Ongelmiako lienee liikaa? Tilanne tuntuu umpikujalle. Yhdessäoloa on reippaasti runsas vuosi. Samanikäisiä ollaan siis. Ja erikseen ollaan toistaiseksi asuttu, mutta tiivisti yhdessä oltu. Ajan saatossa kasvanut ikään kuin valtataistelu, mieheni on rauhallinen, mutta vahvaluonteinen, minä taas vahva ja temperamenttinen. Ongelma on kehkeytynyt pikkuhiljaa. Kun meillä menee hyvin, meillä menee hyvin. Olemme hyvin samankaltaisia ja nautimme samoista jutuista, huumori pelaa yms.
Mutta kun tulee konflikti, se tulee varsin typerästä, ei esim. pyykeistä, menoista tai muusta sellaisesta, vaan jostain sattumanvaraisesta. Ongelma on, ettemme osaa käsitellä riidan selvittelyä. Itse puhun ja puhun ja koitan sopia, kun en riidoissa halua olla. En ymmärrä, miksi toinen ei ymmärrä ja vetäytyy ja haluaa aikaa ja on vihamielinen ja vastaanottokyvytön. Minä en halua monen päivän taukoja, mutta mies haluaa vetäytyä, koska ottaa liikaa päähän. Vaikka kina olisi kuinka pieni, se muuttuu isoksi... Se harmittaa, kun sitä ei voi vaan sopia ja unohtaa. En koe, että hän näkee vaivaa sopia. Tuntuu, että itse olen aina äänessä ja sopimassa, vaikka ei ehkä tarvitsisikaan. Ja vaikka aikaa antaisi, mies vaipuu rypemiseen. Tuntuu, että vaikka itsellä olisi aihetta loukkaantua, pitäisi itse sieltä jaksaa toista pönkittää, ettei taas kaikki näyttäisi niin mahdottomalle. Tilanne alkaa vaivata huolella, sillä välit ei tunnu enää hyvinäkään hetkinä aidoilta. Ollaan yhdessä ja halutaan kyllä, mutta itse en voi heittäytyä, koska pienen kinan vuoksi pelkään, että mies saa koko suhteen taas tuntumaan ei kannattavalle... Ei siis voi luottaa! Vaikka molemmilla tunteet vahvat... valtataistelua vai mitä?
Vai lienenkö oikea vahvasta rakkaudesta huolimatta... Minusta tuntuu, että mieheni ei voi nöyrtyä vai eikö kykene? Vai olenko sitten minä jollain tapaa pahin syy ja este miehelleni, miksi tasapuolisuus ei näy panostuksessa? Miksi sanani on myrkkyä hänelle näissä tilanteissa... Hän kertoo kokevansa tiettyä negatiivisuutta minua kohtaan, mikä estää "nöyrtymistä". Mitä se merkitsee? Hyvin ristiriitaista. Tiedän, että vastausta ei pysty antamaan... Kuulostaako täysin epätoivoiselle?
Nainen 27
Hyvä Nainen 27!
Kerrot umpikujamaiselta tuntuvasta tilanteesta, jossa erityisesti ristiriitojen käsittely suhteessanne on vaikeaa, ja kysyt lopuksi, että kuulostaako sinussa ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita synnyttävä tilanteesi täysin epätoivoiselle. Vastaan sinulle tuohon kysymykseen lopuksi.
Usein kuulee puhuttavan rakentavasta riitelystä. Se on hyvä ilmaus. Ei kuitenkaan siksi, että olisi olemassa jokin yksiselitteisesti oikea ja hallittavissa oleva tapa riidellä, vaan siksi, että ristiriitatilanteiden onnistunut ja/tai turvallinen käsitteleminen RAKENTAA suhdetta. Siksi haluan sanoa sinulle, että olet huolissasi ihan oikeasta ja keskeisestä asiasta, ja kirjoittamastasi käy hyvin ilmi se miten vaikeus ristiriitojen käsittelyssä tällä hetkellä nakertaa luottamustasi ja sitoutumistasi kumppaniisi ja suhteeseenne.
Siitä mitä kirjoitat muodostuu minulle kuva teidän välillä ilmenevästä parisuhteen negatiivisesta vuorovaikutuskehästä, jossa teidän välillenne on kehkeytynyt jumiutunut "vaatija-vetäytyjä" -asetelma. Nyt olisi hyvä kysyä itseltäsi, että mitä miehesi vetäytyminen sinulle merkitsee, mitä tunteita se sinussa herättää ja minkälaisten tarpeittesi kanssa hänen vetäytymisensä ja/tai jumitilanteenne on ristiriidassa. Ja sama kysymys ja pohdinta myös miehellesi. Keskustelemalla niistä saatatte päästä käsiksi sattumanvaraisia ristiriidan aiheita huomattavasti olennaisempaan ristiriitaan sen välillä, mitä te ihmisinä toisiltanne ja suhteeltanne tarvitsette ja haluatte.
Tutkimukseen perustuvan parisuhdeteorian mukaan noin kaksi kolmasosaa parisuhteen ristiriidoista on luonteeltaan ratkaisemattomia, erotuksena niihin yhteen kolmasosaan ongelmista, joihin löytyy jokin käytännöllinen ratkaisu jonka avulla ongelma häviää tyystin. Ratkaisemattomat ongelmat liittyvät ihmisen persoonaan, temperamenttiin, pinttyneisiin tapoihin, mielenkiinnon kohteisiin jne. ja ne ovat siksi luonteeltaan pysyviä. Niiden kohdalla tarjolla ei ole siistiä patenttiratkaisua, joka saa ne katoamaan, vaan ratkaisu on pikku hiljaa oppia keskustelemaan ja puhumaan ongelmista tavalla joka minimoi ongelmien vaikutuksen parisuhteen onnellisuuteen. Ja aivan erityisesti puhumaan asioista tavalla, joka ei ylläpidä negatiivista vuorovaikutuskehää parin välillä. Rohkaisisin sinua siksi aivan erityisesti pohtimaan ristiriitatilanteitanne tästä näkökulmasta, yrität(te)kö ratkaista jotakin ratkaisematonta ikään kuin kyseessä olisi ratkaistavissa oleva asia? Miehesi vetäytyminen voisi tästä näkökulmasta olla esimerkiksi sitä, että hän kokee sinun haluavan muuttaa hänessä jotain sellaista niin olennaisesti hänen olemuksessaan olevaa asiaa, että hän kokee vaatimuksen olevan mahdoton toteuttaa, nöyrtymättä. Sitä mitä tuo "nöyrtyminen" hänelle merkitsee, sinun on kysyttävä häneltä. Ehkä siihen liittyy jokin tarina, jota et tunne ja jota ilman et ymmärrä häntä!
Parisuhdettanne voisi myös kuvata takertuja-vetäytyjä asetelmana, jossa miehesi vetäytyminen aikaansaa sinussa voimistuvaa takertumista, ja päinvastoin, ja jossa se mistä kaikki alkoi lopulta menettää merkityksensä, se millä on merkitystä on se että takertuja-vetäytyjä poteroissa kumppani vaikuttaa vaikealta, etäiseltä ja suhde epätoivoiselta. Asian voi kuitenkin nähdä myönteisemmästä näkökulmasta. Meillä ihmisillä on eri tapoja yrittää palauttaa mielenrauhaamme ja sisäistä harmoniaa tasapainoon silloin kun joku niitä järkyttää, vaikkapa ikävässä riidassa. Yksi haluaa, että asiasta puhutaan ja sitä käsitellään, että hän ei jää yksin potemaan sitä vaan se jaetaan ja sitä tutkitaan ja ratkotaan yhdessä, ja tämä jaettu kokemus ja yhteyden tunne on se minkä avulla hän rauhoittuu ja harmonia palaa. Toinen taas samassa tilanteessa haluaa vetäytyä ahdistavasta tilanteesta omien voimavarojensa äärelle, rauhoittua, miettiä että mitä oikein tapahtui ja palauttaa kosketuksen omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa, jotka hän mahdollisti kadotti riidan kuumentuessa. Hän vetäytyy, jotta hän voisi palauttaa sisäisen tasapainonsa, jota ilman hän ei pysty luomaan yhteyttä.
Ehkä ristiriitatilanteistanne näitä ajatuksia peilaten voisitte saada uuden näkökulman itseenne ja toisiinne ja vuorovaikutukseenne. Kumppanisi ei hylkää sinua ja jätä sinua yksin, vaan tarvitsee etäisyyttä jotta hän pääsisi taas lähelle, ja kun sen tiedät ja jos huomaat, että vetäytymisen hetkellinen sietäminen ja hyväksyminen saa aikaan rakentavampaa asioiden käsittelyä, niin myöskään sinun ei tarvitse olla niin takertuva tai vaativa, joka taas saa aikaan miehessäsi vähemmän tarpeetonta tai vaistonvaraista vetäytymistä - ja näin pikku hiljaa välillenne alkaa kehkeytyä positiivinen vuorovaikutuskehä.
Tässä oli pari näkökulmaa tilanteeseesi. Kysyit että kuulostaako epätoivoiselta, ja vastaan kiinnittämällä huomiota siihen, että olette olleet yhdessä ja luoneet suhdetta (vasta) reilun vuoden verran. Teillä on hyviä hetkiä ja aikoja, ja vahvoja tunteita toisianne kohtaan, joten nyt toivoisin sinun vielä jaksavan yrittää tämän suhteen rakentamista tukevammalle perustukselle. Se ei ole yksin sinun tehtäväsi tai vastuulla, joten pyri ottamaan tilanne rauhallisesti mutta päättäväisesti puheeksi kumppanisi kanssa. Kirjoittamasi perusteella suhteessanne on toimimattomia alueita, mutta ei sellaisia hälyttäviä tekijöitä (kuten väkivalta tai alkoholinongelma) joiden takia suhteesta lähteminen olisi ensisijainen ratkaisu ongelmiisi, joten epätoivoon ei mielestäni ole aihetta. Hienoa, että haluat niin itsellesi kuin kumppanillesikin paremman ja toimivamman suhteen, toivotan sinulle kärsivällisyyttä ja viisautta kun alat tekemään sitä todeksi.
Perheneuvoja Jarno
