Joskus päivät on kertakaikkisen tylsiä. Ehkä onnistuneesta rasvaputkien vääntämisestä saa pienen onnistumisen tunteen, mutta sit alkoi harmittaa kun huollon kesken ei ollutkaan yhtä pientä osaa.
No kiitos Realmachineryn varaosapalvelun leppoisien aukioloaikojen ja hyvän palvelun sain siltä osin asiani hoidettua, nälkä vaivasi ja muistin että kummipojalle piti ostaa se lupaamani perävaunu.
Ostoslistalla oli kuitenkin vielä työmaalle vietävää tavaraa ja kello oli aika paljon, mutta viereisellä tontilla oli vielä parkkipaikalla autoja. Ajoin sinne ja huomasin että uusi Puuilo on avautunut Relparkkiin Lempäälään. Nimenomaan se on avutunut 27.3.2017 eli kaikki oli uutta ja kiiltävää ja ihan valtavan suurihan se on kun vertaa Hämeenlinnan suht pieneen myymälään.
No jotain putkiosaa etsin ja sitten alkoi kuulua kiljuntaa. Ei sellaista kiljuntaa että joku olisi tekemässä kuolemaa, synnyttämässä tai taistemassa muuten vaan. Se oli siis jonkin sortin varashälytin kiinni varmaankin kotimaisessa Sievi saappaassa.
Ääni oli kuitenkin niin hirveä että kävelin kaupan toiselta laidalta etsimään äänen lähteen ja kun matkalla kassalle ei yhtään myyjää sattunut vastaan niin vein sen sitten kassalle asti ja pyysin tekemään asialle jotain.
Sit kiertelin valitisin tarvitsemani osat ja menin kassaa kohti ja taas se sama saapas hälyttimineen alkoi huutaa. Ehkä se on uusinta tekniikkaa ja ne tuotteet mitkä ovat mielestään oikean kokoisia ja sellaisia mitä tarvitsen puuilosta alkavat huutaa. Oikeasti se varmaan oli rikki tehtaan jäljiltä tai sitten siellä oli jo ensimmäinen erä myymälävarkaita käynyt yrittämässä repiä saapasta mukaansa.
Sinänsä ironista että sunnuntain Motonetin ostoskäynnillä ovella oli vartija odottamassa kun sieltä kokolailla edellinen asiakas oli jotain yrittänyt varastaa tai varastanut.
No seuraava stoppi oli Hemtexin kohdalla ja sekin oikeastaan vain siksi kun myymälä oli hiljainen ja työntekijä oli jo hyödyntämässä hiljaista hetkeä siivoamalla. Kyllä osasi olla kaunis nainen edestä ja takaa, mutta en silti mennyt ostamaan tyynynsuojuksia.
Sen sijaan kiersin ensin yhden lelukaupan jossa myyjä olisi ilmeisesti kaivannut herätystä- en tällä tutkinut Lego- osastoa. edellsellä käynnillä kahden tuotteen hinnan ja tuotekoodit oli ristissä.
Toisessa kaupassa taas oli asiakkaitakin, mutta vähän liian aikuisten leluja ja eletkroniikkaa.
Kolmanteen sit jo hieman tympääntyneenä lähdin kävelemään todeten että sieltä on kaikki oikopolut kassalle tukittu. Koko kaupan kierrettyäni en ollut vielä etsimääni löytänyt ja menin sit kysymään takaseinän tuntumassa juuri tikkailta laskeutuneelta myyjältä. Liekö siellä sit luettu ajatuksia, koska myyjällä oli kädessä juurikin etsimäni perävaunu yhdistelmänä paketissa ja hänen takanaan pelkkä
perävaunu eli kun vetotraktorin pitää olla Valtra niin pelkkä perävaunu siltä kauniilta ajatuksenlukijalta.
No sit mietin että pitäisikö matkaan ottaa vielä jotain lastia sinne perävaunuun kun vaunun saajan 7-vuotias sisko kenties tulee kateudesta Velgerin vihreäksi. Stoppasin siis Farm animals hyllyn äärelle missä oli menossa ilmeisen kiivas pohdinta siitä mitä olisi lähdössä mukaan.
Mielenkiinnosta kysyin sit ilmeisen asiantuntevalta- (luulin siis että on lelumerkin edustaja järjestämässä hyllyä)- että minkä ikäisille ne on suunnattu ja onko hänellä omia lapsia. Kaunis nainen orivedeltä sit kertoi lyhyesti lapsistaan ja että heillä osataan kaikki ostetut eläinlajit nimeltä alligaattorista kafferipuhvelista kissaan jos seepraan niin sille aakkosvälille ne melkein kaikki maailman eläimet englanniksi kirjotettuna melko hyvällä prosentilla mahtuisivatkin. Niin ja että kohta on kaikki eläimet hankittuna- no totesin että eihän se mikään farmi tai eläintarha enää ole vaan nooan arkki ja vaatii vähän isomman kuin leikkitraktorin perävaunun verran tilaa. Valitettavasti lapset ja ennen kaikkea mies oli kuulemma autossa odottamassa muuten olisin vielä kenties kysynyt ruokapaikkavinkkiä, ruokaseuraksi... mutta nälissäni lähdin silti ihan yksin kassaa kohti.