Contour

Kun puhelin tänään soi ja lyhyen selostuksen jälkeen soittaja kysyi missä hehkun rele sijaitsee luulin puhuvani naapurilleni joka siis työkseen korjaa autoja.

Kuitenkin sitten kun pääsin pois lämpöpuhaltimen kantamalta niin viimein tajusin ettei kyse ollutkaan naapurin hiluxista tai mahdollisesti eilen ajokortin saaneen pelaajan laina-autosta vaan toisen samannimisen naapurin punaisesta maasturista.

Edes tuoreesta juniorista puhuminen ei auttanut tunnistamisessa, koska juurikin eilen sen toisen samannimisen emännän ja lastenvaunujen kanssa kävälimme kilpaa postilaatikolle. No mutta siis väitän että etsitty rele sijaitsee kuljettajasta katsottuna vasemman etulokasuojan sisällä lähellä kytkimen pääsylinterin säiliötä.

Sitten taas tähän tien hoitoon. Fiksummat jättivät eilen pikkutiet auraamatta tai käyttivät tappi/ hammas/verkkoterää ja vähemmän fiksut tuuppivat sileällä terällä.

Sileän terän jäljiltä tiet on nyt siinä kunnossa ettei lavettireissuun ole mitään asiaa ennen kuin on kylvänyt sepeliä tonnin tai kaksi.

Kyllähän sitä tietysti äkkiä hinattavalla hiekottimella kylvää ja näköjään niin on sitten viimein tehtykin. On vaan aika paskamaista että kilpaileva urakoitsija ensin tekee tarjouksen ja sitten ei kuitenkaan saa hoidettua pientä tienpätkää omalla kalustollaan. Arvatenkin nyt sitten kun siitä ei enää mitään hyötyä kenellekään ole on hiekkaa vedetty 3 kilometriä pitkälti käytännössä asumattoman seudun tasaisille suorille.

En ole kirjottamassa pulkkamäestä tai seksistä. En, koska tänään ohjelmassa oli mahdollisimman epäeroottinen päivä. Keli oli lumisateinen, puolet matkasta edessä hidasteli pikkuauto ja koskapa auraamattomalla tiellä pöllysi lunta, eikä autoilija pysynyt kaistallaan, en edes yrittänyt ohittaa.

Kun sitten viimein pääsin perille niin kone temppuili aikansa, hörähti sitten käyntiin kuin ei olisi ollutkaan mitään -22 asteen keliä.

Tie oli siis heikossa kunnossa ja loppuosaltaan sellainen ettei siellä ollut liikuttu. Arvelin että jotain tarvis tehdä että väylä jäätyisi seuraaavan pakkasjakson aikana kantavaksi. En parampaakaan keksinyt, joten otin mottorisahan ja pistin sillä kaksi reikää onttoon reilut parimetriseen haapapölliin ja niistä reijistä työnsin läpi 2-haaraisen ketjun. Sitten jakolenkki vetokoukkuun ja vetämään.

Kun sitten pääsin tien toiseen päähän näin kuinka lähimmän talon asukki pysähtyi katselemaan touhujani ensin pihaltaan ja käännökseni jälkeen uudestaan ikkunasta. Ehkä se hieman hassulta näytti, mutta ajaa asiansa + nyt kun se pölli on tehty tietää seuraavaa kertaa varten ottaa pidemmän ketjun että pölliä saa vietyä hiema vinossa tai laittaa vielä toisenkin pöllin jonoon.

Se päivä oli melkoinen. Vuonna 2014 jo aikaisemmin kaksi täysin vierasta jonkun verran kypsempää naista yritti väkisin tulla pussailemaan ja tietysti niin humalassa että varmaan jollain kävi heidän kanssaan flaksi. Tämä kolmas sensijaan oli kaunis punaisine hiuksineen. Varmasti väri oli lähtöisin purkista, mutta niillä kasvoilla ja sillä naisellisella ulkomuodolla huomio olisi kiinnittynyt muutenkin.

Miten sanoa viehätysvoimaa säteilevälle kauniille naiselle ei tänään. Miten sanoa että vaikka olet kuinka kaunis ja ihana niin tänä yönä et tule minua saamaan. Miten sanoa että tavataan mieluusti uudestaan keskellä päivää, syödään, jutellaan ja jos vielä parin tapaamisen jälkeen olet samaa mieltä kuin nyt niin keskustellaan ehkäisystä ja koitetaan vasta sen jälkeen mitä tapahtuu vaatteiden riisumisen jälkeen.

En ole enää laskenut montako ulkomaankielistä viestiä, kommenttia tai huijausyritystä on tullut vastaan tavalla tai toisella. En harrasta kieliä ja itse asiassa vaikka opiskelin monta vuotta Helsingissä tarvitsisin oikeasti sanakirjan ymmärtääkseni stadin slangia.

Palattuani hautausmaakierrokselta ja melkein päädyttyäni moottoritietä väärään suuntaan ajaneen keulakoristeeksi ei tehnyt mieli jäädä kotiin, kun ei kuitenkaan olisi saanut nukutuksi. (Saattaa olla sympatiaunettomuuttakin- terveisiä vaan sinne lapsiperheeseen.)...

No joka tapauksessa millainen on stereotypia suomalaisesta turistista- no sellainen joka on laivalta palatessaan niin tillin tallin että kaatuu kahdesti matkalla bussin ovelta bussiaseman ovelle ja jonka ostoksia mahdollinen matkaseuralainen kerää hangesta kassin hajottua.

Entäs sitten baarissa- kova ääni, valtava uho, alkoholia on saatava vaikka kunto ei enää anna myöden, laulattaa, vaikka laulu kuulostaa hirveältä ja karaokessa yli puolet jää laulamatta kun silmät ja aivot eivät enää pysy mukana. Sitten mikäli kyseessä on mies niin varsin usein seuraa ajautuminen juurikin siihen pöytään johon ei todellakaan haluta ja vaikka puolta nuoremmat tyttöparat kuinka yrittävät etsiä paremman paikan niin aina vaan se pahin känniääliö tunkee heidän seuraansa, pudottaa lasit pöydältä ja esittelee kenties steroideilla ja punttitreenillä kaljamahan vastapainoksi kehitettyä hauista.

Jos tunnistit tästä itsesi niin koita seuraavan kerran ottaa vähemmän pohjia, jätä pankkikortti kotiin ja seuraa sen verran muotia että käytät vähemmän alkoholia kerralla.

Palaan vielä outoon kohtaamiseen kanssa-asiakkaan kanssa. Hän kysyi miksi olen siellä. haluanko tappaa jonkun,
Hän halusi tappaa jonkun- tai niin hän sanoi. hän kysyi halusinko tappaa hänen kanssaan. Minä en todellakaan nauranut hänen puheilleen, koskapa hänen äidinkielensä ei ilmeisesti ollut sama kuin minulla ja vaikka se ihan pääpiirteittäin oli ymmärrettävää niin oletan että puhe ole tapaamisesta. Tapas oli tappaa tapasi, Tapasi tavata tappaa, tahtoi tavata takan takaa tappion tavanneen tapojensa orjan.

Haluanko siis tavata hänet- tietysti. Niin että neiti Je...... jos jostain syystä tämän luet niin nyt olisi hyvä hetki rikkoa yksi stereotypia, ostaa nikotiinilaastari ja viettää tipaton vuosi. Vaikka väittäisit ettei suomalainen mies osaa rakastaa niin tiedä että sen herättämiseen voi vierähtää hetki, mutta jos se aitoa ja molemminpuolista niin se kyllä kestää pienet kulttuurierot.

Sitä en mene takaamaan etteikö joku sodan nähnyt vainaja kääntyisi haudassaan, mutta nyt on rauha kaikkiin ilmansuuntiin ja aika on kypsä rakkaudelle.

Oli pitkästä aikaa mahdollisuus käydä "tutussa" ravintolassa syömässä. Siis siinä mielessä tutussa että silloin kun se oli vielä edellisellä nimellä koulun ja työpaikan välittömässä läheisyydessä söin siellä montakin kertaa viikossa.

Silloin paikkaa emännöi pitkä hoikka nainen ja yhtä laskusekaannusta lukuunottamatta asioiminen onnistui aina kerralla. Muistaakseni silloin siellä oli suppea salaattipöytä, kahvia ja teetä, noin 6 € lounas, mutta ei buffettia.

Nyt sitten olin varannut aikaa ja kun tuo naapurin vanha patu sinne melkein naapuriin oli muuten menossa bussilla niin vein sitten ravintolan kautta oven eteen.

Tilaus ei kuitenkaan mennyt tällä kertaa ihan putkeen. Yritin tilata annoksen siten että kyytiäiseni saisi syödä sen pelkän keiton ja että itse söisin loput näyteikkunan tarjousannoksesta.

Pöytään tuli kuitenkin kaksi keittoa jotka tietysti syötiin ja siinä vaiheessa kun ne olivat pöydässä tarkensin vielä tarjousannoksia tulee vain yksi. Annoshan tuli ja oli ihan hyvää, mutta currykanaa en yrittänyt tilata. Se oli juurikin se toinen niistä tarjouksista.

Kuinka hyvää se ruoka sitten oli. No ehkä jotain kertoo se että otin vielä kaksi annosta mukaan ja itse asiassa nekin alkaa olla jo popsittu. Joitakin arvostelujani luettuani pelkäsin että siellä pettyy ja on lähdettävä Burger Kingin testaukseen, mutta jos kerran currykana mistä en oikeastaan pidä meni viimeiseen muruun niin kyllä siellä edelleen osataan ruokaa tehdä. Ei se Ming Innin aikanakaan ollut jokaisen makuun, mutta ilmeisesti minun makunystyröilleni se sopi silloin ja jos ei sovi jollekin muulle niin ei sille sitten mitään voi.

Muutama hassu arkipäivä vielä jäljellä tätä vuotta. Rautakaupassa täytyy käydä pikapuoliin. "Ainakin maalia" voisi olla puutoslistalla, mutta ei taida maalaaminen olla ajankohtaista vielä viikkoon tai kahteen.

Sen sijaan olen pohtinut oviaukon sijoittamista päätykolmioelementtiin ja ylipäätään sitä voiko sen elementin tai siis kaksi ylipäätään tehdä, lyödä kurkihirren väliin tehdä katon kahdesta pienestä elementistä. Ei kai mikään estä tekemästä ristikkorakennetta elementin sisälle. Tuulensuojalevy jäykistää hieman, mutta lumikuormaa ja elementtien painoa vastaan se se on liian huokoista tavaraa.

Ihan noin vertailun vuoksi kurkistin vanhaan piharakennukseen aluskattee alle. Siinä kurkihirren ja seinän välillä on alkujaan ollut metrin välein 100X20 lauta kantavana. Eli kun laittaisi samalle jännevälille 100X50 kannattimet se olisi jo yli tuplaten vahvempi. jako tihenee tulee kerroin 4- Osaan kyllä laskea sen vahvistumisen jos kannattimet tulevat olemaan 150X50, mutta en päässä, enkä ulkomuistista. Massiivisissa kannattimissa on vaan se huono puoli että kurlkihirren kuormitus kasvaa.

Aikanaan vielä opiskelujen ollessa pahasti kesken ihmetteli opettaja mitä teen koululla vielä pari tuntia opetuksen päättymisen jälkeen. No ruudulla oli mallinnettuna yksi kattorakenne, siihen ladottuna julmettu määrä kuormituksia ja kun se kone sitä aikansa raksutti niin tiesi kertoa että jännitysten vuoksi ei ole huolta, mutta suurimmat taipumat niillä olisikohan ollut metrin lumikuormaa vastaavilla kuormituksilla alkoivat olla jo sellaisia että ne näkee paljaalla silmällä.

Nyt en varmaan saisi sitä malliakaan tehtyä puhumattakaan että osaisin verkottaa sen oikein, kiinnittää ankkurit, tehdä nivelet, lyödä kuormat, laskea oikeat asiat ja jos vaikka ne osaisikin tehdä niin en ilman kirjaa saisi tuloksista mitään tolkkua.

Puuristikoilla pääsi helposti sitä teräskehää pienempiin taipumiin.

Viimeisten 12 tunnin aikana on tapahtunut esimerkiksi seuraavaa. Palattuani ohituksesta omalle kaistalle moottoritiellä vastapalloon humahti ilmeisesti pakettiauto. Se tuli kirjaimellisesti aivan yöstä ja jos olisin päästellyt cruisella siitä edellisestä autosta ohi en olisi tässä tätä kirjoittamassa vaan joko sairaalassa tai ruumishuoneella. En todellakaan tiedä olinko pystynyt reagoimaan riittävän nopeasti ja mihin suuntaan sitä sitten väistää kun joku on päättänyt ajaa pohjoisen kaistaa kohti etelää.

Muutaman sekunnin sen humahduksen jälkeen soitin hätäkeskukseen. Niiden sekuntien aikana mielessäni kiisi esimerkiksi huomisen lööppi "Hautakynttilöiden vientimatka jäi viimeiseksi" ja se että mitä seuraavaksi näkee kun poistuu kotoa.

No hätäkeskuksessa oltiin jo siinä vaiheessa tilanteen tasalla, poliisiauto paineli vastaan etelään menevää kaistaa, mutta jos ei siellä seuraavassa rampissa ketään vastassa ollut niin ei sillä tahdilla näyttänyt olevan saavutettavissa. Toki itsekin vapaiden nopeuksien Saksalaistietä ajaneena tiedän että sitä nopeutta Transportterista löytyy kun se vaan saa kiihtymään ja nyt oli varsin liukasta paikka paikoin.

Peilistä esimerkiksi seurasin kuinka kaksi autoa takanani lähti rampissa luistelemaan ulos ajolinjalta - ekassa paikassa olin itse jo napauttanut jarrupoljinta sen verran pysyin urissa.

No kotiin kuitenkin pääsin, sain tankattua ja ehdimpä yöllä vielä pelastaa yhden Peugeot 406 farmarin kuljettajineen ja matkustajineen lumipenkan päältä. Eivät siis olleet mihinkään suistuneet, vaan parkkiruudusta lähtevällä linjalla oli sen verran kinosta ettei enää rutisematta edennyt.

Päivän oudoin episodi ei ollut se kun ostin kaupan tyhjäksi hautakynttilöistä tai kun toiseen kauppaan tuli kerralla neljä nuorta kaunista naista jotka kaipasivat jotain isoa Anti-shopista isoon ääneen eikä lumipenkasta pelastetun kauniin naiskuljettajan vilpitön halaus- senkin kaiketi joku taas kuvasi ja lähettää naisen poikaystävälle.

Anti-Shop taitaa olla Jyväskylässä ja varmaan sillä voi nykyään olla useampikin liike ja verkkokauppa, mutta se ei muuta pornokauppaa sen kummemmaksi.

Tänään voisin kenties olla jossain muualla, mutta rehellisyys ei vaan kertakaikkiaan pure. Voi tietysti olla että valitsin sanani hieman huonosti, mutta tälläkin kertaa tarkotin mitä sanoin. Nainen siis viittoi luokseen ja kysyi miksi seuraan häntä katseellani. Vastasin että ei täällä ketään kauniimpaa ole katseltavaksi.

Hän sitten ehkä tuntia myöhemmin totesi että etsin jotain luonnonläheisempää naista. Se oli niin osuvasti sanottu ettei siihen voinut vastata mitään. Nainen oli siis upea, mutta miten sanoa kauniisti että alkoholin vaikutuksen alaisena minua on turha yrittää, tai että etkö yhtään ole huolissasi keuhkoistasi.

Sitten minua taas luultiin joksikin toiseksi. Sellainen tyypillisen jääkiekkoilijan kokoinen kaveri tuli tervehtimään, mutta en minä millään olisi pystynyt tunnistamaan ilman veljensä apua, koska oli varmaan edellisen kerran niin pieni ettei osannut kunnolla luistella.

16 cm lunta oli kuulemma tänne satanut. Paikallinen vaihtelu on varsin suurta ja ehkä oikea lukema olisi kuitenkin se 20, koska sen verran mittasin auton katolta ja kun se ei ihan levymäisen tasainen ole ja tuuli on saattanut vähän viedä mennessään niin lukema voi olla vieläkin suurempi.

Pitä nostaa yksi tuulensuojalevy pinosta. Toisin kävi ja koko pino nousi kerralla. Peitteessä täytyy olla reikä, tai sitten on vaan satanut vaakatasossa peitteen alle, koska kuiva levy ei jäädy kiinni toiseen kuivaan levyyn.

Nyt on sit syöty kinkkua ja laatikoita + lasagnea loppuvuoden tarpeiksi. Alkaa kovasti tehdä mieli jotain muuta. Peltipaidan jätin vielä lahjakassiin. Yhdet villapohjasukat otin jo käyttöön.

Ainakin täällä voi viimein unohtaa puheet mustasta joulusta. Toki aamulla maisema oli varsin synkkä, mutta kohta alkaa olla sellainen keli että pystyy oikeasti hiihtämään.

Joissakin amerikkaisissa elokuvissahan tapahtuu juurikin näin ja pukki asuu pohjoisnavalla.

Kinkkua ei sit ole, eikä tule jos en päädyä lähtemään villisikafarmilla käymää. Oliko se kinkku kinkku vai villisikaa... Pitkällinen paistamisoperaatio tuotti kuitenkin kypsää lihaa, lasagnea porkkanoilla ja ilman, vihanneksia ja kummipojan äidin tekemää porkkanalaatikkoa.

Näillä eväillä pärjää oikein hyvin ja saisi tarjottua jotain hyvää jopa sellaiselle jolle ei liha maistu.

Ilmeisesti olen saanut vahvasanaisen viestin sähköisessä muodossa. En ole sitä päässyt vielä lukemaan.

Joskus vaan ihmisen elämässä tulee hetkiä jolloin on unohdettava tietokone ja keskityttävä ihmisiin. Tällä viikolla on ollut useampikin sellainen hetki.

Kuolema tai siis uutinen kuolemasta tuntuu olevan ikävä perinne lahjojen pakkamisen vastineeksi. Tällä kertaa voisin väittää että lähtijä oli pitkäaikaisin koulukaverini. Nykyisellä oppilaitosjaolla olisimme olleet saman opinahjon kirjoilla alusta loppuun.

Edellisen kerran törmäsin häneen vessajonossa (miesten, koska kuulemma naisten vessaan oli vieläkin pidempi jono). En muista mitä kaikkea siinä ehdimme jutella, mutta sen muistan että hän oli todella kaunis urheilullinen ja siis jo silloin löytänyt miehensä.

Jossittelu on turhaa, enkä halua ketään pelotella, enkä toisaalta yhtään tiedä mikä hänet noinkin nuorella ikää poisti keskuudestamme, mutta pahaa pelkään että mitään varsinaista kuolinsyytä ei tule koskaan löytymään. Siltikin jos veikata pitäisi niin sydän pysähtyi ja siihen taas syyksi veikkaisin ehkäisypillerin sivuvaikutusta/niille herkistymistä.

Jos tämän nyt sitten sattuu lukemaan joku yhteinen tuttu tai peräti avoimies/lapset niin minä esitän vilpittömän osanottoni ja todella tiedän miltä tuntuu kun itselle läheinen ihminen kuolee yllättäen.

Vaikka siis yhteinen historia alkoi jossain vuoden 1985 paikkeilla, (kerhosta en ole ihan varma) niin leikit oli leikitty, laulut laulettu, pelit pelattu ja tanssit tanssittu 9.luokan luokkaretken jälkeen.

Jos pitäisi jotain vielä muistella niin yksi tapaus on varsin kirkkaana mielessä. Muuan liikunnanopettaja teetti jonkin sortin kuntotestiä ja sen ajan pojat vetivät sitten leukoja kuka enemmän kuka vähemmän. Samaan aikaan liikuntaa oli myös tytöillä ja syystä jota muista en hyppäsi tämä edesmennyt luokkakaverini tekemään "tyttömäisen" tuloksen.

Kun sitten lukemat olivat kai peräti paremmat kuin nykyisellä sirkustaiteilija O-P-T:lla niin opettaja ei muuta perustelua keksiyt kuin sen että tyttö veti leukaa väärällä tyylillä eli käyttäen siihen lähestulkoon koko vartaloaan eikä pelkästään käsiään.

Näin niukasti 24. päivän puolella saunan raikkaana arvelen että ei montaa asiaa jäänyt rästiin. Ei siitäkään huolimatta että kassoilla oli taas ongelmia kahdessa kaupassa vaihtorahojen kanssa ja kolmannessa kaatui sitten taas kassakone. Viimeisessä kaupassa odotin varmuuden vuoksi niin pitkään että olin viimeinen asiakas että saa sitten vaikka käsipelillä laskettua pienet ostokseni.

Valaisin jäi siis kuusikierroksella kyydistä, pukkikierroksella vein kyllä suukkoja varmaankin kauniita unia jo siinä vaiheessa kovaa vauhtia nähneen kaverini ovelle ja oletin puhelimeni pudonneen hänen pihalleen. Puhelinta ennen olin löytänyt kadonneet avaimet ja toivonut että kaupassa laitettaisiin tuotteille hinnat näkyviin.