Contour

Tyrmäävän kaunis nainen kysyi tulta. Sitähän minulla ei tietenkään taskussani ollut kun edelleenkään polta. Tyrmäävän kaunis nainen ei kuitenkaan tyrmännyt tai edes yrittänyt kellistää minua, mutta joku mies siellä tanssilattialla hänelle puhuttuaan selkää ui- liekö sit syynä ollut humala, mustasukkaisen tyttöystävän nyrkki vai ihan vaan heilahtanut sokeriarvo tai veren pakeneminen päästä.

Keikoilla käyminen ja elävän musiikin kuunteleminen on toisinaan ihan mukavaa ja viihdyttävää. Nyt täytyy tunnustaa että en ollut yhtään katsonut ketä oli tulossa esiintymään tai jos olin niin olin sen myös tyystin unohtanut.

Jos kuitenkin kahta esiintyjää kuuntelemassa oli noin 52 henkilöä, joista ehkä se vajaa 20 nautiskeli lähellä esiintymislavaa niin kyllähän se saattaa artistiakin vähän kyrsiä kun tilaa oli vaikka kuinka ja paljon.

En olisi mennyt Tauskia (oli ihan ok) ja Nykästä katsomaan jos olisin lukenut esiintyjät ennen kuin olin maksanut lipun, mutta vaikkei jälkimmäinen laululla hullaannuttanut, mutta ainesta koomikoksi on jäänyt hyödyntämättä reilumpia määriä. Toivottavasti seuraavalle keikalle löytyy joka biisin väliin parikin hyvää vitsiä ja yleisöä perkele. Menkää katsomaan niitä keikkoja ja jos menette niin ei siellä ole tarkoitus yrittää puhua puhelimeen.

Vaihteeksi- siis sanon vaihteeksi koska heikkojakin esityksiä on tullut vastaan oli päivän tähti saanut arvoisensa tekniikan mukaan esitykseen.

Suvi Teräsniska on kiireinen nainen. 40 keikkaa ennen äitiyslomaa. Toivottavasti tämä oli nyt alkusoitto hieman hiljempaa ja hieman puhtaammin soitetuille keikoille.

Todellakin ilo silmälle, musiikkia korville ja jos jotain jäi varaa parantaa niin yleisöä olisi saanut olla enemmänkin.

Tänään oli kolme vaihtoehtoa mielessä, joista mieluisin olisi ollut tällä kertaa iltalenkki. Päädyin kuitenkin kuuntelemaan mitä Jennillä oli sanottavaa. Ennen keikan alkua totesin että joku onneton oli keventänt asusteitaan jo ennen narikkaa- tai sitten kenties siinä narikkaan vaatteita laittaessaan. Kadonnutta korua kannattaa kysyä HML sirkuksesta. Tuntomerkkejä vastaan- ja niitähän minä en tähän kerro vaikkei se nyt miltään vihreältä timantilta näyttänytkään. Tunnearvohan voi silti olla mittaamaton.

En usko että koru oli peräisin tähdeltä itseltään, mutta minä sen talteen noukin ja ilmeisesti vuorokalifi sen sai. Sen sijaan joku ilmeisesti yritti heittää kolikolla tähtöstä- en tiedä osuiko, mutta uutiskynnys ylittyi koska sellaisen kolikon poimin talteen sitkeästi latttialla loikoilleen naisen vierestä.

Ilmeisesti taiteilijakaan ei ollut ihan tyytyväinen äänentoistoon ja tietysti korvat taisivat olla tulpattu. Aika monta kertaa tuntui säätävän mikkinsä lähetintä tai sitten on vaan niin timmissä kunnossa ettei lähetinkään meinaa pysyä kyydissä. Vähempikin basso olisi riittänyt niin olisi saanut noista vieraammistakin sanoituksista selvää.

Olisin myös ehkä saanut jo toisella yrittämällä selvää mitä se punapaitainen nainen kysyi. En ole varma kuulinko oikein edes kolmannella kerralla, mutta ilmeisesti oli vailla kuvaustilaa- siis kuvaustilaa mistä näkyi selkä, kylki takapuoli ja aika paljon rakennuksen pystypilaria. Eipä silti varmaan moni olisi jo hyvin mustasukkainen niidenkin liiallisesta tuijottamisesta.

Kotimatkalla havaitsin että talvi on taas yllättänyt pari autoilijaa. En jälkiä nähnyt, mutta omilla auton ikäsillä kitkoilla tulin samasta paikasta ihan ongelmitta omaa kaistaa- kuitenkin MB oli yrittänyt yhtyä Opeliin saaden aikaan orastavan orgasmin ja A:n Adamin sijasta vain romua ja kaksi lievästi (lunastuskuntoon) vaurioitunutta ajoneuvoa.

Näin pari päivää sitten unen tummasta pörröpäästä ja arvelin että olen tulossa mökkihöperöksi. Ehkä se mökkihöperyys pääsee valloilleen siinä vaiheessa kun nimet on kauppakirjoissa, varainsiirtovero maksettu, lohkomiset ja tietoimitukset hoidettu. Ei sillä että mökkiä olisi, tai ihan niin paljon rahaa että sen saisi rakennettua, mutta siinä vaiheessa olisi ainakin (ranta) rakennusoikeutta.

Ehkä vain alitajunta sanoi että tänään pitää mennä tekemään jotain muuta kuin nukkumaan aikaisin. No melkoisella varmuudella vastaan tuli heti ovella inttikaveri, en tosin nimimuisteineni tiedä kuka ja taisipa sielle yksi exäkin viilettää. Sen isosiskon perässä taisin olla kaupassa ja sieltä tulikin sitten väärä työvalo- siis piti ottaa tunnistinmalli muuten samasta valaisimesta.

Kukaan ei ole koskaan kaunistanut Apulantaa kuin öisen näköalani peittänyt nelikko. "Siihen ei paljon tarvita", mutta jos joku olisi aamulla sanonut että illalla tuijotat sit metrin päästä nukoryhmän tytöistä sitä kasvoiltaan kokolailla kauneimpana pitämäsi takapuolta puolen metrin päästä- olisin varmaan nauranut.

Sikäli merkillistä että niiden kolmen vuoden aikana tai kahden ja puolen miten kukakin laskee kiinnitin kyllä huomiota kasvoihin, mutta ei mitään muistikuvaa siitä alaspäin. Eipä tainnut olla sillä vanhan ryhmän "tytölläkään" koska olisi voinut ihan kysymättäkin istuttaa kaverinsa viereeni.

En siis nähnyt juurikaan mitä lavalla tapahtui, mutta musiikki kuului OK ja oikeastaan parempaa näköalaa ei voinut pyytää. Eikä minua oikeastaan kiinnostanutkaan nähdä niitä lavan valloittaneita ukkoja, ei varsikaan kun ruutulippupaitainen keksi nousta polvilleen tuolille. Joko hän teki sen tahallaan tai ei sitten ollenkaan arvannut kuinka kauniina sitä näköalaa pidin. Valitettavasti parin viimeisen biisin ajan mun hyvät näköalani blokkasi joku iso äijä ja sitä ennen toinen talloi varpaille vaikka kuinka olin sivussa ja poissa tulilinjalta. Olisikin ollut joku siitä naisnelikosta niin olisin pyytänyt tanssimaan kun kerran mun varpaiden tallominen meneen noin luontevasti. Ehkä sit seuraavaksi ostoslistalla parit turvakengät.

Noin muutenkin voi sanoa että oli sitä silmänruokaa. Monta kertaa on ollut niin että viehätysvoimaisimmat yksilöt ovat olleet joko RAY:n pöydän tai tiskin takana palvelemassa asiakkaita.

Toi otsikko taas juonti juurensa muutaman kuukauden päähän. Oli siis hiljainen ilta ja tänäänkin vastaan tullut tehokaksikko oli sitä mieltä että se olisi kuollut, mutta kun he siellä sitten tänään iloisesti pyörivät ja moni heitä taisi turhaan tanssimaan pyytää muistutin heitä sitten kokolailla tuolla otsikon lauseella. En sitten tiedä muistavatko omia sanojaan, eikä minunkaan muistini mikään eideettinen sentään ole, mutta en vaan odottanut heihin törmääväni,

Vaihteeksi tekniikkapuoli oli jollain lailla kunnossa- Tässä olisi se nollataso josta ei saisi laskea vaikka olisi joku huonommin yleisöön uppoava esiintyjä. Ehkä nollataso on huono ilmaisu mutta joka tapauksessa jonkinlainen perustaso josta voi musiikkilajin mukaan poiketa hieman alaskin, mutta edelleenkin mieluummin hieman hiljempaa ja laadukkaammalla niin katsomassa ja kuulemassa on kiva olla.