Contour

Päivän opetuksena näistä niin ihanista parin tunnin hommista: Kuuntele mitä asiakas puhuu ja käy katsomassa vaikka olisi kyse hyvinkin vähäpätöisestä hommasta.

En ymmärrä kuinka pihaan on saanut tehdä tuollaisen jyrkkyyden ettei siitä pääse kesälläkään vauhditta ylös. Hyvähän sieltä mäen huipulta on lunta työntää kadulle alamäkeen, mutta ei helvetti millainen se on puhdistaa lumesta silloin kun on vähän polannetta jäänyt ja jotain tavaraakin kenties hangen suojaan. Sit "pieni" tukimuuri ja kahden metrin suora pudotus sen takana. Eikä sit tilaaja voinut puhelimessa sanoa"Tulkaa ketjullisella koneella".

Kyllä sen avattua sai, mutta hirveän taistelun takana se oli. Niin ja te kaikki jotka taloja rakennatte, itsellenne tai muille: kun on neljä vuodenaikaa niin siihen lumiseenkin pitäisi osata varautua. Sinä aikana mitä olen työelämässä ollut on tullut vastaan tasan yksi työmaa mis ei tarvinnut yhtenäkään päivänä pelätä purkupuupinoja, ruuveja, nauloja, rautoja, lasinsiruja ym roinaa. Näin siksi kun isäntäväki pisti pätkät suoraan lavoille tai polttopuuvarastoon.

Lätäkkövaroituksen lisäksi varoittaisin heikosti hoidetuista jalkakäytävistä. En tiedä millä kriteereillä tuo lähimmän pikitien urakoitsija on valittu, mut ainakin hinta on ajanut laadun edelle. Ei ole mun vikani että väylää suunniteltaessa ei ole otettu huomioon sen talvihoitoa. Nyt kun urakoitsija auraa sitkeästi alueauraa työntövällä John Deerellä ja vetää hinattavaa hiekotintaan Valtralla niin kaikki poikittaiset pistot on joko hiekoittamatta, auraamatta tai molempia kun ei se rohjo yhdistelmä taivu tai sitten taipuu liikennemerkit.

Olikin tovi vierähtänyt edellisestä kotomaisesta elokuvasta. Jossain muualla maailmassa ei missä ei ole ollut juopporottia alkoholismin tutkimuksen apuna varmaan naureskellaan suomalaiselle tyylille, mutta valitettavasti tuon elokuvan jälkeen minua ei naurattanut yhtään.

Kiitos tästä hymyn puuttumisesta menee moniongelmaiselle ystävälleni joka voisi kirjoittaa oman versionsa siitä kuinka kivaa oli kännissä ja kuinka kamalaa oli yrittää päästä eroon alkoholista. Vaikka kyseessä oli vain elokuva niin elementit oli muutamin paikoin ihan samoja lukuunottamatta niskalihastreenejä saman sukupuolen edustajan kanssa parkkihallissa.

Myöskään se ei naurata ettei poliisiparat voi tarttua aseeseen ja ampua edes renkaaseen tai polveen kun rattijuoppo pakenee. Edes se ei naurattanut kun työpaikalla ammuskellaan pistoolilla. Varmasti se on hauskaa jollekin sellaiselle jonka omalla työmaalla ei ole jonkun juoppohullun toimesta niin tapahtunut.

Onneksi sentään Krista Kosonen oli kaunis ja elokuvassa esiintyi kaksi juurikin sellaista klassikkoa joilla itsekin olen matkaa taittanut eli pappatuna ja A- sarjan Datsun.

Toivottavasti te Kallion ja muunkin Suomen tytöt ja pojat ymmärrätte että se on vain elokuvaa ja kaikki eivät ole juomisensa kanssa yhtä onnekkaita että näkisivät omat kolmikymppisensä. Jos siis löydätte Suomesta kylän jossa ei ole yhtään juoppoa, hullua tai juoppohullua niin kertokaa mullekin. Saaristoa ei lasketa mukaan eikä Ahvenanmaata.

Ehkä tästä vielä nähdään sellainekin versio missä se juoppohullu onkin nainen ja siitä erehtyy kiinnostumaan AA:n absolutisti.

Valaistun ladun valot oli viimein korjattu. Oli varsin miellyttävä keli muutenkin kiertää 6,5 km vaikka olikin vähän turhan ohukaiset hanskat. Latukin oli varsin hyvässä kunnossa.

Suojakeliin ja pyryyn on varauduttu. Olikin eka kerta ettei tarvinnut nostoketjuja pomppia laittamaan etutyölaitteiden kesäsäilöstä hakemisessa.

Tilataidenostohaarukka testattu onnistuneesti eikä edes trukkihylly kaatunut.

Vuoden yökerhokiintiö on täynnä. Ei ihme että ravintoloitakin kaatuu. Ainakin tuon DJ:n olisi saanut laittaa joko ulos lainaamaan musiikkia ohikulkevista autoista tai sitten sille olisi pitänyt juottaa kolme tölkkiä energiajuomaa ennen kuin pääsi koppiinsa.

Miehet ei tanssi jos ei ole naisia ja jos ei ole naisia niin ei tanssi kukaan. Sitten kun tulee ensimmäinen nainen joka haluaisi tanssia niin ei se musiikki parane vaikka nainen käy kolmeen kertaan huutamassa sinne koppiin.

Oliko nainen sit ekaa kertaa yökerhossa tai ekaa kertaa ottanut liikaa pohjia tai ekaa kertaa ilman omaa miestä rauhoittelemassa, mutta käytös oli sellaista että sai olla siellä lattialla ihan yksin.

Toisaalta ihmettelen milloin on tultu tähän: 2 naista menee tanssilattialle toisessa kädessä kosketusnäytöllinen puhelin jota räplätään minuutin välein ja toisessa kädessä juoma jota läikytetään minuutin välein. Näin tanssiminen muuttuu seisomiseksi puhelin kädessä ja jalat liimaantuneena itsetahmattuun tanssilattiaan. Jos yökerhossa on luokkaa 20 henkeä ja tanssilattian ympärillä luokkaa 40 metriä pöytää/tasoa niin eikö siitä lasista voi päästää irti? Samoin jos on tarkoitus mennä yökerhoon niin miksei sitä puhelinta voi räplätä aikaisemmin tai sitten taksimatkan ratoksi kotiin mennessä.

Ehkä joku ravintola vielä tajuaa kieltää puhelimet ja pystyttää tallelokerot nariikkaa vastapäätä pelkästään puhelimia varten.

Ennen aattoa noin klo 13:10

Ärsyttävimpiä lauluja pohdittiin radiossa. Yllättävän korkealle oli päässyt elokuvamusiikkia ajalta kun autoisssa oli vielä tavallista peltiä. Kyseessä oli siis laulu joka kertoi kuvitteellisesta rekkakuskista radiokutsultaan "Rubber Duck" eli kumiankka. En ihan tarkkaan elokuvaa muista, mutta ainakin poliisiautoja siinä rutattiin ja taisipa mennä yksi pikkukyläkin matalaksi.

Elokuvan ehtoopuolella ("Convoy" - taisi olla myös laulun nimi) laulu soi ja poliisi pysäytti tiesulun "This is the bear in the air" huuteli poliisi radiollaan ja käski pysäyttää- siinä vaiheessa kumiankka kysyy onko kukaan tarkistanut mitä hänen lastinaan on. Sitten selviää että puoliperävaunu on täynnä muistaakseni ammoniunnitraattia ja poliisille tulee kiire purkaa sulku.

Ilmeisesti juontajat eivät olleet elokuvaa nähneet, koska koko laulun sanoitus on kokolailla suoraan elokuvasta tai elokuva suoraan laulusta. Toki nyt kun juontajat alkavat olla nuorempia kuin minä itse ja elokuvatarjontaa on huomattavasti enemmän niin tuskin ovat rahtarielokuvien helmeä nähneetkään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Raivop%C3%A4%C3%A4t_%28elokuva%29

Tarkistus= Elokuva purustuu lauluun. Täytyy olla todella ärsyttävä laulu ollut kun kerran elokuvakin on tuottanut yli 46 miljoonaa $ hyvänä vuonna 1978

Ilmeisesti terveyskeskuksessa on ihan oma käsityksensä ajasta. Toki se ei ole mikään liukuhihna missä kukin toimenpide vie vain muutaman sekunnin ja taas hihna nytkähtää eteenpäin. Tänään sit vein jo kauan eläkkeellä olleen sukulaisen terveyskeskukseen ja arvelin että nippa nappa ehdin käydä toisella paikkakunnalla hakemassa lohkolämppäriin uuden johdon ja sit terveyskeskuksen ja apteekin kautta pois.

Ehdin käydä kaupassa toisella paikkakunnalla, terveyskeskuksella vielä siinä vaiheessa mietittiin oliko joknkun vieraan nuoren naisen aika ollut 10 vai 10:45, eikä reseptistä tietoakaan. Ehdin käydä tankkaamassa ja odottaa ruokakaupassa kun kaksi varusmiestä ja yksi pullomummo syöttivät saaliinsa kaupan ainoaan pullonpalautuskoneeseen, ja jos olisin tiennyt niin olisin tuossa ajassa käynyt Pirkkalassa kääntymässä, saanut halvemman johdon ja ehtinyt rajoitusten mukaan reseptiä nopeammin terveyskeskuksen ovelle. Niin sen päivän saa tuhrattua.

Terveyskeskuksen pihassa on käynyt joku käpy liikennesuunnittelussa. Jos kuten tässä tapauksessa liikuntatrajoitteista kuskatessa pysähtyy invapaikalle niin silloin menee tukkoon joko yksi henkilökunnan ruutu tai jos ajaa opasteen mukaisesti merkille saakka tukkeutuu jonkinlainen kävelytie. Ilmeisesti on oletettu että henkilökunta saapuu ennen potilaita ja lähtee vasta kun ne on hoidettu tai sitten se merkki oli vaan houkuttanut kanssa-autoilijat pysäköimään väärin. Viime käynnistä terveyskeskuksella on niin pitkä aika etten muista onko merkin ja autopaikan välissä joku käytävä vai ei.

Joskus vaan tavaroille ei löydy oikeita paikkoja. Oli pari laatikollista uusia suodattimia ja yksi laatikollinen vanhoja mitä lie.

Niille oli varattuna vetolaatikostoja 2 kpl, mutta ne itse laatikostot oli todella vaikeassa paikassa eli noin kolme metriä lattiasta. Edellisellä siirrolla ne tuli alemmas, mutta edelleenkin ne oli hankalassa paikassa. Jos olisin arvannut millainen soppa syntyy kun kahta kaappia siirtää kolme metriä olisin varmaan mieluummin tehnyt tänään jotain ihan muuta.

Siirto olisi ollutkin liian helppo jos laatikosto olisi mahtunut suunniteltuun paikaan, vaan ei. Ei mahtunut vaan piti vaihtaa kaksi trukkihyllyn päätyä ja ne tarvittavat oli tietysti ulkona, lumen alla ja neljä metriä korkealla. Niiden alta puuttui hyllylevy ja hyllylevyistä vahvikkeet.

Aurinko oli jo laskenut monta tuntia ennen kuin ensimmäinenkään laatikosto siirtyi. Nyt laatikostot toki on paikoillaan ja kolme hyllyä on levytetty, mutta neljäs ei ole vielä levyä nähnytkään. Kaikkein suurin tumpulointi alkoi kun olin mitannut että 230 cm on tilaa ja 229 pitkän levyn kun laittaa niin se menee ongelmitta... Mutta, mutta ja mutta- olin mitannut alimman hyllyn kohdalta ja kannattimia olikin kolmea erilaista mallia. yhdessä yläpuoli oli aivan sileä, toisessa päässä pykälät ja kolmannessa oikein isotkin pykälät. Olin tietysti laittanut kannattimet valmiiksi reilun kolmen metrin korkeudelle, nostanut painavan hyllyn paikalleen ja sitten siellä puolipimeässä rupesin kiroamaan kun ei millään mahdu paikoilleen.

Vaihdoin sit hiestä märkänä hyllynkannattimet noin 60 cm korkessa hyllyjen raossa ja sain sen pahimman kohdan tehtyä.

Ei oikein tiedä pitäisikö yrittää nukkua vai koittaa valvomista.

Lunta alkaa olla ihan kivasti, mutta huomennna se riemu vähan himmenee kun näyttää ilma lämpenevän plussan puolelle.

Päivärytmi on ihan sekaisin- liekö sit vähän liikaa jouluruokaa mahassa kuten muuannella norjalaisella naishiihtäjällä.

Pulverilunta on taas ilmassa ja kohta on taas aika lähteä töihin. Kynän käyttö oli taas viime vuonna lumiketjuja poistaessa kollegoilta unohtunut ja oli pakko vaihtaa koneeseentoiset ketjut että on huomennakin takalokasuojat.

En sit tiedä mistä ja kenen oli, mutta lumilingosta löytyi yksi lohkolämmittinen johto repaleisena kierukan ympäriltä.

Joskus joululahjat osuvat. Tänä vuonna tuli kaipaamani hanskat ja vielä ihan sopivat sunnuntaiajeluille.

Jouluja voi toivottaa monin tavoin. Tänään tuli terveisiä Alzhaimrkodista jollekin Siirille ja hyvää tulevaa vuotta 1987 tervesin Heikki täti. Nokkelasti kuitenkin noin kolmea minuuttia myöhemmin pongasin viestin lähettäjän auto rautakaupan pihasta ja tulin siihen tulokseen ettei tarvitse vielä lähteä kyseistä henkilöä kuskaamaan lähimpään sairaalaan. Ehkä hevoshulluuteen auttaisi parhaiten joku satakunta hehtaaria hyvää laidunta ja kymmenen tallipaikkaa.

Jouluruoka ei sovi mun ruuansulatukselleni. Ilmeisesti lisäaineeton ja terveellisillä resepteillä tehty kattaus laatikoita oli liikaa kun en oikein jaksa uskoa minkään olleen edes alkanut pilaantua. Terveysruokashokki.

Eilen kuulin ilouutisen. Kaveri oli saanut töitä ja vieläpä kotikonnuiltaan. Ihan hyvä juttu muuten, mutta ei taida tulla lähdettyä sinne syömään tai ainakaan hiihtämään vaikka hiihtokausi olisikin pidempi kuin täällä.

Suojakaasukin on kallista. Kaasuille kun ei ole montaa toimittajaa niin tuntuu olevan jo suhteettoman kallista. Siihen vielä lisäaineet päälle niin ei ihme ettei laivanrakennuskaan kotomaassa enää kannata- liekö sit koskaan kannattanutkaan ilman jotain tukia. Toki laiva on muutakin kuin terästä ja puolalaisten hitsareiden hitsausta.

Noin 50 kiloa terästä liittyi vanhaan takanostimeen, eikä tullut mikään kaunis asennus. Ehkä se on enemmän taiteellinen ja toiminnallinen. Toimivuudesta en vielä tiedä kuin sen että tukijalka menee uusiksi. Selviää vasta sitten kun maali on kuivaa ja saa sen pihalle.

Ihme kone se takanostin muutenkin. Maalit tallella jopa haarukoiden alapuolella ja koneella on kuitenkin ikää kymmeniä vuosia.