Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen parikymppinen. Sain kuulla 3 kuukautta sitten, että mieheni petti minua pikkusiskoni kanssa. Olemme olleet 4 vuotta yhdessä, asuneet yhdessä 10 kuukautta ja kihloissa reilu 8 kuukautta. En jättänyt miestäni kun sain tietää heidän suhteestaan vaikka se oli lähellä. Suutuin ihan järjettömästi. En puhunut hänelle viikkoon mitään ja itkin eikä ruokakaan maistunut. Hän itse myönsi pettäneensä ja näin heidän viestinsä jotka mieheni näytti minulle (ne sisälsivät kehuja, flirttailua, sydämmiä, suukkoja, sovittuja tapaamisia yms). Siskooni pistin välit poikki enkä pysty hänelle antamaan ikinä anteeksi. Samaa olen alkanu epäilemään miestäni kohtaan. En ole 2 kuukauteen tuntenut enään surua, pikemminki vihaa. Olemme suunnitelleet omakotitaloa ja lapsia, rakastan miestäni enemmän kuin mitään ja haluaisin ja haluankin olla hänen kanssaan mutten tiedä pystynkö ikinä antamaan täysin anteeksi hänen tekoaan. En myöskään unohda sitä. Mietin tuota asiaa joka päivä ja tunnen vihaa miestäni ja siskoani kohtaan. En oikein tiedä mitä minun tulisi tehdä muutakuin antaa itselleni aikaa tämän asian käsittelyyn muttakun se alkaa vaivaamaan minua tulevaisuuden suunnittelussa ja saa minut miettimään kaikenlaista. En voi puhua asiasta miehelleni koska tämä ei millään suostu puhumaan tästä aiheesta vaikka olen yrittänyt kaikkea. Olen umpikujassa.

Tikru

VASTAUS: Olet tullut petetyksi ja satutetuksi kahden läheisen ihmisen taholta, joiden pitäisi rakastaa sinua, haluta sinulle hyvää ja joihin sinun pitäisi voida luottaa. On helppoa ymmärtää, että olet järkyttynyt, vihainen, pettynyt sekä epävarma tulevaisuuden suhteen. Tuollainen, jos joku, vie pohjan pois elämältä pitkäksi aikaa. Kertomasi perusteella kyse ei ole yksittäisestä tapahtumasta vaan systemaattisemmasta pettämisestä johon liittyy yhteydenpitoa, tapaamisia ja viestittelyä. Tämä syventää tapahtuman satuttavuutta.

Kerrot olevasi parikymppinen ja olet ollut miehesi kanssa yhdessä neljä vuotta eli noin 16-vuotiaasta. Siskosi on sinua nuorempi. Miehesi ikää et kerro. Oletan, että olette kaikki nuoria. Nuoruudestanne huolimatta olitte jo suunnitelleet miehesi kanssa yhteistä tulevaisuutta - lapsia ja omakotitaloa. Kun parisuhteen alkuvaiheessa tapahtuu jokin iso, traumatisoiva tapahtuma, se väistämättä järisyttää niitä perusteita, joille yhteistä parisuhdetta ja tulevaisuutta pitäisi rakentaa. Mikäli tapahtumaa ei pystytä käsittelemään ja saamaan yhteistä ymmärrystä sille, en usko, että parisuhde voi jatkua ilman, että tapahtunut vaikuttaa merkittävästi suhteen turvallisuuteen ja läheisyyteen sekä sitä kautta jatkoon. Sanot, että miehesi ei suostu puhumaan aiheesta. Miksi ei? Onko hän omalta osaltaan yrittänyt löytää selityksiä sille, miksi kaikki tapahtui? Onko hän ollut pahoillaan, pyytänyt anteeksi? Haluaako hän edelleen olla kanssasi Onko hänellä edelleen samanlaisia yhteisiä haaveita lapsista, omakotitalosta, kuin mitä aiemmin teillä oli? Emme voi tietää miksi kaikki tapahtui. Todennäköisesti selityksiä on useampi kuin yksi. Mietin myös, että onko niin, että miehesi ei kuitenkaan ollut vielä valmis siihen tulevaisuuteen, jota hän suunnitteli kanssasi? Se ei kuitenkaan vielä yksistään selitä näin satuttavaa tekoa.

Siskosi osuutta pohdin kovasti ja se tuntuu erityisen pahalta. Minkälaiset välinne olivat ennen tapahtunutta? Entä mikä oli siskosi elämäntilanne? Onko hän mahdollisesti ollut kateellinen sinulle elämästäsi tai jostain muusta? Hän on kovin nuori mutta ei niin nuori, ettei ymmärtäisi, että näin toimimalla hän satuttaa sinua syvästi ja aiheuttaa tuhoa perhesuhteille. Onko siskosi ollut pahoillaan tapahtuneesta ja pyytänyt sinulta anteeksi? Onko hän omalta osaltaan yrittänyt löytää ymmärrystä sille miksi toimi niin kuin toimi? Mitä tämä tapahtunut on tarkoittanut perheenjäsentesi välisille suhteille?

Oletko voinut puhua tapahtuneesta kenellekään? Toivon, että sinulla on joku ihminen, paikka johon voit tukeutua ja joka ymmärtää tuskasi. Tällaisesta toipumiseen tarvitaan aikaa mutta pelkkä aika ei yleensä riitä. En usko, että tällaisessa tilanteessa ihmisten välisten suhteiden korjaantuminen on mahdollista, elleivät osapuolet ole valmiita käymään keskusteluja joissa pyritään saamaan ymmärrystä tapahtuneelle. On myös tärkeää, että sekä miehesi että siskosi ilmaisevat sinulle anteeksipyyntönsä ja sen, että he ovat aidosti pahoillaan tapahtuneesta. Et voi pakottaa heitä anteeksipyytöön tai keskusteluihin. Saattaa olla, että et ole itsekään niihin vielä valmis. Toivon kuitenkin että löytäisit jonkun ihmisen, jonka kanssa voisit käsitellä tapahtunutta, sen merkitystä sinulle ja sitä, miten jatkat tästä eteenpäin.

Toivotan sinulle voimia,
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Erosin keväällä reilu pari vuotta kestäneestä suhteesta. Koskaan emme yhdessä virallisesti asuneet mutta paljon yhdessä oltiin luonani. Ero tapahtui rauhallisesti ilman riitoja.

Nyt tätä kirjoittaessani tuokin suhde on jo päättynyt ja miehellä kova haku päällä, ei osaa olla yksin hetkeäkään. Itse en pääse eteenpäin, kun asiat jäivät selvittämättä. En pysty solmimaan uusia suhteita edes ystävyyden nimissä, sillä usko ja luottamus toiseen ihmiseen ovat menneet. Lisäksi nykyään mies piikittelee, aliarvioi ja ivaa aina tavatessamme, en tiedä miksi. Puhumaan hän ei suostu edelleenkään, koska tarvetta ei kuulemma ole. Mielestäni hän kohtelee ihmisiä kuin esineitä ja se tuntuu pahalta. Mutta miten tästä eteenpäin? Kuinka selvittämättömät asiat saa unodettua, etteivät ne nosta päätään tuon tuosta ja siten häiritse elämää?

Yksin taas 41v.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi jossa kerrot päättyneestä ihmissuhteestasi ja kysyt ”kuinka selvittämättömät asiat saa unohdettua, etteivät ne nosta tuon tuosta päätään ja siten häiritse elämää? ”.

Aloitan vastaamisen viestisi lopusta, nimimerkistäsi ”Yksin taas 41v.”. Se sai minut miettimään, onkohan sinulle tapahtunut jotain vastaavaa aiemminkin? Oletko etsinyt, toivonut löytäväsi jonkun ja pettynyt tai tullut jätetyksi entisissä suhteissasi? Onko mahdollisesti niin, että tässä erossa nousevat pintaan myös aiemmat pettymykset ja käsittelemättömät asiat? Kuulostaa siltä, että sinulla oli paljon toiveita, odotuksia suhteeltanne. Näin siitäkin huolimatta, että koit olevasi suhteessa kynnysmatto ja että sinua häiritsivät miehesi puhumattomuus sekä empatian puute. Miehesi sanoi, että suhteestanne puuttui noste. Mitä ikinä se tarkoittikaan hänen näkökulmastaan, niin minulle se tuo mieleen, että ehkä hän oli jostain syystä vähemmän sitoutunut suhteeseenne kuin sinä. Tapa erota kertoo usein paljon myös itse suhteesta.

Elämässä joudumme aika usein tilanteisiin, joissa meillä ei ole mahdollista selvittää asioita niiden ihmisten kanssa, joita asiat koskevat. Joudumme hyväksymään sen, että toisella osapuolella on oma tapansa käsitellä asioita tai hän ei ole jostain syystä valmis. Me emme voi pakottaa toista omista tarpeistamme käsin vaan joudumme työstämään kesken jääneet asiat itsessämme. Se ei aina ole pelkästään huono asia, sillä monet tilanteet ihmissuhteissamme kertovat ja opettavat meille erityisesti itsestämme. Usein on hyödyllisempää miettiä itseään kuin että painopiste olisi toisessa osapuolessa, hänet vajavuuksissaan tai kyvyttömyyksissään.

On usein myös hyödyllistä yrittää ymmärtää mikä on se kuvio, joka toistuu elämässäni? Rakastunko aina tietyntyyppisiin ihmisiin, jotka tuottavat minulle samankaltaisen pettymyksen? Millä tavalla tuo kaikki liittyy minuun, historiaani, taustoihini? Minkälainen minä olen parisuhteissani? Entä miten toinen ihminen minut kokee Ihmissuhteen päättyminen, erityisesti jätetyksi tuleminen, on usein raastavaa. Mitä enemmän meillä on ollut toiveita ja odotuksia suhteesta, ja toisaalta, mitä useammin olemme joutuneet pettymään, sitä vaikeampi meidän on päästää irti ja suuntautua kohti uutta. Meistä saattaa tulla huomaamattamme takertuvia, epätoivoisia. Tämä vaikuttaa suhteen toiseen osapuoleen joskus niin, että hän etääntyy, työntää pois. Kun ihminen työstää näitä asioita itsessään hän pystyy paremmin pääsemään eteenpäin, kohti uutta ja uudenlaista. Itsensä työstäminen mahdollistaa usein myös sen, että jossain kohtaa on mahdollista löytää parisuhde joka ei toistakaan vanhoja kaavoja.

Toivotan sinulle hyvää matkaa kohti itseäsi ja uutta!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen seurustellut reilun vuoden aivan ihanan miehen kanssa (olemme 22v ja 26v) ja uskon ja toivon että hän on ns. elämäni rakkaus. Kaikki on sujunut hyvin ja seksielämämme on erittäin hyvää. Lähiaikoina olemme suunnitelleet ryhmäseksiä ja parinvaihtoa ihan vaan seksielämän piristykseksi ja koska tykkäämme kokeilla uusia asioita.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi ja luottamuksesta tällaisen aihepiirin kysymykseen. Pahoittelen heti aluksi sitä, että vastaukseni painopiste on ongelmalähtöinen, mikä liittyy osaltaan niihin näkökulmiin, joihin olen työni ja ammattini kautta törmännyt.

Kerrot teidän olleen yhdessä reilun vuoden. Suunnittelette ryhmäseksiä ja parinvaihtoa seksielämän piristykseksi. Tämä herättää minussa kysymyksen, että jos parisuhteen seksi tarvitsee piristystä vuoden yhdessäolon jälkeen, niin mitä se vaatii jatkossa, useamman vuoden jälkeen? Mikä muu voisi pitää sitä elävänä ja nautittavana kuin yhä uudet seksiin liittyvät kokemukset ja kokeilut? Vuoden yhdessäolon jälkeen parisuhde alkaa vakiintua kun alkurakastuminen alkaa vähitellen, väistämättä hiipua. Tämä ei tarkoita sitä, että parin välinen seksi alkaa hiipua vaan mm. sitä, että parin täytyy löytää monenlaisia tapoja liittyä toisiinsa ja syventää suhdettaan. Parisuhteen tunneyhteys ei pysy vain seksin avulla. Mitä muuta teillä on yhteistä kuin hyvä seksi? Kannattaa myös miettiä, että yritättekö tämän kokeilun avulla saada ylläpidettyä jotain voimakasta tunnetta, jonka itse asiassa kuuluukin vähitellen vähentyä, kun pari siirtyy alun rakastumisvaiheesta aitoon rakastamiseen. Mietin myös sitä, että voisivatko seksiin liittyvät fantasiat riittää ja miksi niiden täytyy siirtyä toteutumisen asteelle? Parinvaihto ja ryhmäseksi ovat eräänlaista luvallista, sovittua uskottomuutta. Joskus tällainen toiminta saattaa palvella läheisyyden säätelyä, jos sitoutuminen ja läheisyys tuntuvat ahdistavan tai pelottavan. Kun otamme suhteeseemme mukaan muita ihmisiä, niin se vaikuttaa myös läheisyyteen. En tiedä koskevatko edellä luettelemani näkökulmat teidän suhdettanne, mutta niitä voi olla hyvä pohtia.

Viestissäsi kuulosti hyvältä se, että olette pystyneet miehesi kanssa yhdessä puhumaan asiaan liittyvistä näkökulmista ja tuntemuksista. Sanot, että kumpikin on hyvin realistinen asian suhteen. Mitä sillä mahdat tarkoittaa? Tarkoitatko, että olette tietoisia niistä riskeistä ja vaaroista, joita ryhmäseksikokeiluun ja parinvaihtoon saattaa liittyä? Sanot, että miehesi on tästä asiasta enempi innostunut kuin sinä. Toivottavasti kuitenkin on niin, että voit kieltäytyä jos niin haluat, ja miehesi ymmärtää sekä hyväksyy päätöksesi ja sinut sen jälkeen. Ryhmäseksiin ja parinvaihtoon ryhtyminen edellyttää, että kyse on aikuisista ihmisistä, jotka ovat tehneet vapaaehtoisuuteen perustuvan valinnan olla mukana. Niihin ei kannata ryhtyä puolison toivomuksesta ilman omaa motivaatiota.

Kerrot pelkääväsi, että et osaakaan suhtautua asiaan vain fyysisenä toimintana vaan tulet mustasukkaiseksi. Ihmisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen ei ole koskaan vain seksiä, fyysistä toimintaa. Se on aina ihmissuhde, johon tavalla tai toisella tulevat mukaan tunteet. Ihminen on jo fysiologisilta lähtökohdiltaan suunniteltu niin, että hän liittyy tunnetasolla niihin ihmisiin, joiden kanssa on tekemisissä. Kun on kyse tilanteista, jossa on mukana useampia ihmisiä, niin jokainen kokee ja reagoi omista lähtökohdistaan käsin. Siksi on mahdotonta etukäteen tietää, edes itsestään, minkälaista tunteita ja asioita nousee pintaan ja miten ne vaikuttavat itseen ja muihin ihmisiin. On myös mahdotonta tietää etukäteen, että jos joku tuntuu minusta nyt ok:lta, tuntuuko se siltä myöhemmin. Ryhmäseksi- ja parinvaihtotilanteista saattaa jäädä hyvin vahvoja mielikuvia, joista voi olla vaikea päästä eroon ja joihin liittyvät tunteet saattavat purkautua jopa pitkänkin ajan päästä.

On viisasta sinulta, että pohdit tämän asian eri puolia. Minulle se kertoo myös siitä, että osa sinusta ei ole valmis. Toivon, että kuuntelet myös tätä puoltasi, joka epäröi vielä.

Toivottavasti vastaukseni ei ollut kovin erilainen kuin mitä toivoit tai odotit. Saattaahan myös olla, että jotain tällaista halusitkin kuulla.

Joka tapauksessa toivotan elämääsi onnellisia, turvallisia ja läheisiä hetkiä!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Miten määritellä parisuhteessa rakkauden saaminen ja antaminen? Ennen ei ollut meillä sitä ongelmaa, mutta vuodet ovat kuluttaneet. Minä en jaksaisi kerjätä rakkautta, jota saan harvakseltaan, lähinnä seksin yhteydessä. Jos rakkaudeksi lasketaan jonkinmoista avuliaisuutta, niin sitten. Muuten tuntuu, ettei persoonallani ole mitään merkitystä. Olen yrittänyt käyttäytyä rakastavasti, jotta se näkyisi myös toisen käytöksessä, mutta turhaan. Sanotaan, ettei rakkaus pidä kirjaa teoista ja sanoista, mutta ei sitä jaksa ainiaan olla pyyteetön, jos tuntuu ettei kelpaa enää mihinkään.

Murtunut

VASTAUS: En tiedä kuinka rakkauden antamista ja saamista voisi määritellä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että rakkauden on oltava vastavuoroista, että se voisi pysyä elossa. Kerrot, että olet joutunut kerjäämään rakkautta parisuhteessasi, jo vuosia? Mikä on saanut sinut pysymään suhteessa, jossa sinun tunteillasi ja tarpeillasi ei kuulosta olevan mitään väliä? Avuliaisuutta puolisosi osoittaa, mutta se ei riitä antamaan sinulle oloa, että olisit merkityksellinen. Rakkautesi ei saa vastakaikua. Se on musertavaa.

Oletko kertonut tunteestasi puolisollesi? Kuinka hän suhtautuu sinun kokemukseesi? Onko teillä mielenkiintoa, uteliaisuutta toisenne ajatuksia ja tunteita kohtaan? Rakastatko sinä kumppaniasi itsenään vai onko sinulla muita syitä pysyä suhteessa? Minulle tulee vaikutelma, että olet kärsinyt yhteiselämässänne jo pitkään. Olet silti sinnikkäästi pitänyt kiinni ajatuksesta, että sinä voisit yksin pitää yllä suhdettanne. Aivan kuin et haluaisi tunnustaa tosiasiaa, että et voi hyvin tässä suhteessa, et tunne olevasi rakastettu.

Jos toisaalta olette puhuneet asiasta, ja hän vakuuttaa haluavansa yhdessä elvyttää suhdettanne, teillä on paljon tehtävissä. Toisen kokemusten vakavasti ottaminen, luottamus toisen hyvään tahtoon ja kyky antaa anteeksi silloin, kun toinen tunnistaa loukanneensa, ovat rakkauden peruspilareita. Näiden rakentamiseksi tarvitsette paljon ääneen puhumista, oman haavoittuvuuden paljastamista ja kiitollisuuden ilmaisemista toinen toisistanne. Voitte vahvistaa suhdettanne vain yhteisvoimin. Sinä et pysty siihen yksin.

Rakkaus ei ehkä pidä kirjaa teoista ja sanoista, mutta rakkaus tarvitsee luottamusta siihen, että toinen haluaa nähdä vaivaa yhteiseksi hyväksi.

Lämpimin terveisin,
perheneuvoja Anne

KYSYMYS: Olen 40-vuotias koululaisen äiti. Erosin lapseni isästä 6 vuotta sitten ja muutama vuosi sen jälkeen perustin uusperheen miehen kanssa. Tämä jälkimmäinen liitto kaatui noin vuosi sitten uusperheen ongelmiin. Olen nyt onnekseni tavannut miehen, jonka kanssa minun on hyvä olla. Alusta saakka olen kertonut hänelle päätöksestäni, että en mitä todennäköisimmin halua tai uskalla muuttaa yhteiseen kotiin enää kenenkään kanssa, niin kauan kun lapseni on vielä pieni ja asuu kotona. Meillä on siis erilliset kodit ja molempien mielestä se on hyvä ainakin nyt.

Olen aiemmissa suhteissani, etenkin avioeroni jälkeen, miettinyt paljon omaa käyttäytymistäni, asenteitani ja taustojeni vaikutusta parisuhteeseen. Olen saanut paljon keskusteluapua ja luulen, että tällä hetkellä tunnen itseni, vahvuuteni ja heikkouteni aika hyvin. Olen joskus itselleni antanut jonkinlaisen diagnoosin, että minulla olisi ainakin nuorempana ollut voimakas hylätyksi tulemisen pelko, joka on haitallisesti vaikuttanut parisuhteisiini. Avioliittoni kaatumisesta syytin paljon itseäni, vaikka tänä päivänä tunnistan hyvin syyt miksi liittomme kaatui ja en toki ollut yksin sitä aiheuttamassa. Kuitenkin jo silloin minulle iski usein ahdistus siitä, että toinen hylkää minut henkisesti, välinpitämättömyys tuntui kovin sietämättömältä. Osaksi pistän asioita myös kokemattomuuden ja nuoruuden piikkiin, mutta muistan, kuinka monesti etenkin liiton loppuvaiheessa puhuin usein miehelleni erosta, että meidän pitäisi erota, vaikka itse asiassa sitä en todella olisi halunnut. Ikään kuin itse ajoin liittoamme sitä pahinta pelkoani kohti. Lopulta silloinen mieheni teki päätöksen avioerosta, tuota päätöstä itse en olisi koskaan varmasti tehnyt. Toisessa suhteessani huomasin samaa, kun tilanne syystä tai toisesta alkoi satuttaa tai ahdistaa, aloin jo mielessäni irrottautua ja valmistella eroa. Vaikka syyt tähän uusperheen kaatumiseen olivat lopulta muualla, olen miettinyt, miksi niin usein ahdistun riidoista/välinpitämättömyydestä niin valtavasti, että alan henkisesti pakata laukkuani? Ja nyt, kun olen ollut onnellinen tämän uuden miesystäväni kanssa, huomasin, että ensimmäisen suuren ahdistuksen iskiessä olin jo pistämässä hanskoja tiskiin! Minua todella huolettaa tämä, koska nyt jo varsin hyvin tiedän miten haitallista erolla uhkailu on suhteelle!

Tilanne oli sellainen, että en pystynyt luottamaan miesystävääni (en ole ajatellut että olisin kovin mustasukkainen ihminen, mutta nyt koin valtavaa huolta siitä, että tämäkin ihminen johon alan tosissani kiintyä ei kohta olekaan tässä). Miesystäväni on vakuuttanut minulle uskollisuuttaan, mutta toisaalta hänelle on tärkeää käydä ulkona, jutella ja tanssia naisten kanssa, mikä minusta tuntuu väärälle. Olen ajatellut että haluan sallia hänelle tämän, koska toista ei voi kuitenkaan kahlehtia ja haluan luottaa hänen sanaansa. Nyt vaan jäin miettimään, onko tämä taas tämänkin suhteen kaava – hän aiheuttaa minussa levottomuutta, minä ahdistun menettämisen pelosta ja alan miettiä suhteen lopettamista.

Olenko tuomittu epäonnistumaan suhteissani? Voinko tehdä tälle ajatuskaavalleni jotain? Olen monesti miettinyt, että niin paljon helpommalla pääsisin, jos olisin yksin. Sitten toisaalta, toivon ja haluan kumppanin jonka kanssa voisin vihdoin elää pitkään ja onnelisesti.

Ikuinen hylättykö?

VASTAUS: Kiitos rehellisen koskettavasta kirjeestäsi. Mietit onko sinut tuomittu epäonnistumaan kaikissa parisuhteissasi ja olet tunnistavinasi tiettyä kaavaa, jota aikaisemmat ja nykyinen suhteesi jollain tavalla noudattavat. Olet rohkeasti tutkinut omaa tapaasi olla ja tuntea läheisessä suhteessa. Olenkin nyt iloinen voidessani kertoa sinulle hyvän uutisen: kertomasi toiston ei tarvitse jatkua ikuisesti. Sinulla on mahdollisuus löytää toisenlainen tapa elää suhteessa.

Olet tehnyt tärkeää työtä itsesi hyväksi pohtiessasi omaa osuuttasi suhteessa syntyvän kehään. Voimakas hyljätyksi tulemisen pelko on ainakin yhtenä moottorina sinun puolellasi. Oletko päässyt jyvälle, mihin tämä pelko liittyy? Milloin olet elämässäsi ensimmäisen kerran joutunut pelkäämään yksin jäämistä? Oletko ehkä menettänyt jotain sinulle rakasta etkä ole saanut riittävästi apua surun käsittelyyn? Lapsena koetut epävarmuudet jättävät yllättävän syviä jälkiä, vaikka ne päällisin puolin ja aikuisten silmin näyttävät pikku asioilta. Me olemme kaikki jääneet jotain vaille lapsena, kannamme erilaisia lommoja ja ruhjeita mukanamme. On tärkeää tunnistaa omansa, että osaa niiden kanssa elää.

Ihmissuhdekaavat ovat yksi viite tällaisen ”lommon” olemassaolosta. Mieli pyrkii toistamaan kipeää kokemusta uudestaan ja uudestaan saadakseen siitä selvän, siis tiedostamatta. Rakastut mieheen, jonka on vaikeaa sitoutua. Ehkä tämä ”turva välin” pitäminen onkin teitä yhdistävä ominaisuus. Sinä et pysty luottamaan, koska toinenkin pyrkii säilyttämään sopivan etäisyyden. Hyljätyksi tulemisen pelkosi voimistuu suhteessa ja teistä kahdesta alat ensin tavoittelemaan läheisyyttä. Tämä saa kumppanisi ahdistumaan ja hän vetäytyy, mikä taas lisää sinun epävarmuuttasi. Näin paha olonne kasvaa vähitellen sietämättömäksi. Tällainenko teidän kehänne on?

Ulospääsytie löytyy vain siitä, että pysähdytte yhdessä tutkimaa, mitä teissä kummassakin ja välillänne tapahtuu. Molempien täytyisi uskaltaa pysähtyä omien pelkojen äärelle. Tässä pariterapia on usein avuksi. Toistumisen saa päättymään vain sillä, että katsoo omaa syvintä pelkoaan silmästä silmään. Pelko on usein kuin lapsena mörkö sängyn alla, epämääräinen tunnistamaton ja siksi niin voimakas. Lapsikaan ei usein uskalla kurkistaa sängyn alle yksin vaan tarvitsee turvallista aikuista sytyttämään valot ja katsomaan, mitä siellä on. Aikuinenkin tarvitsee toisen ihmisen, jonka kanssa uskaltaa tutkia mielen sopukoita.

Ei riitä, että tunnistat oman osuutesi. On tärkeää myös ymmärtää itseään ja suhtautua lempeäsi sitä pientä itsessä asuvaa lasta kohtaan, joka kamppailee mörkönsä kanssa. On aivan ymmärrettävää reagoida, jos pelkää jäävänsä yksin. Siinä ei järkipuhe auta. Aivan niin kuin on turha vaatia toista rauhoittumaan, jos läheisyys uhkaa käydä ahdistavaksi. Usein läheisyyden pelko liittyykin juuri menettämisen pelkoon. Menettämisen tuomalta musertavalta pettymykseltä suojaudutaan pitämällä etäisyyttä toiseen. Näinhän sinäkin kerroit toimineesi aikaisemmissa suhteissasi, kun puhuit erosta, vaikka et sitä todella halunnut.

Luuletko, että voisit puhua näistä asioista nykyisen kumppanisi kanssa? Olette ilmeisesti löytäneet toisenne yhteensopivien ”lommojen” perusteella. Moni parisuhde perustuu haavojen vastaavuuteen. Siinä juuri parisuhteen voima piileekin – paljon latausta, kun haavat ovat yhteydessä syviin virtoihin ihmisen mielessä. Juuri tällaisen yhteensopivuuden varassa teillä molemmilla olisi mahdollisuus kasvaa yhä kokonaisemmiksi ja ehjemmiksi. Jos hän ei ole tähän valmis, suosittelen sinua hakemaan apua psykoterapeutilta. Yhdessä pohtiminen on hedelmällisempää kuin yksin jääminen.

Toivottavasti nämä ajatukset auttavat sinua eteenpäin kohti vakaata ja onnellista suhdetta, olet sellaisen ansainnut!

Lämpimin terveisin
perheneuvoja Anne

KYSYMYS: Minä, nainen 51 v ja mies 47 v, tutustuimme facebookissa joulukuussa. Mies kertoi kiinnostuneensa minusta jo vuodenvaihteessa; katselleensa että voisin sopia kumppaniksi monella tavalla. Treffeille hän pyysi minua helmikuun lopulla mutta miehen työkiireiden takia se lykkääntyi pitkäksi aikaa mikä oli sikälikin hyvä että itse olin alkuvuodesta tapaillut miestä jonka kanssa suhde oli täysin mahdoton ja sen ruma jälkipuinti kesti parisen kuukautta.

Miten oppisin luottamaan, miten voisin uskoa että kaikki puhuu sen puolesta että hän tahtoo jatkaa, ettei ole kohtaloon kirjoitettu että minut taas jätetään? Että nyt on vain työstä ja kaikesta sosiaalisesta väsynyt mies joka haluaa levätä maaseudun hiljaisuudessa ja palaa luokseni takaisin?

Nenep

VASTAUS: Olet tavannut hyvän miehen, jonka kanssa seurustelu on lähtenyt käyntiin rauhallisesti ja tilaa antavasti, kuten molempien toive on ollut. Olet tutustunut miehen elämänpiiriin ja hänen ystäviinsä ja tullut hyvin vastaanotetuksi. Yhteiselo on mukavaa ja normaalin oloista. Nyt olet yllättynyt omista hylätyksi tulemisen peloistasi. Sinulla oli taannoin suhde, jossa tulit yllättäen jätetyksi, vaikka olit luullut kaiken olevan hyvin.

Minusta tuo, mitä kerrot sinun ja nykyisen kumppanisi suhteesta vaikuttaa toimivalta, kunnioittavalta ja vastavuoroiselta. Vaikuttaa siis siltä, kuten sanotkin, että pelot nousevat aiemman pettymyksesi pohjalta eikä niillä ole tekemistä nykyisen miesystäväsi kanssa. Tärkeätä olisikin miettiä, miten onnistuisit pitämään huolesi aisoissa niin, että ne eivät pääse kuormittamaan sitä hyvää, jota teillä on.

Yksi voimavara lähtee omasta itsetunnostasi. Mieti omia vahvuuksiasi ja voimavarojasi. Kirjeesi vaikuttaa tasapainoisen, elämäniloisen ja tulevaisuuteen avoimesti suhtautuvan naisen kirjoittamalta. Vaikutat kumppanilta, josta kannattaa pitää kiinni. Sinunlaisiasi ei kasva joka oksalla. Miksi edes kuvittelisit, ettei suhde kanssasi riittäisi rakastamallesi miehelle? Vaikka yksi eksä lähti ikävästi, se ei ole mikään ennusmerkki siitä, että sama tulisi toistumaan. Pikemminkin ajattelisin päin vastoin. Kohdallesi osui yksi huono valinta, kiintiöpettymys, jonka jälkeen on todennäköistä, että nykyinen kumppanisi on juuri niin luotettava kuin sinäkin olet. Iloitse itsestäsi ja suhteestasi!

Voisit myös kiittää ja onnitella itseäsi siitä, että olet rohjennut ottaa riskin ja lähteä tähän suhteeseen. Et ole antanut tuon aiemman pettymyksen viedä luottamustasi hyvään parisuhdetulevaisuuteen. Elämä on heittäytymistä. Emme voi rakentaa valintojamme sataprosenttisesti varman päälle. Silloin emme uskaltaisi valita mitään emmekä ottaa askeltakaan.

Pelot iskevät yksin ollessasi - sehän on pelkojen tapa. Voisit miettiä keinoja, joilla rauhoitat itseäsi. Pelon alkaessa nostaa päätään, muistuta itseäsi siitä, että se on vain senhetkinen tunne. Tunne tulee, on vallalla ja häviää sitten vaihtuakseen toiseen tunteeseen. Älä pelkää pelkoa. Se ei merkitse, että jotain pahaa oikeasti tapahtuisi. Tee pelon kurkistellessa jotakin sellaista, joka vaatii täyden keskittymisesi ja vie ajatuksesi muualle. Siten pääset tilanteesta yli. Ehkä soitat jollekin ystävälle, katsot elokuvan, lähdet ulkoilemaan, kuuntelet voimalaulujasi soittolistalta, jonka laadit huolellisesti tällaisia hetkiä varten, luet... Jos pelko yrittää iskeä uudelleen, tee taas aktiivisesti jotakin. Huomaat, että sinä voit hallita pelkoa eikä se sinua. Voit valita kuinka paljon aikaa annat pelolle. Käytä sen kanssa seurustelemiseen vaikka viisi minuuttia, ravistele se sitten voimalla ja konkreettisesti pois harteiltasi ja tee muuta. Kun pelko huomaa, että kykenet hallitsemaan sitä, se alkaa askel askeleelta luikkia kauemmas.

Parasta vahvistusta on suhteenne itsessään. Olemalla avoimia omia itsejänne rakennatte koko ajan vahvistuvaa perustaa. Voitte yhdessä miettiä sitäkin, mitä voitte tehdä huoltesi hälventämiseksi. Onko miehen mahdollista jollakin luontevalla tavalla auttaa sinua tuntemaan olosi turvalliseksi? Älä kuitenkaan päästä itseäsi pelon manipuloimana takertumaan mieheen vaan toimi, kuten tähänkin asti antaen hänelle - ja itsellesi - levollisesti oma tilansa.

Iloista ja valoisaa loppukesää!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen ahdistunut, tapasin puoli vuotta sitten ihanan miehen. Facebookissa juteltiin sitä ennen kaksi vuotta. Autettiin toisiamme, hän erosi viime lokakuussa ja se oli hänelle vaikea tilanne. Olemme molemmat samanlaisia tunteella eläjiä. Seurustelu oli ihanaa aikaa, ensimmäisen kertan kuulin sanat Rakastan ja olen sentään jo 54 vuotta, halaukset, hellät kosketukset tuli tutuksi. Viikko sitten hän vei minut tapaamaan vanhempiaan ja muita ystäviä ja sukulaisiaan. Jatkumoa siis mielestäni oli. Viikko siitä lähdin käymään kotonani (emme siis asuneet yhdessä) ja lähtiessä hän sanoi aja varovasti, tule pian takaisin ja halattiin suukoteltiin ja lähdin. Soitin muutama tunti myöhemmin ja kysyin tulenko jo takaisin, hän sanoi ei, tarvitsee omaa aikaa ja ei tunne minua kohtaan 100% ja parempi erota.

VASTAUS: Kuvaat löytäneesi jo kaksi vuotta sitten miehen, jonka kanssa olet ollut yhteydessä Facebookissa. Nyt olette puoli vuotta sitten tavanneet ja seurustelu on syventynyt, kunnes mies on nyt ilmoittanut haluavansa päättää suhteen. Kuvaat seurustelun olleen sinulle antoisaa aikaa. Olette sekä näyttäneet että kertoneet rakkautenne. Nyt kerrot olevasi shokissa ja ahdistunut miehen halutessaan erota ja tarvitsevan omaa aikaa. Sinä olisit valmis rakkauteen ja tähän suhteeseen, mutta nyt mies näyttää vetäytyvän.

Pohdit yhä, voiko suhteenne jatkua. Olette varmastikin eri vaiheessa menossa. Miehen ero on hyvin tuore. Mitä kaikkea siihen liittyy? Onko miehellä yhä kesken asioita entisen puolison kanssa? Teidän kahden seurustelu Facebookissa alkoi jo ennen miehen eroa. Liittyykö tähän syyllisyyttä tai muita kysymyksiä, joita pitäisi avoimesti nyt pohtia? Mies on ikään kuin heti löytänyt uuden suhteen. Et kerro tarkasti, milloin oma parisuhteesi on päättynyt. Oletko ollut jo pidempään yksin ja odottanut uutta kumppania?

Kuulostaa siltä, että ehkä miesystäväsi on näiden pohdintojen äärellä ja ehkä sinä taas olet varmempi omista tunteistasi ja etsit jo voimakkaammin läheisyyttä. Jos mies ei ole lähellä omaa eroaan tähän vielä valmis?

Olette pystyneet asiasta puhumaan. Se antaa toivoa. Silloin asiat voivat selvitä. Voisitteko yhä pohtia mitä tapahtui, kun mies halusi vetäytyä? Voitko kertoa hänelle mitä nyt toivot ja oletko valmis antamaan hänelle aikaa, jos hän aidosti pohtii tilannettaan? Tuo 100% mietityttää myös hiukan ja miehen ”ihanuus”. Onko olemassa suhteita, joissa voi olla jotenkin liian täysillä tai liian ihanaa? Onko kuva tulevasta ollut tarpeeksi yhteinen? Täydellistä ei kai ole olemassa. Saa ihastua ja huumaantua toisesta, mutta onko nyt uudenlaisen arjen suhteen pohtimisen aika?

Tilanne on jättänyt sinulle paljon kysymyksiä, joihin et ole saanut vastausta. Kuulostaa mukavalta, että sinulla on lapsenlapsi. Muuten teidän molempien entisistä perheistä ei tässä saa kuvaa. Aikuisten parisuhteessa on yhtä aikaa keskityttävä toiseen, mutta myös näihin ihmisiin ympärillä.
Jatkakaa vaan keskusteluja, kun keskusteluyhteys on olemassa.

Hyvää jatkoa!
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olemme 60-v pariskunta. Erosimme noin vuosi sitten mutta olemme aina vaan yrittäneet uudelleen. Nyt olemme tosi pattitilanteessa. Miehelläni on seksiaddikteille ominaisia piirteitä. Käy netissä etsimässä treffiseuraa vaikka olen hänen luonaan ja pyytää naisia kotiinsa jos olen omassa kodissa käymässä. Emme siis enää asu yhdessä. Nyt sanoo ettei ole enää tunteita mua kohtaan mutta pyytää kuitenkin luokseen. Minä olen ihan rikki ja hukassa tällaisesta. Olisi valmis hakemaan apua mut vetoaa rahaa kun maksaa niin paljon, työtön kun on. Onko mitään tehtävissä?

Onneton Orvokki

VASTAUS: Hyvä ystävä, näiden tietojen perusteella kuulostaa siltä, että tulet tässä suhteessa hyväksikäytetyksi. Mies antaa sinulle ristiriitaisia viestejä: pyytää luokseen, mutta sanoo, että hänellä ei ole enää tunteita sinua kohtaan. Samalla hän rakentelee suhdevirityksiä muiden naisten kanssa. Miten hän itse mahtaisi tilannetta kuvata?

Olette jo eronneet ja asutte omissa asunnoissanne. Mieti, mikä sinua vielä pitää miehessä kiinni, kun yhdessäoloyritykset kuitenkin tuottavat sinulle näin paljon pahaa mieltä. Miten onnistuisit eroamaan tunnetasollakin, niin että pääsisit elämässä eteenpäin?

On mahdotonta näin vähillä tiedoilla edes arvailla, mitä miehen mielessä liikkuu. Toisaalta hän on sanonut, että voisi lähteä terapiaan, jos se ei maksaisi niin paljon. Maksuttomiakin asioiden selvittelypaikkoja on: terveyskeskuspsykologit, mielenterveystoimistot ja perheasiain neuvottelukeskukset sekä monella paikkakunnalla kriisikeskukset, jotka toimivat vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. Voisit kartoittaa näitä mahdollisuuksia kotiseudultasi ja esittää miehelle konkreettisen ehdotuksen, jos löydät sopivalta vaikuttavan paikan. Sitten näkisit, lähteekö hän kanssasi tilannetta selvittämään. Pidä kuitenkin ennen kaikkea huolta omasta hyvinvoinnistasi!

Voimia ja elämäniloa,
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen erittäin kimurantin tilanteen edessä, loukattuna ja nöyryytettynä. Minulle selvisi toissapäivänä, että avomieheni (kihlattuni) on pitänyt peliä erään naisen kanssa jo vuoden. Kyseisenä aikana he ovat nähneet kerran, mies kutsunut tämän naisen hotellihuoneeseen aikomuksenaan, no, kaikki ymmärtävät. Humalassa. Nainen on kuitenkin ilmeisesti lähtenyt pois ennen aktia. Sen jälkeen kuitenkin mieheni on vongannut tältä naiselta huomiota ja seksiä, tapaamisia jne.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kerrot miehesi pitäneen peliä toisen naisen kanssa vuoden verran ja tämän selvinneen sinulle pari päivää sitten. Mies on kosinut sinua ja hääsuunnitelmatkin ovat ilmeisesti jo aika pitkällä. Ei ihme, että tunnet olosi surulliseksi ja loukatuksi.

Viestissä haet vastausta siihen, mitä tästä tilanteesta kuuluisi ajatella ja mitä olisi tehtävissä? Arvailet syitä miehen uskottomuuteen. Miksi hän valitsi tämän tavan toimia Tärkeitä kysymyksiä, kyse on todella hänen valinnastaan. Syyt voivat olla näitä mistä kirjoitat, tai monia muita. Toisille sivusuhde on hätähuuto suhteen tilasta, toisille kosto, itsetunnon paikkaus tai keino tuntea itsensä riippumattomaksi yksilöksi, osa etsii hetken nautintoa. Voi olla muitakin syitä ja läheskään aina uskoton osapuoli ei itsekään tiedosta miksi on näin toiminut. On tässä joka tapauksessa paljon nyt selvitettävää teidän kahden välillä. Luottamuksesi on mennyt ja silloin avioliiton aloittaminen ei ole nyt tukevan tuntuisella pohjalla. Häiden siirtämistä olet ilmeisesti jo ajatellutkin Olette kihloissa miehesi kanssa ja kuvaat, että tämä on sinun ja miehesi välinen suhde ja te tiedätte omat rajanne uskollisuuden ja uskottomuuden välillä. Oletteko näistä rajoista keskustelleet? Tämä tapahtunut voi olla myös keskustelun avaaja siihen, mikä teille molemmille on suhteessa tärkeää. Saatteko suhteessanne rakastaa ja tulla rakastetuksi, koetteko itsenne arvokkaaksi, saatteko liittyä toisiinne ja olla itsenäisiä? Kerrot miehesi katuneen tekojaan ja haluavansa olla vain sinun kanssasi ja parantaa tapansa. Millä tavalla miehesi katuu tekojaan ja minkälaista anteeksipyyntöä tai hyvitystä odotat?

Onko miehesi valmis käsittelemään asiaa? Huolestuttaa tässä tuokin, jos tunnet miehen olevan sellainen jonka ”egoa sinun pitää valella” ja pidät häntä itsekeskeisenä. Näistä asioista pitäisi puhua myös. Haluatko parisuhteeseen, jossa tilanne säilyisi samanlaisena. Sinun osasi olisi palvoa ja tukea itsekeskeistä puolisoa?

Jos päädytte korjaamaan tilannetta, se ei yleensä tapahdu hetkessä. Ei ole olemassa ”pikaliimaa”, joka korjaa rikki menneen luottamuksen. Kerrot rakastavasi miestäsi ja hänen rakastavansa sinua. Millä tavalla näytätte toisillenne rakkauden ja millä tavalla haluaisitte sen näytettävän? Ehdota miehellesi nyt aivan uudenlaista tapaa puhua näistä asioista. Puhukaa siitä miten rakkaus näkyy ja tuntuu parisuhteessanne sanoissa, teoissa, yhteisessä ajassa ja läheisyytenä? Mitä konkreettisia päätöksiä kaipaisit nyt Huomaat kyllä haluaako ja osaako hän kääntyä pois itsekeskeisyydestään kohti sinua? Uskon kyllä, että pääset ”järjissäsi” eteenpäin, vaikka nyt kumppanisi on loukannut sinua.

Hyvää kesää.
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen 26-vuotias nainen, intohimoinen, menevä, nauravainen, toiset todella huomioonottava ja tiedän että ihmiset kunnioittavat ja pitävät minusta. Itsevarma, määrätietoinen... Ei, ei enää.. Nykyään olen surullinen varjo entisestä. Sain aikamoisia uutispommeja puolen vuoden sisään ja asunnonmenetyksen myötä selvisi myös että puolisoni on pettänyt minua. Romahdin sijoiltani ja vaikka mies väittää ettei ole erehtynyt kuin kerran humalapäissään.. Se kerta tapahtui vuosipäivänämme romanttisen illallisen ja kalliin kaulakorun jälkeen, kun olin reilu ja päästin hänet juhlimaan kaveriensa kanssa vaikka oli "päivämme". Hän päätyi pettämään minua kaverinsa tyttöystävän kanssa ja jäi siitä minulle kiinni 8kk takaperin vahingossa kun hänen entinen ystävänsä avautui asiasta.

Tarvitsen selviytymisoppaan.

Lamaantunut

VASTAUS: Kuvaat itseäsi elämänhaluiseksi, empaattiseksi, pidetyksi ja itsevarmaksi naiseksi. Nyt kuitenkin puolen vuoden sisällä olet saanut uutisia, jotka ovat saaneet perusturvallisuutesi järkkymään ja elämänhalusi katoamaan. Yksi uutinen on puolisosi kiinni jääminen pettämisestä. Kuvaat käsitelleesi uskottomuutta pari kuukautta ja yrittäneesi jatkaa suhdetta tästä solmusta huolimatta. Kauhukuvat ja pakkoajatukset palaavat mieleesi kuitenkin jatkuvasti. Sinun on myös vaikea kuvailla kuinka musertunut todellisuudessa olet. Kyselet nyt opasta, että selviäisit tilanteesta. Tässä on jo ensimmäinen toivon merkki, kun nyt sait aikaiseksi tämän kysymyksen. Olet jo alkanut selvittää näitä solmuja. Hyvä alku!

Kokemuksesi on ollut traumaattinen ja kuvailemasi perusteella kuulostaa siltä, että tarvitsisit nyt jonkinlaisen hengähdystauon. Mikä auttaisi sinua pois koiran roolista, jossa et halua elää? Joillakin auttaa etäisyyden ottaminen tai jokin muu tauko, jonka aikana saisit mietittyä tilannettasi. Joskus jonkinlainen etäisyys auttaa näkemään. Kuvaat miten sinulla on ollut voimia vaikka mihin. Eivät ne voimat ole kokonaan kadonneet. Nyt naurusi ja valtasi päättää elämästäsi ovat jääneet musertuneen olosi alle. Postista saa kuvan, että olet pidetty ihminen ja sinulla on ystäviä. Selviytymisoppaassa voisi olla oma luku ystävistä ja läheisistäkin. Heistä voi olla paljon tukea ja heidän seurassaan vietetty aika voi virkistää, vaikka ei parisuhteen ristiriitoja heidän kanssa jakaisikaan.

Lamaantuneisuus ja aloitekyvyttömyys viittaavat pitkään jatkuneeseen ahdistuneeseen oloon ja voivat olla masennuksenkin merkkejä. Työssäkin huomaat jo voimattomuutta. Voisitko hakeutua työterveyteen kertomaan tilanteestasi? Sitä kautta voi myös saada apua. Olet kokenut paljon ahdistusta ja surua ja kuulostat eläväsi jatkuvassa pelossa. Näiden tunteiden käsittelyyn on mahdollista saada tukea.

Sitten on erikseen mietittävä onko sinulla voimia keskustella puolisosi kanssa lamaantuneesta ja ahdistuneesta olostasi ja siitä miten nyt parisuhteenne voi? Asiat eivät selvästikään ole lähteneet kohentumaan tällä tavalla ja tilanteen jatkuessa näissä tunnelmissa. Puolisosi kuvaa halunsa olla kanssasi, mutta kuvaa olevansa kännipäissään erilainen ja hakevansa muilta naisilta seuraa. Nämä eivät ole asioita, joita tarvitsee hyväksyä. Kyse on miehen päätöksistä.

Pohdit myös suhteenne tulevaisuutta. Uskottomuudesta ja muista parisuhteen kriiseistä on mahdollisuus selvitä. Mitä selviäminen on kohdallasi? Onko se uudenlainen ote tässä parisuhteessa vai tästä suhteesta irti päästäminen? Jatkaaksesi tarvitsisit nyt miehestäsi aidon keskustelukumppanin. Huomaat kyllä, onko hänellä tahtoa ja halua muuttua. Puolen vuoden sisään tuli monta pommia. Mitä pitäisi nyt tapahtua, että seuraavan puolen vuoden jälkeen sinulla olisi parempi olla?

perheneuvoja Markku