KYSYMYS: Olemme olleet yhdessä avopuolisoni kanssa 23 vuotta, 2 lasta. Nyt puolisoni oli kertonut ystävälleni että tunteet minua kohtaan ovat muuttuneet, suhde muuttunut arkipäiväiseksi, vain ystävyystasolle. Puolisoni oli pelännyt minun voimakasta reaktiotani, siksi kertonut ystävälleni, ei minulle. Kolmatta osapuolta ei ole kuvioissa. Ollaan keskusteltu asioista. Helmikuussa perheterapia alkaa. Puolisoni itse tilasi ajan keskusteltuamme asiasta. Tunteita hänellä kohtaani kuulemma on. Itse rakastan avopuolisoani, ymmärrän että suhde muuttuuu kun aikaa kuluu. Yhä vielä tunnen välillä sykähdyttävän tunteen rinnassani kun puolisoa ajattelen. Ero olisi karmea isku minulle. Puolisoni haluaisi saada sen wau-tunteen vielä takaisin, hän sanoi näin.

Muuttuisiko tuo suhde kenties arkisempaan suuntaan kun keski- ikäistymme? Onhan 23 vuotta pitkä aikakin. Ymmärrän toki että suhteen ylläpito vaatii huoltoa. Olen valmis tekemään kaikkeni. Emme juurikaan harrasta yhdessä mitään, ainoastaan talomme kunnostusta välillä. Puolisoni on varsin taitava, enkö ole osannutkaan kiittää häntä siitä riittävästi, pienetkin teot ja sanat vaikuttanevat asiaan. Enköhän osaa oikein tuoda esiin tuntojani. Apuva!

Onneton 45v.

VASTAUS: Hyvä Onneton, kiitos viestistäsi! Olette olleet avopuolisosi kanssa 23 vuotta yhdessä, mikä on pitkä aika. Teillä on kaksi lasta. Et kuitenkaan kirjoita siitä, minkä ikäisiä lapsenne ovat. Asuvatko he kotona? Toisinaan lasten kotoa muuttaminen haastaa myös vanhempia arvioimaan suhdettaan uudestaan.

Kirjoitat joka tapauksessa ymmärtäväsi, että parisuhde muuttuu vuosien kuluessa. Viestistäsi välittyy, että puolisosi on vaikeampi hyväksyä parisuhteenne muuttumista. Hän kaipaa arkipäiväisyyden ja ystävyytenne lisäksi myös jotakin muuta, mitä kuvaat wau-tunteen kaipuuna. Pidän puolisosi kaipausta ymmärrettävänä ja perin inhimillisenä. Myös sinussa elää tuo sama kaipaus, johon viittaat tunnistamalla sykähdyttävän tunteen rinnassasi, kun ajattelet puolisoasi. Parhaimmillaan parisuhteessa onkin tilaa sekä yhteydelle että erillisyydelle. Yhteyteen voi liittyä esimerkiksi emotionaalista mutta myös fyysistä läheisyyttä, johon kuuluu seksuaalisuus. Erillisyys merkitsee puolestaan puolison erilaisuuden kunnioittamista ja oman tilan antamista. Parisuhteen yksi keskeinen koetinkivi on siinä, miten puolisot voivat säilyttää vuosien vieriessä kosketuksen kumpaankin puoleen: yhteyteen ja erillisyyteen. Voisiko suhteenne arkipäiväistymisen taustalla olla erillisyyttä edustavien asioiden vahvistuminen? Jos näin olisi, silloin teidän olisi hyvä vahvistaa kaikkea sitä, mikä rakentaa yhteyttä välillänne.

Kirjoitat merkittävästä yhteydestä välillänne: Pystytte keskustelemaan myös suhteenne arkipäiväistymisestä, mitä pidän hyvin arvokkaana. Perheterapian aloittaminen kertoo siitä, miten sitoutuneita olette toisiinne. Uskon, että voitte saada perheterapiasta näkökulmia siihen, miten voisitte luoda arkielämän keskelle niitä hetkiä, jotka synnyttävät välillenne lämpöä, läheisyyttä ja yhä edelleen yhteyttä.

Kirjoitat, että yhteiselle tekemiselle ei ole suhteessanne tilaa. Haastan teitä miettimään, mitä kaikkea voisitte tehdä yhdessä. Ehkä voisitte muistella myös suhteenne alkuvaihetta. Mitä kaikkea teitte tuolloin yhdessä? Millaista elämänne oli ennen lastenne syntymää? Mihin ihastuitte alun perin toisissanne? Voisitteko ihan konkreettisesti käydä paikoissa, joissa olette olleet suhteenne alkuaikoina? Olisiko jopa paikallaan, että varaisitte kalenterista joka viikko aikaa, jolloin omistautuisitte pelkästään toisillenne?

Kirjoitat, että mahdollinen ero olisi kamala isku sinulle. Oletteko keskustelleet yhdessä, mitä eronne merkitsisi teille kummallekin? Väistämättä se vaikuttaisi teihin molempiin. Olette olleet joka tapauksessa yhdessä 23 vuotta. Mikä teidät on pitänyt yhdessä juuri tämän ajan? Aavistan, että välillänne on arkipäiväisyyden ja ystävyyden lisäksi rakkautta. Viestistäsi välittyy kuva, että teillä on paljon onnistumisen edellytyksiä selvitä parisuhteenne muuttumisen kanssa.

Kaikkea hyvää Sinulle ja läheisillesi!

Perheneuvoja Joona