Näyttää edelleen siltä että kirjamaailman trendit ovat osoitin siitä mitä elokuvarintamalla seuraavaksi tapahtuu. Elokuvan äiti on edelleen kirjotettu teksti. Ja kun kirja myy, siitä tulee myös elokuva.
Äskettäin amerikkalainen Quirk Books, etsiessään sopivaa hittituotetta kehitteli uuden genren: otetaan klassikko ja sotketaan mukaan ninjoja, apinoita ja merirosvoja ja eläviä kuolleita. Tuloksena on jotain jota kutsutaan nimellä mash-up kirjallisuus. Perimmäinen kysymys kun on: kuinka myydä 200 vuotta vanhoja raapustuksia IPod-polvelle?
Kustantajan resepti muistuttaa tuningia: alkuperäiseen automalliin laitetaan spoileri :tuloksena on turboahdettua Jane Austenia, esimerkiksi.Tekotapa on omittu pop-musiikista, romaani on kuin sämpläys.
Mutta tässä tapauksessa sämple on melko iso, yli 85% alkuperäisestä 1813 ilmestyneestä opuksesta.
Kun zombi-versio Austenin romaanista Ylpeys ja ennakkoluulo -Pride and Prejudice and Zombies - ilmestyi 2009 se myi yli puoli miljoonaa. Se ylitti myös 50 000 rajan Briteissä. Itseasiassa sitä pidetään nyt, vuoden jälkeen klassikkona. Ja tietysti Hollywood on seuraamassa hypeä. Alunperin elokuvan tuottajaksi ilmoitettiin Natalie Portman jonka oli myös määrä näytellä elokuvan pitkähampaista Elizabeth Bennetiä. Nyt Portman on luopunut proggiksesta vaikka itse elokuvan tekemistä jatketaan, fanit ovat sitä mieltä että tämä elokuva täytyy tehdä.
Jostain syystä romaanin kansi tuo mieleen elokuvien ja kirjojen arkkityypin. vaginadentatan eli hammasvaginan. Kyse on siitä kauhuskenaariosta joka usein vaivaa meitä miehiä: että naisella on hampaat pimpissään. Kuten kauhuelokuvan Slither naishirviö toteaa "I am so fucking hungry". Sana miehennälkä saa aivan uuden merkityksen.
Mitchell Lichtenstein teki pelon todeksi elokuvassaan Teeth (2007). Leffassa teini-ikäinen tyttö käy gynekologilla ja huomaa että...no loppu on helppo arvata: penikset katkeilevat.