Suhdeklinikka

KYSYMYS: Elämme avoliitossa ja meillä (molemmat 30 v) on 4 ja 1,5 vuotiaat pojat. Suhteessamme on tyyntä ja myrskyä onnelliseen hetkineen, kuin joskus vihastuksenkin tuomia tunteen purkauksia. Mutta pikkuhiljaa alan väsyä avovaimollani tulevaan ainaiseen syyllistämiseen ja vähättelyyn. Tässä muutama esimerkki ja taustaa:

Onneksi avovaimollani alkaa edes työt maaliskuussa, pääsee yhdestä epätasa-arvoisuuden aiheesta.

Väsynyt isä, 30v.

VASTAUS: Hei ja kiitos viestistäsi, hyvä ”väsynyt isä”.

Kylläpä kuvailemasi tilanne kuulosti väsyttävälle ja jotenkin kiukustuttavalle. Pidän arvokkaan, että käännytit ulkopuolisen tahon suuntaan tilanteenne ratkaisemiseksi. Kokemukseni mukaan, tuollaisten raskaiden kokemusten ja salaisuuksien pitäminen käy ajan oloon uuvuttavaksi ja pahimmillaan saostaa keitoksen tiheämmäksi. Ulkopuolisten näkökulmien saaminen ja pelkästään jo kokemusten jakaminen muiden kanssa tuo usein tilanteeseen raikkautta ja lisää liikkumatilaa, lisää happea.

Lukiessa tuli tunne, kuin teillä olisi monta eri elämää: Sinun työelämä, puolisosi äitikaveri -elämä, kotiäitielämä ja yhteinen lapsiperhe-elämä. Mietin pääsevätkö nuo eri elämän osa-alueet rikastuttamaan toisiaan? Joissain kohti, minulle välittyy kuin kuva kateudesta ja ankarasta vaille jäämisestä. Puolison mahdollisuus olla kotona, elätettävänä, urheilla ja tavata ystäviään sekä oikeus määritellä omaa ja sinun elämääsi. Toisaalta kerrot käsityksenäsi, että kumppanisi kokee, että sinulla on koko työpäivä ”omaa-aikaa”, saat ”laiskotella” kun hän raataa kotitöiden parissa, ansaitset rahaa – ainakin niin paljon, että sitä riittää kalliisiin matkoihin ja lahjoihin ja mahdollisuus tavata ystäviä ja asua hotelleissa.

Mietin oletteko niin hyvän puutteessa molemmat, että koette jäävänne köyhiksi molemmat kaiken hyvä ollessa toisella, muualla tai teidän ulottumattomissa? Näet kyllä jotakin mitä tarvitsisit, mutta se tuntuu jäävän saavuttamattomiin tai toisen/toisten haltuun. Viestistäsi tulkitsin, että koet tarvitsevasi ainakin vapautta, tilaa, arvostusta ja kohtuullisuutta. Kuvaat kotielämää pahimmillaan ahdistavaksi ja ehkä jopa pakottavaksi. Sinun on vaikea saada, mitä koet tarvitsevasi mm: lepoa, toisten seuraa, arvostusta työllesi kotona sekä puolisosi realistista vastuun kantoa esim. raha-asioista. Samalla kuvailet kuinka kotielämä tyhjentää raha- ja energiavarastosi; (mm. kehität itseäsi yöllä, kun pitäisi nukkua). Et juurikaan kerro, mitä saat. Pelkään, että kuvailet tilannetta, jossa molemmat kokevat antavansa enemmän kuin kykenee ja pelastaakseen edes jotakin ottaa edes sen, mitä irti saa. Jos tilanne olisi tällainen, tai olisi menossa siihen suuntaan, se olisi paitsi uuvuttava myös syvästi surullinen.

On hienoa ja toivorikasta, että olet herännyt tilanteeseen. Se osoittaa kypsyyttä ja aikuista vastuun kantoa. Onnitelen sinua lämpimästi tästä liikkeelle lähdöstä. Olet avannut ikkunan ja päästät ilmaa umpioituneeseen tilanteeseen. Salailu, valehtelu, puhumattomuus ja eristäytyminen kuulostavat rumille sanoille ja parisuhteeseen ja perhe-elämään pesiytyessään aiheuttavat rumaa jälkeä. Mietinkin oletko puhunut kaveriesi kanssa tilanteestanne? Mitä he ovat sanoneet? Mitä tapahtuisi, jos ventiloisit omaa oloasi läheistesi, sukulaistesi, kavereittesi ehkä jopa ammattilaisten kanssa? Mitä arvelet käyvän sinulle itsellesi tai lapsillenne, jos jatkatte elämistä näin? Teillä on käytössänne monenlaisia puolia elämästä ja itsestänne, mutta kommunikaatio niiden välillä näyttäisi puutteelliselle. Näyttää kuin elämänne hyvät asiat liikkuminen, oma-aika, kaverit ja suvun tuki jne. eivät pääsisi hedelmöittämään jotakin ankeutta ja kipua elämässänne. Jokin kurja on eristettynä lapsiperhe-elämään eikä pääse hengittämään siitä hyvästä mitä teillä on ja voisi olla.

Sinä olet lähtenyt muuttamaan tilannetta avaamalla tilannettanne tässä palvelussa. Tuhannet näkevät sen, saat meiltä vastauksen ja ehkä lukijoiden kommentteja. Kupla on rikki! Ilmaa virtaa sisään! Ehkä haluat maistella miltä tämä avaus tuntui, ennen kuin otat seuraavan askeleen. Sinulla on oikeus etsiä tiesi, tapasi ja onneasi. Toivotan sinulle rohkeutta ja malttia sillä tiellä.

Sanoin, että sinulla on oikeus etsiä onneasi. Mitä hyvä olo ja onni sinulle olisivat? Miten niitä lähtisit rakentamaan? Viimeiseksi heitän irtoajatuksen. En nosta sitä nyt keskeisimmäksi, koska koen, että ensin on raivattava esteitä sen tieltä. Mainitset seksin parilla lauseella. Seksi on läheisyyttä ja hyvän olon tuottamista itselle ja toiselle, mutta se voi olla myös vallankäyttöä ja toisen vahingoittamista. Miten teillä? Onko suhteessanne ylipäätään mahdollisuutta läheisyydelle, jakamiselle sekä kuulluksi ja vastaanotetuksi tulemisen kokemuksille? Onko se sitä, mitä ehkä kaipaat/kaipaatte? Missä määrin teillä/sinulla on mahdollisuutta edes kuulla oma äänesi sisältäsi?

Rohkeutta ja hellyyttä sinulle toivottaen

perheneuvoja Iiris

KYSYMYS: Mitä kirkko voisi tarjota meidän tilanteessamme?

VASTAUS: Teillä on pitkä yhteinen matka ja historia takananne. Se herättää minussa kunnioitusta. Vaikeuksista huolimatta ette ole luovuttaneet, vaikka sekin vaihtoehto ratkaisukeinona on tullut mieleesi. Kerrot kovin vähän siitä, mitä avioliittovuosiinne sisältyy; mitkä asiat ovat kriisiyttäneet parisuhdettanne vuosien varrella? Mitkä tapahtumat ovat vaikuttaneet luottamuksesi hiipumiseen? Seksuaaliset halut tai niiden poissaolo ovat sidoksissa usein parin keskinäiseen vuorovaikutukseen. Miten voi esimerkiksi haluta jos ei voi luottaa toiseen?

Kysyit, mitä kirkko voisi tarjota tilanteessanne? Ensimmäiseksi tulee mieleeni Kirkon perheasiain neuvottelukeskukset, joissa työskentelee pari- ja perheterapian ammattilaisia. Teitä lähin perheasiain neuvottelukeskus löytyy helposti netistä. Suosittelen soittamaan sinne ja kertomaan tilanteestanne. Teitä autetaan kyllä. Joskus sopivaa terapeuttia ei vain löydy heti ensimmäisellä kerralla. Ei siis kannata antaa periksi. Kataja ry on tehnyt vuosikalenterin erilaisista parisuhteeseen liittyvistä kursseista ja tapahtumista, joissa voi yhdessä toisten parien kanssa miettiä parisuhteen kiemuroita, selviytymiskeinoja ja vuorovaikutukseen liittyviä asioita. Rohkaisen myös tutkimaan oman seurakuntanne nettisivut. Monet seurakunnat järjestävät vuosittain tapahtumia ja ryhmiä sekä pareille että perheille.

Tilannettanne ajatellessani tuli mieleeni vielä Väestöliiton tarjoama nettiparisuhdekurssi, joka antaa mahdollisuuden yhdessä työskentelyyn kotona.

Ystävällisin ja kannustavin terveisin

Perheneuvoja Elisabeth

KYSYMYS: Ongelmani ei niinkään ole itse suhteessa, vaan perheessä ja suvussa, jolle yrittää perustella suhteeseen liittyviä ratkaisuja. Olen 23-vuotias mies, suhteessa toiseen 23-vuotiaaseen mieheen. Suhteemme toimii hyvin ja olemme olleet n. 5 kk yhdessä. Nyt kuitenkin päätimme, että poikaystäväni muuttaa luokseni asumaan, koska vietämme niin paljon osoitteessani aikaa ja tämä on muutenkin taloudellisesti järkevä ratkaisu.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Luin siitä kaksi kysymystä joita pohdit. Ensimmäinen liittyy siihen, että muutat kumppanisi kanssa yhteen viiden kuukauden yhdessäolon jälkeen ja mietit perheesi, sukulaistesi ja ystäviesi suhtautumista asiaan. Perustelet yhteen muuttamisen syitä käytännönläheisesti: se on taloudellisesti järkevää ja vietätte muutenkin enemmän aikaa toisen asunnossa. Suhteennekin toimii hyvin, samoin arjen askareet.

On vaikea mennä sanomaan, mikä olisi sopiva aika tutustua toiseen ennen yhteen muuttamista. Mikä sopii yhdelle, ei kenties sovi toiselle. Olet löytänyt monia seikkoja, jotka puoltavat ratkaisuanne asumisen suhteen. Riittävätkö perustelut sinulle itsellesi? Entä kumppanillesi? Oletteko yhtä mieltä asiasta?

Toinen sinua mietityttänyt asia on perheesi ja sukulaistesi suhtautuminen siihen että kumppanisi on samaa sukupuolta kuin sinä itse. Kerroit että reaktioita on ollut laidasta laitaan. Näyttää siltä, että monen sukulaisesi täytyy saada käsitellä asiaa, joka tulee heille kenties ensimmäistä kertaa lähelle omaa elämää – siitäkin huolimatta että seksuaalisuudesta ja sen moninaisuudesta on viime vuosina keskusteltu mediassa paljonkin. Jos asia on vieras, se voi herättää pelkoa, kenties ahdistustakin. Osittain syynä on varmaankin myös suojelunhalu (samaa kertoo äitisi kehotus miettiä vielä), sillä seksuaalivähemmistöjä kohtaan tunnetut ennakkoluulot elävät paikoin edelleen.

Olet kuitenkin aivan oikeassa siinä, että elämäsi on sinun ja teet sitä koskevat ratkaisusi itse. On oikeutettua odottaa ratkaisujasi kohtaan kunnioitusta sukulaisiltasi – siitäkin huolimatta että he itse ajattelisivat toisin. Ei siis ole asianmukaista väittää että olisit itsekäs etkä kunnioittaisi heidän mielipiteitään.

Olet kertonut sukupuolisesta suuntautumisestasi äidillesi mutta et isällesi. Olet ilmeisesi toiminut näin, koska et ole varma hänen suhtautumisestaan sinuun.

Oletko myös miettinyt miten isäsi aikanaan suhtautuu siihen, että muut ovat tienneet asiasta ennen häntä? Koska salaisuudet yleensä kuluttavat voimia, ajattelisin että kun sinusta itsestäsi tuntuu että aika on sopiva, kertoisit myös hänelle suhteesi laadusta. Avautumisesta voi seurata kipeitäkin vaiheita, mutta kun se on tehty, itse kunkin prosessit pääsisivät liikkeelle. Mitä itse ajattelet? Voisitko ehkä löytää uudenlaisen vapauden?

Tiesi ei varmaankaan tule olemaan aina helppo. Suhteesi hyväksyminen voi vaatia joiltakin läheisiltäsi aikaa. Joskus käy ikävä kyllä niinkin että välit viilenevät kun koetaan, että toisen valinnat ja arvot sotivat omia arvoja vastaan. Se on todella ikävä asia, eikä niin soisi koskaan käyvän kenellekään.

Tehokaskaan argumentointi ei välttämättä auta toista ymmärtämään kokemusmaailmaasi. Kannattaa kuitenkin pyrkiä avaamaan sitä, koska vastaanottavainen mieli voi hiljalleen avautua uusiin näkökulmiin. Altavastaajan asemasta sinun ei tarvitse lähteä asialle. Yli voimiensa ei pidä myöskään yrittää kääntää kenenkään päätä. Joskus aika on paras pehmittäjä.

On tärkeää että kuuntelet itseäsi. Pidemmän päälle elämä käy tukalaksi jos toimii itseään vastaan. Tärkeämpää kuin se että muut hyväksyvät sinut, on se että sinä itse hyväksyt itsesi ja luotat siihen että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Olen iloinen että sinulla on ystäviä jotka ymmärtävät sinua ja ovat onnellisia puolestasi!

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Jatkuva riitely ja miehen negatiivinen elämänasenne puuduttaa. Rakastan miestäni niin paljon että elämä ilman häntä tuntuu hirveältä, mutta myös tämä viikon sykleissä eläminen kuluttaa voimia järkyttävästi.. Välillä jopa toivoo joutuvansa vaikka johonkin onnettomuuteen jossa henkilö lähtee, jotta pääsee pois...

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kerrot koskettavasti, miten riidat puolisosi kanssa uuvuttavat ja että olet huolissasi lasten oireilusta. Et halua että parisuhteesi tai perheesi hajoaisi, mutta koet neuvottomuutta ja yksinäisyyttä. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin! Onko sinulla ketään läheistä, jolle voit puhua väsymisestäsi ja vaikeuksistanne? Ystävien ja sukulaisten tuki on joskus korvaamattoman tärkeää. Myös yhteiskunnan järjestämät tukitoimet ovat tarkoitettu meidän kaikkien parhaaksi. Kerroit olevasi huolissasi lapsista ja pelostasi että menettäisit heidät: huostaanotto ei suinkaan ole ensimmäinen ratkaisuvaihtoehto. Perhepalveluissa etsitään ratkaisuja yhdessä perheen kanssa lasten parasta ajatellen. Vain äärimmäisissä tapauksissa päädytään huostaanottoon. Viestissä kertomasi pohjalta en näkisi syytä siihen teidän tapauksessanne.

Kuvaat viestissäsi myös monia hyviä asioita – teillä ei ole väkivaltaa eikä päihdeongelmia. Kerroit että olette päällisin puolin ”normaali perhe”. Kaikilla perheillä ja parisuhteilla on haasteensa. Missään parisuhteessa ei voi välttyä erimielisyyksiltä. Riidatkin siis kuuluvat joskus elämään. Jos kuitenkin tuntuu, että tapanne riidellä rikkoo enemmän kuin rakentaa, on hyvä pysähtyä miettimään miten tilannetta voisi muuttaa.

Mistä riitanne syntyvät? Millä tavoin olette pyrkineet ratkaisemaan erimielisyytenne? Mitkä keinot vievät asioita eteenpäin, mitkä eivät? Käsittelettekö erimielisyytenne loppuun vai jäävätkö asiat avoimiksi? Tulevatko molemmat kuulluiksi? Tässä muutamia kysymyksiä pohdittavaksi ja ehkä puolison kanssa keskusteltavaksikin.

Vuorovaikutustaitoja voi aina opetella, parisuhdetaitoja myös. Onko sinulla ja puolisollasi riittävästi yhteistä aikaa? Saatteko välillä hengähtää vanhemmuudesta ja viettää illan tai kenties viikonlopunkin kahdestaan? Jos läheisillänne ei ole mahdollisuutta kaitsea lapsianne, esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto välittää lastenhoitoapua.

Parisuhteellekin olisi hyvä löytää aikaa ja tilaa, että siinä olisi kummankin hyvä olla. Parisuhdetaidoista löytyy paljon kirjallisuutta, mutta kolmannen osapuolen kanssa keskusteltaessa parisuhteen vuorovaikutukseen voi parhaimmillaan avautua aivan uusia, tuoreita näkökulmia. Kirkko tarjoaa tukea parisuhteeseen perheneuvonnassa. Eri tahot järjestävät myös parisuhdekursseja. Rohkaisen sinua lämpimästi ottamaan asian puheeksi vaikkapa neuvolassa. Sieltäkin voit saada lisää tietoa omalla paikkakunnallanne tarjottavista tukitoimista perheille ja parisuhteelle!

KYSYMYS: Olen seurustellut reilun vuoden. Mietin jatkuvasti poikaystäväni kaveria, näen siitä jopa unia. Onko tämä normaalia? Riitelemme paljon tosi pienistäkin asioista, meillä ei ole yhtä hauskaa yhdessä, kuin oli aiemmin. Olemme olleet tylympiä toisillemme, eikä kumpaakaan aina jaksa toisen jutut kiinnostaa vaan esimerkiksi puhelin menee etusijalle. Silti rakastan häntä, enkä tiedä mitä nyt tehdä.

VASTAUS: Luettuani viestisi mietin, millaistakohan vastausta toivot. Toivoisitkohan minun sanovan, että rakkaus on tärkeintä ja ei haittaa, vaikka unelmoit poikaystäväsi kaverista? Vai toivoisitkohan, että kuulisin kaikki kertomasi merkit siitä, että suhteenne ei ole oikein hyvällä mallillaan juuri nyt?

Mietin tätä kokonaisuutta. Olette seurustelleet reilun vuoden ja kuulostaa, että olette jo nyt ikään kuin kyllästyneet toisiinne. Miten se niin äkkiä muuttui tuollaiseksi? Riitelette paljon eikä yhdessäolo ole enää niin mukavaa. Olette tylyjä toisillenne eivätkä toinen ja toisen jutut jaksa enää kiinnostaa. Ei kuulosta siltä, että olette toisillenne tärkeitä ja arvostatte suhdettanne.

Se, että haaveilet poikaystäväsi kaverista, kertoo että et ole enää rakastunut omaan poikaystävääsi. Ihminen ei kykene olemaan ihastunut / rakastunut kuin yhteen ihmiseen kerrallaan. Se tarkoittaa myös siitä, että sydämessäsi on ollut tilaa uudelle ihmiselle. Poikaystäväsi ei enää ole sinulle Se Ainoa. Puhut rakastamisesta. Rakkaus on iso sana ja vahva tunne. Siihen voi sekoittua myös muita asioita, kuten tottumusta, riippuvuutta, pelkoa yksin olemisesta jne.

Sinun kannattaa miettiä, onko tässä nykyisessä seurustelusuhteessasi sellaisia asioita, jotka kantavat oikeasti eteenpäin. Vai onko mahdollista, että se on jo tullut tiensä päähän ja teidän molempien on viisainta jatkaa elämässä eteenpäin erillänne? Epätyydyttävään suhteeseen ei kannata jäädä, varsinkin kun olette nuoria eikä teidän tarvitse ajatella lapsia tms.

Ota asia rohkeasti puheeksi poikaystäväsi kanssa. Selvittäkää teidän keskinäiset välinne ensin kahdestaan. Sen jälkeen voit miettiä, miten ja kenen kanssa haluat itse jatkaa. Valitse sellainen poikaystävä, jonka kanssa todella haluat olla äläkä tyydy "ihan kiva" -vaihtoehtoon.

Rohkeutta ja viisautta elämäsi tärkeisiin valintoihin toivottaa

perheneuvoja Paula

KYSYMYS: Toiveena ja tavoitteena parisuhteen ja kumppanuuden toimivuuden parantaminen ja kehittäminen. Vaiheikas ja ajoittain stressaavankin aikuis- ja työelämävaihe elettynä – osin opittunakin, edessä senioriteetti, erilaisten luopumisten ja vanhuuden loppuelämä. 



Masentava ja turhauttava asetelma!


YxÄijä 74v


VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Ihan ensimmäiseksi minun on todettava, että surullisesta sisällöstään huolimatta viestisi oli hyvin miellyttävää ja kiinnostavaa luettavaa vivahteikkaan sanan käyttösi vuoksi. Osaat todella taitavasti ilmaista itseäsi ja kuvailla tilannetta hyvin elävästi.

Maalaat eteeni kuvan pitkästä avioliitosta, joka on alkanut suurin odotuksin ja lupauksin, mutta vuosien kuluessa nämä eivät olekaan täyttyneet, päinvastoin. Kuvaat parisuhdettanne ikään kuin taloksi, jonka hienojen ulkoseinien sisällä kaksi yksinäistä ihmistä palelee.

Ihailen sitä, että kaikesta kuvailemastasi vieraantumisesta huolimatta toiveenasi ja tavoitteenasi on parisuhteen ja kumppanuuden toimivuuden parantaminen ja kehittäminen.
Oletan, että sinulla siis kaikesta huolimatta on vielä ainakin hiukkanen uskoa ja toivoa paremmasta. Hyvä, se riittää! Ymmärrät pitkän liiton ja vanhan kumppanuuden edut. Toinen ihminen ja hänen tapansa, niin hyvät kuin ne toisenlaisetkin, ovat tuttuja ja tiedät, miten tulla toimeen. Pelkkä toisen kanssa jotenkin toimeen tuleminen ei sinulle kuitenkaan riitä. Toivot ja tavoittelet parempaa suhdetta ja antoisampaa yhteiselämää vaimosi kanssa tästä eteenpäin. Oikein hyvä!

Koska avioliitto on kahden kauppa, molemmilla puolisoilla on oma osuutensa niin suhteen toimiviin kuin toimimattomiin puoliin. Perheterapian oppeihin kuuluu kuitenkin väite, jonka mukaan yhdenkin perheenjäsenen muuttuminen järisyttää vallitsevaa tasapainoa siinä määrin, että se pakottaa myös muut muutokseen. Niinpä se, että sinä itse et enää tyydy vallitsevaan olotilaan, vaan olet lähtenyt hakemaan siihen muutosta, vaikuttaa väistämättä jossain kohdin myös vaimoosi.

Olennaista sinulle on nyt sekä asenne- että käyttäytymisen tason muutos. Kuvaat, että suhteenne on kummallinen nyppimisille ja asemien varmistelulle perustuva peli. Lakkaa sinä pelaamasta sitä. Faktahan on, että jos vanha strategia ei johda toivottuihin tuloksiin, sitä on syytä vaihtaa. Haastan sinua isoon muutokseen, mutta lupaan, että kannattaa kokeilla. Aloita siitä, että ajattelet vaimostasi kauniita ajatuksia. Näe kaikki hänen hyvät puolensa. Muistele niitä hetkiä, kun teillä on ollut mukavaa yhdessä. Huomaa kaikki ne tavat, joilla hän huolehtii sinusta ja hyvinvoinnistasi. Mieti, mitä kaikkea kaipaisit, jos hän yllättäen poistuisi elämästäsi. Ala asennoitua häneen kuin hän olisi sinulle rakas. Käännä katseesi pois hänen epätäydellisyyksistään ja anna negatiivisten ilmaisujen valua ohi, älä kiinnitä huomiotasi niihin.

Lopeta sinä omalta osaltasi nyppiminen ja muu negatiivinen käytös. Kiitä häntä aina, kun on aihetta. Tee joskus sellaisia asioita, joita hän toivoo ja niin kuin hän toivoo. Kuuntele häntä. Voi olla, että hänen valituksissaan on jotain ihan oikeaa sisältöä. Myös hänellä on paljon pettymystä ja loukkaantumisia sydämessään. Pyydä anteeksi niitä asioita, joissa olet toiminut väärin. Sitäkin voi pyytää anteeksi, että on aiheuttanut toiselle pahaa mieltä. Pyri itsekin antamaan hänelle anteeksi ne asiat, joilla hän on sinua satuttanut. Ehkä hän ei ole kaikkia niitä tarkoittanut. Ole itsellesikin armollinen menneiden suhteen. Kumpikin teistä on toiminut niin kuin niissä tilanteissa on ajatellut hyväksi olevan, itselle, perheelle tai jollekin muulle. Ihmiset tuskin koskaan tavoittelevat pahaa. Joskus emme vain osaa tai kykene toimimaan viisaammin. Onneksi niin kauan kuin on elämää, on vielä mahdollisuus muutokseen.

Vaimosi tulee varmasti ihmettelemään muuttumistasi. Se on ihan hyvä, se kertoo, että hän on huomannut sen. Aluksi hän on todennäköisesti ymmärrettävästi hämmentynyt. Muutos voi tuntua pelottavalta, olettehan jo niin pitkään pelanneet tuttua peliänne. Vanha ja tuttu, huonokin, on turvallisempaa kuin uusi ja erilainen. Älä kuitenkaan väsähdä vastoinkäymisiin, vaan jatka valitsemallasi linjalla. Kun näytät, että muutos on pysyvää, vaimosi on pakko asemoitua tilanteeseen jollain uudella tavalla.

Toivoit apua tai ohjausta paremman kumppanuuden saavuttamiseksi. Ohjeeni eivät ole helppoja eivätkä yksinkertaisia. Niiden lisäksi tarvitset sinnikkyyttä ja pitkämielisyyttä. Kun hankaluudet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa, niiden muuttaminen vie myös aikaa. Älä enää hukkaa aikaa, vaan aloita heti!

Rakkauden ja onnellisemman parisuhteen puolesta, kannustavin terveisin parisuhdevalmentajasi

Perheneuvoja Paula

KYSYMYS: Olen seurustellut puolisoni kanssa 2 vuotta. Hän on maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen. En näe hänessä mitään vikaa. Muutimme puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja kaikki meni hyvin, kuitenkin haimme molemmat opiskelemaan ja opiskelujen takia jouduimme muuttamaan eri kaupunkeihin. Minä asun nyt Helsingissä ja puolisoni asuu arkisin Itä-Suomessa. Hän tulee silti joka viikonloppu luokseni, meidän suhde on todella monipuolinen ja intohimoa löytyy. Silti tämä muutos tuntuu pahalta. Olemme niin tottuneita tekemään niin paljon yhdessä ja kommunikoida usein.

VASTAUS: Olet huolissasi. Toimivaan suhteeseenne on tullut häiriö. Pelkäät sen tuhoavan onnenne. Mitä teille oikein on tapahtumassa?

Elätte parisuhteenne alkuvaihetta, joka on tärkeä vaihe suhteen rakentumiseksi kestävälle pohjalle. Silloin toisesta näkee ne parhaat puolet, on nautinnollista olla yhdessä ja erillään oleminen on ikävää. Suhde kuitenkin muuttuu koko ajan, ja väistämättä siihen alkaa tulla myös säröjä. Aika tavallista on, että menneisyyden haamut alkavat tällöin kummitella suhteessa tavalla tai toisella.

Teitä on alkanut häiritä kumppanisi unet exästään, jotka ovat muuttuneet yhä ahdistavammiksi. Yön unet työstävät mielessämme jotain päivällä tapahtunutta, eikä niitä ole syytä ottaa kirjaimellisesti. Ymmärrettävästi epäilet, että kumppanillasi olisi vielä tunteita exäänsä kohtaan. Jos ero exästä tapahtui nopeasti, jotain heidän välillään on saattanut jäädä selvittämättä. Mutta tämä kaikki on menneisyyttä. Entäpä jos unissa onkin kysymys teidän suhteestanne? Voisivatko ne kertoa kumppanisi pelosta, että teille käy samalla tavalla kuin hänen edellisessä suhteessaan kävi? Pelkääkö hän menettävänsä sinut kuten sinä nyt pelkäät joutuvasi luopumaan hänestä? Onko esimerkiksi siinä, että nyt olosuhteiden pakosta asutte eri paikkakunnilla, jotain mikä herättää tuon ahdistuksen sinun menettämisestäsi? Näitä kysymyksiä teidän kannattaa yhdessä pohtia.

Mietin myös, oletteko nyt suhteessanne siinä kohdassa, että alatte yhdessä olemisen lisäksi kaivata myös omaa tilaa. Kertokaa toisillenne, mistä unelmoitte henkilökohtaisesti ja mitä kaipaatte suhteeltanne. Kohtaavatko ne riittävästi, että voitte jatkaa parina – yhdessä, toisianne ainutlaatuisina ihmisinä kunnioittaen.

Perheneuvoja PIrkko

KYSYMYS: Olen seurustellut puolisoni kanssa 2 vuotta. Hän on maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen. En näe hänessä mitään vikaa. Muutimme puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja kaikki meni hyvin, kuitenkin haimme molemmat opiskelemaan ja opiskelujen takia jouduimme muuttamaan eri kaupunkeihin. Minä asun nyt Helsingissä ja puolisoni asuu arkisin Itä-Suomessa. Hän tulee silti joka viikonloppu luokseni, meidän suhde on todella monipuolinen ja intohimoa löytyy. Silti tämä muutos tuntuu pahalta. Olemme niin tottuneita tekemään niin paljon yhdessä ja kommunikoida usein.

VASTAUS: Olet huolissasi. Toimivaan suhteeseenne on tullut häiriö. Pelkäät sen tuhoavan onnenne. Mitä teille oikein on tapahtumassa?

Elätte parisuhteenne alkuvaihetta, joka on tärkeä vaihe suhteen rakentumiseksi kestävälle pohjalle. Silloin toisesta näkee ne parhaat puolet, on nautinnollista olla yhdessä ja erillään oleminen on ikävää. Suhde kuitenkin muuttuu koko ajan, ja väistämättä siihen alkaa tulla myös säröjä. Aika tavallista on, että menneisyyden haamut alkavat tällöin kummitella suhteessa tavalla tai toisella.

Teitä on alkanut häiritä kumppanisi unet exästään, jotka ovat muuttuneet yhä ahdistavammiksi. Yön unet työstävät mielessämme jotain päivällä tapahtunutta, eikä niitä ole syytä ottaa kirjaimellisesti. Ymmärrettävästi epäilet, että kumppanillasi olisi vielä tunteita exäänsä kohtaan. Jos ero exästä tapahtui nopeasti, jotain heidän välillään on saattanut jäädä selvittämättä. Mutta tämä kaikki on menneisyyttä. Entäpä jos unissa onkin kysymys teidän suhteestanne? Voisivatko ne kertoa kumppanisi pelosta, että teille käy samalla tavalla kuin hänen edellisessä suhteessaan kävi? Pelkääkö hän menettävänsä sinut kuten sinä nyt pelkäät joutuvasi luopumaan hänestä? Onko esimerkiksi siinä, että nyt olosuhteiden pakosta asutte eri paikkakunnilla, jotain mikä herättää tuon ahdistuksen sinun menettämisestäsi? Näitä kysymyksiä teidän kannattaa yhdessä pohtia.

Mietin myös, oletteko nyt suhteessanne siinä kohdassa, että alatte yhdessä olemisen lisäksi kaivata myös omaa tilaa. Kertokaa toisillenne, mistä unelmoitte henkilökohtaisesti ja mitä kaipaatte suhteeltanne. Kohtaavatko ne riittävästi, että voitte jatkaa parina – yhdessä, toisianne ainutlaatuisina ihmisinä kunnioittaen.

Perheneuvoja PIrkko

KYSYMYS: Huolenani on yleistynyt riitely. Lähinnä riitoja tulee lapsiin liittyvistä asioita. Olemme uusioperhe. Asumme erillään virallisesti, mutta käytännössä olemme aina yhdessä perheenä. Tuo perhe tuntuu kuitenkin puuttuvan. On minä ja minun lapsi ja sinä ja sinun lapset. Olemme olleet yhdessä jo yli seitsemän vuotta. Nyt nuo riidat ovat kuitenkin yleistyneet ja rakentavaan keskusteluun emme kykene vaan syyttelyksi menee. Väittelyä oikeasta ja väärästä. Oman lapsen puolelle asettumista. Ihan typeriä riitoja, mutta niitä vaan aina tulee kun käymme selvittämään lasten välisiä riitoja. Tarvitsisimme tähän tilanteeseen apua ja neuvoja. Kovin mahdottomalta tilanne nyt tuntuu. En haluaisi erota, mutta yhdessä olo tuntuu välillä niin vaikealta. Lapset tietysti myös kärsivät omusta riidoistaan ja kun me aikuiset sitten vielä riitelemme heidän riidoista. Lähden omaan kotiini nyt. En vaan jaksa. Mitähän tässä nyt voisi tehdä, että asiat saataisiin sellaisiin uomiin että yhdessä voisimme olla. Mistä apua joka auttaisi meitä? Onko jokin terapia oikea paikka vai mikä neuvoksi?

KieloOrvokki, 37v

VASTAUS: Hei KieloOrvokki! Kirjoitit, että olette eläneet uusperhe-elämää yli seitsemän vuotta. Noihin vuosiin mahtuu varmaankin monenlaisia vaiheita. Onkohan niin, että olette nyt jonkinlaisessa kriisivaiheessa? Parhaimmillaan tällainen kriisivaihe voi johtaa positiiviseen muutokseen, jos kaikki asianosaiset sitä aidosta haluavat. Tärkein kysymys tietenkin on, mitä sinä ja kumppanisi tulevaisuudelta toivotte ja ovatko nämä toiveet yhteensovitettavissa?

Jäin miettimään uusperheenne rakennetta: montakohan lasta sinulla ja kumppanillasi on, minkä ikäisiä, kumpaako sukupuolta ja mitenköhän lapset tulevat toimeen keskenään... Lisäksi mietin, että kuinkahan paljon lapset viettävät aikaa toisen biologisen vanhempansa luona ja jääkö parisuhteelle kahdenkeskistä aikaa kaiken tämän keskellä...?

Kun tapaan uusperheitä täällä perheneuvonnassa, piirrän usein ensitapaamisella fläppitaululle jonkinlaisen hahmotelman uusperheen rakenteesta ja rajoista. Lisäksi minua kiinnostaa, kuinka paljon perheen ulkopuoliset henkilöt (esimerkiksi exät ja ex-sukulaiset) vaikuttavat uusperhe-elämään. Kartoitan myös mahdolliset tukiverkostot uusperheen ympärillä. Tämä kaikki auttaa minua - mutta usein myös asiakkaitani - ymmärtämään, kuinka monimutkaisesta kuviosta uusperheessä onkaan kysymys.

Kirjoitit, että olette käytännössä aina yhdessä perheenä, mutta toisaalta perhe (eli me-henki) tuntuu puuttuvan. Asetelma "minä + minun lapseni" vs. "sinä + sinun lapsesi" on pidemmän päälle varsin kuluttava. Tuhannen taalan kysymys lienee, miten saisitte yhteishenkeä vahvistetuksi? Onkohan teillä aina ollut tämän kaltainen asetelma? Usein kriisitilanteessa uusperheen yhteishenki rakoilee ja biologiset linjat korostuvat. Näin ei saisi jatkua kovin pitkään niin lasten kuin aikuistenkaan hyvinvoinnin tähden.

Kirjoitit huolesi olevan yleistyneen riitelyn, johon olet nyt väsynyt. Toisaalta et tahtoisi erotakaan ja pohdit ammattiavun hakemista. Suosittelen sitä lämpimästi! Voisitte hakeutua ensin pariterapiaan kumppanisi kanssa ja myöhemmin voisitte yhdessä terapeutin kanssa pohtia lasten mahdollista osallistumista työskentelyyn. Suosittelen teitä kääntymään alueenne Perheasiain neuvottelukeskuksen puoleen. Pari- ja perheterapiapalveluja löytyy runsaasti myös yksityissektorilta.

Voimia ja kaikkea hyvää koko uusperheellenne!

Perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen eronnut pitkäaikaisesta avopuolisostani muutama kuukausi sitten. Meillä on eroprosessi vielä vähän kesken. Itse tunnen, että ero oli tähän hetkeen oikea ratkaisu. Seurustelimme lähes kymmenen vuotta. Välillämme oli jotain erityistä ja luulin, että emme eroaisi koskaan. Mutta tarpeeksi monen vastoinkäymisen vuoksi tahdoin erota. Tunteeni häneen ovat muuttuneet paljon, vaikka toki hän on minulle edelleen erittäin tärkeä ihminen. Kun tutustuimme, exäni oli vakavasti masentunut. Autoin häntä elämänilon etsimisessä ja vedin hänet ylös pohjalta ja annoin itsestäni kaiken hänelle. Siihen meni muutama vuosi. Kun hän sitten sai pikkuhiljaa elämäniloa takaisin ja alkoi elää, jäin minä osittain pois hänen elämästään. Yritin ymmärtää aluksi, että hän tarvitsee tilaa. Kuitenkin minusta tuntui, että olin yksin. Toisinaan jopa toivoin, että hän olisi sama ihminen kuin tutustuimme, vaikka en tietenkään halunnut, että hän masentuu.

Hän ei ole vieläkään täysin parantunut masennuksesta ja uhkailee itsensä satuttamisella. Itse haluaisin olla kavereita, mutta hän sanoo, että en tule näkemään enää ikinä häntä, jos en anna mahdollisuutta. En itsekään oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, että olen tutustunut tähän ihanaan uuteen tuttavuuteen, vaikka enhän minä ole mitään väärää tehnyt, sillä olemme jo eronneet. Voiko luottamus palautua enää? Kannanko turhaan syyllisyyttä uudesta tuttavuudestani, jonka avulla olen vihdoin saanut nauraa pitkästä aikaa ja kokea kivoja asioita? Mitä jos ex tekeekin itselleen jotain, jos en anna mahdollisuutta? Tämä liitto oli ensimmäinen vakava suhteeni, enkä tiedä mikä on oikea tapa toimia..

_____________________________________________________________________________________

Nyt löydät Suhdeklinikan myös Facebookista!
_____________________________________________________________________________________

VASTAUS: Hyvä ystävä, mieleeni tulee, että olet tällä hetkellä oman elämäsi tienristeyksessä, jossa katsot mennyttä matkaasi ja mietit tulevaa suuntaa. Älä pidä kiirettä, vaan pysähdy hetkeksi tähän risteykseen. Katsotaanpa ensin hieman taaksepäin: kerroit eronneesi hiljattain pitkäaikaisesta parisuhteesta. Yhteiseen matkaanne kuului monenlaisia vaiheita; myötä ja vastamäkiä. Exäsi kärsi vaihtelevista masennusjaksoista, mutta sinä jaksoit pitkään olla hänen apunaan ja tukenaan. Ajan myötä olit itsekin ajoittain masentunut, mutta et kokenut saavasi siihen vuorostasi tukea exältäsi. Lopulta halusit erota mm. luottamuksen menettämisen, yksinäisyyden ja exäsi toistuvan uskottomuuden vuoksi. Ymmärrän eropäätökseesi johtaneet tekijät hyvin, mutta onko niin, että itse koet vielä jonkinlaista syyllisyyttä eroratkaisustasi? En tiedä ikäänne, mutta luultavasti olette molemmat muuttuneet yhteisen matkanne varrella paljon. Ne tarpeet ja toiveet, joiden perusteella aikoinanne valitsitte toisenne kumppaneiksi, ovat ehkä muuttuneet (esimerkiksi hoivaamisen ja hoivatuksi tulemisen suhteen).

Muutama kuukausi sitten kerroit exälle eropäätöksestäsi. Olitte tulleet yhdelle elämän risteysasemista, jossa jokainen joutuu pohtimaan seuraavaa suuntaa. Käviköhän niin, että sinä jarrutit risteyksessä, mutta exäsi olisi halunnut jatkaa matkaa kanssasi entiseen tapaan? Kun toinen painaa jarrua ja toinen kaasua, tilanne jumiutuu. Nyt exäsi vaatii sinua antamaan hänelle vielä uuden mahdollisuuden, mutta itse olet epävarma. Kuuntele rauhassa tätä tunnetta ja mieti, mitä se sinulle kertoo. Mistä kaikesta halusit erota kun erosit exästäsi? Mitä kaipaat suhteestanne ja mitä et enää kaipaa? Minusta kuulostaa julmalta - suorastaan väkivaltaiselta - että exäsi uhkailee sinua itsensä vahingoittamisella. Hänen masennustaustansa tuntien olet ymmärrettävästi huolestunut tilanteesta, mutta exäsi on kuitenkin itse vastuussa omasta elämästään. Voit ohjata häntä hakemaan apua itselleen, mutta sinun tehtäväsi ei ole enää hoitaa häntä. Kuten kirjoitit, eroprosessinne on vielä kesken ja se vie oman aikansa. Tässä tilanteessa suosittelen, että käsittelette sitä molemmat tahoillanne, mahdollisesti ammattiauttajan luona. Jumiutuneesta tilanteesta täytyy pikkuhiljaa päästä eteenpäin ja jatkaa matkaa.

Mitä uuteen ihmissuhteeseesi tulee, niin suosittelen sinua etenemään hitaasti. Tärkeää on, että toivut nyt rauhassa itse erosta ja pidät hyvää huolta itsestäsi. Kysyit, kannatko turhaa syyllisyyttä uudesta ihmissuhteesta, jossa koet iloisia asioita (joita olet ehkä jo pitkään kaivannut elämääsi?). Minusta olisi tässä tilanteessa tärkeää erottaa pitkän suhteen päättyminen ja uuden aloittaminen toisistaan. Joskus uuden ihmisen löytäminen vauhdittaa ehkä jo pitkäänkin muhimassa ollutta eropäätöstä. Vaikka uusi ihminen ei olisikaan syynä eroon, saattaa se jätetyn osapuolen silmissä siltä vaikuttaa aiheuttaen jätetyssä katkeruutta ja jättäjässä syyllisyyttä. Uuden ihmissuhteen ennuste on sitä parempi, mitä selkeämmin vanha suhde on surtu ensin pois. Silloin on jälleen tilaa uudelle. Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, on tarkoitettu erotilanteen kartaksi ja kompassiksi. Suosittelen sinua tutustumaan siihen.

Kaikkea hyvää matkaasi toivottaa

perheneuvoja Kaisa