Contour

Joskus on kertakaikkisen mahdotonta arvata mitä toinen ajattelee tai haluaa. Näköjään joskus myös puheen tulkinnassa on ongelmia- kiitos vaan melkein toimivat matkapuhelimet.

Olin siis auttamatta myöhässä astumassa autoon vähän vaille yhdeltätoista kun puhelin soi. Ihmettelin sitten kun kalenteri ei ollut hälyttänyt. Perillä kohteessa se sitten alkoi hälyttämään ja siis siihen aikaan että olisin ehtinyt sinne puoli yhdeksi nippa nappa siis sillä hälytyksellä.

Kun sain asiat hoidettua, palattua ja tehtyä ruokaa tuli vieraita. Siinä sitten ohimennen mainitsivat joulukuusen... Arvelin että käyn metsästäni sellaisen hakemassa tai siis siitä onnettomasta saarekkeesta jossa kasvaa muutama tuhoon tuomittu puu pellon ja tien välissä.

Tuumasta toimeen ja moottorisahan kanssa pellon reunaa koluamaan. 5 kuusta nurin ja arvelin että sukulaistyttöni valitsee sen kaikkein tuuheimman suorastaan postikorttimaisen kauniin kuusen ja että voin viedä kotiin jomman kumman harvemmista tai tuuhean lyhyen kuusen.

Vaan kun ei niin ei. Ensimmäinen lahjoituskuusi oli ihan tosipuoleinen eikä oikein voi puhua tuuheasta. Sitten se toinen lahjakuusen saanut ei oikein ollut uskoa silmiään kun kuusi on niin tiheä ettei saa kättä työnnettyä oksiston läpi runkoon asti. Se varmasti olikin joulukuuseksi ylivoimaisesti paras mitä luonnonkuusista olen koskaan nähnyt. Harmi vaan että sattui kasvamaan ihan väärässä kohdassa. Toisen harmi on toisen onni ja toivotaan että kuusi tuottaa kuivuttuaan lämpöä kiukaaseen.

Todennäköisesti estin tänään nokkolarin. Hopea/harmaa Nissan Primera/Almera ajoi yksisuuntaista katua väärään suuntaan ja kääntyi siltä toiselle yksisuuntaiselle niin ikään väärään suuntaan ja minä soitin tietysti äänimerkkiä siihen asti että se auto pysähtyi, samoin kuin reippaasti oikeaan suuntaan ajanut autoilija.

En ole lukenut mitä tapahtuu tällä hetkellä huumepoliisin mainetta murentavassa jutussa, enkä liioin mitä tapahtui hieman lähempänä uhkailuvideoon päätyneelle poliisille.

Jos väitetään ettei medialla ole vaikutusta tuomioon niin mitäköhähän kaikkea ihminen voi toiselle sanoa menettämättä työpaikkaansa. Muuannessa Pirunpellon avausjaksossa oli oleellisessa osassa se ketä uhkailee tai ketä lyö takaisin. Ketä tai kenen poikaa.

En väitä että poliisin kuuluisi missään tilanteessa uhata hakkaavansa ketään, mutta tässä tapauksessa sen uhatun ja varsinkin hänen isänsä tulisi katsoa peiliin ja miettiä oliko tapaus oikeasti sen arvoinen että jonkun pitää sen takia menettää työpaikkansa.

Poliisikin tekee virheitä ja tokihan rikollistenkin pihoja on joskus kaivettu auki kun on etsitty kätkettyä tavaraa, mutta olisiko yksikään poliisi oikeasti niin tyhmä että kätksisi huumerahoja omaan pihaansa? Rikollinen voisi hyvinkin kätkeä rahat poliisin pihaan, koska se nyt varmaan viimeisenä tutkitaan. Sitten jos rikollinen ja poliisi on yksi ja sama henkilö voi tapahtua mitä tahansa.

Poliisin homma on vähän kuin yksisuuntainen tie. Jos sitä ajaa väärään suuntaan niin jossain vaiheessa kolisee tai sitten poliisijohto ei ole hoitanut hommiaan.

Poliiseja tarvitaan lisää- ei välttämättä mitään valtavia määriä, mutta kuitenkin lisää niin kasvukeskuksiin kuin maaseukuntiinkin. Liikkuvan poliisin lakkauttaminen oli virhe, vaikka itse asiassa liikenteen valvominen on mielestäni pulmista pienin.

Mitä sitten ovat suuret ongelmat: Henkirikokset, järjestäytynyt rikollisuus, väkivaltarikokset, seksuaalirikokset, omaisuusrikokset. Huumeet on oma lukunsa ja jos joku "mietoja" huumeita puolustaa niin mainitkoon yhdenkin muun kuin MS potilaan jolle huumeista tai vaikkapa alkoholista on hyötyä.

Miksei tupakan tuontia ulkomailta ole älytty kieltää? Eikös sitä pystyisi kasvattamaan Suomessa. Samoin uskoisin ettei alkoholiakaan tarvitsisi tuoda, paitsi ehkä polttoaineeksi. Montakohan työpaikkaa tuontikiellolla syntyisi ja montakohan häviäisi? En puhu siis kieltolaista ja paluusta kuusten juurilla valmistettuun pontikkaan, vaan valmistuksen tuomisesta lähemmäs kuluttajia.

Kun viimeksi kävin kaupassa otin satunnaisotannalla noin 20 tuotetta muutamasta hyllystä ja katsoin missä ne on valmistettu. Kaikissa oli valmistusmaa Kiina. Luulisi että esimerkiksi sähkömoottorin, kulhon, rungon ja kolme koukkua sisältävän myyntihinnaltaan lähes 900 € kodinkoneen saisi valmistettua lähempänäkin.

Tänään oli varsin heikko etenemä. Toki sain yhden kehän tehtyä ja muutaman irtopalan pätkittyä sirkkelillä, mutta töitä se teetti.

Suunnitellessa ei aina tule mietittyä valmistettavuutta. Tälläkin kertaa oli yksinkertainen idea, mutta kuitenkin "tarkasta" mittakuvasta huolimatta joutui mittoja laskemaan itse ja sitten kun kasauksnen aika tuli ei mennyt osat saumattomasti toisiinsa kiinni.

Vasta sitten ruuvausvaiheessa katsoin ensimmäistä ns sokkelipalaa ja kas kummaa- se oli ihan oikean mittainen pala, mutta väärään elementtiin. Siitä siis puuttui "häntä". Hännän idea on helpottaa nostamista, mutta muuten se on vailla rakenteellista merkitystä. Hännän verran kun sääti yhtä liitosta niin jo alkoivat osat mennä paikoilleen. Oikeastaan vähän turhankin hyvä sovite tuli, koska liitoksesta mennään kuitenkin jollain sahalla läpi, mutta ei tänään.

Tänään on ainakin tullut syötyä hyvin jo ennen töitä ja tietysti toinen annos auringon painuttua horisontin taa. Kiitokset tomeralle tontulle.

Tänään ei mennyt reissu ihan putkeen. Keli oli paluumatkalla todella liukas, tuote mikä piti ostaa oli homeessa, toinen mitä kävin katsomassa oli väärällä kiinnityksellä.

Poltin sormeni kiinalaisessa sähköhöylässä. Oli tietenkin töpseli irti seinästä, ja purut poistettu koneesta ja hihnan suoja irti, koska jostain kumman syystä käyntiääni muuttui kesken työskentelyn.

En tiedä minkä valmistajan koneesta tuo on kopioitu, vai onko ihan omaa suunniitelua, mutta jotain siinä on pieleen mennyt kun purunpoistokanavassa on pykäliä ja kuristusta. Näin ollen kotimainen havupuu tukkii höylän pyöriessä posistokanavan alkupään ja tuuletin joutuu pyörittämään kuumaa ilmaa. Tuskin pystyy korjaamaan paitsi hankkimalla tehokkaan puruimurin- jota ei siis tietenkään jaksa raahata pienen käsihöylän mukana- tai hankkimalla paremman eli kalliimman tilalle.

Kokoonpanokuvasta löytyi suunnitteluvirhe- en tiedä onko kohtuuvaivalla korjattavissa vai ei. Jos ei niin sitten on vaihdettava kurkihirrellä toteutettu rakenne kattoristikoihin, muuten lumikuorma tulee harjalta oviaukon kohdalle.

Korjausvaihtoehdot: uusi seinäelementti, massiivipalkki oviaukon ylitykseen katon kääntäminen 90 astetta: lumi putoaa oven eteen, harjakatto-> pulpettikatoksi, pilari joko seinän sisä tai ulkopuolelle, jokin muu tavallisesta poikkeava rakenne.

Ehkä mallia täytyy lähteä katsomaan vanhasta heinäladosta.

Päivä valkeni liukkaana. Matkalla pankin, torin, ruokapaikan, parin kaupan,kodin ja työmaan väleillä oli vaikeuksia jarruttaa lukitsematta pyöriä tai taas toisaalta lähteä liikkeelle. Niin ja ihan rajoitusten mukaan ajaessa muutamin paikoin tunsi että takapää haki pitoa etupyörien raiteen vierestä.

Huonommin oli asiat Ford Fiestan kuskilla joka oli päättänyt tulla lujempaa kuin renkaat ja ajotaidot antoivat myöden, joten joku isompi auto tarvittiin sen auton vetämiseksi pois ojasta. Ei onneksi tarvinnut pysähtyä odottamaan kun oli kiire iltapäivävuoroon soraa lappamaan.

Puhelin on kumma keksintö. Siihen näköjään saattaa soittaa hyvinkin outo ihminen oudon asian vuoksi. Oli siis kysymys työpaikasta johon ei oltu julkisesti ketään hakemassa vaan etsittiin oikeaa henkilöä oikealle paikalle ja minulle soitettiin, koska tunnen asiasta toisen puolen.

Se toinen puoli ei ole sellainen jonka varaan itse uskaltaisin perustaa tulevaisuuteni siinä tilanteessa että olisi esimerkiksi asuntolainaa ja perhe elätettävänä.

Menestyksen avain on kuitenkin monta kertaa juurikin siinä että niihin hommiin mitä ei itse hallitse kunnolla täytyy löytää hyvä työntekijä. Työvoiman laatu ei korvaa määrää, eikä varsinkaan määrä laatua.

Aikanaan ehdotin että palkoista jäädytettäisiin joku osa lopputuotteen takuuajaksi ja maksettaisiin korotettuna jos lopputuote olisi virheetön vielä takuuajan jälkeenkin. Sama pätisi alihankinnasta tuleviin osiin. En tiedä olisiko se parantanut laatua, mutta ehkä "ei kuulu mulle" asenne olisi voinut vähän muuttua.

En muista montako vuotta siitä on aikaa kun juttelin yhden serkkutytön kanssa. Niitä riittää, joten joten samaan keskusteluun saattoi liittyä muutama muukin sen suunnan sukulainen.

Yksi serkkutytöistä puursi silloin yliopistossa ja heille oli siellä kerrottu erinäisiä asioita siltä saralta kun ihmisen muisti ja muutenkin kontrolli alkaa pettää. Koskapa senkin suunnan isovanhemmat olivat vahoja ja sodankin nähneitä ei liene yllätys että erinäisiä tarinoita tuli ilmi.

En minä, mutta pojat- niinhän sitä sanotaan. Enhän minä mitään lehtiä tilannut tai polttanut osakekirjoja tai varsinkaan rahoittanut jonkun virolaisen kattoprojektia. Eihän sitä höpsähtämisen edetessä muista kuinka montaa sairaanhoitajaa on yrittänyt kosia ja mitä ostanut kulkukauppiaalta. Edes sitä ei muista minne tai kenelle on antanut eläkkeensä ja vähän sen ylikin tai varsinkaan miksi.

Jossain vaiheessa kuitenkin ehkäpä noin 10 vuotta sitten ohimennnen mainitsin että ei yhden turistin tarvitse ruokkia koko Viroa tai varsinkaan koko Espanjaa. Vähän myöhemmin kysyin pystyykö nimeämään yhdenkin onnistuneesti Viroon sijoittaneen yrittäjän. Lähinnä siis tarkoittaen että turismi on sijoitus omaan itseensä- näkee paikkoja, syö toivottavasti muutakin kuin kaurapuuroa, kenties ostaa ylihintaisia tuliaisia, mutta ei sitä että sinne pitäisi kylvää silmittömästi rahaa, eikä varsnkaan mennä ostamaan lomaosakkeita tai takaamaan kenenkään lainoja.

Sitten kun on höpsähtäminen menossa voi näköjään tapahtua ihan mitä tahansa.

Sunnuntai oli varsin tylsä päivä ja puhelimeenkin tuli vain työpuheluita. Eilisen jäljiltä väsytti aamulla, väsytti päivällä ja nyt ei taas sit väsytä.

Eilen kun koitin etsiä kaupasta energiajuomaa olin saman ongelma edessä kuin edessäni parin metrin päässä ystävällisesti tervetivä nuori kaunis nainen. Olin siis vieraassa kaupassa, enkä löytänyt etsimääni. Hänen ongelmansa oli sikäli vielä pahempi ettei hän tiennyt mitä etsii. Minä taas tunnistin kasvot, mutta ei kertakaikkiaan sytyttänyt kuka hän oli. Äänikin oli tuttu kun esittäytyi niin soimasin itseäni ja kun kertoi minne oli menossa ratkaisin osan hänen tuliais mietinnästään omista ostoksistani.

Tuossahan nyt ei mitään outoa ollut, mutta olin sen verran keskittynyt että en ollut huomannut seuraavaa asiakasta ollenkaan.

En olisi varmaan huomannut vaikka olisi seisonut metrin päässä ostoskorinsa kanssa, mutta sitten kun istahdin ajoneuvoni kyytiin totesin että seuraavan asiakkaan auto ei ollut siinä silloin kun menin sisään ja oli varmasti silloin kun tulin ovesta ulos.

Eikä ihan kauheasti naurattanut seuraavalla stopillakaan kun oli taas nuori kaunis nainen jota en tunnistanut vaikkakin oli vähintäänkin naamatuttu monen vuoden ajalta. Ihmiset muuttuvat, vanhenevat, hankkivat puolison ja lapsia.

Mitä yhteistä noilla kolmella naisella sitten voisi olla, paitsi että ovat nuoria ja kauniita. Ehkä se että ovat ensin tulleet vastaan sattumalta. Yksi heistä taitaa olla referenssisinkku. Taitaapa vielä olla sellainen referenssisinkku joka on saanut minulle rytmihäiriöitä aikaan, muistuttaa yhtä toista referenssisinkkua ulkoisesti ja taitaa olla yhtä korkeat ja karvaiset harrastuseläimet.