia mainosteta tageilla "Inhottava" tai "Loukkaava".
Valitettavasti.
Tämän vuosisadan pökäleestä on paljon puhetta. Todennäköisesti se tulee olemaan Tarantinon kung-fu queenin Uma Thurmanin uutukainen Motherhood. Thurmanin uran u-käännös tappajasta kotiäidiksi on ollut yleisölle liikaa ja se on äänestänyt jaloillaan. Viimesunnuntaina elokuva teki historiaa: ensillassa myytiin yksi lippu. Pulp Fiction kissan uran hännänlasku on joidenkin mukaan huonon mainonnan syytä. Mutta edes kriitikot eivät tajua miten on mahdollista että "Naisyleisöä kosiskeleva romanttinen komedia" jossa on myös Jodie Foster vetää koko näytösaikana yhteensä ainoastaan 11 leffakävijää.
Elokuvan tuottaja Jana Edelbaum puolusti eilen Motherhoodia brittiaviisi Daily Telegraphissa vakuuttamalla lukijoille että se ei ole täyttä sontaa,ei ei missään nimessä. Kuten kuvitella saattaa. Mitä muuta hän voisi sanoa?
Että se on täyttä 100% sontaa?
Arvoisa Lukija. Virallinen Kuraoscar-gaala on alkanut. Mikä sinun mielestäsi on maailman paras huonoin elokuva? Vastaukset allaolevaan nelikenttään.