Suhdeklinikka

KYSYMYS: Mietin minkä otsikon alle tämä tuskani kuuluu; tässä on eroamisen mietintää, kommunikointi-ongelmaa, sitoutumattomuutta, uusperhettä, seksiä tai sen puutetta ja ihastumista- jos ei vättämättä ihmiseen vaan ihastumista toisenlaiseen elämään.

VASTAUS: Mietit minkä otsikon alle kysymyksesi kuuluisi, kun tunnet, että aika moni asia kaipaisi kohennusta. Listaat näitä: seksi, erokysymykset, kommunikaatio-ongelmat, ihastuminen ja sitoutumattomuus. Otsikon löytyminen voisi selventää ja jäsentää asiaa, mutta ei sen löytyminen ole aivan välttämätöntä. Silti voi auttaa jos tarkastelee jotakin rajatumpaa asiaa yhdellä kerralla, vaikka parisuhteessa monet asiat kietoutuvatkin yhteen.

Tuosta alun listasta puuttuu kontrollointi ja mustasukkaisuus. Kun luen postiasi eteenpäin kerrot kuitenkin hyvin paljon siitä miten miehesi takertuu, tarkkailee ja kontrolloi sinua. Olet ”paketti jota siirrellään” ja jolta vaaditaan. Kuulostaa todella tukahduttavalta sinun olosi. Yrität järjestää omaa aikaa ja haaveilet toisenlaisista viikonlopuista ja tyttöjen Tallinnan matkasta. Kaikki ovat aivan kohtuullisia toiveita, kunhan ne istuvat muun perheen tilanteeseen. Pitäisi voida hyvillä mielin käydä kaupassa ja joskus vähän kauempanakin ilman huonoa omaa tuntoa.

Mustasukkaisuus on leimaava sana, enkä tiedä tarkasti mikä sana olisi sinusta oikea kuvaamaan teidän tilannetta. Kova kontrollointi on tukahduttavaa, mutta siitä kannattaa keskustella ja lähteä hakemaan muutosta yhdessä tai yksin. Aika yksinkertainen testi on sellainen, jossa mietit onko miehesi koskaan sanonut, että epäilee sinua aiheetta ja älyää olla pahoillaan aiheuttamistaan kolhuista. Jos hän on valmis tarkistamaan omaa toimintaansa, on heti jo toivoa. Mustasukkaisuus on varsin hankala juttu, jos kumppani ei pysty myöntämään, että on epäillyt joskus aiheetta. Keskusteluissa on heti eri sävy, jos kumppani voi myöntää, että joutuu välillä omien epäilystensä vangiksi ja käyttäytyy silloin kohtuuttoman hankalasti.

Toisaalta kerrot, että vikaa on sinussakin. Olet ihastunut. Semmoista tapahtuu ja olet oikeassa, että perusteeton epäily saattaa lisätä halua mennä uuteen suhteeseen. Kirjeesi alussa tuli olo, että nyt juuri et ole ihastunut kehenkään, mutta kysymys palasi mieleeni postisi lopussa. Et kerro tarkemmin siitä, että onko ihastumisesi johtanut suhteeseen ja onko sinulla juuri nyt menossa jokin juttu? Jos on, niin silloin karkaamisen ajatuksellasi on jo jokin kohde ja varasuunnitelma on jo kehittymässä.

Et kerro onko sinulla omia lapsia tai teillä kahdella yhteisiä lapsia, ainakin miehelläsi on. Nämä lasten tapaamiset ja heidän huomioimisensa on uusperheiden sopimisten ja keskusteluiden vakioteemoja. Totta kai heillekin pitää olla aikaa ja ystäville. Pääsisittekö keskustelujen alkuun jos sanoisit miehellesi, että hänen käytöksensä tuntuu sinusta liialliselta kontrolloinnilta ja se ahdistaa sinua jo hyvin paljon. Voit sanoa, että toimivaan parisuhteeseen kuuluu perheaikaa, vain kahdestaan vietettävää parisuhdeaikaa ja lisäksi aivan omaa aikaa. Mikä näiden suhde voisi olla ja miten ne hyvällä omallatunnolla saisi toteutumaan. Sitten voit kertoa omasta motivaatiostasi, että otat asian puheeksi siksi, että haluaisit pelastaa teidän suhteen, jos sinulla semmoinen ajatus yhä on.

Tämmöisiä teemoja tästä nyt ainakin nousi mieleeni. Toivot, että saisit syksyn itsellesi. Se on hyvä toive, joskaan parisuhteessa ei voi kai ajatella, että omistan koko syksyn itselleni. Tässä en halua rakentaa sinulle uutta ahdistusta, mutta samalla, kun mietit miten lisäät vapauttasi voit pohtia sitäkin miltä tuntuisi paineeton yhteinen aika miehesi kanssa? Mitä se olisi? Toisaalta on niin, että kaikki aika on omaasi. Nyt mietit miten sitä haluat jakaa miehesi kanssa. Mitä tapahtuu, jos kerrot mistä puristaa ja asetut vastavuoroisesti kuuntelemaan miestäsi? Mitä mies toivoo nyt suhteeltanne? Sanot, että hyvääkin on, ja että luultavasti hänkään ei ole nyt tyytyväinen tilanteeseen. Nyt ei kommunikaatio suju. Pääsettekö keskustelun alkuun toteamalla, että molemmilla taitaa olla jokin ahdistus?

Hyvää syksyä yksin ja yhdessä!
Perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Arjesta on tullut meillä ahdistava mörkö mitä jo enemmän pelkää kun ns. odottaa. Muutettiin uusperheenä saman katon alle vuosi sitten ja aika paljon ongelmia se on tuonut tullessaan. Lapset eivät millää meinannut vetää yhtä köyttä ku kolmesta kaksi on biologisia sisaruksia. Nyt kun lapset ovat huomanneet että niillä on ne omat vanhemmat kaikesta huolimatta olemme me ajautuneet todella huonoihin väleihin. Suhde alkoi useampi vuosi sitten molempien ollessa suhteessa tahoillaan. Toista ei vaan pystynyt unohtamaan vaikka useasti yritettiin. Molemmat erosivat omaan tahtiin, minä asuin lasteni kanssa vuoden ihan omillani. Kun aina oltiin yhdessä, muutettiin yhteen. Eniten riitaa tuo miehen entinen ja pienimmän (4v.) hoito. Mies on suurpiirteinen, aikataulu heitot ei meinaa mitään. Entinen vielä enemmän. Itse vuorotyössä ja vapaa-aika kortilla. Jos heidän lapsen hoito on minun vastuulla, toivoisin että asiat kulkisi silloin minun kautta eikä puolestani päätettäisi. On uskomattoman vaikea suhtautua miehen entiseen asiallisesti, kun jo monta vuotta menty hänen pillin mukaan ja miten hän jaksaa. Mies haastaa jatkuvasti ymmärtämään ja minä en vaan ole päässyt yli. Alkanut inhota entistä enemmän. Asiat ei vaan ota selvitäkseen, mikä voisi auttaa?

VASTAUS: Uusperheen arki ja parisuhde on täyttä elämää. Kerrot, että toden teolla olette tätä arkea nyt harjoitelleet saman katon alla vuoden. Molemmilla on omat lapset ja eniten huolta tuottaa pienimmän lapsen, neljävuotiaan hoito. Oletan, että pienin lapsi on miehesi, mutta tuo lauseesi jättää auki senkin mahdollisuuden, että pienin lapsi on sinun? Mies ja hänen entinen puoliso ovat molemmat suurpiirteisiä ja välillä heidän lapsi on sinun vastuullasi.

Pelkästään tämä tieto, että neljävuotias lapsi jätetään sinun hoitoosi, kertoo jostakin luottamuksesta. On niitäkin uusperheitä, joissa puolison entinen kumppani ei luota omaa pientä lastaan ollenkaan puolison uudelle kumppanille. Hän saattaa myös ruokkia mielikuvia, että isän uusi kumppani on jotenkin hankala ihminen. Tässä on siis kuitenkin teillä jokin luottamus säilynyt siihen, että aikuiset ovat aikuisia ja tahtovat hyvää ainakin kaikille lapsille. Te olette jo onnistuneet jollakin tavalla rakentamaan luottamusta.

Ajalla on merkitystä. Vuosi on yhtä aikaa pitkä ja lyhyt aika. Viime aikoina on alettu kiinnittämään huomiota siihen, että kahden eri perhetaustasta tulevien lasten ja aikuisten ei voi aina olettaakaan, että yhteinen uusi arki muotoutuu kovin nopeasti. Uuden perheen yhteiset pelisäännöt eivät useinkaan synny hetkessä ja helposti tuosta vaan. Monet riidat nousevat arkisista asioista. Toisen perheessä on vaadittu, että ulkotakki on aina naulakossa, toisen perheessä takin on voinut heittää oman huoneen tuolille. Teillä on molemmilla lapsia etkä kerro tarkemmin miten huoltajuudet ja lasten asumiset on sovittu. Vuodenkin jälkeen voi tuoda vapautta jos päätätte, että opiskellaan asioita vielä toinenkin vuosi. Siinä tarvitaan uteliasta ja avointa mieltä puolin ja toisin. Olette varmaan tätä kyllä tehneetkin jo aika paljon. Uteliaana voi yhä avoimesti kysyä, miten tämä tai tuo asia on tehty ennen teidän perheessä?

Joskus auttaa, jos kaikki aikuiset tai lapsetkin voivat istua saman pöydän ääreen. Voisiko tämä onnistua? Ei pidä ajaa tietenkään itseään liian vaikeilta tuntuviin tilanteisiin, jos paine tuntuu vielä liian suurelta. Silloin voit pyytää, että miehesi neuvottelee kahdestaan asioista entisen puolisonsa kanssa. Heillä kuulostaa olevan kuitenkin jonkinlaiset keskusteluvälit?

Sinulla on aivan kohtuullisen kuuloisia toiveita. Haluaisit kuulla asiat suoraan ja ilman muuta on reilua, että muut eivät tee päätöksiä sinun puolestasi. Sanot, että on uskomattoman vaikeaa suhtautua asiallisesti miehesi entiseen puolisoon, mutta jos tuota noin osaat pohtia, saatat hyvinkin jaksaa suhtautua aikuismaisesti häneen? Tiedät, että kyse on sinun ja lasten paremmasta arjesta. Tärkeät aiheet ovat nyt esillä.

Jos tarkasteluun ottaa miehesi ja hänen entisen puolisonsa tavan toimia lapsia koskevissa asioissa, niin sinun kannalta he ovat liian suurpiirteisiä ja tämä lisää sinun vastuuta. Toisten perusluonteen ja temperamentin muuttaminen on vaikeaa, ellei mahdotontakin puuhaa. Silti saat kertoa, vaikka konkreettisten esimerkkien kautta, miten asiat näyttäytyvät sinulle. Sinun rooli uutena kumppanina on merkittävä. Voit olla käynnistämässä ja mahdollistamassa keskusteluja ja uutta sopimista.

Sinulla on yhtä aikaa mahdollisuus pitää kiinni omista rajoistasi ja käynnistää yhteistyöneuvotteluja. Sinun yli ei saa kävellä ja yhtä aikaa voit kuitenkin sanoa kaikille, lapsille ja näille muille aikuisille, että nyt tarvitaan keskusteluja ja sopimista toimivamman arjen suuntaan. Siitä hyötyisivät kaikki. Oman biologisen vanhemman ja lapsen suhde on uusperheessäkin aivan erityinen suhde. Silti sopimalla ja avoimesti erilaisia perhetaustoja ”tutkimalla” voi löytyä parempia tapoja toimia.

Uusperheissä on usein onnistumisen painetta ja syyllisyyden kysymyksiä. Sitten on paljon toivoa ja iloa. Voitko kertoa muille aikuisille, että sinun kannalta tässä jokin ahdistaa ja haluaisit sopia arjen sujumista helpottavista käytännöistä. Uusperheet eivät ole pelkästään ”kahden kauppa”. Teillä on miehenne kanssa molemmilla muitakin tärkeitä ihmisiä ja rakkauden kohteita. Silti ytimessä, koko paketin lisäksi, on teidän kahden parisuhde. En tiedä olenko kuullut oikein sen mitä kaikkea kysyt. Vielä nousi mieleeni, että onko postissasi mukana myös huoli siitä, minkälainen suhde miehellä on edelleen entiseen puolisoonsa ja välillä taitaa tuntua siltä, että hän asettuu liiaksi entisen vaimon puolelle? Onhan tuokin sinun kannalta oleellista, miten koet paikkasi kumppanisi rinnalla. Kerrot aika vähän mitä miehesi toivoo, paitsi sinua ymmärtämään enemmän entistä puolisoaan. Voisiko muustakin kysyä?

Rohkaisen tästä kaikesta keskusteluja jatkamaan, vaikka tunnet, että väsymys jo uhkaa. Jotain yleensä alkaa tapahtua, kun olet jo lähtenyt liikkeelle.

Perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen ollut nyt jo jonkin aikaa naimisissa ja meillä on yksi uhmaikäinen poika. Viime kevät oli tosi rankkaa aikaa lapsen huonon käytöksen johdosta. Nyt onneksi jo parempaan päin menossa, mutta silti neuvolasta saatiin lähete jatkotutkimuksiin. Samalla parisuhde on ollut haasteellista. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei tahdo löytyä ja en enää itse jaksa järjestää lapsenvahtia yms. Kun jo pelkän työ ja koti järjestelyihin menee kaikki voimat. Myös mies on tosi rankassa työssä ja aina väsynyt. Minä olisin halukkaampi, mutta mieheni ei. Tämä on aiheuttanut ongelmia meille. Ollaan puhuttu asiasta monesti, mutta silti tilanne on aina sama. Itse olen huomannut tunteeni välillä kylmenevän miestäni kohtaan ja ihastuvani milloin kehenkin. En kyllä ole mitään ikinä tehnyt muiden kanssa, mutta itseäni jo huolestuttaa se. Olen tästä maininnut miehelleni, mutta nyt mietin että ehkä se oli virhe. Jos hän nyt kokee, että en yhtään enää rakasta häntä, vaikka näin ei ole. Mitä meidän nyt pitäisi tehdä? Kaverini oli sitä mieltä, että minun pitäisi mennä puhumaan jonnekin terapiaan asiasta. Mutta millä ajalla kun pieni lapsi ja työ ?

Äiti 25v

VASTAUS: Nostit esiin todella tärkeitä aiheita. Kerrot, että sinulla ja miehelläsi on ollut rankkaa uhmaikäisen pojan ja parisuhteenne kanssa. Keskityn nyt parisuhteeseen, koska olette saamassa apua neuvolan kautta poikanne tilanteeseen. Koet, että on vaikeaa löytää aikaa toisillenne ja lapsenvahtia on työlästä järjestää. Olette molemmat väsyneitä kotiasioiden lisäksi myös työasioista. Haluaisit panostaa parisuhteeseen, mutta koet olevasi asian kanssa yksin. Toteat tunteidesi kylmenneen miestäsi kohtaan ja kerrot ihastuvasti muihin miehiin. Olet tästä huolissasi ja olet kertonut asiasta myös miehellesi. Mietit mitä teidän pitäisi tehdä, voisiko terapia auttaa ja olisiko se ajallisesti mahdollista.

On luonnollista, että parisuhteissa olevat ihmisetkin joskus ihastuvat johonkin toiseen ja /tai heillä on fantasioita muista ihmisistä. Silloin kun on tyytymätön omaan parisuhteeseen riski ihastumiseen luonnollisesti kasvaa. Monet ihastuvat, mutta pitävät rajansa sen suhteen, että mitään konkreettista ei tapahdu kuten sinäkin olet onnistunut tekemään. Hienoa, että olet ollut niin vahva! Joissain parisuhteissa on mahdollista jakaa ihastumisiaan ja fantasioitaan muista oman kumppanin kanssa. Joskus ne ehkäisevät fantasioiden toteuttamista. Hyvin tavallista kuitenkin on, että fantasioista ei voi kertoa ilman toisen osapuolen suurta loukkaantumista ja heräävää mustasukkaisuutta. Ihmiset pitävät fantasiat itsellään.

Kirjoitat kertoneesi miehellesi ihastuvasi muihin. Minulle tuli sellainen tunne, että olet saattanut tehdä sen, koska halusit hänen havahtuvan tekemään töitä suhteenne eteen. Miten hän mahtoi reagoida? Loukkaantuiko hän asiasta? Raivostuiko hän, menikö hän hiljaiseksi tai jotain muuta? Mietit luuleeko hän nyt, että et enää yhtään rakasta häntä. Olisi hyvä ottaa asia puheeksi hänen kanssaan kysymällä miltä hänestä tuntui kuulla asiasta. Rauhallisenkin reaktion takana voi olla suuria tunteita kuten riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Usein raivostumisen alta löytyy myös pelkoa, surua ja pettymystä. Kuten sinäkin, todennäköisesti myös hän miettii asiaa mielessään. Voisi kuvitella, että hänen luottamuksensa parisuhteeseenne horjuu tällä hetkellä. Sinunkin luottamuksesi on horjunut siihen, että olette tässä yhdessä taistelemassa suhteenne eteen. Toivottavasti pääsette keskustelemaan tuntemuksistanne laajemmin. Silloin voit myös kertoa, että rakkautesi ei ole loppunut, kuten kerroit.

Mielestäni teidän olisi hyvä miettiä yhdessä tilannettanne ensin keskenänne ja hakeutua pikaisesti pariterapiaan, jos keskinäiset keskustelut eivät auta. Pikkulapsiperheissä, joissa erot ovat hyvin yleisiä, ei kannata pitkiä aikoja odottaa tilanteen parantumista. Mitä pikimmin saatte apua tilanteeseen, sitä tuloksellisempaa se on. Keskustelujen avulla kuulisitte toistenne toiveita ja pystyisitte ymmärtämään toisianne paremmin. Aina on hyvä myös miettiä arjen sujumiseen liittyviä parannuksia kuten omia lepohetkiä molemmille ja yhteisen ajan järjestämistä. Mietin myös voisiko miehesi työtilanteeseen saada jotain helpotusta. Parisuhdetyytyväisyyden lisääntyessä jaksatte paremmin myös lapsen kanssa! Parisuhteenne on koko perheen kannalta tärkeä asia ja tärkeisiin asioihin on hyvä panostaa myös aikaa. Yksityiset pariterapeutit ja jotkut perheasiain neuvottelukeskukset (ilmainen apu) tarjoavat ilta-aikoja, jos virka-aikana asiointi ei ole millään mahdollista. Jos miehesi ei suostu ulkopuolisen avun hakemiseen, voisit käydä yksin esimerkiksi neuvolapsykologilla tai edellä mainituissa paikoissa.

Toivon teille oikein paljon voimia sekä rakentavia ja lähentäviä keskusteluja!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Rakoilleko rakkaus? Kyllä. Tapasimme syksyllä 2002. Avioliitoon menimme vuonna 2003. Ensimmäinen lapsi syntyi 2004, toinen 2006. Nyt siinä pisteessä että erohan tässä tulee.





Olen 37-v kahden lapsen äiti. Ongelmana on avioliittommen puhumattomuus, se ahdistaa minua. Alkoholi viikonloppuisin. Tein elämäni kovimman päätöksen, kävin allekirjoittamassa avioeropaperit.
 Voiko kuitenkin pariterapiasta olla apua? Voiko liiton vielä pelastaa? Olemme olleet avioliitossa pian 12v. Miten saisimme luottamuksen, rakkauden suhteeseemme takaisin?



Äiti 0406



VASTAUS: Kiitos yhteydenotostasi. Kerrot päätyneesi 12 avioliittovuoden jälkeen hakemaan avioeroa. Koet rakkauden ja luottamuksen puuttuvan suhteessanne. Toisaalta kerrot rakastavasi miestäsi paljon etkä halua menettää häntä. Koet, että et saa vastarakkautta etkä hellyyttä. Tunnet itsesi väsyneeksi, onnettomaksi ja pelokkaaksi. Puhumattomuus ahdistaa sinua parisuhteessanne. Ahdingostasi huolimatta mietit voisiko liiton vielä pelastaa ja olisiko pariterapiasta siihen apua.

Mainitset alkoholin kuuluvan viikonloppuihinne. Kirjoittamastasi ei käy ilmi, onko nimenomaan miehesi alkoholinkäyttö sinua häiritsevää vai juotteko te yhdessä. Mietin onko juominen humalahakuista vai ns. tissuttelua? Joka tapauksessa koet sen ongelmaksi. Miten miehesi näkee asian? Voiko ongelmalle tehdä yhdessä jotain?

Mietin kuinka tietoinen puolisosi on eroaikeistasi. Toivottavasti olet kertonut hänelle erohakemuksen vireillepanosta. Päätös eron hakemisesta on ollut sinulle kova päätös. Sitä se luonnollisesti aina on. Huomaan miettiväni onko erohakemuksen laittaminen sinulta hätähuuto puolisollesi, herätys hänelle tehdä jotain suhteenne eteen? Joskus parisuhteen toinen osapuoli ei ota toisen tyytymättömyyttä ja muutosehdotuksia eikä erouhkauksiakaan todesta ja havahtuu vasta eron ollessa konkreettisesti edessä. Toivottavasti hän ottaa ahdinkosi tosissaan viimeistään nyt.

Mietin oletko tehnyt jo konkreettisia suunnitelmia eron varalle? Teillä on kaksi lasta. Miten he voivat tässä tilanteessa? Huomaavatko he äitinsä hädän? Ovatko he huolissaan sinun jaksamisestasi, isästään tai peloissaan esim. alkoholinkäytön suhteen? Oletko miettinyt miten heidän asiansa sujuvat mahdollisen eron jälkeen? Missä he asuvat ja miten tapaavat toista vanhempaansa?

Pariterapiasta on yleensä apua silloin kun kotona ei pystytä puhumaan vaikeista asioista tai jos keskustelu ei ole rakentavaa. Kertomasi perusteella suosittelen teille ehdottomasti keskustelua ulkopuolisen avulla. Liiton pelastamiseen on aina mahdollisuuksia, jos molemmilla osapuolilla on siihen motivaatiota. Tunnetasolla asioista keskustelun lisäksi pariterapiassa voidaan miettiä myös konkreettisia muutoksia esimerkiksi alkoholinkäytön suhteen. Vaikka päätyisitte eroon ratkaisuna, keskusteluista on hyötyä erosta selviytymisen kannalta. Keskustelut hyödyttävät myös uudenlaisen vanhemmuuden syntymistä eron jälkeen. Mahdollisen eronkin jälkeen olette yhteydessä toisiinne lastenne asioissa.

Toivon teille antoisia keskusteluja ison asian äärellä!
Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Sain tietää avomiehen syrjähypyistä esikoista odottaessani.

Tulevaisuus pelottaa, ei pelkästään taloudellisesti vaan myös henkisesti. Pikkuvauva-aika on rankkaa yhdessä tai yksin, mutta kummassa päästäisin itseni helpommalla?

Kipeitä päätöksiä pikaisella aikataululla

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Sinua on satutettu kipeästi. Uskottomuus iso kriisi parisuhteelle. Se rikkoo luottamuksen, joka on niin olennainen osa parisuhdetta. On hyvin tärkeää työstää asiaa ja sen herättämiä tunteita, etteivät ne jäisi käsittelemättä – näin riippumatta siitä, jatkatteko yhdessä vai päädyttekö eroon.

Kirjeestäsi sain käsityksen, että asian käsittely on vielä kesken: ymmärsin että puolisosi pikemminkin vetäytyy siitä. Sinä taas yrität löytää itsestäsi keinoja rakentaa luottamus uudelleen. On ensiarvoisen tärkeää, että puolisosi kantaa vastuun teoistaan ja osoittaa sen myös käytännössä lähtemällä työstämään asiaa yhdessä kanssasi.

Uskottomuuskriisin purkamisessa on puolison oltava avoin ja rehellinen, jotta ”paraneminen” voi alkaa: että haavasi saisivat hoitoa ja että ymmärtäisitte kumpikin miten tähän kriisiin on ajauduttu. Kerroit että puolisosi ”osoitti olevansa pahoillaan käytännössä olemalla poissa kotoa”. Eikö olisikin parempi tehdä pikemminkin päinvastoin: ryhdyttävä keskustelemalla etsimään yhteyttä ja luottamusta? Mietit myös millaisin konkreettisin keinoin voisit rakentaa luottamuksen uudelleen. Yksin et siihen pysty. Puolisosi tulee olla mukana täysipainoisesti. Jos hän ei sitoudu ”paranemisprosessiisi”, luottamus ei rakennu uudelleen. Pienikin ele, joka herättää epäluottamista (ja jonka ei edes tarvitse liittyä uskottomuuteen) voi laukaista sinussa samat tunteet kuin silloin, kun sait tietää uskottomuudesta. Myös puolisosi itsensä kannalta on tärkeää että käytte asiaa läpi – mieluiten ammattiauttajan kanssa. Kipusi, surusi ja pettymyksesi on saatava tulla kuulluksi.

Sanoit puolisosi uskottomuuden syyn olleen seksin tarve. Seksuaalisuus on erottamaton osa jokaista ihmistä. Joskus on kyse riippuvuudesta, joka näkyy seksuaalisuuden alueella – mietin voiko puolisosi tapauksessa olla kyse riippuvuudesta? Joka tapauksessa hänen työnsä luonne (matkatyö) siis herättää sinussa pelkoa uskottomuuden toistumisesta. Olisiko hän ollut uskoton, jos työ ei olisi vienyt häntä pois kotiympäristöstä? Mikä vaikutus on työyhteisön kulttuurilla suhteessa uskottomuuteen? Voisitko luottaa häneen paremmin, jos hän ei olisi matkatyössä?

Kiinnitän vielä huomiota nimimerkkiisi ”Kipeitä päätöksiä pikaisella aikataululla”. Tulkitsen sen niin että lapsen syntymän ja pikkuvauva-aika painaa päälle ja koet että joudut siksi tekemään päätöksen nopeasti. Luottamuksen rakentuminen ja uskottomuustrauman käsitteleminen vaativat kuitenkin aikaa. Oletteko hakeneet ulkopuolista apua ammattiauttajalta? Koetko että vielä voisi olla mahdollista käsitellä puolisosi uskottomuutta siten, että yhteys ja luottamus palautuisivat välillenne?

Haavasi ovat syvät. Jos kuitenkin pääsette käsittelemään kriisitilannettanne ja pääsette siitä yhdessä eteenpäin, suhteenne voi parhaimmillaan syventyä ja parantua. Työtä on kuitenkin tehtävä sen eteen ja suosittelen teitä ottamaan prosessiinne mukaan ammattiapua!

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Minua askarruttaa muutama asia, olen hyvin rakastunut edelleen mieheeni ja lapseni isään. Minua mietityttää koska hän on lähdössä pois ja olemme erossa 4kk ja minua itkettää ja pelottaa mitä tästä tulee. Mies ei ymmärrä miksi olen surullinen, olen jäämässä moneksi kuukaudeksi yksin lapsen kanssa uskon että hän parjaa paremmin ku minä. Hän on mies ja ollut niin kauan käymättä kotona etten halua estää häntä lähtemästä. Miten pariskunnat selviää näinkin pitkistä välimatkoista? Miten saan itseni ja lapseni pärjäämään tämän ajan sillä edessa on iso muutos ja tyttäreni vasta aloitti päivähoidon.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Tuntui ihanalta lukea, että olet edelleen rakastunut mieheesi. Olet onnekas, kun olet löytänyt elämääsi suuren rakkauden. Teillä on myös yhteinen lapsi, joka on tehnyt teistä perheen.

Nyt olet huolissasi, kun miehesi joutuu lähtemään joksikin aikaa pois. Ymmärrät kuitenkin, että on tärkeää, että hän pääsee pitkästä aikaa käymään entisessä kotimaassaan. Tätä juuri on epäitsekäs rakkaus: sallia toiselle sitä, mitä tämä tarvitsee, vaikka se tuntuisi itsestä hankalalta.

Yksin lapsen kanssa jääminen on sinulle suuri muutos. On ymmärrettävää, että se askarruttaa ja jännittää jo etukäteen. Onneksi on kyse kuitenkin vain väliaikaisesta erosta, jonka jälkeen saatte taas elää perhe-elämää yhdessä. Onkohan teidän mahdollista pitää yhteyttä jollain tavoin miehesi kanssa hänen matkansa aikana? Entä onko sinulla täällä sukulaisia tai ystäviä, joihin voit turvautua miehesi poissaolon aikana?

Kerroit, että lapsenne on aloittanut päivähoidon. Olisi varmasti hyvä, jos miettisit itsellesi jotain mielekästä tekemistä lapsen hoitopäivien ajaksi. Oletko ehkä jo aloittanut työn tai opiskelun? Tai onkohan sinulla tarkoitus hakea työ- tai opiskelupaikkaa itsellesi? Nyt voisit rauhassa keskittyä siihen.

Olisikohan sinun mahdollista ajatella ottavasi nyt itsellesi vähän omaa aikaa, kun olet hetken vapaa vaimon askareista? Onko jotain, mitä olet halunnut tehdä, mutta se ei ole perheenäidin tehtävien keskellä ollut mahdollista? Voisit tutkia, löytyisikö lähistöltäsi jotain naisten kahvilaa tms, jossa voisit tavata muita naisia ja/tai äitejä. Lue seurakunnan tapahtumailmoituksia, sieltä voi löytyä jotain mukavaa. Nyt voit myös etsiä lähimmän kirjaston ja tutustua sen monipuoliseen tarjontaan. Kirjastoista löytyy nykyään paljon muutakin kuin vain kirjoja.

Yksin oleminen ja pärjääminen ovat tärkeitä taitoja elämässä, vaikka niitä harva haluaisi ehdoin tahdoin opetella. Nyt elämä tarjoaa sinulle hyvän mahdollisuuden huomata, että pärjäät oikein hyvin tämän neljä kuukautta. En epäile sitä ollenkaan. Kun se on ohi, saatte taas viettää yhteiselämää ja iloita siitä. Voihan jopa olla, että rakkautenne vaan vahvistuu, kun joudutte olemaan hetken erossa toisistanne. Ikävä ei ole huono tunne, päinvastoin, sehän kertoo rakkaudesta.

Kannustavin terveisin
Paula perheneuvoja

KYSYMYS: Olen seurustellut nyt parisen kk miehen kanssa, johon olen hyvin ihastunut ja rakastunut, ja hänelle sen kertonutkin usein. Välillemme on alkanut kuitenkin ilmetä sanaharkkoja ja riitoja sinänsä hyvin pienistäkin asioista.

Mitä voisin omalta osaltani tehdä? Miten voisin välittää hänelle anteeksiantoa ja rakkautta, että voisimme elää taas onnellisesti ja tasapainoisesti? Pelkään, että olen tuohtumisellani riitatilanteissa tulehduttanut uuden alun...

Brokenbeliever

VASTAUS: Olette seurustelleet miesystäväsi kanssa jo puolitoista vuotta sitten, mutta hän lopetti tuolloin sanoen, ettei hänellä ole riittävästi rakkauden tunteita sinua kohtaan. Nyt olette aloittaneet seurustelun uudelleen. Mitähän mies nyt mahtaa tuntea? Miten hänen mielensä muuttui niin, että hän nyt haluaakin seurustella? Voisin kuvitella, että hän on pohtinut tunteitaan ja toiveitaan syvemmin ja on nyt tietoisempi siitä, millä perusteella päättää suhteessa elämisestään. Olette varmaan keskustelleetkin siitä, mikä on saanut hänen mielensä muuttumaan ja tunteensa syvenemään. Jos ette ole, näistä asioista kannattaisi puhua. Suhteen hyvät puolet ja rakkaus ovat mukavia puheenaiheita, joiden kautta pääsette enemmän ymmärtämään toistenne ajattelua ja tunne-elämää.

Kerrot, että sinulla on taustallasi hylätyksi tulemisen kokemuksia. Oletko yksin, ystävien tai ammattilaisen kanssa pohtinut, millä tavalla ne vaikuttavat elämääsi parisuhteessa? Miten hyvin miesystäväsi tiedostaa omia tunteitaan ja toimimistaan niiden pohjalta? Hylätyksi tuleminen voisi saada jonkun käyttäytymään parisuhteessa takertuvasti, toisen se voisi saada hyvin varovaiseksi aloittamaan uutta suhdetta. Kuulostaa siltä, että ainakaan jälkimmäinen ei ole sinun tapasi toimia. Entä miten on miesystäväsi laita? Millaiset elämänkokemukset vaikuttavat hänen tapaansa olla toisen kanssa?

Joskus suhteessa alkaa käydä niin, että toinen yrittää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi puhumalla paljon, ja mikäli ei tule kuulluksi, menemällä lähemmäs ja puhumalla vielä enemmän ja kovemmalla äänellä. Hän haluaa, että toinen kuuntelisi, kommentoisi ja ottaisi lähelle, jolloin kaikki olisi hyvin. Toinen puolestaan pelkää ristiriitoja ja yrittää pitää suhdetta rauhallisena ja tasaisen vakaana. Hän rakastaa, mutta ahdistuu riitelystä, ehkä jo pienestä äänen kohoamisesta. Hän haluaa, että kumppani hiljenisi ja rauhoittuisi eikä nostaisi edes esille kaikenlaisia tyytymättömyyden aiheita. Kun oltaisiin rauhallisia, voitaisiin taas lähentyä ja kaikki olisi hyvin.

Molemmat rakastavat ja molempien päämääränä on se, että asiat olisivat hyvin. Kumpikin jatkaa siis yrittämistä omalla tavallaan: toinen menemällä lähelle ja korottamalla ääntä, toinen vetäytymällä rauhoittumaan. Toisen toiminta tuntuu kummastakin käsittämättömältä ja loukkaavalta. Kuulostaa siltä, että välillänne on vähän tämän suuntainen kehä pyörimässä. Koska et voi vaikuttaa muuhun kuin omaan toimintaasi, ehdotan, että pyrit loukkaantuessasi ensin rauhoittamaan itsesi. Kysy rauhallisesti, mitä toinen tarkoitti kommentillaan. Miltä hänestä tuntui? Jos saat pienenkään vastauksen, ymmärrät ehkä vähän hänen näkökulmaansa. Yritä ottaa hänen tunteensa vastaan ja hyväksy se. Hän saa olla vihainen, mutta jos hän kertoisi sinulle, mikä häntä ärsyttää, voisit ehkä jatkossa toimia toisin. Saatuasi yhteyden häneen niin, että hän kokee tulevansa ymmärretyksi, voit puolestasi kertoa hänelle, mistä sinä loukkaannuit. Luultavasti sinulla onkin jo asiasta enemmän ymmärrystä kuultuasi hänen kokemuksensa tilanteesta. Tultuaan kuulluksi ja ymmärretyksi hänkin ymmärtänee sinua.

Tällaisia tunne- ja vuorovaikutustaitoja voi oppia lisää parisuhdekursseilla. Niitä järjestävät monet tahot, joita voi löytää netistä. Vaikutatte ihmisiltä, jotka haluavat sitoutua ja rakentaa suhdettaan, joten luulen, että löytäisitte sitä kautta välineitä käsitellä asioitanne ja ymmärtää tunteitanne.

Oppimisen iloa suhteeseenne!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Ärsyttää välillä kun ystävämme eivät ymmärrä vapaata suhdettamme. Heidän mielestään ei voi suhde toimia koska itse myyn seksiä ja mieheni käy Thaimaassa panemassa akkoja (ja varmaan täällä koto-Suomessakin). Diili kuitenkin on ettei kerrota näistä toiselle, ettei tuu paha mieli. Ystävät kuitenkit tästä pahoittavat mielensä. Miten selittää tämä kenenkään mieltä pahoittamatta?

VASTAUS: Hei ja kiitos kysymyksestäsi! Se saa minut miettimään erilaisten suhteiden rajoja. Ensimmäiseksi pohdin rajoja parisuhteessanne, johon olette valinneet avoimen suhdemallin. Tällöin siis olette sopineet siitä, että kummallakin voi olla muitakin seksuaalisia (ja/tai romanttisia?) suhteita parisuhteenne lisäksi. Kerrot teidän päättäneen, että muista suhteista ei kerrota kumppanille, jotta kummallekaan ei tule paha mieli. Tuosta kommentista jäin kuulostelemaan sitä, miten paljon olette keskustelleet keskenänne tunteistanne. Onko avoin suhde molemmille yhtä ongelmaton valinta vai tuleeko jompikumpi enemmän pahalle mielelle muista osapuolista? Miten toimitaan, jos muita kumppaneita kohtaan herää ihastumisen ja rakastumisen tunteita? Mikä puolestaan on teidän parisuhteenne ydintä eli mikä teidän välillänne on sellaista, mikä pitää suhteenne tärkeänä ja toimivana? Oletteko molemmat avoimen suhde-elämän kannalla vai suostuuko toinen siihen osittain siksi, ettei menettäisi kumppaniaan?

Toinen rajanäkökulma on se, että teidän parisuhteenne on teidän kahden välinen asia. Kannattaa miettiä, mitä haluaa jakaa ystävilleen omasta elämästään. Avoimuutensa tason voi valita kaikissa suhteissa ja kaikissa tilanteissa. Olette miehesi kanssa päättäneet olla kertomatta toisillenne muista suhteistanne, jotta ette pahoittaisi mieltänne. Koska lähimmässä ihmissuhteessanne valitsette jättää joitakin asioita kertomatta, miksi sitten jakaisitte ystävillenne kaikkea? Miksi päästää muita ihmisiä kuohuvine tunteineen hämmentämään teidän ihmissuhdekattilaanne? - Voidaan myös kysyä, miksi joku pahoittaa oman mielensä ystävän elämässään tekemistä, häntä itseään koskevista valinnoista?Vaikka ystävät ovat hyvin tärkeitä ihmisiä toisilleen, heidän tulisi olla sillä tavalla itsenäisiä ja erillisiä, että kykenevät kestämään toistensa erilaisia elämäntilanteita ja valintoja loukkaantumatta niistä henkilökohtaisesti.

Ystävyyteen kuuluu toki keskusteleminen ja mielipiteiden ilmaiseminen. Ystävillä on omat tunteensa ja he välittävät teistä. Joskus välittäminen saattaa ilmetä kömpelöllä tavalla, mutta ystävien tarkoitus on useimmiten hyvä. Keskusteleminen on tärkeä ystävyyden taso, koska sitä kautta saamme itsekukin peilejä omalle toiminnallemme. Joskus ystävien motiivina saattaa olla huoli. Ehkä ystävänne ovat huolissaan teistä parina ja yksilöinä. Silloin kannattaa keskustella heidän kanssaan näistä asioista siten, että selvitätte yllämainittuja rajakysymyksiä: kuka onkaan vastuussa kenenkin elämästä ja millä tavalla huolestumisen tunteita voidaan ilmaista? Missä kulkevat yksilön, missä parisuhteen, missä ystävyyden rajat?

Toivottavasti näistä rajapohdinnoistani on jotain hyötyä teille.
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Parisuhteeni on kriisissä. Olemme olleet pian yhdessä kaksi vuotta ja saimme juuri lapsen. Ongelmamme eivät ole uusia mutta raskauden ajaksi hetkellisesti unohtuivat ja nyy tuntuu vaivaavan kymmenen kertaa pahemmin. Ongelmamme liittyy siis seksiin tai enemmänkin sen puutteeseen. Olen erittäin seksuaalinen ihminen vaikka olenkin nainen. Pidän seksistä ja elän aikalailla tunteiden mukana. Mieheni taas sanoo ettei seksi kiinnosta ja saan usein pakit kun yritän lähestyä ja ongelma on mennyt niinkin pitkälle etten halua itse tehdä aloitteita ja olen alkanut miettimään jo muita miehiä. Oma mies tuntuu enää kämppikseltä ja itseä ahdistaa koska lapsen takia on yritettävä. Mies ei suostu lääkäriin koska asia ei tosiaan häiritse häntä. Olen tieni päässä ja hermot kireellä enkä jaksa tätä enää kauan ja vaikka ero pelottaa niin en keksi muutakaan ratkaisua.

VASTAUS: Hei ja onnittelut lapsen syntymän johdosta!

Lyhyt viestisi herätti paljon ajatuksia. Ensinnäkin mieleen nousi se, että vauvavaihe vähäunisine öineen, uuteen elämänvaiheeseen totuttelemisineen ja äidin ja isän rooleihin asettautumisineen on monessa parisuhteessa aikaa, jolloin seksielämä on harvatahtista. Kerrot kuitenkin, että teillä oli samoja ongelmia jo ennen raskautta. Vauvan odotus siirsi ongelmat hetkeksi syrjään, mutta nyt ne ovat jälleen nousseet pintaan. Jotta asiaa voisi tarkemmin tutkia, kannattaisi miettiä suhteenne alkuaikoja. Oliko suhteen alussa rakastumisvaihe, jonka huumassa seksiä oli molemmille osapuolille riittävästi? Toisaalta siinä vaiheessa mahdollisiin pettymyksiinkään ei ehkä avoimesti tartuta vaan luotetaan siihen, että aika korjaa ne. Jos seksiä oli mielestäsi alussa riittävästi, milloin mahdoit ensimmäisen kerran kokea tyytymättömyyttä? Mitä elämässänne tapahtui niihin aikoihin? Muilla elämänalueilla koettu stressi, väsymys ja huolestuminen näkyy usein myös seksuaalisessa halussa.

Millä tavoin mahdoit ilmaista tyytymättömyyttäsi seksielämäänne? Seksiin liittyvistä toiveista ja tarpeista on tärkeätä puhua yhtä lailla kuin muistakin parisuhteen asioista. Seksuaalisuus on kuitenkin niin keskeinen ja kaiken läpäisevä osa ihmisen persoonallisuutta, että ihminen on sen äärellä herkimmillään ja haavoittuvimmillaan. Liian ronskit sanat voivat saada toisen loukkaantumaan ja menemään niin lukkoon, että keskusteluyhteys katkeaa. Se, mikä on liian ronski tai sopiva tapa keskustella, on tietenkin kumppaneista ja heidän keskustelutavoistaan riippuvaa. Mietin kuitenkin, mitä kaikkea miehesi "Ei kiinnosta" -repliikin taakse kätkeytyy. Onko niin, että halunne ovat eritahtiset? Toinen haluaa aina useammin, jolloin toinen ei oikeastaan koskaan ehdi haluta. Hänen halunsa ei ehdi herätä. Voidaanko tällöin sopia, että yhteistä seksiä on harvemmin haluavan tahtiin ja sillä välillä toinen tyydyttää itsensä? Tai voiko harvemmin haluava kuitenkin välillä tyydyttää kumppaninsa, vaikka itseä ei kiinnostaisikaan?

Vai kätkeytyykö "Ei kiinnosta" -puheen taakse loukkaantumista? Onko miehesi aiemmassa elämässään tullut jollakin tavalla loukatuksi seksuaalisesti? Onko hänen itsetuntonsa kärsinyt niin, että hänen on vaikeata uskaltaa haluta ja kiihottua? Vai onko teidän suhteenne seksuaalisuuteen muodostunut jännittyneisyys ja kireys alkanut ahdistaa häntä? Kaikenlaiset suorituspaineet ja pelot ovat seksuaalinen turn off, joka kääntää hetkessä virran pois päältä. Epäonnistumisen pelko alkaa helposti luoda kehää: mahdollisen epäonnistumisen pelossa ei uskalleta edes yrittää.

Tiedättekö miehenne kanssa sitä, millaisesta seksistä kumpikin pitää? Millaisissa fantasioissa ja seksin muodoissa toiveenne kohtaavat? Parhaimpia fantasioitaan ei kannata paljastaa, mutta avaamalla toiselle omaa seksuaalista maailmaansa voi saada sitä, mitä haluaa ja antaa sellaista myös toiselle.

Myös parisuhteen ristiriitaisuus ja ongelmat muilla elämänalueilla näyttäytyvät usein haluttomuutena. Miten parisuhteenne muuten voi? Antakaa toisillenne hellyyttä kosketuksin ja sanoin. Tämän arkisen yhteyden jatkuva ylläpito päivittäin on ensimmäinen askel kohti seksielämän toimivuutta. Miltä sinusta on tuntunut tulla äidiksi? Mikä siinä on ollut parasta, mikä hankalinta, mikä yllättävintä? Entä miehestäsi? Pitäkää puhumalla ja koskettamalla toisenne kartalla siinä, mitä teille kuuluu.

Mieti, mikä kaikki vahvistaa kokemustasi omasta riittävyydestäsi ja ihanuudestasi. Miten miehesi voi vahvistaa naiseuttasi silloinkin, kun hän ei halua seksiä? Entä miten sinä vahvistat hänen miehuuttaan? Tuntuu hienolta, kun kerrot olevasi vahvasti seksuaalinen nainen. Ei siinä ole mitään outoa. Ajatus siitä, että miehen kuuluisi olla voimakkaammin seksuaalinen kuin nainen, on tuulesta temmattu yleistys. Pidä sinä huolta omasta seksuaalisesta ja kaikinpuolisesta hyvinvoinnistasi. Ottakaa tämä aihe keskenänne puheeksi vaikkapa sillä tavalla, että poimitte netistä aihetta koskevia juttuja ja alatte keskustella niistä yleisellä tasolla viemättä asiaa heti omaan suhteeseenne. Jos keskinäinen keskustelu ei onnistu, terapeutit ovat sitä varten, että he auttavat keskustelun virittämisessä.

Parhainta onnea keskusteluhetkiinne!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen muutamaa vuotta vaille 30-vuotias nainen ja yhden taaperoikäisen pojan äiti. Avioliittoa on takana noin kolme vuotta ja sitä ennen seurustelimme pari vuotta. Työ on ollut minulle aina tärkeää ja palasin aikaisin töihin, mutta olen mielestäni yrittänyt parhaani äitinä. Olen suurpiirteinen ja rento, mutta lapsen turvallisuuteen liittyvissä asioissa tarkka. Poika on reipas ja tasapainoinen, uskaltaa sekä kiukutella että halailla. Hänellä on hyvä tukiverkosto.

VASTAUS: Hei ja kiitos kutkuttavasta viestistäsi! Annoit niin paljon virikkeitä moniin suuntiin, että minulla on aiheista runsaudenpulaa lähtiessäni pohtimaan kysymyksiäsi. Päällimmäisenä kuulen pikkulapsiperheille niin tutun mutta aina äärimmäisen kuormittavan ajanpuutteen. En kuitenkaan tartu tähän asiaan vaan mietin syvemmällä, arjen pinnan alla olevia kokemuksianne, ennen kaikkea tunnesuhdettanne.

Kuvaat itseäsi rumaksi tytöksi, joka sai seuraa vasta pilkun jälkeen ravintolaillan päätteeksi ja on vaimona huutava, raivoava ja erolla uhkaileva hurjimus ja miestäsi pinttyneeksi vanhaksi pojaksi, joka puolisona vetäytyy iltaisin television ääreen uhaten eron tullen hakea yksinhuoltajuutta. Kuulen määritelmissäsi enemmän kuin ripauksen sarkastista huumoria, mutta silti ne tekevät vääryyttä teille kummallekin. Olet luova ja napakka kielen käyttäjä, joten mietin, millaisia muita tarinoita voisit kertoa teistä. Luulen, että teistä saisi aikaan monenlaisia kertomuksia eri tilanteissa ja eri näkökulmista lähtien. Sanot, että miehen käyttämä pilkkaava puhe menee välillä huumorina ja naurattaa, välillä se loukkaa pahasti. Sarkasmi on taitolaji, jonka käyttö vaatii kuulolla olemista ja valmiutta korjata ja pyytää anteeksi, jos tuli tökänneeksi arkaan kohtaan kipeästi. Millaiset toimintatavat miehesi mahtaa kokea loukkaavina?

Millaisia olivat se nuori nainen ja mies, jotka aikoinaan alkoivat seurustella? Siinä ei ollut rumaa tyttöä eikä pinttyvää poikamiehenalkua vaan kaksi viehättävää ihmistä, jotka kiinnostuivat toisistaan ja rakastuivat. Millaisia ominaisuuksia näitte toisissanne tuolloin? Millaisia toimivia puolia suhteessanne oli? Mitä kaikesta tästä on vielä jäljellä teidän välillänne? Minusta tuntuu, että ei tarvitsisi kaivaa kovinkaan syvälle saadakseen esille näitä kadonneita aarteita.

Kerrot, ettet osaa arvostaa nykyajan pehmomiestä vaan tarvitset vanhan ajan sovinistin. Arvelen, että näillä herkullisilla kärjistyksillä sanoilla ilmaiset pettymyksen, joka on myllertänyt tunteitasi lapsen syntymän jälkeen. Hait ja sait miehen, joka on eteenpäin menevä, työssään menestyvä ja siten vahva kumppani rinnallesi. Isyyden myötä häneen on tullut lasta kantavan pehmoisän piirteitä, jotka ärsyttävät sinua. Olet niihin pettynyt ja häpeät itseäsi, kun mies vieressäsi kantaa lastanne. Toisaalta kuitenkin kaipaat miehen vastuunottoa arjessa. Miten voisit mielessäsi yhdistää sekä miehen pehmeät, "lällyt?" puolet, jotka samalla merkitsevät hyvää ja läsnä olevaa isyyttä että hänen vahvuutensa ja menestyvyytensä, jotka mielestäni edustavat sinulle sovinismin sijasta seksuaalisuuteen liittyvää voimaa ja aggressiota. Haasteenasi on mahduttaa molemmat puolet saman miehen nahkoihin. Miten hyväksyt itsessäsi vahvuuden ja heikkouden? Miten miehesi kokee sinun yhdistävän äitiyden ja puolison/rakastajattaren roolisi? Parisuhteessa siirtymät lasta hoitavan vanhemman roolista hekumallisen rakastajan rooliin ja takaisin tapahtuvat lennosta. Miten voitte ruokkia itsessänne ja toisissanne elävää seksuaalisen kumppanin roolia tässä elämänvaiheessa? Tällainen panostus parisuhteeseen ei ole pois lapseltanne vaan välillisesti mitä suurin satsaus vanhemmuuteen.

Parisuhteessa tarvitaan kahta vastakkaista voimaa: läheisyyttä ja erillisyyttä. Läheisyys on voimistavaa, hoitavaa ja turvallisuutta tuovaa, mutta ääripäässään tukehduttavaa. On vain me, ei lainkaan minua ja sinua. Erillisyys puolestaan antaa tilaa yksilöllisyydelle ja kasvulle, mutta ääripäässään päästää yhteyden kumppaneiden välillä ohentumaan ja katoamaan. Kun ihannoit vahvoja yksinhuoltajaäitejä, nouseeko ääneen itsenäinen ja erillinen minäsi? Entä elääkö läheisyyttä tarvitseva minä halauksen ja hellyyden hetkissä välillänne? Millaisessa tasapainossa nämä minäsi puolet ovat?

En usko, että miehelläsi on ketään toista. Luulen, että hän pakenee välillänne vellovaa jännittyneisyyttä ja tyytymättömyyttä television ääreen. Ehkä hänen tapansa toimia tällaisessa tilanteessa on hiljentyä ja vetäytyä. Se ei ole toimiva tapa sen paremmin kuin syyttelevä ja uhkaileva riiteleminenkään. Ratkaisuja olette etsineet: Olet ehdottanut tilanteen selvittämiseksi pariterapiaa, jolle mies on antanut pakit. Miehesi puolestaan on tarjonnut taloudelliseen epävakauteesi välillä tukea, jonka olet torpannut armopaloina. Nämä ratkaisuyrityksenne ovat siis saaneet toiselta osapuolelta ämpärillisen kylmää vettä niskaansa.

Kun tässä lukemani perusteella arvailen asioita ja heittelen tuntemuksiani, voin toki osua monessa kohdassa metsään. Olen kärjistänytkin ja heitellyt aika paljon palloa sinulle, koska miehesi tunteista ja ajatuksista en tiedä mitään. Poimikaa siis tästä vuodatuksesta se, mikä tuntuu osuvan omaan tilanteeseenne ja sivuuttakaa muut höpinät.

Minusta tuntuu, että tässä suhteessa on vielä paljon tehtävissä ja monta kiveä kääntämättä. Menkää ihmeessä parisuhdeleirille tai -kurssille laittamaan prosessi liikkeelle. Ehdotan, että olet tässä asiassa aktiivinen. Kuka ties miehesi on itse innolla varaamassa seuraavaa leiriä!

Energistä ja inspiroivaa parisuhdesyksyä teille toivottaen
Päivi, perheneuvoja