Contour

Aamu keitaalla ja lounas toisen keitaan naapurin kanssa, jonka naapuri taas on töissä kolmannella keitaalla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta kummankaan korttelisuunnistustaidoissa ei tällä kertaa ollut hurraamista.

Kaverini oli siis keksinyt että käy katsomassa vuokra-asuntoa ja kun mun asiakkaani ei ollut rautakaupan ukon erehdyksen vuoksi erikoisia eristeitään saanut kävelin sit mukana muutaman talon verran harhaan. Itse asiassa eka talo olisi ollut oikea, mutta talonumero jäi havaitsematta. Tuli sit vähän kuntoiluakin.

RS 44 olikin haastava. Ei siinä montaa osaa ole, mutta näköjään vikaantuvia kohtia riittää. Milloin putoaa siimapää ja milloin halkeaa kulmavaihde. Onkohan tosiaan että Jonsered on tehty niistä osista mitkä on olleet Husquun liian huonoja. Se että kaasuttimen kalvo tulee tiensä päähän on vielä ihan ymmärrettävää, mut jos kulmavaihde halkeaa siimapään kanssa kevyessä heinikossa niin miten se voi kestää metsässä/taimikossa....

Tiemaksukin on sit maksettu tai ainakin maksupalveluun sen vein. Tiskillä maksaminen käteisellä olisi maksanut 6 €.
Meinasin kokouksen päätteeksi harmitella sitä kun seuraava tapaaminen on vasta 2016 ja todeta: Jos ennen sitä eroat, karkaat tai jäät leskeksi- Ota yhteyttä.

Raivaussaha ei suostunut toimimaan. Ei edes uudella männällä. Ilmeisesti hankittava seuraavaksi kaasuttimen kalvo ja jos sekään ei auta niin vaihtoon menee sylinteri, mänta tai koko saha. Iso harmi kun noin paljaalla silmällä näytti ihan käyttökuntoiselta. Toki joku kampikammion tiiviste voi olla kovettunut, mut tältä erää sen remontointi on ohi.

Selvittyäni lyhyestä lavettisiirosta päätin tutkia mikä ruohonleikkureita vaivaa kun kolmesta yksikään ei suostunut käymään.

Eka oli helppo kun siinä oli vaan öljyn taso liian korkella ja tulppa öjyinen.

Toinen leikkuri olikin sitten haastellisempi. Akku oli täynnä ja uuden veroinen, sulake ehjä, samoin sähköjohdot. Virtalukosta ei mennyt mitään läpi. Etsin sille korvaajaa turhaan, mutta päädyin hoitamaan korjauksen McGyver tyyliin ihan ite ja käytettävissä oli onneksi muutakin kuin ilmastointeippiä ja linkkuveitsi.

Seuraava reaility on varmaan nimeltään Leatherman ja sillä sitten korjataan, rikotaan, rakennetaan ja paetaan. Purin lukon koneesta ja virtalukon pohjan sivuleikkureilla irti. Se napa mihin akulta sähkö tulee oli aivan musta ja muodoton.

Purkaminen oli helppoa, mutta mistä tehdä lauantain ratoksi uusi kupariniitti. Se vaat vähän McGyver tunnaria ja etsintää. Lopulta löysin vanhan kuparisen tiivisterenkaan, pilkoin sen ja erinäisten työvaheiden jälkeen siitä ei tullut niitin muotoista, mutta lukko meni kasaan, toimi ja kone lähti käyntiin. Kymmenen metrin leikkuun jälkeen hihnan kiristyspyörän laakeri leikkasi kiinni ja taas korjattiin..

Kolmas leikkuri oli eri osoitteessa ja siinä oli bensahana kiinni ja tulpanhattu lämmetessä punkesi irti sytytystuplasta.

Tuhojakin tuli kun vanhempi raivaussaha sanoi työsopimuksensa irti. Uusi kestikin sitte 7 tankillista ja runsaasti siimaa.

Kuumaa huumaa olisi ilmeisesti nähtävissä viikonloppuna. Joku vuosi takaperin harmiteltiin kun ei töitten takia ehditty katsomaan palloilijoita, mutta mitä tapahtuikaan:

Alkoi kuulua minulle outoja ääniä ja sitten laskeutuvia palloja alkoi tulla pienen metsäsaarekkeen taakse kuin liukuhihnalta. Tuli normaaleja palloja ja yksi valtava kahvipaketin muotoinen.

Kuumaa keliä oli tänäänkin ja grilli kuumana illalla.

Puhelin oli koko päivän äänettömällä ja varmaan 20 viestiä tullut. Sellainen unikeonpäivä tänään.

Tarvis olla nukkumassa, mut uuni on kuuma ja pesukone taisi juuri pysähtyä.

Kivivalli eteni tänään muttei mitenkään räjähdysmäisellä nopeudella. Tulevan autotallin paikka on osaksi raivattu ja päivän kun vielä ahertaa pääsevät käsitöihin.

Aamulla purin eiliset kuormat. Ei tullut alas kippaamalla ja tarkoitti sitä että kasasta tuli kymmenen metrin tiesulku. Sitä sit raivasin trukkipiikeillä että pääsin yhdistelmän kanssa kotiin.

Kotona rasvasin, tankkasin ja laitoin luiskakauhan kiinni ja katsoin öljyt. Siitä sit hydrostaatti ulvoen töihin ja vain yhden sorakuorman tähden.

Asiakas siinä sit uhosi kuinka nopeasti teke valumuotin, mutta eipäs mennytkään auttamatta kasaan. Oli hyvä idea kiinnittää muotti erkkeriin naulapropuilla, mutta pora surahtikin molemmilla nurkilla onttoon harkkoon.

Seinän sisälle on siis onnistuttu valamaan ilmaa nurkkiin. Ylemmissä ja alemmissa kerroksissa betonia on, mutta juuri se kohta mihin piti kiinnittää oli tyhjää täynnä.

Ilmeisesti siinä kohtaa valua ei ole raudoituksen takia päässyt vibralla syvemmälle ja betoni on muodostanut holvin. Pysyy kasassa toki noinkin, mutta rakennusvirheeksi tuo todettiin yksissä tuumiin. Minähän en ole ollut sitä latomassa, enkä valamassa mut jo oma olisi niin kyllä ottaisi päähän kun vasaralla koputellessa useammasta harkosta kuukui vain ontto kolahdus

Raudoite + kulma kun on niin ahdas sokkelo ettei vibra varmaan mahdu menemään tai vibra blokkaa sen kolon mistä betonin pitäisi mennä alas asti.

Toivottavasti bunkkerityömaalla on seinät täyttä betonia, muuten maan paine kaataa koko paskan.

Mitä kaikkea jäikään tänään tekemättä. Lounas oli kylmä ja karu työmaan laidalla, päivän työmaa siirtyi huomiselle kun ei taaskaan voinut olla kahdessa paikassa samaan aikaan ja kone jäi tankkaamatta.

Eikä siinä kylliksi: Putkikelan levitin on kärryssä, levittimen alla kuorma puita, moottorisaha tylsä, kone tankkaamatta, toisessakin kärryssä puita kuormassa ja sit vielä pitää ehtiä onnittelureissullekin.

Riistapellon laita tuli kuitenkin siistiksi ja kelallinen salaojaputkea meni maahan.

Ei ollut kummoinen päivä. Eka kivivalli on pystyssä ja sit tarvi vaihtaa maisemaa rautakaupan kautta ja käydä kolmannellakin työmaalla.

Putkikelan levitin ei mahtunut kyytiin joten salaojan laitto oli hikistä hommaa. Samoin oli toki pieni polttopuumetsurointikin.

Vaikka koneen painossa on eroa vain 2 tonnia 16 -> 18 niin 3 sellaista kiveä joita ei 16 t kone saanut irti nousi isommalla juuri ja juuri ilmaankin. Pyörittäjä vie kamalasti murtovoimaa ja rajoittaa nostettavan kiven kokoa muutenkin.

Saa nähdä nouseeko 3 m kaivonrengas kivuttomasti

Onneksi oli sunnuntaina vähän väljempi ohjelma. Päivän ratoksi rakensin kivivallia ja tasannetta kaltevaan maastoon omaan rauhalliseen tahtiini.

Miten onkaan niin että koko viikon aikana ei tule yhtään puhelua kauniimmalta sukupuolelta iästä ja ulkonäöstä riippumatta, mutta annas olla kun puhelin unohtuu pariksi tunniksi autoon niin jo alkaa hälytin ulvoa.

Oli siis kaivattu, mutta eivät olleet saaneet kiinni. Oikein kaksi eri naishenkilöä ja oikein viehättäviä ulkoisesti kumpikin.

Toisaalta ehkä hyväkin etteivät saaneet kiinni, koska illan päätteeksi toinen olisi ollut kaatokunnossa ja kironnut sitä kun ei saa mieleistään naista ja toinen jonkun toisen miehen kainalossa luulleen saaneensa mieleisensä miehen.

Eikä huvita lähteä työmaan viereen vapaa-ajalla. Olkoonkin että välissä on kaksi tietä ojineen ja varmasti moni sieltä löytää mieleistään seuraa yön ratoksi.

Jos yhden ihan mukavan ihmisen kanssa käy syömässä vieraalla paikkakunnalla niin se saa riittää tältä päivältä.

Lähityömaallakin tapahtui tänään jotain näkyvää. Ehkä yhden trampoliinin verran syntyi tasannetta ja kiviä irtosi valtavasti.