Contour

Nykyään kun lapsia ei saa ruumiinnisesti kurittaa niin jossain vaiheessa koittaa hetki kun lapsi alkaa valehtelemaan.

Joillain se nauha jää päälle ja aikuisenakaan ei ole kykyä erottaa omista puheistaan valetta totuudesta.

Miten kolme päivää muuttuu puoleksi päiväksi tai rikkojaksi joku toinen henkilö ja vieläpä sellainen joka ei ole ollut paikalla eikä edes maassa suurinta osaa ajasta.

Tietysti virtuaalisesti joku voi väittää olleensa läsnä vaikka Tapparan mestaruusjuhlissa.

Mutta siis miksi valehdella ja tapella siinä vaiheessa kun oma virhe on selvästi näkyvissä ja virheen havainnut pyytää korjaamaan sen jälleen kerran?

Onko valehtelemista alettu arvostamaan liikaa? Totuutta tai rehellisyyttä ei arvosteta ja jos arvostetaan niin se ei näy.

Aamulla sade oli viimein lakannut. Se tarkoitti kuitenkin että töihin joutui menemään hytittömällä traktorilla vuosimalliltaan kaiketi kymmenen vuotta vanhemmalla kuin minä.

Lähti käymään että napsahti, vei hyvin perille ja poiskin, mutta kyllä oli pelto-osuus paikoin pehmeää. Ei uskois että pari päivää sitten sama reissu meni vielä maasturilla isompia jälkiä jättämättä. Varmaan siellä on yksi salaoja tukossa ja nyt sillä kohtaa on kaksi pienen traktorin renkaiden auraamaa ojaa.

Päivemmällä tuli sit tietysti nälkä ja seuraava kohde oli vasta asiakkaan harkinnassa, mutta se käveltiin silti ympäri.

Aamupäivällä oli todella ikävä keli kantaa työkaluja työmaalle. Vielä pahempaa oli luvassa. Kumisaappaat tietysti väärässa ajoneuvossa 25 kilometrin päässä, vettä sataa ja kuntta oli todella märkää. Siitä sitten vaan pumppaamaan rasvaa kiristimeen.

Se olisi ihan helppo ja yksinkertainen homma kahdella kädellä, mutta jostain syystä kumpikaan käytössä olleista prässeistä ei halunnut tarttua rasvanippaan vaan letkua joutui pitämään paikallaan jolloin jo puolivälin tienoilla oli olkapää aivan tulessa.

Toki jos olisi ollut tarjolla tasamaata tai koroke olisi voinut säästää voimaa alkumatkasta, mutta kun ei ollut ja rinteen vuoksi ainoa keino saada perusketju ohjaimien väliin oli jättää ilmaa alle. Se vaati siis pumppaamiseen ketjun nostamisen verran voimaa, loppua kohti suunnilleen sen verran kuin prässillä saa tehtyä.

Menihän se lopulta, mutta sanon suoraan että se nippa/venttiiliyhdistelmä noin toteutettuna on huono. Huono, koska nippaa ei pääse käsiksi suoraan ja koska nippa on liikkuvassa osassa kiini. Sitä ei siis voi noin vain siirtää letkulla/putkella parempaan paikkaan.

Tänään ei jaksanut lähteä kaupunkiin syömään. Päädyin hieman poikkeavaan ratkaisuun eväiden suhteen. Pakkasin folioon esikeitettyä maissia, leikkelemakkaraa, suolaa, pari rieskaa, chilikastiketta ja pinaattiuhukaisia.

Se paketti oli sit konetilassa ensin imusarjan päällä reilun tunnin ja pakosarjan päällä turbon vieressä reilut 20 minuuttia. Sen jälkeen se oli kuumaa hyvää metsäetyöevästä.

Onneksi oli ne eväät jo mahassa kun toinen tela luiskahti pois johtopyörän päältä. Ei mikään ihme kivisessä kannokossa ja rinteesseä. Kyllä sen paikalleen sain, mutta haaveeksi olisi jäänyt ilman ketjua ja kiristyksen löysäämiseen sopivaa työkalua.

Sieltä sitten otin suunnan seuraavaan osoitteeseen ja pienen koneen ohjaimiin. Vähän salaojaa ja pieni maavallin siirto.

En ole kokeillut veneen alla nykkumista. Siitäkin on monta vuotta kun olen kahlanut laiturin ali. En silti uskonut näkeväni kuinka laiturista sujahdetaan veneellä ali.

Venettä nostaessa oli taas hyvä juttu että se on kevyt. Puoli metriä ennen loppusijoituspaikkaa toinen nostajista pyllähti turpeeseen selälleen ja siinä oli hyvä paikka päätyä veneen alle hetkeksi lepäämään. No onneksi turve oli pehmeää.

Se oli siis eilen. Laituri on paikallaan. Vähän pienihän se on ja lyhyt, mutta tuo veneellä alittaminen todisti sen että tarvittaessa veneen voi ajaa myös laiturin alle lastattavaksi. Niin sitä ei ole suunnieltu, mutta jos vesi jää yhtä alas kuin viime kesänä niin sit se toimii just noin.

Tänään taas yksi kone temppuili. Onneksi tuli sentään lavetilta alas omin voimin, mutta akun kengän hapettuma halvaannutti sen myöhemmin. Tietysti sunnuntaina ja tietysti sellaiseen aikaan että 25 kilometrin säteeltä ei uutta osaa tai edes kaapelikenkää saa.

Tänään saa sanoa että oli täydellinen työrauha, mutta sen kyllä näki että jotakuta mietityttää mitä naapurissa tapahtuu.

Oli sen verran pitkä työpäivä että eväistä huolimatta oli pakko käydä syömässä. Hämmästys olikin suuri kun ruokapaikan oven etupuolella oli kilpaileva firman kaveri koneineen, tosin kuten radiomainoksessa ja kilpailussa joillain riittää pokkaa lainata, klapikone ja ajaa liukuhihna solmuun puuta päin, perävaunut pariksi kesäksi ja koko talveksi, hukata perälauta, yksi sivulauta puolet tolpista ja särkeä jäljelle jääneistä matalista laidoista vähintään yksi lukko.

Toki kun ahne ja hyvätuloinen on niin voi olla ostanut tai vuokrannutkin sen koneen, mutta kumma vaan ettei kolmella aikaisemmin hankitulla koneella saa tehtyä.

Kolme kertaa on ollut tarkoistus siirtyä toiselle työmaalle. Tänään se viimein onnistui. Sinne tosin täytyi jättää toinen kone odottamaan. Pohja on siis kasvanut ensin eristelevyn verran kahdesti ja nyt vielä yhden harkonpituuden. Onhan se ihanteellista jos ei tarvitse ruveta eristeharkkoja leikkelemään.

Kyllähän ne timanttilaikalla poikki saa, mutta sen verran monta olen itse katkonut, halkonut ja kolonnut että ymmärrän kuinka paljon se leikkely kunkin harkkokerroksen latomista hidastaa.

Jos metsään haluat mennä nyt näät sammalet myllätyt. Se tosin on hakkukoneen jäljiltä aukkoa ja ainakin märkien kenkieni perusteella huomenna on luvassa vetelämpää osuutta kuokittavaksi.

Foreca lupaa vielä hallaa ja lumisadetta tälle viikolle. Toivottavasti kumpikaan ei osuisi.

Eilen joskus 22:15 tienoilla jonotin ruokaa. Se olikin ainoa hetki tällä viikolla kun yhdellä silmäyksellä sain niin paljon silmänruokaa ala ABC.

Kun sitten vihdoin viimein pääsin tilaamaan ja kuponkiä hyödyntämään olin jo unohtanut että se oli pekoniaterialle ja tilasin kerrosta. No ei sillä sikäli mitään merkitystä olis ollut kun kumpikin olisi ollut saman hintainen.

Sitten vaan kiinnitti huomiota kun USA:n 20 dollarin seteliin tulee seuraavaksi musta nainen. Yhtä musta mies oli paikan kauneimman ja varmaankin myös nuorimman naisen seurana.

No mustia, valkoisia ja vähän siltä väliltä on omakin suku ollut jo monta vuosikymmentä. Mietin vaan että millaisen vastaanoton mahtoi suvun ensimmäinen musta mies saada. Kuulemma jonkun öljyaluksen haaksirikon jäljiltä pääkaupunkiseudulla yhtä merimiestä vaan pestiin ja pestiin kun ei ollut siinä saunassa aikaisemmin nähty kuin valkoisia.

Enkä kyllä tiedä millainen vastaanotto on ollut suvun ensimmäisellä valkoisella naisella mustalla puolella sukua. Ei siis ole yhtään sukulaista Etelämantereella, yksi naamatuttu sieltä juuri palasi. Muuten onkin sitten kaikilta mantereilta joku edustaja suvussa, työkavereissa tai asiakaskunnassa.

Nyt sitten katselin kuvia jostain liikuntatapahtumasta. Se oli suomalaisesta koulusta, mutta jos olisi väitetty että on gambiasta, Ghanasta, Eteläafrikasta tai USA:n Alabamasta niin olisi mennyt ihan täydestä. Lapsista siis vähemmistö oli ulkonäöltään kantasuomalaisia. Majoritet i minoritet...

Pallokassissa oli siis lähtötilanteessa noin 60 valkoista pelipalloa, nyt niitä on jäljellä enää tusina, muut ovat vaihtuneet värillisiin ja suuri osa valkoisista on tuhoutunut pelin tiimellyksessä. Minkäs sille tekee että valkoinen on häviävä geeni.

Tässä Citynkin palvelussa on näköjään joku USA:n tädin nimimikaima ja näyttääkin ihan sikäläiseltä pikkuserkulta. Liekö sit niin että Suomalaiset nimet jäisivät elämään.

Mutta siis orjuudesta 20 dollarin seteliin. Se on melkoinen saavutus. Olisiko Tarja Halonen tai Martti Ahtisaari markkaan palaamisen setelikasvo? Kyllä suoraan sanoen EU alkaa tuntua paluulta orjuuteen. Orjapiiskureina ovat virkamiehet jotka eivät ymmärrä miljoonan ja miljardin eroa eivätkä erota Itämerta Välimerestä tai suota moreenimaasta. Orjina tällä kertaa suomalaiset maanviljelijät joille on kyllä luvattu vaikka mitä ja kanssakärsijöinä jokainen kaupasta ruokansa ostava kuluttaja.

Meillä on ollut itänaapurissa Neuvostoliitto malliesimerkkinä huonosta valtiosta. Siitä ei ole mitään opittu vaan päin vastoin rynnätty osaksi vastaavaa läntistä kolhoosia ja vieläpä ihan samoilla virheillä. En tässä ihan tuomiopäivää vielä maalaile, mutta kysyn vaan montako uutta hyväpalkkaista suojatyöpaikkaa poliitikoille on tarkoitus tehdä pilkkomalla ja yhtiöittämällä valtion omistusta?

Ehkä jonkun mielestä teiden yhtiöittäminen on järkevää, mutta hitto sentään kun se menee kiskoilla päin helvettiä kuin katsatustoiminnan avaaminen kilpailulle.

Missä on vastuu- montako Saksasta radiotaajuuksia ostanutta johtajaa on pistetty vastuuseen tekoisistaan. Missä ovat Elopin valitsijat nyt- kyllä olisi Suomi erilainen ilman Microsoft myyrää.

Esimerkiksi nyt kun tulee kilpailuviranomaiset androidia vastaan- Missä on Nokian toimiva käyttöjärjestelmä? Missä on Jolla ja kuka meloo?

Eilen oli pieniä osia ja pieniä työkaluja, tänään taas isoja ja eilistä isompia.

Ensimmäinen onngelma oli sellaista mitä tulee hevosen takapäästä ja toinen tuota elintärkeää taivaalta tulevaa vettä.

Sen perään olikin sitten nälkä, eikä siihen paljon auta laatikollinen takuukorjauksessa ollutta kulmahiomakonetta. Kuulemma alkuperäisestä jäi jäljelle kuori, johto terän suojus, muu on vaihdettu.

Sen verran ymmärrän tekniikan päälle ja yhden Metabon olen monta vuotta sitten kasannut kahdesta rikkinäisestä että tiedän suunnilleen mitä kuorien sisällä on. Melko varmasti hammaskostetus kulmavaihteessa oli mennyt jotenkin pieleen ja jos ja kun niin käy ei niistä pienistä hämmästyttävän paljon voimaa ja nopeutta välittävistä hammaspyöristä jäljelle jää.

Muutama vuosi sitten arvuutin viritetyn enduromopon kytkimen kellorattaalla naista, Nainen tunnisti heti mikä osa se on ja myös sen että se oli toisiaan rikki. Tietysti kun 1,5 hevosvoiman tilalle laitetaan noin 11 hevosvoimaa niin samassa suhteessa eli 7,3 kertainen tehomäärä tekisi jo ladastakin melkoisen kulkijan.

Tiettävästi jossain maailmalla on tehty Nissaninkin kuoriin yli 1400 hevosvoimaisia hirviöitä, mutta niitä 1000 viimeistä kohti mentäessä taloudellinen panostus on jotain muuta kuin parin päivän heinätyörahat.

Samoin jos hankkisi modernin perunankylvökoneen vuodelta 2006 hintaan 14750 € niin sitä ei pystyisi edes käyttämään täydellä työleveydellä. Ei kuitenkaan kivaa ollut sen yli 40 vuotta vanhan korjaaminenkaan. Tänään pilli paloi ja leka raikui. Vannas on nyt suunnille suora ja sen tuki odottaa hitsausvuoroaan. Voi olla että muutan sitä tekemään hieman suurempia penkkejä, koska tuollaisena sen vetoon ei ole käytettävissä tarpeeksi pientä traktoria.

Niitä inhottavia hetkiä joita kukaan ei kaipaa on esimerkiksi sellainen kun ovesta lakkaa kahva toimimasta, eikä pääse sisään tai ulos.

No se päivä oli siis tänään. Onni onnettomuudessa että ei ollut kylmä ja että rikkoutuminen tapahtui töistä tullessa eikä lähtiessä.

Tietysti joku voisi soittaa lukkosepälle, mutta arvelin että sen saisi kuntoon ihan kotikonsteilla. No ruuvimeisselit esiin ja purkamaan.

Päällisin puolin kaikki näytti olevan yhtä katkennutta ruuvia lukuunottamatta kasassa- Tietysti ruuvi oli katkennut päästä ja tynkä oli jumissa kierteen sisällä. Onneksi se hoitui rautasahalla ja ruuvimeisselillä.

Vaan sitten kun kokeilin kahvaa paikalleen niin sepäs ei toiminutkaan. Sit ei auttanut muu kuin jatkaa purkamista niin että näki koneistoon sisälle. Onneksi varsinainen lukkopesä toimi ihan hienosti.

Sitä sit hetken katselin ja totesin että kieleen vaikuttava vipu on stopparin väärällä puolella. Ilmeisesti kansi oli sen verran löystynyt että pääsi kääntymään.

Kolmannella kasausyrityksellä jäin ihmettelmään yhden pienen jousen sijoittamista. Sitten tajusin että sen saa koteloon ainakin kolmella tavalla, mutta vain yhdellä tavalla lukko avautuu muutekin kuin avaimella.

Sitten vaan rautakauppaan hakemaan katkenneen ruuvin tilalle uusi ja koko paketti nippuun.

Huomenna se sitten alkaa, kevään ensimmäinen vaan ei toivottavasti kuitenkaan ainoa omakotitalotyömaa.

Sillä välin kun sinne oli kone matkalla huomista varten oli johtaja itse lähtenyt pihaansa siivoamaan, tuhonnut matkalla mansikkamaastaan osan ja ohjaamosta esiohjausletkun. Se tietysti halvaannutti koko koneen.

Kun sitten paikalle satuin niin siinä vaiheessa manasi kun ei ollut osia millä korjata. Löysin pitkän pengonnan jälkeen muutaman letkukaran ja koskapa oli sunnuntai ja kauhea nälkä poistuin kotiin tekemään ruokaa ja syömään.

Kun sitten seuraavan kerran työmaalla poikkesin oli kone edelleen rikki ja letku oli kyllä tehty, mutta siinä ei ollut A oikea pituus, toisessa päässä väärä kulma ja toisessa päässä ihan toisen stantardin liitin, kehtasi vielä väittää ettei oikeaa osaa ollut ja siis oli varmaan tunnin tai kaksi yrittänyt vääntää 1/4" BSP liitintä L8 lähtöön. Muuten niin pieniä putkiliittimiä taitaa olla vain keskusvoiteluissa.

On se kuitenkin aika suoritus jos mallin mukaan tehdyssä uudessa letkussa ainoa asia mikä on oikein on letkun paineenkesto. Puristusmittoja en susikappaleesta tarkistanut. Ei muuta vikaa, mutta se korjaaminen lankeaa taas mulle- no hyvä puoli kuitenkin ettei siihen uponnut koko sunnuntaita.

Ekat taimetkinm pieni laatikollinen meni tänään avomaalle. En tosin usko että selviävät loppuviikon viilenemisestä, mutta seuraava eträ saa ylleen harson