Contour

Päivä oli varsin tylsä. Maisemissa ei ollut mitään vikaa, mutta ehkä huomenna maisemaa voisi parantaa. Ilmeisesti kaksi ratsastajaa hevosineen pelkäsi pysähtynyttä konetta niin paljon että talsivat pois näkökentästäni ennen kuin ehdin nähdä olivat nättejä tai tuttuja.

Tyhjän tai no ehkä jokusen työsähköpostin sisältämän laatikon vuoksi muistelin käyntiä siellä missä juhlittiin ilmeisesti viikonloppuna jotain. Aikaahan on kulunut jo ainakin 10 vuotta, mutta jotkut asiat vaan syöpyvät mieleen:

Oli siis kesä ja silloinen tyttöystäväni halusi uimaan. No minä tietysti oletin että hän haluaa uimaan sinne samalle hiekkarannalle missä kaikki muutkin lähimaaston ihmiset telmivät vedessä tai hyppivät laiturilta, mutta olin tietysti väärässä. Hän oli vakiinnuttanut uimapaikkansa kokolailla vastarannalle paikkaan jossa ei juurikaan muita ihmisiä liikkunut, eikä pehmeästä rantahiekasta ollut tietoakaan.

No kun näin jälkikäteen sitä asiaa kahden vartaloltaan ja rinnoiltaan vertailukelpoisen yksilön tapailemisen jälkeen mietin niin hänellä oli varmaan siihen syynsä. Lapset voivat olla julmia, aikuiset vielä julmempia ja ehkä se vaan on helpompaa mennä uimaan muiden katseilta piilossa.

Minä taas en mielelläni mene räpiköimään yleiselle uimarannalle, koska olen huono uimari. En myöskään pidä kylmästä vedestä ja sitähän se järvivesi aika ison osan ajasta vuodesta on.

Minä en todellakaan ajatellut että kukaan heistä olisi ollut valas. Sitä termiä ilmeisesti käytetään kiusatessa pienestä pitäen. En myöskään ajatellut että heistä kukaan olisi ehdoin tahdoin halunnut tukevoitua ja sen myötä saada kuppikoon jonka vuoksi moni nainen menee leikkaukseen ja kärsii lopun ikäänsä selkävaivoista.

Saattaa silti olla että kahdella kolmesta on ollut tietoinen halu muuttaa elintapoja huonompaan suuntaan että miesten/poikien mielenkiinto heidän rintavarustustaan kohti vähenisi. Nyt sitten kun olen nähnyt toisen sukua televisiossa ja kolmannen sisaren valokuvassa en enää muista mitä ensimmäinen kertoi. Kertoiko sen kuinka Suomessa täysin huomaamaton tyttö oli Turkissa heti ensimmäisen vastaantulevan miehen silmissä kaunis vaaleine hiuksineen ja kuinka toivoi että pikkusiskonsa ei kokisi samaa kohtaloa/kohtelua ennen kuin vasta kolmikymppisenä kun tajuaa asioista jotain.

Taas toisaalta näköjään myös se kaikkein kaunein, pitkä, hoikka, keskiarvo 9+ voi näköjään jäädä huomiota vaille siinä missä kaveri aamulla suihkuverhon sulkemisen unohtaessaan melkein suistaa junan pois raiteiltaan.

Tänä vuonna en ole käynyt edesmenneen tyttöystäväni haudalla. Ehkä nimitys tyttöystävä on väärä sana jonkun mielestä, mutta kuitenkin sellainen tyttö jonka vuoksi olin valmis ajamaan useamman sata kilometriä että neiti pääsisi kauppakorkeakouluun kokeeseen. Sellainen tyttö jonka olisi toivonut tapaavansa ennen kuin hän löysi ystävänsä alkoholin.

Tuskin kirjoittaisin hänestä mitään ellen olisi tänään ollut sen samaisen kesämökin naapurissa jossa melkein vietimme toisen yhteisen yömme. Hän siitä tuskin mitään muisti, kuten ei ensimmäisestäkään. Ei muistanut edes sitä kuinka monta kertaa totesin että tee tuo selvin päin niin olen sinun.

Tuskin hän itse edes tajusi kuinka noloa on tulla poistetuksi lempiyökerhosta selvin päin hiljaa paikallaan istumisesta. Jos saman olisi tehnyt tänä vuonna vain noin 70 metrin päässä seuraavassa ravintolassa nainen olisi varmaan saanut tippejä liiveihinsä, joita ei tietenkään siinä vaiheessa enää ollut.

Naista ei siis enää ole, ei ole yökerhoakaan, mutta noin seitsemän vuotta sitten stereoita asentaessani tai hiiren syömää polttainepumpun johtoa korjatessani löysin ne mitä hänellä ei silloin päällään ollut.

On niitä päiviä kun kaikki ei mene putkeen. Eilen oli yksi niistä. Ensinnäkin vaunu oli väärässä osoitteessa, luiskakauha toisaalla ja kone siis siellä sienimetsässä hirvikärpästen seassa. Puoli päivää siirreltiin tammia turvaan kulkuväylän tieltä ja illan hämärtyessä kaadettiin työmaan suurin puu juurikin sen kaikkein suurimman tammen päälle.

Tänään sitten taas kaikki meni varsin sujuvasti.

Kello on taas luvattoman paljon. Olen tänään tappanun ainakin 30 hirvikärpästä ja pahaa pelkään että niitä löytyy huomennakin ohjaamosta. Ehkä siis olisi kannattanut unohtaa optimistinen kanttarellien etsiminen ja ottaa siitä koneen perän kohdalta se reilun nyrkin kokoinen herkkutatti ja opetella valmistamaan siitä jotain hyvää.

Tokihan se tuolla pannulla voissa tälläkin hetkellä tirisee, mutta kun olisi joku sieniopas ollut mukana niin olisi tullut kyydissä varmaankin ämpärillinen. Kanttarelleja ei ollut enää sillä ajouralla missä niitä viimeksi oli, mutta ihan samaa väriä jotain minulle outoa ulkonäöltään siellä riitti.

Posti toi karhukirjeen. Taas hyvä esimerkki siitä kuinka ATK helpottaa ihmisten elämää tai sitten ei. Ei helpottanut, koska ko lasku oli maksettu jo reilut kolme kuukautta sitten, samana päivänä lähetetty viesti ettei palvelu niiltä osin toiminut ja käytetty edellisen laskun viitenumeroa, olin ollut asiasta yhteydessä ko paikkaan jo kaksi kuukautta sitten puhelimitse ja maksanut itse asiassa niin paljon että ko firma olisi halunnut jo palauttaa ylimääräisen summan, vaan kun järjestelmä väittää edelleekin ettei laskua ole maksettu. Vaan kun järjestelmä on niin automaattinen ettei se tee virheitä ja näköjään tehty niin aukottomaksi että sinä päivänä kun järjestelmä on nurin ei näköjään kannata yrittää maksaa laskua ajallaan.

No koska nyt maailma on kuitenkin pieni niin heitän tästä ilmaan ajatuksen että edellisellä kertaa siellä puhelimen päässä ollut kaunisääninen nainen on ainoa sen nimen kantaja Suomessa. Jos näin on niin ennen edellisen sähköpostijärjestelmän kaatumista tai mahdollisesti vieläkin aikaisemmin olen törmännyt samaan nimeen.

Jos vielä enemmän jossittelen niin kyseinen nainen on kotoisin jostakin tästä lähimmän sadan kilometrin säteeltä. Oli tai ei niin tänään puhelimessa oli toinen nainen joka kertoi kuka minuun oli ollut yhteydessä- ja että se ilmeisesti nuorempi nainen on yhtä kaunis kuin äänensä. Samoin että puheluni olisi ohjattu hänelle jollei olisi ollut lomalla.

Oliko kyseessä sitten naisen taktinen veto vai oliko järjestelmään jäänyt kummittelemaan väärä tieto.

Vuorokausi vaihtui perjantaiksi. On lavalla tyhjää, mutta voi taas sanoa kuinka turhauttavaa on kolmatta päivää korjata lainassa olleen perävaunun vikoja. Kumma ettei edes polttimoita ole saanut vaihdetuksi, puhumattakaan että olisi vaihtanut edes sen särkyneen umpion. Aika tampion lailla on täytynyt ajaa että jopa rungon päällä suojassa ollut jakorasia oli neljässä osassa, eikä siihen sitten auttanut muu kuin vaihtaa koko johtosarja ja uusia takavalot.

Ei siis yhtään ehjää alalaitaa. Kehtasi vielä väittää että olin itse särkenyt yhden tielle pudonneen lavalukon- en ollut kun se laita mihin se kuului oli kannettu palautuspaikkaan liinojen varassa etukuormaimella. Ei tarvi enää sille kaverille perävaunua lainata kun ei näköjään ole mitään kunnioitusta toisten omaisuutta kohtaan.

Eilen oli lounasaikaan nälkä. Kun sitten kartturin paikalla istunut äijä ehdotti varikkokäyntiä sotilaskoti kakkoseen niin kurvasin sinne poliisiauton viereen parkkiin.

Kun eväät oli syöty tuli puhe eräästä henkilöstä ja samalla minuutilla tarpoi ovesta sisään. Tänään taas ajattelin toista henkilöä odotellessani ruokaa ja kun käännyin oli hän suoraan takanani. Ei päässyt yllättämään, eikä ruvennut hoitamaan maailman kauneimman posteljoonin virkaa.

Josko pelkkä ajatteleminen toimisi myös moottoritien toisella puolella.

Silmukan vaihdon ja pohjamaalauksen jälkeen leikkasin irti lavatuen, prässillä suoraksi ja hitsaamalla takaisin paikoilleen. Sen perään lavan saranatapin lukitus kuntoon, valojen johto kuntoon ja rasvaamaan. Ei tietenkään valtavan suuri ylläri ollut ettei yhteen telikeinun laakeriin rasvaa mennyt ja sen pyöreän laipan joutui purkamaan että nipan sai pois.

Äkkiseltään veikkaan että jos otan vastaavan osan irti kaikista muista vaunuista niin kaikissa muissa sen luukun takaa paljastuu jotain muuta kuin ruostetta. Siitä yksinkertaisesta syystä että ne on rasvottu paremmin.

Muuten meni ihan ok, mutta lukitussokan toinen pää meni puhdistusvaiheessa hanskasta läpi ja nyt on sitten puhdistettu + laastaroitu.

Ei voi syyttää kuin itseään, koska sokan toinen pää oli kokolailla tylsä ja kun mielestäni ekaa kertaa moista purin en oikeastaan varonut sokan toista päätä yhtään.

Kun menin mainostamaan kuinka helppoa vetosilmukan vaihtaminen on ensimmäisen harjoiuskappaleen jälkeen, en todellakaan arvannut että se saakelin silmukka on kyllä paikallaan, mutta homma on vieläkin vaiheessa.

Sovittamiseen sain sorvin ääreen kokeneen apumiehen jolle annoin sitten käteen mallin ja sorvattavan kappaleen. Kun sitten sain molemmat mokkulat käteeni totesin ihan mittaamattakin että oli innostuksissaan sorvannut tukilevyn monta millimetriä liian pieneksi.

Eli taas alusta... Hitsaus ilmeisesti kovetti apuholkin ja seuraava prikka alkoi värisemään sorvatessa ja kärkipaloja meni vaihtoon. Sitten kun viimein pääsin kasaamaan niin lukitus ei tietenkään mennyt paikoilleen. Purku, pari sovitusta ja sitten päivä olikin jo ohi ja jäi kanttarellien katselukierros väliin.

Oli kääntöpaikkakin tukittu jokun marjastus/sienestysporukan toimesta- tilaa olisi ollut satoja hehtaareja ja vieressäkin sen kriittisen kolmen metrin verran ihan tasaista hiekkamaata.

Kuinka kauan kestää ostaa juustosarvi ja pikkuwiener. Entä kaksi jäätelöä, mehua, pulla niin ikään juustosarvi.

Ensimmäisellä yrittämällä kaupassa oli tasan yksi asiakas eli minä ja kaunis naismyyjä. Sarvi oli hinnoiteltu, mutta sen toisen hintaa ei löytynyt mistään. No minä sitten sitä kysyin, myyjä teki nopeasti hintalapun ja sai sen toisella yrittämällä vielä jäämään paikalleenkin.
Ehkä meni se suunnilleen minuutti.

Toisella yrittämällä hinnoittelussa ei ollut mitään vikaa, kaupassa asiakkaita lisäkseni tasan yksi ja siis jo kassan toisella puolella menossa ovea kohti. Otan jäätelöt käteen, menen kassalle rahat valmiina. No mitä tekee asiakas- no ei ollut purjoa- kaunis naismyyjä kipittää sinne kaupan toiseen päähän hakemaan yhden purjon. Ei ole tupakkaa no sitä tietysti löytyy suljettujen luukkuejen takaa se viisi askia sinistä jotain ja sitten vielä "ai niin mulle on vielä paketti" ja onneksi se sen lappu sentään oli kaivettu valmiiksi esiin.

lopputuloksena siis aivan pehmenneet jäätelöt ja menetetty jäätelötauko ennen iltavuoron alkamista.

Jos se asiakas olisi ollut mies niin ymmärtäisin täysin että haluaa viettää siinä kassalla mahdollisimman paljon aikaa ja en takapuolta katsonut, mutta kaunis on kaunis. Tietysti voihan vanhempi naishenkilökin pitää nuorta kaunista naista hyvinkin ihastuttavana, mutta ei helvetti se pikkukaupassa asiominen saa noin vaikeaa olla.

Päivä oli rankka ja päivän päätteeksi onnistuin hukkaamaan harrastusvälineitä. Perkele.

Mitä kätkeytyykään perävaunun vetoaisan sisään: Tietysti pari vahviketta, asennusholkki ja Vanhassa Wecmannissa pyörivä silmukka on kiinni hitsaamalla. En kuitenkaan odottanut että aisa on täynnä maata. V-mallin runko on auki pitkältä matkalta ja kun sen sitten suohon tuuppaa lavaa myöden niin kyllä sinne runkoonkin tavaraa kertyy.

Harjoitus auttoi sikäli että tein kerralla tarpeeksi ison aukon, otin terävän kierretapin valmiiksi ja merkkasin itse luukkuun mistä kohtaa rasvanipalla mennään läpi. Kurapaskan takia tein myös vedenpoistoa varten reijän. Muuten meni hyvin, mutta valmiiksi hankittu silmukka oli aivan liian pieni. Numeroa isompaakaan ei saanut suosiolla paikalleen, koska mutteria tukeva aluslevy ei mahtunut aisan sisällä olevien vahvikerautojen väliin. Vedenpoistoreikä on sitäpaitsi nyt sellaisessa kohdassa että aisaa lukitsevan putkisokan pystyy ainakin teoriassa seuraavan vaihdon yhteydessä lyömään läpi. En tosin usko että siinä vaunussa mikään muu paikka kestää yhtä pitkään kuin uusi silmukka.

Sen jälkeen olikin edessä paluu kotiin salaojituskohteesta. Vähän harmittaa kun asiakas oli ottanut sepeliä täyden kuorman- no toisaalta ihan järkevä veto, mutta se vain tässä vaiheessa aiheutti sen että maata jai yli varmaan noin 5 kuutiometriä + sepeliä. Sellainen määrä ja sellainen laatu että mielellään kylväisi vaikka omalle perunamaalle.

Erikoisuutena oli madonkeräystalkoot: En muista minkä hengellisen johtajan elokuvateatterin pohjalta elokuvan mukaan madot tömisteltiin esiin, kerättiin pois ja vasta sitten kaivettiin perustukset munkkivoimalla. Nyt ei tömistelty, kaivettiin koneella, mutta täyttövaiheessa kerättiin matoja. Edellisen vaiheen madoilla kuulemma tuli hyvä saalis.

Sunnuntai ja ilmeisesti kauden värikkäin F1 kisa jäi tyystin näkemättä. Näin siksi kun jonkun täytyy tehdä töitä että maanataina ihmiset pääsisivät töihin, kouluun ja kotiinkin ilman kävelysiltoja, vaijeriratoja tai riippuliitimiä.

Oli harvinaisen helppo kohde täytön osalta, mutta sitten kävi ilmi että valtavan lehtikuusen kanto oli poistettavien listalla. Tehokas päivä silti, koska kaikki avattu on peitetty ja tiekin kokolailla ajettavassa kunnossa.