Haastattelin taannoin konkurssin tehnyttä yrittäjää. En voi valitettavasti paljastaa kuka tämä ihminen on, mutta voin kertoa etten se ole minä. Kutsun nyt tätä ihmistä Jariksi.
Kuumaa huumaa, liittymiä ja kännyköitä
Kännykkäliittymäkauppa oli 2000-luvun taitteessa kuumimmillaan. Sonera osti Saksasta 4G oikeuksia miljardeilla ja pörssikurssien piti mennä läpi katosta. Netti oli mullistamassa kaiken ja Nokia oli kuolematon.
Jari oli lapsuudenkaverinsa kanssa perustanut mahtibisneksen. He myivät kännykkäliittymiä puhelinmyyntinä. Kukaan ei ollut aikaisemmin myynyt puhelinliittymiä puhelinmyyntinä. Operaattori X maksoi heille isot rahat jokaisesta avatusta uudesta liittymästä ja isosta rahasta oli hyvä maksaa puhelinmyyjälle isot provikat. Myyjillä oli motivaatio myydä ja kauppa kävi. Parhaimmillaan liittymiä meni 400 liittymää päivässä. Sitten tapahtui jotain.
Ette saa myydä enää
Jari sai puhelinsoiton operaattorilta: Ette saa myydä enää. He ottavat kaiken puhelinmyynnin itselleen. Jari järkyttyi: mitä me sitten myydään? Jonkin aikaa Jari yritti etsiä myytävää näille 40 myyjälle. Call Centerin varusteet: tuolit, pöydät, myyjien leasing autot, isot tilat, puhelinsoittojärjestelmä oli kaikki liisattu. Kuukausikulut juoksivat ja rahat hupenivat silmissä.
Osa myyjistä lähti menemään, osa jäi odottamaan, että Jari keksii jotain uutta myytävää. Paria tuotetta he kokeilivat myydä, toinen lähti vetämään, toinen ei. Osalle piti antaa kenkää, koska myytävää ei riittänyt kaikille.
Sijoitus ja oma tuote
Jari oli oppinut, että edustusmyynnissä saattaa edustussopimus lähteä aina nenä edestä. Hän ei tekisi tätä virhettä enää vaan varmistaisi selustansa. Rahat olivat aika lopussa, joten oma raha ei riittänyt tuotekehitykseen. Apuun pyydettiin sijoittajia.
Jari haki firmaansa sijoitusta, että he kehittäisivät oman tuotteen myytävän tuotteen tilalle. Jari laski, että omassa tuotteessa kate on parempi. Jari palkkasi firmaan myös toimitusjohtajaksi naapurinsa, jotta voisi itse keskittyä myynnin johtamiseen ja tuotteistamiseen. Firma näytti uskottavalta, oli omaa tuotekehitystä, kokenut toimitusjohtaja, hieno historia. Sijoittajat laittoivat firmaan kiinni puoli miljoonaa.
Oma tuote valmiiksi
Oma tuote saatiin valmiiksi ja myyjille saatiin oman firman tuote myytäväksi. Kate oli kohdallaan. Tuotekehitys vei edelleen rahaa, mutta tulevaisuus näytti positiiviselta. Sitten tapahtui taas jotain. Tuli 2008 vuoden talouslama. Asiakkaat lopettivat ostamisen.
Myynti ei vetänyt enää. Rahat olivat loppu. Oma tuote toimi, mutta asiakkaat eivät uskaltaneet oman taloudentilanteensa vuoksi ostaa mitään. Lopuiltakin myyjiltä meni motivaatio.
Konkurssi
Jarin firma meni konkurssiin. Tai ei se juridisesti mennyt konkurssiin, sillä se saneerattiin. Firmasta irtisanottiin kaikki työntekijät ja jäljelläoleva liiketoiminta myytiin kilpailijalle. Jari sai luottotietoihinsa häiriömerkinnän, monta vihaista sijoittajaa ja yhtiökumppaneita, jotka eivät ikinä enää tekisi Jarin kanssa töitä.
Uusi elämä
Suomen firma meni mönkään. Kaverisuhteet menivät pilalle. Konkurssi vaikutti monella tavoin Jarin elämään. Hänen avioliittonsakin kaatui. Jari sairastui masennukseen. Hän myi omaisuuttaan ja muutti ulkomaille. Aloitti uuden elämän, uudessa maassa, missä luottotietohäiriö ei haittaisi firman pyörittämistä.
Kysymyksiä ja pohdittavaa
- Olisiko Jarin pitänyt lopettaa firma heti kun operaattori katkaisi edustussopimuksen? Oliko tekohengitys virheteko?
- Onko oikein, että Jari ei saa tehdä Suomessa bisnestä, mutta saa tehdä toisessa maassa? Olisiko sittenkin sallittua tehdä henkilökohtainen konkurssi?
- Oliko oikein, että sijoittajille myytiin tarinaa menestyvästä firmasta, vaikka vuosi sijoituksen jälkeen yritys meni nurin? Oliko tuotekehityssijoitus virheliike?
- Mikä taho Suomessa auttaa tällaisia masennukseen sairastuneita yrittäjiä, jotka yhtiökumppani, sijoittaja ja työntekijät ovat hylänneet?
- Oliko Jari sankari, kun hän työllisti 40 ihmistä monen vuoden ajan?
- Olisiko Jarin pitänyt siirtyä sivulle ja antaa firman pyörittäminen muille yhtiökumppaneille?
- Nousiko menestys hattuun? Unohtuiko realismi?
- Tuliko matkalla kerrottua sijoittajille rehellisesti mikä firman tilanne on ja mikä on perimmäisenä syynä sijoituskierrokselle?
- Oliko firman ydinosaamista tuotekehitys vai myynti? Kannattiko vaihtaa bisnestä menestyvästä puhelinmyyntifirmasta tuotekehitysfirmaksi?
- Pitäisikö Jari palkita työllistämisestä?
- Pitäisikö Jarin maksaa velkansa takaisin sijoittajille?
- Entä jos Jari kriisin keskellä masentuneena valehteli sijoittajille ja yhtiökumppaneille, pitäisikö niistä antaa anteeksi?
- Kannattaako Jarin kanssa tehdä ikinä mitään bisnestä?
- Pitäisikö Jarin pyytää anteeksi yhtiökumppaneiltaan ja ex-työntekijöiltään?
- Oliko yrityksen kaatuminen Jarin syytä vai ulkoisten surkeiden sattumusten tulosta?
- Onko konkurssista puhuminen tai kirjoittaminen ylipäänsä sallittua?
Menestystä Jarille. Anteeksiantoa sijoittajille, Jarin ex-yhtiökumppaneille ja Jarin ex-työntekijöille.
Menestystä elämääsi! Muista pitää huolta henkilökohtaisen talouden ja firmasi kassavirrastasi myös vaikeina aikoina!
Nuorilla diginatiiveilla on paremmat lähtökohdat elämään. He ovat kasvaneet maailmassa, jossa uutisista saa heti tiedon eikä tarvitse odottaa yhdeksän "pää"uutislähetystä. Diginatiiveille postilaatikolla käyntiin ei liity uutisten odotusten riemua. Diginatiivi oppii kirjoittamaan hipaisunäytöllä ennen näppäimistöä. Diginatiivi on tottunut siihen, että kuvat ovat värikuvia ja median videon ja tv-sarjat pystyy katsomaan älypuhelimella milloin haluaa.
Diginatiivit strukturoivat maailmansa eri tavalla kuin ennen digiaikaa syntyneet. Digiaikana tiedon lähteitä on saatavilla enemmän kuin ennen digiaikakautta ja tiedon luotettavuuden arviointi on taito, jota diginatiivi joutuu pienen ikänsä opettelemaan, mutta samoja tiedon luotettavuuden arvioinnin taitoja tarvitaan myös vanhempana. Myös mediassa toimitus joutuu jatkuvasti arvioimaan tieton luotettavuutta ja luotettavanakin pidetty lähde saattaa levittää väärää tietoa, jolloin mikään perinteinen tiedon luotettavuuden arviointimenetelmä ei päde digiaikana. Tiedon ja tietolähteen luotettavuudelle syntyy digiaikakaudelle uusi määritelmä. Median laatua arvioidaan hakukoneita käyttäessä, mediaa lukiessa, sekä myös käyttäjän itse julkaistessa, jakaessa ja kommentoidessa.
Diginatiiville on enemmän ok tilata spotify, kuin ostaa cd fyysisestä kaupasta. Diginatiiville on luonnollista maksaa tv-sarjojen katselusta kuukausimaksua, jos hän voi katsoa niitä milloin haluaa. Diginatiiville tekstiviesti tarkoittaa whatsappia ja perinteisen puhelun korvannut chatti tai skypesessio on tapaamis- ja keskustelumuotona uusi vakio.
Näin diginatiivi määrittelee uuden laatustandardin
Harwardin tutkimuksessa Urs Gasser, Sandra Cortesi, Momin Malik ja Ashley Lee löysivät seuraavat havainnot:
- Lähes kaikki nuoret käyttävät mediaa ensisijaisesti digitaalisesti
- Nuorilla on hyvät digiosaamisen lähtökohdat
- Digimedia vaikuttaa nuorten käyttäytymiseen
- Hakukoneiden tulosten lisäksi nuoret arvioivat lähteiden luotettavuutta kysymällä kavereiltaan (ja opiskeluissa myös tarkistamalla tietoja myös offline lähteistä)
- Nuoret varmistavat tiedon luotettavuutta heuristisesti ja monien vihjeiden perusteella. Erityisesti interaktiiviset elementit ja visuaaliset elementit mediassa ovat ratkaisevia.
- Suorien Urlien kirjoittamisen sijasta nuoret käyttävät hakukoneita sivustolle menemiseen.
- Visuaalisuudella, videolla ja interaktiivisuudella on merkitystä luotettavuuden arviointiin
- Nuoret luottamus mediaan heikkenee, jos siellä ei ole lähteitä mainittuna
- Diginatiivi ei luota mediaan, jos siinä on kirjoitusvirheitä
- Myös sovellusten ja medioiden sisäisellä haulla on merkitystä, esimerkiksi YouTuben ranking on merkityksellinen sisällön luotettavuuden arviolle
- Nuoret suosivat medioita, joissa on paljon sisältöä
- Sattumanvaraisella selailulla on myös merkitystä luotettavuuden arviointiin ja tiedon hakuun. Nuoret esimerkiksi klikkailevat sattumanvaraisesti tietyn aihepiirin linkkejä tietoa etsiessään.
- Tiedon etsimisessä nuorilla lopputulos voi myös riippua käytettävissä olevasta ajasta, ylipäänsä fiiliksestä ja tiedon määrän ylitarjonnasta tai vähyydestä
- Nuorilla tytöillä ja nuorilla pojilla on usein hyvin erilaiset strategiat tiedon haussa ja navigoinnissa. Myös sosioekonominen asema, ikä ja etninen tausta vaikuttaa mediakäyttäytymiseen
- Nuoret ovat osallistuneet netin pelisääntöjen kehittämiseen ja ovat jo koulussa nähneet kaikki nettikiusaamisen, identiteettivarkauksien ja yksityisyyden suojan ja loukkaamisen muodot.
- Netin mahdollisuuksia ja haittoja on käsitelty ja kehitetty eteenpäin nuorten, vanhempien, opettajien, teknologiatoimittajien ja median kanssa.
- Diginatiivi käyttää eri lähteitä riippuen tiedonhakutilanteesta. Esimerkiksi koulutehtävissä suositaan eri medioita kuin vapaa-ajan tehtävissä.
- Feminiineille käyttäjille on visuaalisuudella enemmän merkitystä kuin maskuliinisille käyttäjille
- Median kulutuksessa iso haaste on infoähky ja tiedon strukturoimattomuus
Miten Z-sukupolvi eroaa aiemmista sukupolvista?
Nykyiset teini-ikäiset ovat "z-sukupolvea". Z-sukupolvi on diginatiivia, koska he ovat syntyneet "kännykä kädessä". Diginatiivien tiedonhaku eroaa aiempien sukupolvien tiedonhausta seuraavasti:
- Z-sukupolven kriteerit: laadullisia, heuristisia, sosiaalisia, ei merkitystä kaupallisen ja ei-kaupallisen tiedon välillä
- Aikaisempien sukupolvien kriteerit: auktoriteettimediat, tiedon täsmällisyys ja uskottavuus
Median tulee olla laadukkaampi visuaalisuudeltaan. Medioiden välinen navigoitavuus pitää olla helpompaa kuin nykyään. Sisällöistä pitää pystyä keskustelemaan helposti tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Lähteet tulee olla selkeästi merkitty ja myös linkitetty alkuperäislähteisiin. Hakukoneiden merkitys tiedon etsimisessä on iso, mutta myös ihmisten välinen kommunikointi eri viestivälineillä ja naamakkain. Digitaalisuus ja diginatiivien suhtautuminen mediaan siis asettaa median kehittäjille uudet laatunormit. Pitkällä tähtäimellä tämä on vain hyvä asia, lyhyellä tähtäimellä on häiritsevää, että digitaalinen sisällöntuottaminen vaatii enemmän panostuksia kuin perinteiseen mediaan. Diginatiivi odotaa lähtökohtaisesti parempaa laatua visuaalisuudessa ja luotettavuuden varmistamisessa.
Menestystä elämääsi ja digitaalinen yläfemma!
Ilkka O. Lavas
kirjoittaja on media-alan sarjayrittäjä, joka on Improve Media mainosverkoston toimitusjohtaja, City-lehden julkaisija ja rakentaa diginatiiviyhteensopivia verkkopalveluita W3 Groupissa.
Lähteet:
- Pew Internet/Lenhart et al., 2011; boyd
& Marwick, 2011; Palfrey, boyd, & Sacco, 2008
- Youth and Digital Media: From Credibility to Information Quality, Urs Gasser, Sandra Cortesi, Momin Malik, Ashley Lee - Harvard University - Berkman Center for Internet & Society, February 16, 2012
- Emma Magazines 2014-2015: Leif Jonasson: Digital natives are redefining the quality standards
Design on muutakin kuin pelkkää kauneutta. Design on parhaimmillaan hyvää elämää, toimivuutta ja estetiikkaa. Naisille opetetaan jo nuorena, että kauneuden takia pitää kärsiä. Olen eri mieltä. Kauneuden takia pitää nähdä vaivaa, mutta kauneus on parhaimmillaan luonnollista, esteettisesti miellyttävää ja korostaa niitä vahvuuksia, joita halutaan korostaa.
Design fail -tarinoita näemme joka päivä
Olet varmasti törmännyt tilanteeseen, jossa ovenkahvaa painaessasi ovenkahva ei painu vaan ovea pitikin työntää ja tunnet olosi tyhmäksi. Design fail. Kahvikannun viimeinen tippa valuu pitkin nokkaa ja pannun kylkeä alas. Design fail. Ovenkahvasta työntäessäsi ovi ei aukea, koska painat oven väärästä reunasta. Hississä ykköskerrokseen mennään painamalla numeroa kaksi. Energiaa kuluu hukkaan kun hissiä pysäytellään turhaan. Design fail työntyy arkeemme ja kärsimme kauneuden vuoksi.
Nykyaikainen design on toimivaa. Designin tehtävä on muotoilla asiat, esineet ja palvelut niin, että elämän laatu paranee. Kauneuden takia kannattaa nähdä vaivaa, jotta elämä on parempaa.
Menestystä design ja muotoiluhankkeisiisi ja elämään!