Alan olla hieman huolissani. Lähinnä siksi että jotain hassua tuntuu olevan tekeillä. Kaupasta ei saa niitä ostoksia kuittiin mitä on ostanut, pikaruokapaikasta sitä mitä tilaa ja meinasin tänään tulla kirjastosta uusimiskuitti lainaamattoman kirjan välissä kotiin. Olisin tullutkin jos en olisi pysähtynyt hetkeksi.
Oli siis "pakko" käyttää vaihteeksi kirjaston palveluita. On siis käynyt niin onnellisesti että kirjastoauton pysäkki on siirtynyt. Se on siis järkevä siirto ja kysyin sitten samalla sen siirron taustaa ja aloitteen tekijää. Kävi ilmi että kirjastoauton kuljettajalla oli maalaisjärki kohdallaan ja oli todennut että (yhden mahdollisen kävijän vuoksi) ei kannata lähteä seikkailemaan mihinkään mäkiseen pussinperään (oli sitten tiellä painorajoitusta, lunta, liukkautta, idioottiautoilijoita tai ei). Uusi paikka on mallikelpoinen, lähtemään pääsee loivaan alamäkeen, ei tarvitse kääntää ympäri ja lähtiessä on myös hyvin esteetön näkyvyys peileistä.
Sitten ne huonot jutut. Ei viime, mutta edellisen kerran kun lainasin satunnaisotannalla kirjan teksti oli sellaista tappamista, raiskaamista, kiduttamista kannesta kanteen että De Saden "Justine" vaikutti sen rinnalla lasten iltasadulta. Viime kerralla lainatun kotimaisen sain tänään päätökseen ja siinä ei tapettu kyläkaupalla väkeä, vaikkakin yksi ulkomaalaisten leiri hengettömäksi menikin.
Tarinan opetus kuittien lukemisen ohella on se että pitäisi kai hieman lukea mistä se kirja kertoo ennen kuin sen lainaa tai varsinkaan ostaa.
Edelleenkään en tiedä että onko vika järjestelmissä, minussa vai minun ja asiakaspalvelua suorittavan henkilön vuorovaikutuksessa. Niin päin se olisi helpompi ymmärtää että minä katson vähän liian pitkään jotakuta kassaneidiksi olettamaani ja esimerksi näppäilen väärän tunnusluvun.
Tiistaina ei paljon ehtinyt tapahtumaan. Ihan vaan siksi kun nukutti hyvin ja marjapensaiden siirtäminen vei tuntitolkulla aikaa. Kun sitten pimeän tultua pääsin kotiin alkoi puhelin soida.
Ei mitään maailmaa mullistavaa, vaan yksinkertainen tehtävä viedä sukulaisia koulutusreissunsa junalle. Aikakin oli sopivan myöhäinen joten hyvää matkaa vaan heille sinne kylmään ja lumetettuun pohjoiseen.
Marjapensaiden ohella tuskailin maastosta tunkevaa veden määrää. Keväällä näkee oliko uudesta metsäojan pätkästä mitään iloa vai ei. Jos sitä joku käy katsomassa niin varmaan luulee että kuski on ollut vähintään kolmen promillen humalassa- no ei varmasti ollut vaan toiveisssa oli ettei parempia taimia paljon tallottaisia ja että ojassa olisi mieluummin mutkia matkassa.
Muistin myös viimein hakea putkikelan levittimen kotiin. Se jäi monta kuukautta sitten työmaalle kaapelilastissa ja en ollut kiinnittänyt mitään huomiota sen puuttumiseen ennen kuin asiakas soitti. Olin näet mielestäni vienyt sen jo varastoon, mutta siellä olikin pelkästään välitaso.
Päivän lounaan tienoilla erehdyin avaamaan television. En muista mikä kanava se oli mutta taisi olla seksiblogaaja Melissa heiluttelemassa kahta 500 € seteliä tietokilpailussa.
Erinäisiä monikulmioita joista piti laskea yhteen luvut kaikissa mahdollisissa kolmioissa. Mikä on sitten mahdollinen kolmio? Kolmio on aika yksiselitteinen, mutta mikä on mahdollinen kolmio?. Onko se vahän sama kuin mahdollinen tuleva tyttöystävä tai mahdollinen ex joista ei kokeilematta tiedä oliko siellä kolmio vai tuhero.
Jos nyt sitten mahdollinen kolmio voi olla sellainenkin jonka sisällä on erinäisiä muita viivoja, mutta ulkokehää pitkin voi muodostaa kolmion niin ainakaan mun geometrian opinnoissani koskaan käsitelty mahdollista kolmiota. Tiedän myös mihin käytetään tähti-kolmiokytkentää. Ehkä täytyy kysyä juontajalta itseltään. Voi olla että se selviäisi myös katsomalla tietokilpailu alusta loppuun tai nauhoittamalla sitä siihen asti kunnes tehtävään ehkä saadaan oikea vastaus. Nimenomaan ehkä, koska ensin pitäisi saada yksiselitteinen kysymys.