Contour

Päivän päätteeksi oli vähäväkiset ja runsashikiset treenit. Ei oikeastaan mitään uutta, paitsi se että pitkästä aikaa osuin myös sinne oikeaan maaliin pelitilanteessa.

Sen sijaan aamulla ei mennyt ihan putkeen. Kivimies täräytti kaksi pientä napsua sillä seurauksella musta kivi ja sen vieressä ollut toisen värinen huippu saatiin leikattua. Sitten päästiin se varsinaisen nyppylän kimppuun ja luulikin jo että se siinä on oikein kovaa kalliota, vaan olikin vaan lohkareita ja niin hienosti kiinni toisissaan ettei edes routapiikillä saanut kannaksesta irti mitään.

No seuraava lääke oli sitten vanha tuttu kivimies, mutta halkeamista johtuen kahdella seuraavalla irtosi korkeintaan kauhallinen, mutta sitten rupesi tapahtumaan kun maa hieman liikahti kolmella seuraavalla. Kannas purkautui hitaasti, mutta varmasti kunnes tavoite saavutettiin ja alkoi raivokas tien korjaaminen. Sää oli vähintäänkin ikävä. Jos jotain hyvää voi sanoa niin ei ainakaan pölyhaittaa tullut.

Niin ja tietysti heti kun tie meni poikki tuli jakeluauto. Tällä menolla varmaan huomenna tulee tukkirekka, hakkuriauto, muutama sorarekka, pari jakeluautoa, tie pettää katkokohdan vierestä ja joltain loppuu polttoaine.

Aamupäivän maisemakierros alkoi lastauksella ja päätyi kolmen kohteen kautta päivän päätyömaalle. Päätyömaalle jossa nainen veti sähköjä kaappiin. Todella hyvä että miesvaltaisille aloille saadaan naisia.

Kaapelointi olisi nyt sitten kokolailla laskutuskunnossa. Sähköä vaan ei tietenkään vielä kulje kun mittari puuttuu toisesta päästä ja liitos toisesta, mutta niiltä osin mihin pystyn vaikuttamaan olen voitavani tehnyt.

Tänään sitten tuli se kuorma mitä eilen odotettiin. Eristekuorma on vielä eksyksissä, samoin kuin kaksi lavallista harkkoja ja betonikaivotarvikkeet..

Tänään ei kovin pitkään ehtinyt ahkeroimaan, mutta kantokasa on pöyhitty, kivipesä putkitettu ja peitetty, eikä sulunkaan vieressä ole kuin pieni potero. Huomenna ilmeisesti sataa kaatamalla vettä.

Oikean koron hakeminen on joskus vaikeaa. Salaojan korkeuden saa helposti kun sen korkeimman kohdan sijoittaa anturan alapinnan alapuolelle ja siitä sitten vähintään 0,5% kaadolla purkupisteeseen.

Perusvesikaivo ei olekaan sitten enää niin helppo- terveisiä vaan sinne Kiinaan että ihan sama näköjään mitä puuta heinää tähän kirjoittaa niin ei pystysuoraa reikää kannata yrittää tänne saakka. Jonkun verran sitä poteroa tarvis kuitenkin olla ja putkien päällä maata että sen muovipöntön saa upotettua maahan ilman että teleskooppi tönöttää puolta metriä maan pinnan yläpuolella.

Jos ei olisi kunnan vettä niin 6 kaivoa + imeytyskenttä ja salaojien tarkistuskaivot siihen päälle- viemäripuolen ymmärrän oikein hyvin, mutta salaojista ja sadevesistä tulee ihan turhaa työtä kun ne kuitenkin menevät avo-ojaan.

Mtv:n maajussi(soveltuvuustesti) näytti Lauraa. Se on sinänsä ihme, koska odotin että Heidiä olisi tyrkännyt. En tiedä pärjäisinkö pidemmän päälle hevosharrastajan kanssa...

Nyt uskaltaa sanoa että on vihreys parhaimmillaan. Onnistuin yhden viikonlopun aikana kierrättämään monta sataa kiloa betonikaivotarpeita ja kolme rullaa käytettyä aitaverkkoa. Niisä syntyi esimerkiksi linturarha ja sadeveden keruukaivo.

Noin muuten olisi toivonut puolta päivää vapaata valoisaan aikaan ja poutaa. Ei tällä kelillä paljon lautakuormia vedetä vaikka kuinka pakkaisi. Ehkä kuomuvaunulla voisi onnistua.

Äkeen vetoon ei ole vielä mitään asiaa. Muutama lämmin kuiva päivä auttaisi.

Tänään ei taas ihan valtavasti tapahtunut. Sähkökaapeli on maalissa, hulevesi puolimatkassa, kiviä ja kantoja edelleen tiellä yli oman tarpeen.

Koskaan en ole kuljettanut mitään noin tehokasta laitetta. Varmaankin jos veturin ja lavalla olleen moottorit olis vaihtanut päikseen olis matkalla päästy sen vehkeen nopeusmittarin rajoitintapin tuntumaan.

En ollut sitä lastaamassa, mutta satuin lupautumaan ajamaan sitä vetokonetta muutaman kilometrin. Olin siis vai kuulopuheiden varassa siitä mitä on lavalle laitettu.

Sitten perillä alettiin arpoa kuka ja miten ottaa sen takapyörille viitoisella alkavia lukemia syöttäneen laitteen alas nosti omistaja molemmat öljytikut ja lisäsi hieman öljyä vaihteistoon.

Muistelin siinä sitten ääneen että eikös noissa tuon valmistusmaan autoissa automaatin öljymäärä tarkisteta koneen käydessä? Omistaja oli samaa mieltä ja lopulta öljyä oli haettava lisää. Kun määrä saatiin oikeaksi ajoneuvo liikkui omin voimin ja jos yksi jarruletku ei olisi poksahtanut niin koeajo olisi varmaan ollut ihan mielenkiintoinen.

Mitä tapahtuu kun kaksi miestä lähtee käymään huoltoasemalla hakemassa bensaa- no U-käännös mittarin ympäri kun kummallakaan ei ole yhtään rahaa mukana...

Olin hieman pettynyt toista päivää peräkkäin kun en saanut kuittia automaattisesti. Toisaalta kun katsoi kassakoneen viereen niin eipä niitä ilmeisesti kukaakaan asiakas sieltä ollut mukanaan vienyt.

Eipä silti tuota kojua taida tulla kukaan keikuttamaan nurin, mutta seuraavalla asiointikerralla pyydän ihan piruuttani kuitin vaikka se viimeistään kotona roskiin meneekin.

Päivän päähomma eli putkivuodon paikkaus oli viimein onnistunut ja täryttelin sinne sorat pohjalta alkaen ja viimeisen puoli metriä tiivistin kauhalla. Ehkä siihen olisi voinut vielä uhrata yhden tärytyskierroksen, mutta silloin olisi ehkä jo joutunut hakemaan lisää multaa.

Toiselle työmaalle pääsin kunnolla vasta iltapäivälle, kolmannelle vein koneen ja neljännellä nostin tasan neljä kauhallista mursketta ja kaksi isoa kiveä. Oli siis vähintäänkin täysi työpäivä ja huomenna taas odottelen kivimiehen, väistelen muutaman jakeluauton ja ehkä jopa pääsen etenemään putkilinjan kanssa.

Tänään meni aikataulut uusiksi putkirikon vuoksi. Muuten ihan haisevan hyvä keikka, mutta vaikuttaa kahden muun työmaan aikatauluihin hidastavasti, ehkä jopa kolmenkin.

Kolmessa tunnissa ei ihmeitä tehdä ja kun näytti ettei löydy paikkaa josta putken saisi korjauksen ajaksi paineettomaksi palasin alkuperäiseen suunnitelmaan.

Joillekin näkymä omasta ikkunasta on tärkeämpi kuin mikään muu. Se jos naapurin puolella on jotain rakennetaan niin koittakaa nyt ymmärtää että pulloja tehdään puhaltamalla ja tässäkin tapauksessa turha hoppuilu tarkoittaa että keväällä nyt puoliväkisin tasattujen kasojen kohdilla on melkoiset painaumat tai kraaterit. Tietysti jos sinne oman tontin puolelle nyt sattuu osumaan vaikkapa sulku tai katujakokaappi niin eihän se ympärykset auki kaivettuina mikään kaunistus ole, mutta älkää silti menettäkö hermojanne naapurin siirtyessä kaivovedestä kunnallistekniikkaan tai kynttilöistä verkkovirtaan tai ilmalangoista maakaapeleihin.

Matkalla treeneihin katselin peilistä kuinka takanani autoilija oli risteyksessä ilmeisesti jotain vailla auton lattialta. Kun sitten pääsin perille huomasin että parkkipaikalla taitaa olla samainen auto etummainen rekisterikilpi ilmeisesti vetokoukun jäljiltä mutkalla.

Niin ja sitten jos joku sanoo että maan hinnassa on puolet liikaa kannattaa ensin katsoa itse mitä maasta on oikeasti maksettu eikä vaan kuunnella yhtä kaveria.

Kun koskemattomaan reikään työntää kumirenkaan läpi viistopäistä pientä putkea sen kuuluisi hyvällä voitelulla mennä pohjaan asti. Siis tietysti liian iso ei mene ollenkaan, eikä liian pienestä ole nesteen hulvatonta purkautumista lukuunottamatta mitään iloa.

Tänään siis ensimmäisen liitoksen tekivät mallikelpoisesti, toinen meni kuin kokeneella parsikunnalla, mutta kolmas liitos vaatikin sitten gynekologista toimenpidettä, koska vesijohtoputki ei asentajan mielestä mennyt liittimen pohjaan asti. Liitos siis purettiin, mutta kukaan ei koskaan saa tietää purettiinko se turhaan vai ei.

Sähköistä ei ole vielä tietoakaan, mutta kaapeli on sentään suurimmalta osin onnellisesti maan povessa ja jopa tien alitus sujui varsin kivuttomasti.

Vesijohdon ja alittamisen välissä päädyin paistamaan lihaista herkkua eli poroa ja oman maan porkkanoita. Sen annoksen perään lastasin kyytiin parit suodattimet + erinäisiä astioita ja työkaluja että sain pari huoltomuistutinta nollattua. Toki jotkut varmaan niitä nollaa tekemättä huoltoja, mutta niillä vehkeillä ei sit ajeta tyyliin 14500 tuntia ilman suurempia ongelmia.

Kiitin itseäni siitä että ensihuollon yhteydessä muokkasin yhden suojapellin kaksiosaiseksi. Helpotti tänäänkin huoltamista melkoisesti kun mahtui puomin päällä istuen ronkkimaan konetilaa, eikä tarvinnut sukeltaa puomin taakse pää edellä kuten ensimmäisellä kerralla.

Huomenna olisi odotettavissa painetta putkeen. Tänään aamupäivä meni runkolinjaa etsiessä ja se oli harvinaista kyllä ihan oikeassa paikassa, ihan oikeassa syvyydessä ja vieläpä siinä mielessä oikella puolella kaivantoa että liitospaikan sai kivuttomasti viimeisteltyä poistamalla yhden keskikokoisen kiven.

Kaapelia ei aamulla ollut, iltapäivällä se tuli, mutta ilman alitusputkia. Näin ollen asennussuunta vaihtui alkamaan sieltä missä ei putkia tarvittu.