Contour

Lounasta odotellessa ruokapaikka tuli aika täyteen. Siihen sitten viereen istahti mies ja ikään kuin olisin tuntenut naaman ja jopa äänenkin. Ei välähtänyt eikä säteillyt kun vasta siinä vaiheessa kun poistui koulun autoon. Oli siis luokanvalvojani 96-97.

Kun menee oikein tukkuliikkeeseen ja hyllyt notkuvat tavaraa luulisi löytävänsä tarvitsemansa. Tänään tuli kuitenkin pohjanoteeraus: Korokerengasta tai ylipäätään betonirengastavaraa ei ollut. Ei ollut kaivonkantta mallia neliö, mallia suotakaide, eikä kumpaankaan oikeaa kehystä. Vääriä kehyksiä löytyi kumpaakin pino.

Kaivotiivisteestä ei oltu kuultukaan ja sentään alueen kattavimmat valikoimat. Ei ihme ettei tuplaputkien tiivisteitäkään ollut kuin kaksi viime viikolla.

Kaivantoihin ei osunut yhtään kaapelia, mutta kaukolämpöä löytyi ja tunnelin kattoluukku. Ihmiset ovat töissä kiinteistössä jopa kymmeniä vuosia ja kukaan ei tienyt tulvivasta varauloskäynnistä.

Kova päivä takana. Kotiutuminen klo 23 ja takana yhden maankaatopaikan silitys siirtoineen.

Aamulla kone kyl starttasi, mutta tankkauspumppu oli liikaa vanhoille akuille ja vaati pitkän roikan ja latauksen. Sitten saikin laulaa turbo punaisena sadan maakuorman verran.

En lupautunut mihinkään vesiurheiluun. Aamupäivällä rakensin vähintäänkin persoonallisen trukkihyllyn. Jostain jääneet metriset kannakkeet ja hukkapätkästä jatkettu tikapuu vanhan hyllyn alle.

Koko komeus meinasi jäädä toteuttamatta kun oli ilmeisesti johtaja itse tehnyt varsinaisen ansanipun. Nyt kun oli jäätä ja liukasta tuli puolet hyllyn päädyistä alas nopeammin kuin ehti kuormainta laskea.

Sen jälkeen avasin navan D2 vaunusta. Yllättäen rasvakupin poiston ja sokan irroituksen jälkeen napamutteri aukesi paljain käsin. Se meni osiksi, osien puhdistus ja kasaus.

Pajalta sitten kaveria auttamaan renkaiden vaihdossa ja syömisessä. Keli oli paluumatkalla hieman haasteellinen noille viime vuosituhannen renkaille. Joku BWM ajoi kymmeniä kilometrejä perässä, muttei uskaltanut ohittaa 12 tiellä. Sitten kun tuli 57 tielle ohitti reippaalla ylinopeudella ja jäi eteen kykkimään sentään suunnilleen rajoituksen mukaisella nopeudella.

Kun keli on tuo niin ainakin minä ymmärrän että edessä tai takana olevassa autossa voi olla paremmat renkaat. Kun omat renkaani tiedän niin joudun hiljentämään huomattavasti kun keli on yhtä paska kuin tänään. Harvemmin ajan paljon alle rajoituksen, mutta tänään oli muutamin paikoin A loskaa B huono näkyvyys ja C ja ilmanpaineet tarkistamatta kun lähimmän huoltoaseman pistooli oli rikki.

Piti aloittaa myöhään, mutta aika ajoissa olin kuitenkin. Koko sadevesijärjestelmä on putkitettu ja sen perään rakennettiin maalämmölle tarkistuskaivo. Asiakas teki timanttilaikalla kolon renkaaseen ja kopautti pala irti. Niin kova oli kopaus ettet kansirengas lähti muurauksesta irti.

Kaivo saatiin pystyyn valtaosa putkista peittoon. Onnistuin vaan taas viime viikolla ostamaan kaksi rautakauppaa tyhjäksi sadevesiputkien tiivisteistä. Nyt pääsisi muuten peittämään koko järjestelmän, mutta tiivisteitä puuttuuu. Tiivisteet on oltava ettei putket kuse liitoksista sadevettä paineella kellariin ja ettei putkiin pääse tunkeutumaan juuria.

Illan ratoksi laitoin Suzukiin pari sylinteriä paikoilleen. Eka kerta ettei männänrenkaita tarvinnut lyhentää- sen verran väljät sylinterit. Toinen kansi oli kiiltävä ja toinen musta. Kiiltävä puoli ei ollut siis saanut 2 t öljyä tuorevoitelun kautta. Täytyy muistaa testata öljypumppu ennen kuin sitä konetta koittaa käymään.

Tuossa "muurauksen" ja "kaivon" kirjoituksen välissä rikkoutui keinutuoli. Onneksi oli kuivaa puuta ja saunan pesässä vielä hiillos.

Viime huollossa oli maininta laahaavista jarruista. Kumma että sentään sen huomasivat, mutta edellisestä autosta ei oltu huomattu irrallista pakoputken kannatinkumia ja kahta rikkinäistä takaiskarin suojakumia. Nyt vielä bonuksena toisen takaiskarin ylänivel on kahdessa osassa. Sellainen on siis merkkikorjaamon käsitys huollosta.

Kaikkein parasta on kuitenkin että vaihdettuani aamulla talvirenkaat alle ei ollu tietoakaan laahaamisesta. Päin vastoin jarrulevyissä on alkavaa ruostetta ja jokainen mäntä varmasti liikkuu. Nyt kun menisi katsastukseen niin olisi tasaisemmat jarruvoimat kuin kolmessa edellisessä katsastuksessa.

Renkaanvaihdon ja jarrujen tarkistuksen jälkeen vein sahoja työmaalle. Siellä oli yritetty kaataa puu kaivinkoneen päälle ja osin onnistuttukin. Onneksi vain kiinnikkeeseen oli osunut.

Sieltä omalle työmalle laittamaan sadevesiputkia maahan. Putkiurat on ja osa jo ummessakin, mutta huomennakaan ei tule valmiiksi kun ei ole sähkö- tai puhelinmiehiä näkynyt.

Piti vaihtaa renkaat pariin autoon. Nastat meni alle, mutta joudun omistajalle toteamaan että tällä autolla ei ole mitään asiaa liikenteeseen kun on vain kolme iskaria kiinni.

Sitä ennen oli täysi päiväohjelma. Hiekottimen paluuletkun korjaus, kaatopaikkakuorman teko ja vienti. En yhtään ihmettele että rakennusjätteitä löytyy varsin usein talojen lähimaastoista. Kaatoapaikka laskuttaa niin suuria summia että oman työn osuus tuntuu naurettavan pieneltä.

Tässä tapauksessa kuormassa oli siis vain betonia ja alle 20 % tiiliä. Kun kuormia tulee vain yksi niin en pitänyt järkevänä ajaa ensin noin trukkilavallle mahtuva määrä tiiliä ja sitten noin 7 tonnia betonia.

Käytännössä sekakuorman ja puhtaan tiili tai betonikuorman kohtalo on sama- se pusketaan koneella ihan samasta penkasta alas ilman mitään jatkokäsittelyä. Sitten jos jatkokäsitellään niin se tarkoittaa käytännössä murskausta ja ajoa penkasta alas tai myydään betoroc murskeena kohtuullisella hinnalla jonnekin tien tai parkkipaikan pohjaksi.

Kun tuotakin tavaramäärää katsoi niin lähinnä tovoi ettei rakennuksesta puretuille tiilille ja betonille kävisi noin vaan esimerkiksi kullakin kaatopaikalla olisi kymmenkunta työllistettyä puhdistamassa tiiliä ym rakennusjätteitä ja jätekuorman kippaamisen hinta määräytyisi vasta sitten kun siitä on hyödynnetty kaikki hyödynnettävissä oleva.

Kaatopaikalla on niin isot perustamiskustannukset, kartelli ja monopoliasema ettei sitä vastaan voi kilpailla.

Jätteet on nyt kuitenkin käsitelty asianmukaisesti ja ryöstöfirma sai melkoisen määrän rahaa ja tuosta kuormasta hyötykäyttöön menee tasan nolla prosenttia.

Maalämpömiehistö poikesi tänään ja sai putkesta pätkän pois. Nyt pääsee rakentamaan loput sadevesilinjat jos vaan sää sallii.

Kiuas sai tänään kolmannen kodin. Se hoitaa jälleen maalämmöttömän talon lämmitysjärjestelmän epäkiitollista virkaa.

Maalämpö oli siis vielä pari päivää sitten pintakivestä läpi porattu. Nyttemmin se odottaa teräsputeken lyhennystä että putket saisi tulevan maanpinnan alapuolelle suojaan.

Kiukaan asentamien oli verrattain kivuton operaatio, koska asiakkaan talossa on hormeja käyttämättöminä. Sytyttäminen taas... No voi olla että ylhäältä päin sytytetty tuottaa vähemmän päästöjä sytytysvaiheessa, mutta jos menee koko sanaomalehti, puoli askia tulitikkuja eikä kuivat puut ole vielä tulessa voidaan todeta että tuon tulisijan kanssa ei kannata leikki vihreää vaan laittaa sytykkeet alle, puut päälle ja nauttia lämmöstä.

Puhutaan kaasuuntumisesta ja puhtaasta palamisesta ja palamisen hyötysuhteesta mutta jos kolmesta palamisen edellytyksestä yksi puuttuu se sammuu. Tuossa tulisijassa ja tuossa hormissa oli ainakin tänään niin hurja veto että päältä sytykkeet kyllä paloivat pienten puiden päällä, mutta valtava veto piti samalla puut syttymislämpötilan alapuolella.

Sitä ennen aloittelin maakaapeloinnin valmistelut. Vanha puhelinlanka lähtee huomenna ja toivottavasti uusi syöttökaapeli + uusi maadoitus = kirkas kupari saapuu ennen paksua lumipeitettä.

Eilen aloitettu tukimuurin pohjaus jatkui tänään ja päivän päätteeksi nostettiin pannu haarukkavaunun päälle ja rullattiin sisään uudelle lattialle.

Remonttifirman työnjohtaja kävi tänään. Olihan se kokonaista 2 minuuttia työmaalla. Ilmeisesti haistoi suden ja ongelmia + häipyi. Oli tosin todennut puhelimessa- "jos se haisee, sitä on liikaa". No varmasti haisee kun kolmen metrin päässä ovesta ulkona haisee.

Ei merkkittäviä tapahtumia. Maakasojen vähentämistä ja sitä ennen oja maalämpöputkien alentamista varten. Toivottavasti tulee tällä kertaa vähemmän luova ja enemmän ammattitaitoinen putkimies. Ei sillä että edellisenkään ammatitaitoa kyseenalaistaisin, mutta tuntuu vaan että aika monella oman alansa ammatimiehellä on lievä tunnelinäkö. Siis se että oma homma hoidetaan kyllä ihan ok, mutta tässä karussa esimerkissä savimaassa tontin suurin kivi kiinni maalämpökaivossa.

Ihan mahdollista ettei olisi koskaan routinut, mutta aika pienellä routaliikkeellä olisi voinut rikkoa putket. Nyt se kivi ei riko mitään kun räjäyttäjä pisti sen kappaleiksi ja minä tein siitä oman pikku stonehedgen.

Jokainen pirun rakennus on kokonaisuus ja se on muutakin kuin seinät, eristeet, ikkunat, katto ja sisällä toimiva talotekniikka. Mistään niistä ei ole iloa jos talo on liian matalalla, jää tulvan jalkoihin tai sadevesi virtaa päin seiniä. Vesi on talon vihollinen. Tuli on talon vihollinen. Myös routa on talon vihollinen ja tähän yksilöön tulee vielä yksi uusi maanpainseinä jolla ei ole vielä perutuslaattaa.

Ei tainnut tietää mummo millaisen pommin lapsenlapsenlapselleen möi. Tähän mennessä on löytynyt kosteusongelmaa kaikilta seiniltä, sädesieniä niin ikään kaikilta seiniltä, asbestia monen putken ympärillä ja tämän päivän löytö on ilmeisesti kivihiilitervaa kaikilla ulkoseinillä sisäpinnassa.

Näin ollen luvassa karsinogeenejä tai tai muutamien tuhansien lisäkorjaukset.

Hyvä huomata moiset asiat kun on kahdessa kerroksessa uudet pinnat ja ulkopuolinen lisäeristys tehty.
tuntuu jo että olisi kannattanut aukikaivuun jälkeen jättää peittämättä tai räjäyttää koko kerros.

Porarin pillooma sanoi kouluttaja kun ei saanut kivestä mielisiään kappaleita. Tänään sitten porarin pillooma oli kivi jonka läpi oli näppärästi porattu maalämpökaivo. Kivi oli niin iso ettei se olisi noussut montusta pikkukoneella eikä edes millään 18 tonnisellakaan ainakaan nostamalla- pyörittämällä tai luiskaa pitkin ehkä.

Onneksi apu oli lähellä ja kolmen paineilmaporalla poratun reijän, panostuksen, huolellisen peiton ja räjäytyksen jälkeen kivi pieneni. Sitä ennen piti tehdä aika operaatio ja sentti sentiltä kammeta routapiikillä kivi irti maalämpöputkesta tai päin vastoin. Kumpikin siinä vähän liikkui ja putki muutti muotoaan kunnes tuli pamahtaen ulos timantilla sahattua väylää pitkin.

Räjäytys meni olosuhteisiin nähden loistavasti. Toki jäljelle jääneet kappaleetkin olivat aika isoja, mutta pienen taistelun jälkeen niistä syntyi kiviasetelma toiselle puolelle pihaa. Saa nähä miltä näyttää kun aamu valkenee vai onko lunta niin että piisaa.

Maankaatopaikalla asioiminen on aika turhauttava kokemus. Tiellä on puoli metriä vettä, joutuu peruuttamaan pitkään ja silti kuormat jää kymmenien metrien päähän penkasta kun ei ole kuorma-autoilla päästy pidemmälle viemään.