Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
Veltolla letkulla väljään reikään tai jotain siihen suuntaan. Uusi kaivo oli tänään koekäytössä uppopumpun kanssa ja ainakaan sen neljän tunnin prosessin aikana ei kaivoa saatu tyhjäksi, mutta rinteeseen pinottuun pulverihiekkaan kului kyllä melkoinen ura.
Päivän parasta antia taisi olla ruoka. Wanhalla raitilla oli jo ovelta tuoksu niin herkullinen että ei paremmasta väliä.
Kuitenkin siinä vaiheessa kun viereisen pöydän asiakkaista toinen kertoi linssikeiton olleen aivan loistavaa totesin että maha on täynnä keitto jäi tälläkin kertaa maistamatta.
Ehkä vika on vaan siinä kun keitto on takimmaisessa nurkassa- siis varmaankin siksi että sulakkeet kestävät ja siksi että sen ja keittolautasten sijoittaminen linjastoon olisi jokseenkin hankalaa.
Eilisen ansiosta tänään oli jokseenkin ikävää hommaa koko päiväksi. Täytyi asentaa vesijohtoa maahan ja putkilinja muistutti eräästä työmaasta Bruneissa sillä erotunsella että kaivannon vieressä ei ollut metrin välein kuivatuksen käytettävien sammakkopumppujen imuputkia. Pohjavettä oli kyllä samaan malliin ja lähestulkoon yhtä pinnassa.
Ei jää paljon kerrottavaa. Kipsilevyjen kuljettaminen ehjinä ja nostelu/siirtely ei ole mitään mukavaa hommaa. Ikävä tuli EK levyjä- ne kestää sentään jotain.
Tänään eilisen teeman jatkoksi upotin maahan melko yksinkertaisen ja varmasti tukevan kiipeilytelineen.
Eilen olin hieman pettynyt lähtiessäni ajamaan kutsuvierastilaisuuteen yksin. Perillä aikani oltuani tunnistin kaksi hahmoa vierekkäin joista toinen oli tähtimuusikko ja toinen tuttu ainakin 20 vuoden takaa.
Ihmisen muistissa on sellainen hyvä ja taas toisaalta sellainen huono puoli että kun sinne syötetään uutta tietoa niin vanhaa pyyhkiytyy pois tai ainakin sen löytäminen on välillä todella vaikeaa.
Eilinen esimerkki tästä nuoruuden dementiasta tuli vastaan siinä vaiheessa kun keskustelin paikan kauneimman naisen kanssa hyvinkin vanhoista asioista täytekakun äärellä. Samaan seurueeseen liittynyt nainen tunnisti minut, mutta minä en saanut yhdistettyä mihinkään asiayhteyteen. En edes muutaman vinkin perusteella, mutta myöhemmin naisen miehen tunnistin ja yhdistin heti oikeaan paikkaan.
Mistä moinen sitten johtuu- voisiko se olla kenties turhan tiedon suodattamista.
Päivä oli pitkä. Aamulla lähdin omasta mielestäni ajoissa kun varasin reilun sadan kilometrin matkalla evästä, täyden polttoainetankin, reilut 2 tuntia ajoaikaa varten ja noin kaksilitraisen turbomoottorin.
Kun sitten ensimmäinen Volvo perävaunuineen oli ajanut hidastellen keskiviivan päällä sen kymmenen minuuttia sumuisella tiellä arvelin että ohittamalla pääsisin ajamaan rajoituksen mukaista vauhtia.
Kuitenkin vain viisi minuuttia myöhemmin taas farkkuvolvo pukkasi vaunuineen pikkutieltä kolmion takaa eteen jarruttelemaan joka mutkassa, kunnes sitten viimein Kirkkotiellä löytyi kaasupoljin ja taas joka mutkaan jarrua ikään kuin sitä perkeleen tietä ei pääsisi moottorijarrutuksen kanssa läpi. Taas asfaltin tultua vastaan Volvosta löytyi yllättäen kaasupoljin ja perävaunusta huolimatta poistui maisemaan sata lasissa.
No ilman sitä Volvojen tuloa olisin ehtinyt perille hyvissä ajoin. Ihan sen perusteella että eteeni kiilannut Volvo tulikin sitten seuraavissa liikennevaloissa perä edellä vastaan ja oli siis siinä jonon ensimmäisenä autona niin kauan että ehdin syödä eväät, virittää radioon kaikki asemat ja kuunnella musiikkia kymmenisen minuuttia, valokuvata edellä menneestä kuvan idioottiautoilija-arkistoon ja vasta sitten lähdettiin liikkeelle Volvon perässä ajellen.
No sitten oikeastaan ihmettelin iltapäivällä ihmisen lukutaidottomuutta. Jos noin tuhanteen kotiin tulee ilmoitus tai kokouskutsu ja lopputulos on jo ennalta selvä niin kannattaako ottaa poikaystävä mukaan, syyttää muita pelleilystä, toitottaa sitä kuinka kiireinen on kun sinne ei todellakaan ollut mikään pakko tulla. Samoin sitten voi kysyä kuka menee töhrimään tilauskaavakkeita.
Tänään ruokapaikan oviaukon edessä oli poliisimoottoripyörä. En ymmärrä miksi, koska pihassa ja vieressä oli ihan hyviä parkkiruutujakin. Tietysti se uusi japanilainen oli niin hieno että että jos vastaavasta olisi edes siviilimalli niin miettisin kyllä mihin sen ylipäätään uskaltaa pysäköidä.
Sitä ennen tiellä tuli vastaan mönkijä, jonka perässä oli traktorimallin rekisterikilpi. Siitä sitten päättelin että kun sillä ajoi poliisi niin ilmeisesti ajoneuvossa tai kuljettajassa oli ollut jotain vikaa. En tiedä kummassa, mutta veikkaus on että kilvet lähti sen vuoksi että siinä ei ollut mitään vikaa tai turhia kuristimia paikallaan, vaan se kulki enemmän kuin laki sallii.
Voin olla väärässäkin, mutta en viehättävän naispoliisinkaan houkuttelemana mennyt häiritsemään heitä työn touhussa. Sen sijaan olin tukehtua ruokaani kun yksi niistä poliiseista (mies) yritti mennä vauhdilla jo miehitettyyn vessaan.
Jos se olisi ollut se nainen niin olisin kysynyt että mitäs pahaa olen tällä kertaa tehnyt tai joutuuko tässä antamaan vai pyytämään kauniilta naiselta puhelinnumeron että saa vessarauhan?
Tänään keskusteltiin siitä onko järkeä ajaa hiekkamaalle hiekkaa. No on siinä silloin jos hiekka ei kanna tai ei läpäise vettä tai vaikkapa kuohuu.
Hieno hiekka on yllättävän liikkuvaista tavaraa kun siihen sekoittuu sopivassa määrin vettä.
Tänäään riitti puolikas työpäivä yhden kaivon jatkamiseen oheistoimintoineen. Sen perään oli tietysti muita hommia ja korjasin pari kurpitsaa.
Saa nähdä miten huomenna jaksaa. En kelloa katsonut, mutta soutumatkaa ja aikaa kaislikossa on takana sen verran reilusti että pienemmällä vastatuulella olisi kieränyt ainakin pari lähisaarta.
Sen perään oli vielä polttopuukuorman tekoa ja varsin paskamaiset koteloiden umpioimiset.
Kovilla on kiveniskupaikka ollut kun ei massasta näy jälkeäkään. Onneksi alla on ruostumatonta ja nyt sauman päällä sentään pari kerrosta maalia.
