Sirkuskin kelpaa kun se kuorrutetaan Apulannalla

Näin pari päivää sitten unen tummasta pörröpäästä ja arvelin että olen tulossa mökkihöperöksi. Ehkä se mökkihöperyys pääsee valloilleen siinä vaiheessa kun nimet on kauppakirjoissa, varainsiirtovero maksettu, lohkomiset ja tietoimitukset hoidettu. Ei sillä että mökkiä olisi, tai ihan niin paljon rahaa että sen saisi rakennettua, mutta siinä vaiheessa olisi ainakin (ranta) rakennusoikeutta.

Ehkä vain alitajunta sanoi että tänään pitää mennä tekemään jotain muuta kuin nukkumaan aikaisin. No melkoisella varmuudella vastaan tuli heti ovella inttikaveri, en tosin nimimuisteineni tiedä kuka ja taisipa sielle yksi exäkin viilettää. Sen isosiskon perässä taisin olla kaupassa ja sieltä tulikin sitten väärä työvalo- siis piti ottaa tunnistinmalli muuten samasta valaisimesta.

Kukaan ei ole koskaan kaunistanut Apulantaa kuin öisen näköalani peittänyt nelikko. "Siihen ei paljon tarvita", mutta jos joku olisi aamulla sanonut että illalla tuijotat sit metrin päästä nukoryhmän tytöistä sitä kasvoiltaan kokolailla kauneimpana pitämäsi takapuolta puolen metrin päästä- olisin varmaan nauranut.

Sikäli merkillistä että niiden kolmen vuoden aikana tai kahden ja puolen miten kukakin laskee kiinnitin kyllä huomiota kasvoihin, mutta ei mitään muistikuvaa siitä alaspäin. Eipä tainnut olla sillä vanhan ryhmän "tytölläkään" koska olisi voinut ihan kysymättäkin istuttaa kaverinsa viereeni.

En siis nähnyt juurikaan mitä lavalla tapahtui, mutta musiikki kuului OK ja oikeastaan parempaa näköalaa ei voinut pyytää. Eikä minua oikeastaan kiinnostanutkaan nähdä niitä lavan valloittaneita ukkoja, ei varsikaan kun ruutulippupaitainen keksi nousta polvilleen tuolille. Joko hän teki sen tahallaan tai ei sitten ollenkaan arvannut kuinka kauniina sitä näköalaa pidin. Valitettavasti parin viimeisen biisin ajan mun hyvät näköalani blokkasi joku iso äijä ja sitä ennen toinen talloi varpaille vaikka kuinka olin sivussa ja poissa tulilinjalta. Olisikin ollut joku siitä naisnelikosta niin olisin pyytänyt tanssimaan kun kerran mun varpaiden tallominen meneen noin luontevasti. Ehkä sit seuraavaksi ostoslistalla parit turvakengät.

Noin muutenkin voi sanoa että oli sitä silmänruokaa. Monta kertaa on ollut niin että viehätysvoimaisimmat yksilöt ovat olleet joko RAY:n pöydän tai tiskin takana palvelemassa asiakkaita.

Toi otsikko taas juonti juurensa muutaman kuukauden päähän. Oli siis hiljainen ilta ja tänäänkin vastaan tullut tehokaksikko oli sitä mieltä että se olisi kuollut, mutta kun he siellä sitten tänään iloisesti pyörivät ja moni heitä taisi turhaan tanssimaan pyytää muistutin heitä sitten kokolailla tuolla otsikon lauseella. En sitten tiedä muistavatko omia sanojaan, eikä minunkaan muistini mikään eideettinen sentään ole, mutta en vaan odottanut heihin törmääväni,

Vaihteeksi tekniikkapuoli oli jollain lailla kunnossa- Tässä olisi se nollataso josta ei saisi laskea vaikka olisi joku huonommin yleisöön uppoava esiintyjä. Ehkä nollataso on huono ilmaisu mutta joka tapauksessa jonkinlainen perustaso josta voi musiikkilajin mukaan poiketa hieman alaskin, mutta edelleenkin mieluummin hieman hiljempaa ja laadukkaammalla niin katsomassa ja kuulemassa on kiva olla.