Contour

Etenemä oli tänään heikko. Jarrujen tiivisteet saapuivat, liimapuu nousi paikoilleen ja lähes koko routaeristyskenttä on maan alla.

En tosin ymmärrä mitä järkeä on laittaa 150 mm vahvalti ja 180 cm leveälti Finfoamia joka suuntaan kun ei olla junanrataa tai panssarivaunutietä tekemässä.

Yksi herkkupaikka aiheuttaa harmaita hiuksia. Sulattamalla eteenpäin, mutta vaan niin pirun hitaasti.

Voi taas tätä touhua. Tolkuttoman hidasta routaeristeiden laittoa, täryn kanssa saa taistella, maata joutuu sulattamaan ja seuraavaksi ilmeisesti taistellaan lumipyryä vastaan.

Tänään kuitenkin päivällä oli käytävä lounas syömässä ravintolassa ja täytyy edelleenkin sanoa että se paikka on vähintäänkin omavarainen mitä tulee silmänruokaan. En sitten tiedä onko kyseessä luomua vai push-uppia mutta jo melkein toivoi vähän vähemmän kireää vaatetusta kun ei ollut tällä kertaa ambulanssimiehistöä viereisessä pöydässä siltä varalta että ruoka menee väärään kurkkuun.

Lähes viikko sitten piti syödä Tampereella. Se siirtyi sit tälle illalle ja sen vuoksi oli lähdettävä töistä ajoissa ettei keittiö kerkiä mennä kiinni. Tällä kertaa Pulterin väki loisti, mutta siinä vaiheessa kun ruoka tuli pöytään huomasin että jotain oli pielessä. Ruoka tuli todella nopeasti ja ekaa kertaa oikein kahden miehen voimin. Olin siis ruksinut lisäkkeeksi jotain minkä nimeä en edes yritä tähän taivuttaa, vaikka yritin uuniperunan ruutua. Tilasin vielä uuniperunan ja aloin syömään. Onneksi kaverini lupautui auttamaan ja se vahingossa tilattu lisäke hupeni viimeiseen muruun- uuniperunasta tietysti jäi kuorta ja folio.

Yksi luku ihmiselämää sai tanään viimeisen pisteensä. En ole tosin sitä vielä nähnyt, mutta jos muistolaatasta lasku tulee niin oletettavasti laatta on jo olemassa paikallaan.

Samoin paikoilleen menivät pakkasvalajien pilarianturoiden 2. versiot. Sen verran muuttivat aikatauluaan että olin vielä aamupalapöydässä kun puhelin soi ja viesti oli että olisivat navigaattorin mukaan vartissa perillä.

He olivat, mutta minä en, koska sovittu aika oli tasan neljä tuntia myöhäisempi, täry kohmeessa, mutta onneksi sentään lavalla ja katon alla. En tiedä kuinka kauan odottamaan joutuivat, mutta siitä eteenpäin alkoi homma sujua ja korkokin osui ihan hyvin kohdalleen.

Siitä eteenpäin oli edessä eristeiden latomista ja tulipa sitä roudan sulattamistakin harjoiteltua yhdellä nurkalla. Eniten aikaa meni kuitenkin sähkökaapeleiden kanssa. Sähköistyksen kun olisi tarkoitus tulla katujakokaapilta autokatoksen nurkalla olevalle kaapille ja siitä edelleen asuinrakennukseen putkea pitkin.

Oletan että huomenna rakennusmiehistö pääsee lyömään ulkoverhoilua paikoilleen.

Tänään ja itse asiassa myös eilen oli melkoisia suorituksia liikenteessä. Eilen ABS joutui töihin kun Cayenne kuski puhui puhelimeensa, eikä yhtään katsonut liikennettä tasa-arvoisessa risteyksessä. Ei paljosta jäänyt kiinni ettei AVK:lla olisi ollut oikeasta kyljestä kaventunut maasturi ja keulasta lyhentynyt japanilainen auto.

Tänään sitten menomatkalla edellä mennen ajoneuvoyhdistelmän kyydistä puotosi tavaraa tielle ja nyt oli onneksi sen verran turvaväliä että sain pysähtymään ennen kuin ajoin niistä yli ja ehdin vielä soittaa torvea sille torvelolle, kerätä enimmät pois tieltä ja ajaa sen torvolon kiinni.

Sitten varsinainen suoritus jäähallin kulmalla- en tiedä miksi, mutta Hondamies ajoi Volvokuskin rinnalle kuin olisi kääntymässä vastaantulevien kaistalta vasemmalla, hyppäsi ulos autosta ja meni sättimään Volvokuskia. Siitä taas sinne Hondaansa ja juuri silloin kun näytti että kääntyy pois sinne vasempaan pisti autonsa liittymän tukoksi ja tietysti se yllätti täysin sinne liittymään isommalta tieltä kääntyneen pakettiauton kuskin- joka siis autoineen tukki sen isomman tien ja kummastakin suunnasta tuli autoja jarrut kirskuen. Liittymä oli hondamiehen ansiosta tukossa ja sitten se pakun kuski peruutti ja en tiedä osuiko, mutta ketjukolari oli todella lähellä. Jos siinä jotain olisi sattunut niin vika olisi ollut siellä Honda CRV:n ratin ja selkänojan välissä.

Oliko sitten Volvon kyydistä pudonnut jotakin vai muuten vaan jotain oleellista unohtunut jommasta kummasta kyydistä, mutta tuskin mitään sellaista minkä takia kannattaa liikennettä ja ihmishenkiä vaarantaa.

Ei pitänyt mennä ollenkaan iäsyysprojelktin pariin. Oli kuitenkin lämmin auto ja juuri huollettu täry, joten kävin kaapimassa kaksi susiosastolle menevää pilarin anturaa pois. Tietysti ensimmäisellä kauhaisulla pilarin anturan vierestä Y-haaran nouseva haara halki- vaikka siis kauha liikkui 10 cm päässä. Toisaalta oli ihan hyväkin että halkesi, koska sen esiin ottaminen ehjänä jäisestä maasta olisi ollut edessä kuitenkin ja vienyt paljon enemmän aikaa kuin vaan lyödä lapiolla haarakappale maan sisällä poikki.

Sitten koittaa höylätä noin 5 cm pois pilareiden paikoilta, peittää alue ja ajella tilaamaan vähän jarrumäntien suojakumeja.

On ajat muuttuneet ja valikoimat parantuneet. Ei ole kauhean montaa vuotta kun omaan autoon tuntui saavan kotimaasta tarvikkeena vain sytytystulpat ja ilmansuodattimen- nyt löytyi jopa takajarrupalat ja suoraan hyllystä.

80 päiväsakkoa, yhteisösakkoa ja vahingonkorvauksia- siinäkö päivän pääuutinen. Kuitenkin lööpeissä oli tutun näköinen koira. Näytti ihan samalta kuin se minkä hampaista silloisen naapurin pikkutytön kävin pelastamassa.

Kuitenkaan en lehteä ostanut, enkä kuunnellut Ahteen esiintymistä. Näin siksi että tuo koko juttu on saanut valtavat mittasuhteet ja varmasti työpaikoilla tapahtuu ja on tapahtunut paljon pahempiakin asioita.

Tänään olisi ollut hyvä hetki haukata vähän liian iso pala purtavaa. Oli näet naapuripöydässä "Hoitotasot" sen verran tasokkaita nuoria naisia ettei tiennyt mihin silmänsä laittaisia.

Itselle sattui joku vuosi takaperin mielestäni oikeinkin hyvä työpaikka. Siis sellainen monen mielestä unelmatyöpaikka ja jopa oma isäni oli sitä mieltä että siellä olisi kannattanut pysyä. On kuitenkin asioita jotka ovat tärkeämpiä kuin raha. Niitä ovat oma mielenterveys, terveys ja niihin liittyen yöunet. Toki nykyhommassakin on välillä ylipitkiä päiviä, valvottuja / huonosti nukuttuja öitä.

Silloinen työnantajani on ollut oikeudessä monta kertaa ja ilmeisesti ihan aiheellisestikin. Toivottavasti nykyään miettii pidempään kenet palkkaa ja kenet pistää kilometritehtaalle.

Työolot ja työturvallisuus on yksi asia. Henkilökemia on toinen juttu ja joillekin vaan sopii parhaiten työ yksin keskellä metsää, joku taas tarvitsee ryhmän ympärilleen.

Jos itse rupeaisin palkkaamaan työntekijää niin työpaikkailmoituksessa lukisi varmaan sanat" Itsenäiseen työhön kykenevä". Se ei tarkoita että väitetään valkoista maalia harmaaksi, ei lueta ohjeita tai että esimerkiksi uuden perävaunun vanne on kaupasta lähdön ja viidennessä risteyksessä mutkalla.

Tänään tuli puhelu ilmeisesti pakkasvalajien esimieheltä. Hän sitten kertoi mikä oli heidän mielestään ollut ongelma ja minä sitten puhelimessa totesin että koko kenttä oli tiivistetty ja eristetty vaakatasoon + että olin kyllä sinä muottienkin tekopäivänä puhelimen päässä ja olisin voinut käydä sen viisi senttimetriä käydä pilarianturoiden alta pois raapaisemassa, mutta kun ei ollut missään vaiheessa ollut varmuutta mikä se oikea korkeus ylipäätään on.

Taas toisaalta kun olisivat valaneet ne pilarianturat ihan mihin vaan tasamaalle sillä tai naapuritontilla ja nostolenkit niin oltais päästy ihan samaan lopputulokseen kuin nytkin eli valetaan ja nostetaan paikoilleen. Minä en pysty enkä ehdi kaikkia ongelmia ratkomaan, mutta jos vaativuustaste on kahden kottikärrylisen mursketta siirtäminen niin ei siihen mitään insinööriä tarvita. En edelleenkään ymmärrä miksi koko paketti on valettu niin matalana kun kaikisssa muoteissa oli varaa nostaa ja eristettä + puutavaraa oli tontilla, betonia jäi yli vaikka kuinka paljon + Nyt tönöttää siinä valmiina ja kun katsoo alkuperäisiä maanpintoja ei olisi haitannut vaikka olisi ollut 20 cm korkeampi. Alaspäin ei voi paljon viedä jos ei pistä koko kompleksin salaojia uusiksi.

Kyllä siitä rakennuksesta ihan hyvä tulee, mutta ympäröivästä pihasta en mene takuuseen.

Ei sentään vuosia, mutta kohta kaksi kuukautta samassa osoitteessa, talontekijät ovat tukevasti vesikaton alla, mutta autokatos vasta vuorattu patolevyillä ulkopuolelta.

En eilen rautakaupassa juostessani viitsinyt ruvea väittämään myyjälle vastaan. Olisi ehkä pitänyt tai muistuttaa että kyseessä on valettu sokkeli eikä mikään Lecaharkkoperustus. Kyllähän se teräsnaula lähti uppoamaan betoniin ja varmaan jos olisi ollut ruutinaulain olisi naulaaminen onnistunut, mutta kyllä tällä kertaa tie vei takaisin rautakauppaan ja pora sai laulaa aika monta kertaa ennen kuin levykierros valmistui.

Jos jotain hyvää pitää sanoa niin sentään lähes kaikki täytehiekka meni ja saa huomenna tilata lisää. Kipattu kasa oli noin 80 cm jäässä. Näin ollen sisälle jäi vai pieni kakku sulaa soraa. Toivottavasti sepelikasa ei ole noin yksipuinen.

Voi teitä jotka päätitte jäädä kotiin. Vuoden sisään paras esitys, paras äänentoisto ja laadullisesti varmaan paras yleisökin. Yleisöä vaan oli niin pirun vähän.

Koskapa oikein etukäteen kehotettiin menemään ajoissa ja osallistumaan samalla Lumian arvontaan totean että vaikka palkintona olisi kannettava tietokone, taulutelevisio tai matka Espanjaan- mikään niistä ei minua nykytilassa olisi saanut lähtemään liikkeelle yhtään aikaisemmin. Näin siksi kun niistä ei ole minulle mitään iloa. Passi ei ole voimassa, ei ole energiaa opetella älypuhelimen räpläämistä ja aika vähän on talvesta huolimatta ollut aikaa televisiollekin. Kannettavallakaan en yhtään enempää jaksa kirjoittaa.

Olen kauhulla katsellut uusavuttomuuden määrää. Tässä pari päivää sitten havaitsin että hyvin palvellut ja hyvin paljon käytetty keittokirjani oli kateissa. Kun sitten selvisi mitä sille oli tapahtunut sen tuhoaja vetosi siihen kun on vielä niin ja niin monta kirjaa ja netti.

Minä sitten totesin että jos olet sitä mieltä että sitä kirjaa ei tarvita niin ota toinen- tee ostoslista ja tee sitten jotain makeaa kahvipöytään. Itsellä oli aika tiukassa ja olisin tehnyt kinkkujuustopiirakan ihan ulkomuististakin jos olisi vaan ollut kananmunia.

No sitten kun tulin kaupasta ihmettelin että mitä helvettiä keittiössä oikein on tapahtunut, mutta kun ei kaikkitietävää tietenkään neuvoa saa niin olin hiljaa vaikka hyvin tiesin että ei hyvää seuraa kun ohjeesta poiketaan heti ensimmäisellä rivillä.

Sitten koskapa uuni on ainakin minulle niin itsestään selvä kapistus että en kiusallanikaan kertonut että se auringon kuva on pelkkä valo ja että käytännössä "=" toiseen ja toiseen valittu lämpötila.

Avuton tumpelo yritti ensin lämmittää uunia pelkällä valolla, sitten kun vartin päästä uuni oli edelleen kylmä tumpelo vaihtoi kytkimen asentoa, sai uunin lämpenemään. Tumpelo kun oli niin valkkasi jonkun ihmeen haudutusasennon ja se antaa sähköä vain niin pienelle vastukselle ettei koko sen ensimmäisen tunnin aikana - siis ohjeen mukainen paistoaikaa- termostaatti ollut lähelläkään naksauttaa tehoa pois päältä.

Puolentoista tunnin kohdalla sitten jo hermostuin ja totesin että ehkä olisi oikeasti kannattanut lukea ohjeet ensin ja noudattaa niitä. Maussahan ei reilun kahden tunnin jälkeen mitään suurempaa vikaa ollut, mutta rakenne oli lähinnä muovikittiä ja päällä palanut kuori.

Ehkä se noin kuuden rivin ohje oli vaan liikaa hänen älykkyysosamäärälleen. Enää puuttui että mausteena olisi ollut lasinsiruja tai että jotain olisi syttynyt palamaan. Ei kaukaa haettua sekään, koska vuoka oli uunissa ylhäällä, vaikka ohjeessa luki selvästi alatasolla.

Pieniä unohdettuja asioita. Tämän vuoden kiintiö yhtä paikkaa on sitten virallisesti täynnä. Ei sinänsä mitään suurempaa vikaa, mitä nyt joku miehen käriläs missasi portaan, ja olisi kaatunut jos en olisi ollut tiellä. Ensimmäinen nukahtanut ennen yhtä ja ilmeisesti väkeä oli vähän kun joku nainen yritti arpoa olenko vanha vai nuori.

Se päivä oli eilinen ja täynnä ongelmia. Yhden niistä sain tänään ratkottua, ainakin siinä määrin että täryttäminen sujui jo iltapäivällä hienosti. Edelleenkin ja ohjaimen öljynvaihdosta huolimatta letkussa oli jäätä, samoin liittimessä. Jos minä tuon suunnittelisin tai purkaisin kuularuuvin käyttösylinterin niin laittaisin vedenpoistoa varten samanlaisen kierteen ja tulpan kuin ilman poistamista varten jo on. mutta vaan 180 astetta eri paikkaan. Se ei tekovaiheessa paljon maksa, mutta nyt kun ajattelee paljonko työaikaa on tuhraantunut kuljettamisessa, sulattamisessa ja öljyjä vaihtaessa sillä poraisi varmaan sata reikää CNC koneella ja ostaisi laatikollisen ruuveja. Jollain korjaamon 80 € tuntiveloituksella tuo olisi todennäköisesti monessa firmassa jo romutettu.

Mutta siis tuo keksintö oli maahantuojalla huollossa kesällä. En tiedä mitä sille on tehty ja miksi tuota vettä oli ja on edelleenkin noin paljon. Kondenssivettä se ei voi olla vaan joko sitä on pesty väärin tai vesi ollut jonkun vaihto-osan sisällä valmiina.

Tänään se siis toimi ja pääsi putkittamaan erinäisen määrän varauksia kaapeleille ja vihdoin vähän täyttämäänkin. Kaukolämpöputki saa nyt rauhassa sulattaa maata ympäriltään ja huomenna, ehkä maanataina kun saa vielä pari kierrosta ajettua täryllä alkaa helpottaa tuo juoksuhautojen välissä toimiminen.

Jos jotain on pielessä niin kannattaako sitä vain hautoa ja hautoa.

24.1 oli suorastaan peilikuvajoulu. Heti aamusta lähtien vastoinkäyminen seurasi toistaan, mutta ei tietenkään F.E.Sillanpään Hurskaan kurjuuden mittakaavassa.

Jo herääminen tapatui monta tuntia liian aikaisin. Siitä taas johtui että oli työmaalla tarpeettoman aikaisin vain todetakseni että muotit on edelleen paikallaan ja muutenkin niin paljon rojua ymprillä ettei toivoakaan täyttää sitä kaivantoa.

Koneessa oli noin 21 volttia akuissa ja lämpömittarissa vielä enemmän pakkasta. Kohmeisin sormin laturi kiinni, lämmitin pyörimään ja konekin viimein. Kun ei haluttuun suuntaan päässyt niin putkitin sitten kaapeleita varten uraa ja otin jännitteellistä syöttökaapelia lisää esiin.

Taas hetken näytti hyvältä kun muotin purkaja oli saanut vara-auton alleen, pääsi perille, purki tehokkaasti ja viimein sain jopa leikkauskuvan. Seuraavaksi selvisi että itse rakennus on valun osalta OK, mutta kahden pilarin alle tarkoitetut laatat menevät hylkyyn. Ei sitten täytetty ulkopuolta, eikä kukaan ruvennut laittamaan patolevyjä. Täryistä kumpikaan ei toiminut täysin normaalisti. Ilmeisesti vanhemman koneen kahvan sisällä on edelleen jäätä hydrauliikkanesteen seassa ja toisessa varmaan hihnapyörä irti.

Tein voitavani siellä, mutta kun joka paikkaan ei kertakaikkiaan kerkiä niin näköjään olisi pitänyt pelastaa hyvin palvellut ja paljon käytetty keittokirja ja opettaa oma isäni käyttämään pölynimuria ja sellaista kunnollista konetta millä tehdään paperiin pyöreitä reikiä. En erottaisi enää nykyaikana miesten ja naisten hommiksi kuin lähinnä imettämisen ja synnyttämisen odotusaikoineen ja hedelmöityksineen.

Helppohan sitä on vaatia toista leipomaan kun ei itse erota keittokirjaa vanhasta lehdestä tai imuroimaan. Kaikkein eniten kuitenkin vituttaa kun vanhalla ihmisellä on tiskikone ja vanha ihminen vannoo käsitiskin nimeen. Sitten kuitenkaan niitstä käsin tiskatuista lautasista ei kertakaikkiaan uskalla syödä kun niissä näkyy ja tuntuu kaikenlaisia sattumia. Ymmärrän että teflonpannun tai jotain sellaista mikä ei joko mekaanisesti tai kelmiallisesti kestä konetta pestään käsin, mutta kun pestään niin pestään kunnolla.

Tuntuu että jopa käsien peseminen on nykyään monelle ylivoimaisen vaikea urakka. Puhumattakaan siitä pesukoneesta jossa on vain päävirtakytkin ja käynnistypainike tarpeellisia arkivaatteita pestessä.

Aikoinaan ennustin aika hyvin mitä Elop saa aikaan Nokian puikoissa. Nyt olisi sitten aika spekuloida mitä tapahtuu tämän alueen toiseksi tyhmimmän yrityskaupan jälkeen. Tyhmin toistaiseksi on ollut paikallisten sähköyhtiöiden myynti ja valitettavasti sen seurausten kanssa on vain koitettava elää.

Toki ruotsalaisen ryöstöfirman aikana on laitettu kaapeleita maahan, mutta millä hinnalla onkin ihan toinen juttu. Nyt sitten kun taas jaetaan johtajille bonuksia "hyvistä" kaupoista ja potkitaan ensi hätään 5 % työvoimasta, todetaan että terästehtaat Suomessa ovat ihan väärissä paikoissa, energia on liian kallista, puhumattakaan kalliista lakkoilevasta työvoimasta häipyy yksi kotimaisen teollisuuden helmistä hiljaa eikä menetetyt työpaikat palaa koskaan.

Ruukki on ollut monelle enemmän tai vähemmän tutulle hyvä työpaikka. Joillekin se on ollut tie kunnan verokalenterin kärkeen ja toisille taas kilometritehtaalle, puhumattakaan niistä raskaan työn raatajista joille uutinen tuo taas pelon perseeseen seuraavista lomautuksista ja irtisanomisista.

En millään jaksa uskoa että kauppa olisi pitkällä tähtäimellä järkevä- oli sitten suomalaisilla kuinka paljon osakkeita hyvänsä.

Jos tästä nyt jotain hyvää voi seurata niin saahan siitä tehtaan rumiluksesta nyt sitten pienellä vaivalla tehtyä vaikkapa ison autokaupan, eikä tarvitse tehdä uusia rakennuksia mihinkään ylihintaiselle suolle. Torniin kun tekee lasiset ulokkeet kalleimmille automalleille niin niitä voi sitten kiikareilla tiirailla junasta tai moottoritieltä asti. Lisäksi autot saisi suoraan kaupasta lastattua myös junaan.

En tiedä missä vaiheessa maalaisjärki saavuttaa noiden hullujen yrityskauppojen päättäjät. Jos Nokiakin olisi pysynyt omassa käyttöjärjestelmässään, tehnyt hyvän kämmentietokoneen ja pitänyt tehtaansa Suomessa olisi Applella ja Samsungilla ehkä vähän vaikeampaa. Tietenkin suomalaisia on rajallinen määrä ja laatukin on mikä on, mutta yhtä lailla se robotti Kiinassa, Taiwanissa, Koreassa, USA:ssa ja Japanissakin tarvitsee toimiakseen tukevan perustuksen, sähköä ja toimivia osia joista kännykän voi koota.

Koulussa opetettiin että Suomen viennillä on kolme tukijalkaa- Metsä, puu ja paperi, niiden perään merkittäviä olivat telakkateollisuus ja Nokia.

Jos ei enää tehdä kohta laivoja, matkapuhelimia, paperin menekki vähenee ja energian hinta syö loppujenkin paperitehtaiden kannattavuuden, Kaivokset eivät pysy pystyssä kun malmille ei ole kysyntää ja ylipäätään tuntuu että jokainen tavara kaupassa on peräisin Kiinasta/kaukoidästä. Sitten ihmetellään kun syntyvyys on vähentynyt. No totta kai se vähentyy kun ihmiset alkavat pikkuhiljaa tajuta että jollain se lapsi tai lapset on ruokittava. Jos ei elä omavaraistaloudessa niin tienattava on, eikä tällä menolla voi laskea sen varaan että valtiovalta hoitaa muutakin kuin sirkushuveja kerran vuodessa.

Sen voi sit kukin kotonaan laskea omalla matematiikallaan kuinka paljon vaikuttaa yhden suoran työpaikan menetys. Kuinka siitä työntekijästä ja ahkerasta veronmaksajasta tuleekin kuluerä ja kuinka monta veronmaksajaa tarvitaan sen yhden työttömän hengissä pitämiseen.

Jos joku firma tuottaa omistavalle valtiolle tappiota sen verran mitä vaikkapa tuhannen ihmisen työttömyyskorvaukset ovat vuodessa ja firma työllistää suoraan vaikkapa 10000 ihmistä- kumpi on parempi vaihtoehto: Jatkaa tappiollisen yksikön kanssa vai pistää koko firma kiinni. Näillä suhdeluvuilla todennäköisesti tappiollisen yksikön tukeminen on pitkällä tähtäimellä parempi, edellyttäen että se firma tekee liikevaihtoa ja työllistää välillisesti veroja maahan maksavia yrityksiä.

Ehkä sadan vuoden päästä tajutaan että kaikkein pahinta kansantaloudelle on maksaa ihmisille siitä etteivät tee mitään tuottavaa työtä. Toivottavasti sen tajuamiseen ei tarvita sotaa, mottitalkioita, pettuleipätarpeiden keräämistä tai kansantaouden totaalista romahtamista.