Metsäkylässä on maanalainen graniittisavusauna. Huikean hyvät löylyt ja tunnelma.
Metsän siimeksessä, noin kilometrin päässä Storfinnhova Gård tilalta sijaitsee taianomainen Metsäkylä. Sen sydän on maan uumeniin rakennettu upea graniittinen savusauna. Metsäkylä on entisen omistajan Martin Andersenin älynväläys. Alue oli nuoren Martinin lempipaikkoja ja kun hän myöhemmin kehitteli Storfinnhovasta elämyskeskusta syntyi idea rakentaa metsään elämyksiä tuottava paikka, jossa aikuiset voisivat luvalla palata sisäisen luovan lapsensa maisemiin ja välittömän ilon tunnelmaan. Näin syntyi savusauna, puumajat ja Metsänhovi. Metsäkansalle luotu Metsäkylä sekä hämmästyttää että ilahduttaa.
Huikea mesta. Suosittelen.
MetsäkyläPuumajassa voi nukkua ympäri vuoden. Jopa talvella täällä on nukuttu.Metsäkylässä voi käydä iltakävelyllä vaikka öö no vaikka metsässä.Metsäkylässä mahtuu syömään isompikin porukka. Lisäksi päätalolla on kokoustiloja isommillekin porukoille.Aurinko laskeutuu. Metsäkylä hiljenee. Metsän rauhaan on hyvä nukahtaa.
Alpit osaavat aina yllättää matkailijan omalla jylhyydellään. Alpit on hauska matkakohde moottoripyörällä ja autolla. Polkupyöräilijöille ja vaeltajille Alpeilla on paljon mukavia haasteita ja näköaloja.
Alpit
Alpit on täynnä hyviä mutkateitä ja vuorten ylitysreittejä eli Passoja. Upeimpia näistä on kuuluisa (mutta ruuhkainen) Stelvio, Timmelsjoch sekä maksullinen tie Großglockner Hochalpenstraße.
Alpeilla on hienoja teitä autoiluun, pyöräilyyn ja moottoripyörillä ajeluunAlpit, Großglockner
Alpeille reissaavan kannattaa huomioida, että lähellä asuvat tulevat sinne useimmiten viikonloppuna, joten pe-su on ruuhkaa enemmän. Viikolla on enemmän tilaa.
Alpeilla riittää mutkia. Großglockner
Alpit on seikkailu. Suosittelen. Menestystä elämääsi!
Lentokone laskeutuu Splitin lentokentälle. Paparazzit ovat kuvaamassa. Samalla lennolla tuli julkkiksia ja meidän porukka.
Paparazzi kuvaamasda julkkiksia Splitin lentokentällä Kroatiassa.Meidän majapaikassa on yksityinen uimaranta. Apartmentin varasin Homeawayn kautta Marušićistä.
Majoitumme tunnin ajomatkan päähän Marušićiin, joka on Makarskan Rivieraan ja Omišin välissä. Huoneiston olimme varanneet Homeaway:n kautta.
Makarska Riviera Kroatia
Kroatiassa parhaan loman saa, kun varaa huoneiston, vuokraa auton ja seikkailee ympäriinsä. Oma huoneisto on rauhallinen. Autolla pääsee eri beacheille ja aktiviteetteihin. Toki pääsee julkisillakin, mutta oma on aina oma.
Kroatiassa on paljon linnoja, joista useista on varsin mainio näköala merelle.
Linnoja
Kroatia on täynnä linnoja. Niissä riittää ihmeteltävää pienemmille ja isommille. Kannattaa mennä joko heti aamusta tai myöhään illalla. Keskipäivällä on tuskaisen kuuma kävellä.
Laivareissuja saarille
Saarille menee laivaretkiä päivittäin. Kroatian saaristo on upea ja saarilla olevat pienet kylät ovat sympaattisia. Käymme Dracin saarella ja kuuluisallab Bol kylän lähellä olevalla beachilla, missä löytyy kaikille tekemistä: kivoja rantabaareja, kioskeja, auringonottoa, surffausta, leijulautailua, moottoriveneilyä, sukellusveneretkiä ja vesitemppurata.
Surffausta Brac -saarella Bol kaupungin uimarannan tuntumassa.Vesitemppurata Bol beach, Brac saari, KroatiaBol, Brac saari, Kroatia
Omiš
Omiš on isompi kaupunki Makarskan ja Splitin puolivälissä. Omišiin laskee joki vuorilta. Joella voi käydä ihailemassa luonnonpuistoa jokilaivaristeilyllä. Joella on myös koskia ja tietenkin koskenlaskua. Hurjapäille sieltä löytyy myös köysirata, jokan menee 150 metrin korkeudessa.
Jokilaivaristeilyllä, joka lähtee Omiš kaupungista läheiseen luonnonpuistoon.Omiš, Kroatia
Krka kansallispuisto
Must see paikka on Krka:n kansallispuisto, missä on upeita vesiputouksia. Kansallispuistossa voi myös tutustua sepän pajaan ja vedellä toimivan jauhomyllyn toimintaan.
Krka:n luonnonpuistossa voi myös uida vesiputouksen lähellä.
Krka kansallispuistossa on upeita vesiputouksia.Krka kansallispuisto. Uimassa vesiputouksilla.
Kroatiassa on hyvää safkaa, jengi osaa englantia, on hyviä palvelemaan. Kroatia on mukava maa. Suosittelen.
Ajoimme Serbiaan Romaniasta Drobeta-Turnu Severin kaupungin läheiseltä rajanylityspaikalta. Meiltä tarkastettiin normaalin passintarkastuksen lisäksi moottoripyörän vakuutusten voimassaolo, tätä varten vakuutusyhtiöstä olimme tilanneet etukäteen green cardin.
Serbiassa ajoimme ensin Tonavan vieressä kulkevaa upeaa tietä.
Rajanylityksen jälkeen ajoimme Tonavan vieressä menevää tietä nro 34 kohti Mosnaa. Ajoimme ennen Mosnaa pienen ylimääräisen mukavan mutkapätkän Mirocin kautta. Tämä alkupätkä Serbiaa oli todella upea ja mieleenpainuva. Tie oli suht hyvässä kunnossa, tai keskimäärin Romaniaa paremmassa. Ajomukavuutta toi myös viileä Tonava, vuorten varjo ja metsiköt, jotka viilensivät muuten niin kuumaa (+34... +40 asteista) ajoa.
Serbialainen täti chillailee varjossa.Serbialaiset herrasmiehet viettävät kesäpäivää meidän taukopaikalla.
Serbia on keskellä montaa maata. Serbian naapurimaita ovat Unkari, Romania, Bulgaria, Macedonia, (Kosovo), Albania, Montenegro, Bosnia-Herzegovina ja Kroatia. Osa Serbiasta on vuoristossa, osa on tasaista.
Serbian tiet olivat suht hyvässä kunnossa. Jotain outoa asfaltissa silti oli.
Jotain outoa Serbian teissä?
Jatkoimme Mosnasta Majdanpekiin pitkin tietä 164. Tämä tie oli varsin kiva ajaa. Jotain outoa alkoi kuitenkin tuntumaan mutkissa silloin tällöin. Asfaltissa oli jotain outoa vaikka se näytti ihan kunnolliselta. Erään kaivoksen jälkeen asfaltti oli hieman mutkalla ja siinä oli syvät urat. Prätkän rengas heittelehti omituisesti. Ajattelin sen johtuvan syvistä ajourista. Vähensin vähän vauhtia ja jatkoimme muuten ajoa normaalisti.
Serbia moottoripyörällä.
Majdabpekistä jatkoimme kohti Kučevoa pitkin tietä 33. Erään pellon jälkeen käännyimme kohti pientä kukkulaa ja takapyöräni lähti irti tiestä mutkassa. En onneksi kaatunut. Ajattelin, että tie on varmaan liukas siitä kohtaa. Vähensin lisää vauhtia. Asfaltti näytti hyväkuntoiselta edelleen, eikä tiessä ollut yhtään paikkausjälkeä. Asfaltti näytti kyllä yllättävän vaalealta ja oudon sileältä. Parin mutkan jälkeen käännyin alamäkeen 90 asteista mutkaa. Nopeus oli ihan normaali sellaiseen mutkaan, nopeusrajoitus 90 km/h, mutkanopeus jotain alle 50. Sitten yhtäkkiä lähti eturengas alta. Ajauduin vastaantulijoiden kaistalle. Eturengas sai jostain pitoa ja sain pyörän takaisin hallintaani. Palasin omalle kaistalle ja katsoin peiliin jossa takana tuleva motoristi pyöri pitkin asfalttia. Minulla kävi tuuri, hänellä huonompi tuuri.
Serbiassa tiet ovat liukkaita.
Serbian tie voi olla yhtä liukas kuin jäinen tie.
Olet varmasti ajanut joskus autolla mutkaan, missä on mustaa jäätä. Näkymätöntä, mutta älyttömän liukasta. Kuvittele ajavasi sellaiseen prätkällä. Niin liukas oli asfaltti tuossa mutkassa. Siinä olisi voinut vaikka laskea pulkkamäkeä.
Juttelen illalla paikallisen Serbin kanssa. Hän muuttaa syksyllä Pohjois-Ruotsiin liikunnanopettajaksi. Hän kertoo, että Serbiassa käytettiin kymmeniä vuosia sitten Jugoslavian aikakautena asfaltissa kovaa kiveä, mikä kulumisen myötä hioutuu sileäksi ja on kuin liukasta marmoria. Tie on erittäin kestävä, mutta tappavan liukas. Ole varovainen kun ajelet Serbiassa.
Hotellissamme Guest House Baikal oli kiva uima-allas.
Guest House Baikal Topola
Yövyimme keittaassa keskellä peltoja. Guest House Baikal on saanut nimensä Venäjä suurimman järven, Baikal -järven mukaan. Hotelli oli loistava: iso uima-allas, herkullista ruokaa, hyvä aamupala ja ystävällinen henkilökunta. Mieleenpainuvaa oli, että tarjoilijalla oli vieressä englanninkielen tulkki, jotta he pystyivät palvelemaan meitä.
Baikal hotellissa oli mainio aamupala, tarjoilijalla oli tulkki mukana, jotta hän pystyi ottamaan tilauksen vastaan :)
Topola - Valjevo - Sarajevo
Maittavan aamupalan jälkeen lähdimme Serbiasta kohti Bosnia-Herzegovinaa ja Sarajevoa. Tie sinne kulki Serbian Topolasta Valjevon kautta, eikä tie ollut yhtä liukas kuin idässä kulkemamme tiet 147 ja 33. Ajoimme kuitenkin varovasti ja vältyimme liukasteluilta. Tietä oli todella mukava ajaa, vaikka lämpöä oli +29.. +36 astetta. Sarajevo on onneksi ylempänä ja reitti sinne vuoristoista, näin ilmakin oli vähän viilempää.
Tie Serbia - Bosnia-Herzegovina oli upea ja kiva ajaa moottoripyörällä.
Serbiasta jäi hyvä fiilis. Ruoka oli erinomaista ja palvelu hyvää. Liukkaat tiet jos asfaltoitaisiin kunnolla, niin tämä olisi motoristiseikkailijan unelmamaa.
Sanotaan, että matkailu avartaa. No niin se kyllä tekee. Kaikki mielikuvani Romaniasta ennen reissua Romaniaan olivat vääristyneitä.
Ensimmäisenä Romaniasta tulee mieleen romanikerjäläiset Helsingin asemalla. Fail! Romani ja romanialainen on eri asia. Romaneista Suomessa käytetään joskus epäsopivaa nimitystä mustalainen tai manne. Niin myös romanian romaneista. Romaneista tulee usein myös mieleen Hurriganesin Remu Aaltonen tai laulaja Rainer Friman joista kumpikin on romani, mutta ei kotoisin Romaniasta eli ei ole romanialainen. Siis hä? Romani ja romanialainen on eri asia. Toki Romaniassa voi myös asua romanialainen romani jos hän on Romanian kansalainen.
Millään näillä mielikuvilla tai henkilöillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä itse Romanian eli maan kanssa.
Jotta tietää, mikä ero on romanilla ja romanialaisella, täytyy ymmärtää mikä on romani ja mistä he ovat kotoisin. Romanit (romanin kielen sanasta Rom, ihminen ) on nykyisen pohjoisen Intian alueelta aikoinaan lähtenyt indoiranilainen kansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Osa heistä asuu Romaniassa, mutta sielläkin romani on vähemmistökansa (2,5% väestöstä). Romanit eivät alunperin ole kotoisin Romaniasta.
Romanien tarkkaa kokonaismäärää on heidän kiertolaisen elämäntyylinsä takia vaikea arvioida, mutta arviot liikkuvat yleensä 20 miljoonan tietämillä. Heistä puolet asuu Euroopassa. Lähes joka maassa, vähemmistönä, kiertolaisena, vakiintuneina tai romanikerjäläisinä.
Romanit ovat alunperin Intiasta. Romaniassa asuu vain vähän Romaneja. Romani ei ole sama kuin romanialainen.Romaniassa pääväestö on romanialainen, romani on Romaniassakin vähemmistökansa.
Entä sitten romanialaiset? Romanian väkiluku Wikipedian mukaan on 19 042 936. Väestöstä 89,5 prosenttia on romanialaisia, 6,6 prosenttia unkarilaisia ja vain 2,5 prosenttia romaneja eli noin 475000 romania (tieto Wikipedia, vuosi 2002).
No palataanpa ihmisistä takaisin maantietoon.
Romaniaan moottoripyörällä
Ajoimme Romaniaan moottoripyörillä. Reitimme kulki ensin laivalla Viroon. Sieltä reissu kulki reittiä Viro - Latvia - Liettua - Puola - Slovakia - Unkari - Romania. Ajoimme Romaniaan 5 päivää. Lentokoneella pääsee tietysti nopeammin, mutta meidän matkan tarkoitus on moottoripyöräily Romaniassa.
Romaniassa on hienoja pätkiä moottoripyöräilyyn.
Ennen rajaa oli mustalaisleiri. Jännitti hieman. Onkohan koko maa täynnä epämääräisiä leirejä? Millaistakohan Romaniassa on? Onkohan siellä turvallista? Kaikki uusi ja tuntematon on aina pelottavaa. Siksi omat ennakkoluulot ja pelot on hyvä kohdata, nimetä ja näin ne muuttuvat pienemmiksi tai häipyvät kokonaan. Matkailu avartaa ja hyvin pian saimme huomata, että Romaniassa ei ole mitään pelättävää.
Hotellimme Satu Maressa oli ulkoisin puolin ok. Paljon pientä parannettavaa kuitenkin on vielä.
Satu Mare
Olimme ensimmäiset 2 yötä Satu Maressa, joka on noin 100 000 asukkaan kaupunki Unkarin rajan lähellä. Romanian muita naapurimaita Unkarin lisäksi ovat Ukraina, Moldova, Bulgaria sekä Serbia.
Satu Mare on 100000 asukkaan pieni kaupunki Romaniassa..
Satu Maressa oli ihan sivistynyt tunnelma. Ei mikään turistipaikka, mutta turistimeininkiä emme tulleet täältä hakemaankaan. Taksilla oli edullista kulkea, ruoka oli ihan ookoo, juomat maittavia ja paikalliset ystävällisiä. Eihän tämä nyt mikään Lontoo ole, ehkä lähempänä Bangkokia, mutta sata kertaa pienempi.
Instagramissa tätä ottamaani kuvaa eräs romanialainen kommentoi: "this side of Romania I don't want people to see"
Kuuma täällä ainakin näin kesällä on. Vähän liikennettä. Ei luksuskauppoja. Muutenkin kauppoja on vähän ja nekin ovat pieniä sekatavarakauppoja. Walmart, Prisma tai Lidl ei ole vielä tänne onneksi löytäneet. Kaikki on ihanan persoonallista ja samalla yhtä hankalaa kuin ennenvanhaan Suomessa, kun piti käydä hakemassa eri tavarat eri erikoiskaupoista. Leipäkauppa ja vesimelonikauppa on omia firmojaan. Supermarketteja tai länkkäribrändien liikkeitä ei ole ainakaan tässä pikkukaupungissa. Ei me kyllä niitä onneksi tarvitakaan. Me tulimme Romaniaan seikkailemaan.
Romanialainen sekatavarakauppa / kahvila. Löytyy mitä vaan voit kuvitella.Hilpeä hautausmaa, Romania
Hilpeä hautausmaa
Lähdimme toisena Romania päivänä käymään pohjois Romaniassa päiväreissulla. Ajoimme metsän poikki lähellä Ukrainan rajaa. Aloin hämmästellä, kun en ollut nähnyt Romanian puolella kuin yhden mustalaisleirin. Eikö tämä sittenkään ole superköyhä kerjäläismaa!?!!
Romaniassam näki silloin tällöin ihmisiä kulkemassa hevosilla pitkin autoteitä. Moottoripyörällä ajaessa piti varoa ettei mutkassa ollut hevosen tai lehmän jättämää liukumiinaa.Romaniassa on paljon hienoja taloja. Moni on panostanut aitoihin ja näyttäviin portteihin.Maalari maalaa taloa Romaniassa.Heinät leikataan viikatteella käsityönä ja kuljetetaan hevoskuljetuksella. Koneellinen maatalous ei ole vielä tänne jokapaikkaan löytänyt.Mies pyöräilee Romaniassa.Matkalla hilpeälle hautausmaalle.
Ajelemme pienten kylien ja kaupunkien läpi. Monet talot ovat hienompia ja isompia kuin mikään Westendin huippukiinteistö. Hienon talon vieressä on usein huonompikuntoinen vanha talo. Välissä on vielä viljan tai lehmien rehun kasvatusta. Kontrastit ovat isoja. Pikkukylissä talot ovat usein vanhoja kivitaloja. Talojen väritys on pirteä: välillä näkyy jopa punaisia kivitaloja. Osa taloista on keskeneräisiä ja osasta puuttuu vähintään rappaus.
Romaniassa oli isoja hienoja ja pirteän värisiäkin taloja välillä.
Ruoka
Usein ulkomailla käy joko niin, ettei löydä kunnollista paikallista ruokaa tai joutuu turistiravintolaan höynäytetyksi. Näin kävi meillekin tai sitten Romanialaiset eivät vaan osaa tehdä ainakaan minun makuuni hyvää ruokaa. Ihan ookoo, mutta 5 päivänä yksikään safka ei ollut täysi kymppi. Korkeintaan kasin tai kasipuolen suorituksia. Pihvi oli joko sitkeä, tai tehty huonosta raaka-aineesta tai paistettu miten sattuu. Keskiarvo mun ravintolakokemuksista on Romaniassa seitsemän ja puoli asteikolla neljästä kymmeneen. Toivottavasti Tripadvisor tai Yelp alkaa rekisteröimään pian tämän maan paikkoja. Antaisin heti palautetta. Selvisimme silti hengissä, mutta täytyy kyllä sanoa, että kulinaristin ei kannata Romaniaan sännätä, jollei sitten pidä Romanialaisesta sapuskasta. Ainakin minun kokemusten mukaan palvelussa, raaka-aineissa ja esillepanossa voisi parantaa huomattavasti, jos haluaa länsimaista huippulaatua ja kokemusta.
Tätä sitkeää pihviä odotin 2 tuntia. Nälkä lähti, mutta en tule tähän ravintolaan ikinä uudelleen.
Surkein ravintolakokemus oli ensimmäisen hotellin ravintolassa. Siellä jouduimme odottamaan ensimmäisiä ruokia 2 tuntia. Viimeinen ateria tuli 2 h 45 min odottelun jälkeen. Romaniassa ei tunnu olevan kiire mihinkään. Onneksi kaupungista löytyi nopeampaa ja parempaakin palvelua: ruoka jopa tunnissa.
Hotellimme ravintolassa oli kiva takapiha. Aamupala oli ihan ok, mutta ruokailu oli pettymysten pettymys.
Romaniassa saa tupakoida missä vaan ja sisällä syödessä makunautintoa häiritsee tupakan savu. Tulee mieleen 80-luvun Suomi, tosin silloinkin oli erilliset tupakkapuolet. Romaniassa ei ole mitään rajaa tupakointiin.
Romaniassa hyviä ravintoloita joutuu etsimällä etsimään. Tässä oli kiva näköala. Kuva Drobeta-Turnu Severistä.Yritys hyvä, lopputulos semi.
Jos Romaniassa haluaa syödä hyvin, kannattaa kokeilla keittoja. Romaniassa keitot on loistavia ja jälkkäreissä jäätelöt ovat herkullisia. Muut ruoat olivat sitten vähän mitä sattuu.
Gulassikeitto oli hyvää.Jäätelö toimii aina, myös Romaniassa.
Autolla ja moottoripyörällä helppo liikkua
Autoilijan ja motoristin on hyvä tietää, että bensaa saa ostettua useimmiten myös Visa ta Mastercard -kortilla. Huoltoasemaverkosto on suht kattava. Pienemmissä paikoissa kaikki kortit eivät tietenkään toimi, joten kannattaa varata käteistä mukaan. Kylissä on pieniä kivoja aika alkeellisia kahviloita. Niissä korttia on turha tarjota ja kuittia turha pyytää. Harmaa talous ruokkii Romaniassa varmasti monta perhettä.
Huoltoasemalla jäätelötauolla juuri Transalpinan eteläpäässä.
Teiden kunto Romaniassa
Tiet ovat vähän mitä sattuu. Osa teistä on hyväkuntoisia, mutta yhtäkkiä tiestä saattaa puuttua metrin pala asfalttia. Asfalttia paikataan välillä myös pelkällä soralla. Tiet ovat usein aika kuoppaisia ja asfaltti saattaa olla ihan mutkalla. Kannattaa ajaa varovasti ja motoristin kannattaa pitää kunnon suojavaatteet päällä.
16 km pitkä mutkapätkä Romaniassa. Tosi jees :)Romaniassa löytyy upeita teitä moottoripyöräilyyn.Tämä tie kulki kanjonissa, joen vartta pitkin. Metsän puut varjostivat kivasti. Ei ollut liian kuuma. Tien kunto oli paikoin kyllä aika hirveä tai oikeastaan surkea, mutta välillä taas ihan täydellinen.Tulvat ja sateet tuhoavat teitä silloin tällöin. Saa olla varuillaan. Usein tällaiset paikat on hyvin merkitty, muttei aina.
Romanialaiset ovat ystävällisiä
Romaniassa tapaamamme ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä. Nuoret osaavat hyvin englantia, vanhemmat hyvin elekieltä. Viidessä päivässä ei kyllä kovin kattavaa otosta saa, mutta ensivaikutelma oli positiivinen.
Romanialaisia poikia.Romanialainen poika. Transalpina tien korkeimmassa kohdassa.Romanian katuelämää. Drobeta-Turnu Severin kaupungissa.Romanialainen istuskelee kahvilassa. Televisiosta tulee paikallista musiikkia.
Romaniassakin on näpistelijöitä
Vaikka pääsääntöisesti joka maassa ihmiset ovat rehellisiä, niin 19 miljoonaan romanialaiseen mahtuu myös pahiksia. Kannattaa siksi olla varuillaan, sillä viattomankin oloinen pikkupoika saattaa napata lompakkosi huomaamattasi.
Käsityö on kunniassa ja maatalous ruokkii oman perheen
Romaniassa ihmiset tekevät pientiloilla vielä paljon töitä käsin. Niityillä ja pelloilla heinät leikataan vielä usein viikatteella ja se riittää usein oman perheen tai suvun tarpeisiin. Leikkuupuimureita ei paljoa näkynyt.
Romanian teillä törmäsimme lampaisiin, aaseihin, hevosiin, lehmiin, kanoihin ja jopa kalkkunoihin. Usein myös kulkukoirat juoksentelivat miten sattuu.Romaniassa käytetään vielä paljon hevosia ja heinää leikataan usein käsin viikatteella.Viikate on käytetty ja näkyvä työkalu Romaniassa.
Teillä ja teiden varsilla näkyi paljon lehmiä, hevosia, aaseja, lampaita ja kanoja. Usein ne olivat ihan vapaina. Kerran jouduin odottamaan, että kalkkunalauma ylittää tien.
Romanian upeimmat tiet
Kaksi reissumme upeinta tietä olivat Transalpina ja Transfăgărășan. Kolmas upea ja hyväkuntoinen tie oli tie 19 Livadasta Săpânțaan. Săpânțassa kävimme hilpeällä hautausmaalla ja ajoin takaisin upeaa, vaikkakin huonokuntoista tietä nro 18 Baia Mareen.
Jos vertaa Alppeja, Norjan teitä ja Romaniaa, niin ei voi oikeastaan edes verrata sillä jokaisella alueella on oma luonteensa. Romania on seikkailu.
Romania on ihan eri luokan moottoripyöräilyä. Täällä teillä tiellesi saattaa juosta hevosia, koiria ja jopa kalkkunoita. Varsinkin kulkukoirat ovat välillä aggressiivisia.
Transfăgărășan
Transfăgărășania on kehuttu maailman upeimmaksi tieksi, mutta se on aika huonossa kunnossa. Italian, Itävallan ja Sveitsin rajalla oleva Stelvio on ajamiseen paljon parempi, mutta tosiaan Transfăgărășan on ihan oman luokan seikkailua. Kannattaa kokeilla. Jos tänne vedetään joskus uusi asfaltti, niin tulen varmasti takaisin.
Transalpina oli paljon paremmassa kunnossa kuin Transfăgărășan. Pidin itse todella paljon Transalpinasta. Osa meidän porukasta taas päinvastoin. Makuasia. Upeita teitä molemmat.
Matkailu avartaa. Romania on seikkailu, joka muuttaa käsityksesi romanialaisista täysin. Romania on hieno maa ja 19 miljoonaa asukkaaseen mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.
Tee elämästäsi seikkailu. Kuva cc by sa Filip Pticek. Menestyjän 13 salaisuutta.
1. Tee elämästäsi seikkailu.
2. Hallitse omaa elämääsi.
3. Tiedosta, että sinulla on aina käytössäsi valinnan mahdollisuus.
4. Ymmärrä, että matka, ei päämäärä, on tärkein.
5. Tunne onnistumisen tunne jo ennen onnistumista.
6. Älä anna muiden vetää sinua heidän tasolleen.
7. Tiedosta, että muuttaaksesi maailmaa sinun tulee muuttaa itseäsi.
8. Synnytä mahdollisuuksia (älä odota niitä).
9. Laita raha työskentelemään puolestasi.
10. Määrittele tulevaisuutesi nyt.
11. Hallitse aikaasi.
12. Muuta pelkosi onneksesi.
13. Ruoki rakkautta elämää kohtaan.
Roger Dawsonin kirjasta The 13 Secrets of Power Performance (Prentice Hall, 1994).
Mustikkamaalle, korkeasaaren viereen on avattu uusi seikkailupuisto. Puistossa on turvallisia kiipeilyratoja lapsille ja aikuisille.
Korkee seikkailupuisto tarjoaa seikkailua kaikenikäisille.
Puistossa kiipeillään turvavaljaiden kanssa, jolloin kiipeily on turvalliseta. Korkeen Kanto -radat on suunniteltu erityisesti kaikkein pienimmille seikkailijoille. Lapsille on kolme rataa. Samalla radat haastavat ja kehittävät seikkailijoiden tasapainoa sekä motorisia ominaisuuksia.
Korkee seikkailupuistossa riittää kiipeämistä.
Korkee Latva -radat on sijoitettu 3-12 m korkeudelle. Viisi eritasoista rataa antavat haastetta kaikentasoisille seikkailijoille. Radoista kolme ovat keskivaikeita perusratoja, jotka soveltuvat erinomaisesti aloitteleville seikkailijoille sekä esim. perheille yhdessä edettäviksi.
Korkeat haastavammat radat ovat 3-12 m korkealla.
Lisäksi puistosta löytyy kaksi hieman vaativampaa rataosuutta, yhteensä 18 tarkkaan harkittua tehtävää, jotka haastavat tekniikkaasi ja voimiasi perusratoja enemmän.
Tapasin yrittäjä Mikko Saavalaisen, joka kertoi kauden lähteneen mukavasti käyntiin. Katso haastattelu tästä:
Seikkailupuisto Korkee
Mustikkamaanpolku 2
00570 HELSINKI
korkee.fi
Kävimme tänään Riministä käsin päiväretkellä San Marinossa. Autolla matka olisi kestänyt kolme varttia mutta pieni ruuhka yllätti ja tuli ylimääräinen vartti matkaan. Viivästys ei harmittanut sillä näky San Marinosta Riminin yli merelle oli häikäisevän upea.
Kävimme linnan tornissa jossa oli myös kiva asemuseo vanhoine miekkoineen, aseineen, haarniskoineen ja kilpineen. Torneista on hienot näkymät.
Kun Myanmarissa menee ulos kaupungeista, näkee oikeata burmalaiselämää. Kuvassa mies punoo bambukoria.
Maailman ensimmäisinä suomalaisina motoristeina pääsemme sellaisiin paikkoihin Myanmarissa, jonne muut eivät pääse.
Myanmar on auki, mutta vielä on paljon suljettuja paikkoja. Viisumi tänne on helppo saada. Bangkokista Myanmarin konsulaatista sen saa päivässä.
Autonomiset alueet
Myanmarissa on autonomisia alueita, jonne pääsee vain paikallisoppaan kanssa. Oppaan palkka on noin 10 USD per päivä.
Erityisluvanvaraiset alueet
Tietyille alueille mennäkseen pitää hakea lupa valtiolta. Meillä on lupa mennä monille luvanvaraisille alueille. Ihan normaali viranomaisen allekirjoittama lupalappu. Kannattaa järjestää etukäteen.
Myanmarissa naiset tekevät yleensä kaikki työt. Ei paha diili. Mitäs jos otettais suomeenkin tämä käytäntö? (vitsi)
Kielletyt alueet
Sotatilan ja taistelujen keskelle ei saa mennä paitsi tietenkin salaa ja erityisluvalla oppaan kanssa.
Kielletty alue. Arvaa meninkö?
Myanmar on turvallinen paikka jos ei sekaannu paikallisten juttuihin. Kannattaa kokeilla. Menestystä elämääsi!
Näillä teillä ei ole ennen suomalaisia motoristeja näkynyt. Asfalttia ja hiekkaa. Sähköttömyyttä ja luksushotelleja.
On aivan pimeää kun herään Myanmarissa kylänpäällikön talon lattialta. Patjanani on matto. Peittonani fleecepeitto. Kukko kiekuu. Kaikki kylän kukot kiekuvat. Aurinko alkaa nousta. Linnut aloittavat viserryksen. Tuhannet linnut pitävät ääntä ja kukot.
Loikoilen kovalla patjallani. Kuulen ohuen seinän läpi ääniä kun munkit siirtyvät kohti aamuhartauttaan. Linnut laulavat. Ilma on raikasta yöllisen sateen jäljiltä.
Nukahdan uneen. Ajattelen että onnellisuus ei ole kiinni siitä miten paljon omistamme eikä siitä miten hienossa talossa asumme.
Paikalliset ajavat samoja reittejä kuin me. Ei ole muita teitä. Upeita maisemia ja aavemaisia paikkoja.
Aamupalaksi nuudeleita
Burmalaiset syövät paljon nuudeleita ja kaikkea mitä metsistä löytyy. Täällä lapset kasvatetaan tuntemaan ympäristönsä. Kaikki paikalliset osaavat kävellä metsissä ja he tietävät mitä luonnosta voi syödä.
Kyläpäällikkö lähtee tapaamiseen
Kyläpäällikkö on pukeutunut kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Hän pukee vyötä päälleen.
Kerran kuukaudessa jokaisen kylän pitää raportoida kuinka paljon asukkaita kylässä on ollut ja kuinka monta turistia on käynyt minäkin päivänä.
Kerran kylässä oli kapinallisia piilossa. Heistä yksi nukkui kiväärinsä kanssa samassa huoneessa kuin me. Siellä oli silloin myös pieni tyttölapsi joka hymyili koko ajan kapinalliselle jottei häntä tapettaisi. Vaikka tytölle sanottiin että kapinallinen on samalla puolella ka ystävä niin silti tyttö pelkäsi niin paljon että hymyili vaan koko ajan.
Paikalliset pojat halusivat esitellä stendariaan. Teiden varsilla on kaikenlaisia eläimiä: aaseja, vesipuhveleita, ankkoja, hanhia, koira, kameli?, kissoja
Hiekkatie jatkuu
Ajamme kohti kiellettyä aluetta. Meillä on lupa ajaa sinne lähelle muttei sota-alueelle. Mogoke kylään saisi myös luvan oppaa kanssa ohjattuna mutta ei moottoripyörien kanssa. Ilmeisesti oppaat eivät halua ajaa moottoripyörillä.
Tie on kivikkoista ja väistelemme vesilätäkköjä. Maisemat ovat häikäisevät. Isoja pudotuksia. Rotkoja. Jyrkänteitä. Valtavia puita. Sademetsän tuoksu. Ihania mutkia. Kyliä kuin historiankirjoista.
Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Nautimme ajamisesta. En ole ennen ajanut näin kivikkoista tietä mutta opin nopeasti. Annan moottoripyörän tehdä työt ja nautin kivien yli hyppelystä ja ajamisesta. Välillä kura roiskuu mutta se ei haittaa. Sen minkä Myanmar kastelee sen Burma kuivattaa.
Taistelujen todellinen syy
Pohjoinen alue on kuuluisa jalokivistä, rubiineista ja kullasta. Sen vuoksi Brititkin Burman aikanaan valtasivat. Suljetulla alueella on paljon rikkauksia ja kaivoksia joista kapinalliset eivät halua alkaa maksamaan 20% kaivosveroa Myanmarille. Miljardibisneksessä 20% on niin iso raha että kannattaa vähän vertakin vuodattaa. Tämä lienee todellinen syy siihen että kapinalliset jatkavat taisteluja.
Jalokivimyyjä
Pysähdymme pitämään taukoa. Syömme pienet nuudelisopat. Nuori äiti syöttää lastaan. Lasten syntyminen on merkki siitä että ihmiset uskovat tulevaisuuteen.
Olemme juuri lähdössä. Äiti pesee lapsen peppua, noin 1 vuotias vauvahan se vielä on. Samanlaista on ihmisen elämä joka kulttuurissa. Pakistanilais-intialaisen näköinen pukumies tulee luoksemme ja kysyy haluammeko ostaa rubiinia 500 dollarilla. Kieltäydymme vaikka olisihan se kiva tuliainen
Joutuisimme poliisin tehotarkastukseen jos lähtisimme Mogokiin päin risteyksestä. Ajelemme Pyin Oo Lwiniin päin. Tie on uudehko kapea asfalttitie. Tie mutkittelee vuorten huipulla. Näkymät ovat mahtavat. Ajelen teepaitasillani ja shortseilla. Elämä on ihanaa!
