Contour

Olipas vaihteeksi hauska kotimainen ohjelma. En tarkoita kummelia vaan sitä ohjelmaa missä näytettiin Carunaa omistavan sijoitusyhtiön esittelyvideo.

Nyt sitten taas jälleen kerran yksi suomalaisen talouden helmistä rypee. Tarkotan siis Nokian renkaita jolla on kuulemma ollut varaa maksaa johtajalleen parhaimmillaan 24 miljoonaa oliko sitten vuodessa vai joku optiopotti.

Ite ostin ekat nokialaiset varmaankin mopoon, eka nelipyöräinen millä olen ajanut missä oli nokialaiset oli todennäköisesti Saab 96 tai Vammas Magnum. Major olisi muuten, mutta siinä mallissa on pyöriä kuusi ja edelleen ajossa olevista auton renkaista omani ostin muistaakseni vuonna 1999.

Onko nokialaiset sitten olleet huonot- no ei todellakaan. Muitakin merkkejä on sekaan mahtunut, mutta ainakin koossa 225/45 -17 kahta muuta merkkiä kokeilleena molemmilla kerroilla tuntui että auto meni rikki siinä vaiheessa kun uusilla renkailla lähti ajamaan, järkyttävä jurina ja vetely. Nokialaiset toimivat suosituspaineilla, märkäpito oli aivan eri luokkaa kuin kahdella muulla kokeillulla ja jos 15 vuotta vanha Nokia talvirengas on parempi ajaa kuin uusi kesärengas niin kyllä silloin voi kysyä onko sitä testiä missä Nokia ei pärjää manipuloitu.

Grip on hyvä esimerkki- montako ulkomaalaista autoa siinä on pärjännyt Saksan ihmeille missään vertailussa? Varmaan täytyisi mennä jonnekin Suomessa valmistettuun Opel Calibraan asti ja sekin siis saksalainen merkki.

Miten sitten rengastestiä manipuloidaan- no helposti. 1 renkaan seos/kuluma. Periaatteessa pehmeämpi seos pitää paremmin ja kuluu nopeammin.

2 kuvio- no sitä ei muuteta, mutta joku pikkujuttu voidaan tehdä jos esimerkiksi halutaan parantaa vesiliirron kestävyyttä

3 runko- Ei niinkään autoissa, mutta traktoreissa ja työkoneissa on tullut vastaan soikeita renkaita. Siis sellaisia joilla ei voi maantiellä ajaa kun kone ei meinaa pysyä tiellä. Näin ollen myös muut rengasvalmistajat pystyvät tekemään jollain osa-alueella pareman renkaan jolla sitten testissä pärjää, arkiajossa ei merkitystä.

4 paine esim HKPL Q on aivan toivoton talvella jos painetta on 30% liikaa merkkiliikkeen virheen vuoksi. Näin ollen kun löytyy johonkin ajoneuvoon ja jollekin renkaalle sopiva paine sepä ei toimikaan toisessa autossa toisessa renkaassa.

5 ajopinta- no siinä viimeistään tulee eroa vaikka äkkiseltään luulisi että asfaltti on asfalttia Saksassakin. Kyllä se on, mutta jopa Suomessa on niin monenlaista asfalttipintaa että varsinkin sateella saattaa tulla ongelmia pidon vaihtelun vuoksi.

6 varastointi. Kuulemma Singaporessa ei ole mitään väliä mitkä kesärenkaat autoon ostaa. Kun maa on pieni jopa takseissa aurinko polttaa renkaat koviksi nopeammin kuin ne kuluvat vaihtokuntoon. Näin ollen väärä varastointilämpötila ja liikaa valoa= pitämätön rengas.

7 ikä- siis nokialaisilla tri kuvioilla pystyy todistetusti normaalin 6000 tunnin käyttöiän sijasta ajamaan 14500 tuntia. Nykyään kumilaaduilla se ei onnistu ilmaa lisäämättä- ei ainakaan 26 vuoden ajan.

8 kuljettaja. Jos varsinkin talvirengas otetaan käyttöön väärässä lämpötilassa ja ajetaan urku auki niin esimerkiksi HKPL Q on aika surkessa kunnossa jo 6000 reilussa viikossa ajetun kilometrin jälkeen.

9 auto. Eli ajoin 7000 kilometriä viikossa Bridgestonen 205/55 -16 renkailla. Ei ne kamalat olleet, mutta nokialaiset kun laittoi alle ajettavuus parani. Kun ne menivät kiertoon eli 307 pösön alle sen ajettavuus parani verrattuna p 6000 Pirelleihin.

10 painotus- jos vaaka on kalibroitu väärin niin kilo painaa kaksi. Jälleen esimerkki jos kaksi autoa saa pisteitä vaikkapa 121 - 117, toinen maksaa Saksassa samoilla varusteilla 15800 € vähemmän kuin saksalainen kilpailija. Suomessa ero olisi varusteiden hinnoittelusta riippuen jopa 23000 € - onko siis kaksi autoa keskenään vertailukelpoisia jos hinnaneroa on kohtuullisesti varustellun perus Golffin verran?

11 toleranssi. Renkaat eivät ole samanlaisia. Ei ole sorvikappaleetkaan vaikka ne työstäisi japanilainen CNC kone. Jos seostuksessa tai valmistuksessa tulee suuri poikkeama se kyllä pitäisi huomata, pieni poikkeama on pakko sallia vaikka olisi mikä sertifikaatti seinässä.

12 ohjauskulmat. Sillä on kaikkein helpoin saada joku rengas floppaamaan kun tiedetään ettei se toimi tietyillä ohjauskulmilla. Ero näkyy vikurointina, huonona keskittämisenä ja tietysti pidossa kaikkiin suuntiin + renkaan kulumassa. Periaatteessahan uutena kaikki renkaat pitäisi olla hyviä. Joku toinen saattaa olla 30000 kilometrin kohdalla reunasta sileä ja toisessa puolet urasyvyydestä jäljessä.

Jos jossain huijataan niin saksalaisessa autoteollisuudessa. Kuka tietää mitä muuta vielä löytyy kuin päästöarvojen manipulointia.

Sitten muuten tämmöinen hauska kokeilu on menossa eli yksi nokialainen ja kolmen muuta uutta rengasta samassa autossa. Kas vaan- Nokialainen on ainoa missä on vielä kaikki nastat tallella tämän talven ajoilla. Eikä varmasti ole mitään räätälöity rengas.

Ei siinä mitään järkeä ole että testiin lähetetään tuotantorengasta huo

Olipa kerra jossain englantilaisessa koneliikeessä vihreä kaivuri johon joku kyläseppä oli istuttanut hakkuupään. Lopulta kone päätyi suomeen ja savolainen halusi ruveta sillä pätkimään polttopuita.

Valitettavasti vaan puut oli jo siinä vaiheessa kaadettu joten eipäs ollutkaan niin helppoa. Kone kun on tavallaan mekaanisesti automatisoitu siten että se olettaa että ensi puu täytyy kaataa. Näin ollen kun leuat avaa kääntää yksi sylinteri hakkuupään pystyy.

Kun tunti oli kulunut, pätkittynä oli yksi puu, varpaat alkoi olla jäässä päätin vähän neuvoa. Neuvo oli varmaankin CE merkinnän vastainen, mutta koskapa töitä oli tarkoitus tehdä eikä moottorisaha pelannut oli jotain keksittävä.

Ratkaisu oli varsin yksinkertainen eli hakkuupää vaakatasoon, kallistuksen sylinteristä letkut irti ja tulpat päihin. Ei ollut vaikea operaatio, mutta sen jälkeen alkoi purua lentää ja pöllejä pudota. Voi olla koneen omistajallekin melkoinen yllätys. On näet huonolla menestyksellä yrittänyt samaa sylinterin letkut paikallaan huonolla menestyksellä.

Kerronpa tässä vielä yhden erikoisen jutun: Jos tiedät huoltoaseman nimeltä Linnatuuli. Ennen ABC aikaa se oli ainoa paikka mikä oli aina auki. Kaverini halusi yhtenä yönä sinne käymään ja kertoi sitten haluavansa pelata Amor jotain (rakkaustietopeli) PhotoPlay laitteella. En ollut koskaan sitä laitetta tai peliä käyttänyt ja hän kun oli siitä läheltä kotoisin tunsi pelin.

Se oli moninpeli ja hänen toinen kaverinsa putosi ensin ja sitten jatkoimme kaksin. Kun sitten muutaman kierroksen jälkeen hänkin vastasi väärin jäin siihen hetkeksi aikaa yksin, koska peli jatkuu kunnes vastaa väärin. Toki jonkun verran jouduin arvaamaankin, mutta siinä vaiheessa kun ensimmäisellä yrittämällä rikoin sekä kavereiden ennätykset että ylipäätään koko koneella pelatun parhaan tuloksen ja vieläpä melkoisella erolla niin sitä saattoi pitää erikoisena.

Jos en väärin muista niin siinä pelissäkin oli kysymys parinmuodostuksesta ja pituudesta uskottiin olevan apua metsästyksessä ja muutenkin ravinnon hankkimisessa. Nythän voidaan

Ehkä olisi voinut taas välillä jotain kirjoittaakin, mutta aika vähän on oikeastaa ollut siihen aihetta.

Tänään olin valmistelemassa rantaväylää ja se tuli lopulta aika hyvään kuntoon niiltä osin kun se oli mahdollista. Samalla reissulla lyötiin kaksi tolppaa laiturin linjalle odottamaan jäitten lähtemistä.

Jää on petollista. Varsinkin sellainen mihin on isolla koneella lyöty isoa reikää. Hieman vaan olen ihmetellyt naapureiden näkemystä ruoppaamisesta ja sitä kuinka väärällä työjärjestyksellä saadaan paljon vahinkoa aikaiseksi.

Nainen ahdistelee miestä. Se ei ole ehkä tyypillisin asetelma että nuori mies on kauniin vaalean naisen tuolin väliin puserrettuna. Miehellä kesti varsin kauan aikaa murtautua pois tilanteesta.

En sitten tiedä olisiko tilanteeseen pitänyt jollain tavalla puuttua, mutta sen pöydän ääressä oli joka tapauksessa kummallinen asetelma jo aikasemminkin.

Silloin vaan näytti että pitkä hoikka nuori kaunotar ja todennäköisesti kaunottaren isää vanhempi mies ensin sulassa sovussa ja sen perään sitten teatteria inhon ja pussailun väliltä.

Vielä enemmän tosin päivällä ihmetytti yksi kiukkuaan purkanut nainen ilmeisesti kahden juuri nukahtaneen ja heränneen lapsensa kanssa. Se voi joskus olla vaan niin ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää ettei se heidän pihansa ole ainoa paikka mihin lunta sataa ja tällä kertaa oli myös suuri vaihtelu siinä kuinka paljon sataneesta lumesta oli lumeksi jäänyt. Toki sinne olisi voinut mennä myöhemmin eli keskellä yötä, mutta minä katsoin ennustetta ja sadetutkaa kuten varmasti oli tehnyt moni muukin kun matkan varrella oli ainakin 6 konetta työn touhussa ja tienhoitoautot olivat jo poistuneet.

Ohjelmassa oli moottorisahan lastaus ja muutama pieni pihapuun poisto. No se pieni on suhteellinen käsite ja ite en olisi lähtenyt 13 tai edes 15 tuuman laipalla sitä suurinta ongelmaa ratkaisemaan. Kaatuihan se kun sahuri teki sahalleen tarpeeksi suuren kolon kylkeen.

Niin on vaan välillä työt monen mutkan takana että oltava suunnilleen kartta ja kompassi että perille löytää. Huomenna vielä jatkuu vaan ei tiedä saako valmiiksikaan.

Luin että syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla- no onko se mikään ihme kun ei todellakaan tiedä onko huomenna töitä tai muutenkaan varaa sähkölaskuun. Caruna oli siis Fortum verkkoliiketoiminta ja se on sitten tuottamattomana on myyty nopeiden voittojen takia, maksettu johtajille hirmuiset palkat ja nyt sitten uusi omistajaa käyttää monopoliasemaa häikäilemättä siirtohinnan nostamiseen. Maksaahan se kaapelin maahan laittaminen, mutta vaihtoehtojakin on.

Taas hurahtaa 100 miljoonaa jonnekin veroparatiisiin- siis ilmeisesti se oli ennen n 27 % korotusta. Täytyykö tästä käydä kaapeliaura tilaamassa ja tehdä 13,5 % korotus metritaksaan ja lähteä kaapeleita upottamaan.

Aamupäivällä ohjelmassa oli sepelin kylvämistä. Iltapäivän ratoksi riensin hitsauskoneen ääreen.

Ilmeisesti lanka on varsin vanhaa ja jotenkin huonosti varastoitua, koska se tökki ja kulki välillä huonosto. Myös rullan adapterin kanssa meni oma aikansa kun ei jostain syystä millään meinannut asettua paikalleen.

Niin maailma on pieni kun tuossa viime viikolla kuulin ruokaseuralaiseni seikkailusta niin kaiketi tänään se kuuleminen muuttui näkemiseksi.

No jos lennosta vaihtaminen tulee tavaksi niin onnea ja menestystä vaan taas pariksi vuodeksi tai pidempäänkin. Enhän minä sitä miestä tunne, enkä ole tavannut nelikosta kuin yhden eli sen kolmannen naisen.

Emma Kimiläinen vastaan Amanda Harkimo. Alla oli ilmeisesti sähköllä toimivat moottoripyörät ja rata messukeskuksen sisällä.

En sit yhtään tiedä kuinka nopeasti se rata on sillä pyörällä kierrettävissä tai sattuiko Harkimolle joku virhe matkan varrella, mutta kyllä se Kimiläinen melkoisen eron yhdellä kierroksella teki. Tuskin olisin tunnistanut kumpaakaan messuyleisön joukosta.

Tuskin olisin ilman useampaa harjoituskierrosta pysynyt edes Harkimon tahdissa. En tosin mitään laitetta edes yrittänyt käydä koeajamassa ja miksi olisinkaan kun tallissa on paria merkkiä ja vieläpä sitä toista montaa väriäkin.

Tänään tulikin pitkä kauppareissu. Niin pitkä että kaiketi kylmäketju on katkennut kun nimenomaan kaupan jälkeen matkalle osui messukeskus ja sielläkin useampi tunti vierähti.

Olihan siellä heinoja pyöriä, tehokkaita pyöriä ja sieltä hurjimmasta päästä Kawasakin osastolta mekaanisesti ahdettu H2.

Taas toisaalta välipalahetkellä kun sanoin että tarvis poiketa Wandamotorin osastolla en olisi ensimmäisenä arvannut mitä siellä on vastassa.

En tiedä mallin nimeä, enkä myöskään sitä kuka hänestä oli tehnyt päivän taideteoksen vartalomaalilla, mutta kyllä hieman harmitti kun siitä mallista, seurueen nuorimmaisesta ja itsestäni napattu kuva ei koskaan mennyt perille vastauksena etelänlomaterveisiin.

Kyllä huonosti menee jos ala-asteikäinen tyttö ei edes isänsä kanssa saa 1/4 osaa pizzaa syömättä ilman puhelimen räpläämistä.

Toinen havainto oli paluumatkalla noin klo 23:35. Olen ehkä kerran aikaisemminkin ihmetellyt miten Hesburgerin tiskin takana voi olla niin hoikassa kunnossa. Ehkä minun makuuni aika paljonkin liian hoikassa kunnossa.

Mutta enemmän minua mietitytti siinä vaiheessa kun pääsin vessaan pesemään käsiäni ennen sitä puolimatkan yöpalaa. Hesburgeria palvelevassa miesten vessassa oli melkoinen määrä käytettyjen ehkäisyvälineiden pakkauksia. En sitten tiedä oliko jollakin miesparilla, heteroparilla tai ryhmällä ollut vessassa salainen sessio vai oliko joku vaan kiusallaan tyhjentänyt taskunsa pöydälle- siis vessassahan oli myös iso roskis mihin ne pakkausen pahvit ja suojamuovit olisi voinut laittaa huomiota keräämästä.

Niin ja muuten joku pölvästi oli käynyt sudittelemassa autonsa kiinni mun murskekasaani. On se nyt niin mielenkiintoinen paikka että sinne auraamattomalle ja valaisemattomalle tielle pitää väen vängällä ajaa, ajaan tampatulta sivuun ja käydä sit hakkaamassa jäisestä murskekasasta pyörien alle tavaraa että pääsee sieltä pois. Liekö sit ollut pahat mielessä.

Missä on kuntapäättäjien vastuu.
Mitäs jos tästä ilmoittaisin kaikille asiakkaille että kuun alusta sitten kaikki hinnat nousevat 37 prosenttia kun täytyy investoida toimintavarmuuteen.

Todennäköisesti siinä vaiheessa joutuisi toteamaan ettei asiakkaita enää ole. Vaan kun korotuksesta ilmoittaa yksipuolisesti sähköverkkoyhtiö niin minkäs teet?

Tähän mielettömyyteen syyt voidaan jäljittää aikaan kun ainakin pienemmillä paikkakunnilla oli omat toimivat sähköyhtiönsä, omat koneet ja sen verran työntekijöitä että asiakkailla oli joku paikka mihin soittaa ennen kuin puu on kasvanut sähkölinjan ympärille.

Mitä sitten tapahtuikaan- no lyhyen tähtäimen voittojen toivossa kunnat lakoivat myymään sähköyhtiöitään, samaan rytäkkään pistettiin lihoiksi kaukolämpöyhtiöt ja jos oli niin paikalliset pienen puhelinyhtiöt.

No siinä missä kunnat valittivat kuinka paljon on työvoimakustannuksia ja kuinka tehottomasti kunnallinen yksikkö toimii niin siinä vaiheessa kun omistaja vaihtui tapahtui pikapikaa niin tuntuvat hinnankorotukset ja irtisanomiset ettei A palvelusta enää voinut puhua ja toiminta oli varmasti kannattavaa valmiin verkon alueella.

Uusien liittymien hinnat pomppasivat ja suunta on edelleen ylöspäin.

Onko maakaapelointi sitten parantanut sähköverkon toimintavarmuutta- no on ja ei. On siinä mielessä että muuntajalta tulee kyllä sähköä varsin varmasti sen viimeisen kaapeloidun pätkän jo sähköä vaan saadaan sähköasemalle saakka- jos ei niin sitten on koko kunta pimeänä.

Sitten taas näitä ihmeellisyyksiä eli jos valtaosa linjasta on kaapeloitu maan sisään niin jätetään esimerkiksi 300 metriä ilmalankoja hakkuuaukon viereisen puurivin viereen- siis silloinkin kun maanomistaja on valmis omalla kustannuksellaan kaivattamaan kaapeliojan.

Sitten kun kaapeloidaan niin aina kauhea taistelu siitä kuka maksaa ja voidaanko laittaa samaan ojaan myös puhelinlinjaa ja valokuitukaapelia.

Yleensä vastaus on ei ja sama paikka kaivetaan kolmeen kertaan tai auratessa vedetään rikki jo olemassa olevat rummut ja salaojitukset ja sitten taas niitä korjataan kun pitäis mennä pölliautolla metsään tai traktorilla/puimurilla pellolle.

Tähän kaksin/kolmin/nelinkertaiseen työhön + korjauksiin menee raahaa. Silloin kun on monopoli niin hintaa voi nostaa. Varmaan muuten kohta niinkin että kun rakennat sähkölaskun pienentämiseksi oman aurinkovoimalan niin maksat verkkoyhtiölle itsesi kipeäksi siirtomaksua silloinkin kun aurinko paistaa ja paneeliston tuotto riittää omaan kulutukseen.

Toki ymmärrän senkin että helpompi on ollut tehdä selkeästi yhteen suuntaan tehoa siirtävä sähköverkko kuin nykymalli jossa saatetaan joutua mittaamaan myös kyluttajan itsensä tuottaman sähkön määrää ja valvomaan sen laatua.

No ei se yksinkertainenkaan työ aina helppoa ole, mutta nyt on ollut sikäli helppoa että kun kokolailla joka pikkutiellä on liukasta niin joka päivä on vähän töitä ja kun lunta sataa kuten nyt niin sen liukkaudentorjuntatyön kaikki jäljet häipyvät täysin näkymättömiin.