1980-

Ehkä ei kaikkein paras päivä tämäkään. Ihana sää, mutta ennalta päätin itselleni ikävän päiväohjelman.

Varmaan kolmelle tai neljälle ihmiselle olen kertonut surullisen tarinan ihmisestä josta pidin kaikesta huolimatta todella paljon. Pari heistä on sen luettuaan todennut ettei koskaan ikinä halua tavata minua, enkä heitä siitä moiti, koska elämme tässä kulttuurissa. Kunkin oma valinta kenet haluaa tavata, miten ja missä.

Tänään kohtaaminen kuitenkin tapahtui paikassa johon meistä useimmat päätyvät jos maailma ei sitä ennen räjähdä, sula, jäädy, tai muuten vaan muutu asuinkelvottomaksi. Paikka oli siis hautausmaa Porvoossa. Olisi toki pitänyt käydä jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta vasta nyt tuli sellainen rako että varmasti tiesin että kukaan ei jää pulaan, eikä soittele perään kun olen päivän poissa.

Porvoon löytäminen ei ole mikään ongelma. Kirkkokin löytyi hyvin, mutta kun tiedossa oli vain nimi ja se että lepää sukuhaudassa Porvoossa tulikin hikinen urakka. Näin ollen aamulla olin kympiltä lähikaupassa ostamassa matkaevästä, konditorian kautta pihalle ja matkaan.

Porvoossa pelkät isot ranskalaiset informaatiopisteellä pysähtymisen jälkeen. Vanha hautausmaa on vain muistolaatta kirkon nurkalla, varsinainen hautausmaa on joen toisella puolella ja siellä niitä hautoja sit riittää.

Reilun kolmen tunnin kävelemisen jälkeen oli aika pysähtyä. Jos en olisi osunut oikean haudan kohdalle neljässä tunnissa, olisin käynyt syömässä ja jatkanut etsintään niin kauan kuin on valoisaa. Jos olisin aloittanut etsinnän keskeltä, olisin siellä varmaan vieläkin. Nyt etsiessäni luin nimet noin kolmanneksesta vanhemmista haudoista ja sitten löytyi oikea. Samaa sukunimeä oli sitä ennen tullut vastaan 2 tai 3, mutta sukuhaudan kolmiosainen kivi oli onneksi kookas ja tekstit selvät ja kiiltävät.

25.6.2003 - olisiko sinäkin vuonna osunut Juhannukseen. Se ei selitä sitä miksi nuori ihminen juo itsensä hengiltä ulkomailla ollessaan. On se ollut silloiselle poikaystävälle kova paikka ja sitä se on ollut myös vanhemmille.

Haudalla oli kukkia, kukista keskellä olevat mullassa kukoistivat ja toisella laidalla oli kaksi leikkokukkaa pystyssä nahistuneina ja toisella puolella 2 nahistunutta hiekalla. Arvelen omaisten tuoneen 26.6 leikkokukat. Hain kastelukannun, kastelin kukat ja lähdin käymään kukkakaupassa. Sieltä hain sit valkoisen liljan ja valmiin pienen kimpun. Muuten meni hyvin, mutta puolimatkassa haudalle tajusin että kimpun mukana tuli myös hintalippu keppeineen. Sen huomasi myös kukkakaupan "täti" matkalla työpaikalleen, vaan ei sanonut mitään. Vietyäni kukat ja laitettuani veteen virkistettä palautin hintalapun- onneksi auto oli aika lähellä kukkapalvelua.

Kaupan "täti" ei minua moittnut kun totesin olleeni niin ajatuksissani että nappasin sen kimpun missä oli hinta, vaikka mielestäni otin viereisen muovista kiinni. Palautin kauppaan myös muovikääreen kuminauhoineen, vaikka en usko että käyttävät sitä uudestaan.

Lepää rauhassa ystäväni A.K.I

25.7.1980 - 25.6.2003

Ei maata niin vehreää, ei päivää niin valkeaa, ei aurinkoa niin kirkasta ja taivasta sinistä kuin aamupäivä kanssasi Aulangolla. Sielusi oli levoton, sydän lämmin ja rauhaton, mutta nyt olkoon kanssasi ikuinen rauha.

(ps minulla saattaa olla jotain sinulle kuuluvaa). En tosin usko että netti on vielä niin kehittynyt että viesti meni/menee neidille asti tuonpuoleiseen.