Ystävällisin terveisin referenssisinkku

Sunnuntai oli varsin tylsä päivä ja puhelimeenkin tuli vain työpuheluita. Eilisen jäljiltä väsytti aamulla, väsytti päivällä ja nyt ei taas sit väsytä.

Eilen kun koitin etsiä kaupasta energiajuomaa olin saman ongelma edessä kuin edessäni parin metrin päässä ystävällisesti tervetivä nuori kaunis nainen. Olin siis vieraassa kaupassa, enkä löytänyt etsimääni. Hänen ongelmansa oli sikäli vielä pahempi ettei hän tiennyt mitä etsii. Minä taas tunnistin kasvot, mutta ei kertakaikkiaan sytyttänyt kuka hän oli. Äänikin oli tuttu kun esittäytyi niin soimasin itseäni ja kun kertoi minne oli menossa ratkaisin osan hänen tuliais mietinnästään omista ostoksistani.

Tuossahan nyt ei mitään outoa ollut, mutta olin sen verran keskittynyt että en ollut huomannut seuraavaa asiakasta ollenkaan.

En olisi varmaan huomannut vaikka olisi seisonut metrin päässä ostoskorinsa kanssa, mutta sitten kun istahdin ajoneuvoni kyytiin totesin että seuraavan asiakkaan auto ei ollut siinä silloin kun menin sisään ja oli varmasti silloin kun tulin ovesta ulos.

Eikä ihan kauheasti naurattanut seuraavalla stopillakaan kun oli taas nuori kaunis nainen jota en tunnistanut vaikkakin oli vähintäänkin naamatuttu monen vuoden ajalta. Ihmiset muuttuvat, vanhenevat, hankkivat puolison ja lapsia.

Mitä yhteistä noilla kolmella naisella sitten voisi olla, paitsi että ovat nuoria ja kauniita. Ehkä se että ovat ensin tulleet vastaan sattumalta. Yksi heistä taitaa olla referenssisinkku. Taitaapa vielä olla sellainen referenssisinkku joka on saanut minulle rytmihäiriöitä aikaan, muistuttaa yhtä toista referenssisinkkua ulkoisesti ja taitaa olla yhtä korkeat ja karvaiset harrastuseläimet.