Contour

Eilen totesin että naapurissa on rakentaminen käynnissä. Sinänsähän se ei mikään yllätys ollut, koska olinhan nähnyt sen saunan kuvannot, kuten kaksi muutakin naapuria.

Se sen sijaan yllätti kuinka perustuksia oli lähdetty tekemään ja mitä tontille oli tapahtunut. Suunta oli hyvä molemmissa tapauksissa, mutta kauhulla odotan missä kunnossa tie on siinä vaiheessa kun siinä saunassa ekan kerran saunovat.

Lisäksi tekeillä on joku pihakatos, puuliiteri tai venevaja. Sen verran pieni joka tapauksessa ettei ainakaan autolla sisään mahdu paitsi ehkä vauhdilla.

Päivä ei ollut kovin antoisa. Oli käytävä pienissä juhlissa ja sieltä sitten miettimään miten klassikotraktorin öljyt saa vaihdettua hydrauliikkaan, vaihteistoon ja ohjaukseen. Ohjaus on edelleen osina ja vanhat öljyt siis ohjausvaihteessa, mutta vaihteistossa ja hydrauliikassa on uudet öljyt.

Ohjekirja neuvoo avaamaan vaihteiston takakannen, pesemään vaihdelaatikon sisäpuolet ruiskukannulla, mutta ei se varmaan kovin järkevää ole. Öljynvaihto sen sijaan oli tarpeen, koska ihan aluksi propun avautuessa ulos tuli pelkkää vettä.

Hydrauliikassa asiat olivat selvästi paremmin, mutta täyttötilavuus oli selvästi pienempi kuin ilmoitettu 10 litraa. Liekö sit kakkossarjalaiseen lisätty säiliötilavuutta ettei öljy joka kerta lopu kipatessa.

Mutta se saakelin ohjaus... aurauksen säätö oli periaatteessa tehty kun sit nostettiin etupää ylös ja todettiin että olkatapeista toinen on aika tolkuttoman väljästi laakeroitu.

Tehtaan jäljiltä ollut tietysti kireä, mutta tuhansia käyttötunteja ja pari puuttuvaa/tukkeutunutta rasvanippaa myöhemmin laakeri oli kulunut puhki asti.

Tänään oli vanhempi panostaja vauhdissa keskellä ei mitään. Siellä oli odottamassa valmiiksi porattuja kiviä ja rikkomisosuus meni ihan kivasti.
Kääntöpuolena hommassa oli erinäinen määrä painorajoituksia ja rankkasateiden jäljiltä paskassa kunnossa oleva tie. En tiedä paljonko oli satanut, mutta joka reikä oli ollut vettä täyteen.

Kun sitten panostaja oli hommansa hoitanut ja lähti kalaan jäi minulle puoliksi tukossa oleva parkkipaikka, muutama irolohkare tiellä ja työkaluina ketju, liina, lapio, hanskat ja maastoauto. Kahta lukuunottamatta kivien siirto onnistui ihan vaan laittamalla liina/ketju ympäri ja sitten vaan maasturilla vetäen ne vierivät tai liukuivat pois tieltä.

Niissa kahdessa menikin sitten liina poikki useamman kerran. Ihan tosin vaan sellainen mistä lie peltipaketista pudonnut kertakäyttöliina. Poikki kun ei pystynyt vetämään suoraan, pylpyrä puuttui, eikä varsinkaan päässyt vetämään alamäkeen.

On siinä naapureille ihmettelemistä kun ei kaivinkoneen jälkiä näy- tai näkyy, mutta eri koneen ja eri paikassa.

Panostaja oli saanut oikein kalaakin lainaongellaan ja kolmella madolla. Oli saanut enemmän kuin kaksi kalaa, ei viittä leipää, mutta kuitenkin niin paljon että hevosille tarkoitettu joustava juomakuppi tuli täyteen vaikka vapautti pienimmät ja vähiten koukun kolhimat.

Harmaa pahvilaatikko kätki sisälleen peilin. Halusin avata sen pahilaatikon, katsoa sisään ja siirtää sen peilin sieltä paikkaan josta sen saa helpommin tavoitettua.

Sattumalta huomaisin kiinnosuneeni toisestakin peilistä. Nyt en vain tiedä missä se on.

Päivän antina oli vaihteeksi hyvät yöunet- eikä jääkaappikaan herättänyt piipittämällä keskellä yötä. Sen päälle käynti rautatieasemalla ja sieltä klassikkotraktorin äärelle.

Siinä koneessa on jotain mystistä. Ohjekirjoja ei mukana tullut, eikä Valtran sivustoltakaan löytynyt ohjetta ruiskutuspumpun öljynvaihtoon

Ohjekirjan mukaan tuohon malliin ja vuosimalliin kuuluisi Simssiläinen. Voi tietysti olla että pumppu on vaihdettu, mutta taas joidenkin lähteiden mukaan silloin pitäsi olla vahdettu myös jakopää.

No öljytikkuja ei ollut, pumppu oli polttoainetta täyteen, joten henkeäni pidätellen avasin pohjapropun siirtopumpun takapuolelta, tarkistuspropun pumpun takapäästä ja odotin että pumppu tyhjeni. Sen jälkeen pohjaproppu kiinni ja täytin pumpun tippakannulla ilmeisesti öljytikin reijästä siihen asti että pumpun peräpäästä alkoi valua öljyä.

Sitä ennen olin jo vaihtanut useamman rasvanipan, moottoriöljyt, sen suodattimen ja polttoainesuodattimet- joista toisessa muuten luki hieno.

Tuossa mallissa on metalliset kupit. Varsinkin esisuodattimen kupissa oli aika paljon mönjää, hienosuodattimessa vähemmän ja moottoriöljun suodattimen kupissa oli mönjää ja metalliputrua. Kuppien puhdistamisessa meni enemmän aikaa kuin itse suodattimien vaihdossa.

Maahan uptetuista kaapeleista ja samassa rytäkässä lisätyistä maadoituksista huolimatta salaman sai aikaan pieniä tuhoja: Lankapuhelin meni mykäksi, verkkopääte poksahti ja jääkaapin elektoniikka ei tiedä onko ovi auki vai kiinni.

Noin muuten on ollut ihan tarpeeksi tekemistä, vaikka netti on ollut pimeänä. Niukasti maanantain puolella kylvin ehkä viimeiset siemenperunat- tilaa olisi vielä, mutta ei vaan kunto kestä, apulaista ei ole, eikä automaattista kylvökonettakaan.

Remontoin äkeen ja kyntöaurat. Kyllähän ne kaksisiipiset muinaisjäänteet hieman heppoiset ovat siinä vaiheessa kun veturissa on noin 3 kertaa enemmän massa kuin siinä takatuupparissa millä niitä on viimeksi vedetty ja sen sai tuta esimerksi vasen leikkuri. Kiekko halkesi kokolailla keskeltä. Onni onnettomuudessa ettei ollut sen kalliimpi työkalu.

Äes toimi ihan ok, mutta oli taas työ saada pisäpiikeille kiinnikkeitä. Maatalouskaupan tietokone näytti saldona 9 kpl, varaosamyyjä haki koneen osoittamasta paikasta laatikon jossa oli ihan oikean värisiä osia, mutta johonkin ihan muuhun koneeseen. Kysyin jo parin minuutin etsinnän jälkeen että tulenko itse katsomaan ja lopulta minä ne löysin, eikä kumpikaan varaosamiehistä.

Eilen laitettiin putkia, ja loput routaeristeet, tänään lähinnä rasvarin täyttö ja halkomakoneen testaus- venttiili täytyykin kääntää ympäri,
Tai no lähellä, aika kaukanahan se ilta pimeni ästäessä.

Huomenna ei soi maamme laulu Monacossa jos ei tule sadetta, ketjukolaria tai teknisiä ongelmia. En uskalla vetoa lyödä että soisi maalintekopelinkään päätteeksi, mutta toivon tietenkin parasta.

Parasta toivoin myös remontissa olleelle ruohonleikkurille. Ei vaan korjaaja ollut tajunnut mitä tarkoitetaan sanalla toimintamitta. Oli siis niitannut metallipaikat teräkotelon sisäpuolelle sillä seurauksella ettei toinen terä mahtunut pyörimään. Vittu mitä touhua ammattimieheltä.

Miten on voinut saada jonkun hiekkapuhallussingon korjattua vuodesta toiseen...

Remontoin tänään äestä. Ilmeisesti hutilointi tarttuu, koska itsekin vaihdoin yhden ehjän piikin tilalle uudet, vaikka piti vaihtaa vain ne missä oli joko kärkipala pudonut tai muuten vaan piikki vinossa.

Jos päivä voi huonosti alkaa niin tänään se teki sitä monessakin mielessä: Ensinnä selkeästi heräsin paria tuntia liian aikaisin- siis sikäli että työmaalle päästyäni, koneen siirrtettyäni ja vielä yhden kuorman tehtyäni ei tarpeellisesta sorasta ollut tietoakaan.

Siihen taas löytyi luonnollinen selitys työaikalainsäädännöstä ja tarvittava määrä tavaraa oli kipattuna klo 16 mennessä. Se siis jäi edelleen hieman kesken, mutta huomenna pari tuntia seiniä kaatamatta niin on kasa nosteltu oikealle puolelle seinää, tiivistetty ja ehkä jopa haravoitu oikeaan korkoon.

Aamupäivän hässäkän avasi kuitenkin naapuri, jonka juurikin tänään ja lähipäivinä tarvitsema täyttöpumppu oli sylkenyt letkuran ulos. Siis joku klapi oli jumittanut siiven. Sen paikkamiseksi ei tietenkään ollut muuta tehtävissä kuin letkun korjaaminen. Tietysti juurikin se letku oli koko koneen pisin ja vittumaisin vaihdettava,

Kyllä minä sen lopulta kuntoon sain. Päivän päätteeksi totesin että synttärikutsu oli tullut ja taas toisaalta mökkievakko tahtoi ilmeisesti nauttia vapaapäivästään ja auringosta yksin. Eihän tuolla + 29 asteen kelillä ole kiva olla vaatteet päällä pihalla tai raskaissa töissä.

Viime vuonna samalla suoralla oli keittänyt Audi, tänään vuorossa oli Opel kaiketi punainen Astra. Stoppasin ja tarjosin vettä. En tiedä kuinka kauan olivat siinä odottaneet, koska heti perään joku nätti tyttö toi limupullollisen lisää. Olisinhan minä voinut sen pariskunnan naisen heittää töihin, mutta ilmeisesti yrittivät vettä saatuaan jatkaa matkaa tai sitten se vettä tuonut kaveri vei naisen perille.

VT 12 varressa lepää Peugeot. Virallisen selvityksen mukaan väisti isoa lintua suoralla tiellä, menetti autonsa hallinnan ja ihme että säilyi ylipäätään hengissä. Siis olettaen että kyseessä oli sama auto josta oli maininta lehdessä.

Jostain syystä en usko lintuun. Nukahdus tai puhelimen räplääminen ovat paljon todennäköisempiä, mutta hyvin keksitty kun lähimaastossa tarhataan fasaaneja myyntiin.

Kuulin jäätelöä syödessäni takaani nimen "......y". Samalla tajusin että en edes ollut moikannut vaikka ihan varmasti olisi ollut syytä. Nimimuisti siis petti jälleen kerran vaikka sentään sen naisen entisen miehen tunnen noin 20 vuoden ajalta.

Sitten tietysti havaitsin myös että heillä oli aterimet ja mausteet, muttei ruokaa. Havaitsin että tarjoilija etsi heitä, katsoi heidän suuntaansa, mutta oli lähdössä harhailemaan ihan väärään suuntaan heidän ruokiensa kanssa. En siis edelleenkään muista/tiedä mikä sen naisen nimi on. Jotain se nainen oli unohtanut.

Kaverini jonka kanssa olimme jo syöneet Aulangon Kievarin loistavaa ruokaa arveli minun tiirailleen jotain hyväkuntoista tyttöä laiturilla. En siinä viitsinyt ruveta tarkentamaan etten niinkään kiinnittänyt huomiota kuntoon vaan siihen kuinka kaikki olkaimet oli rullattu pois olkapäiltä. Piti kysyä millä ihmeellä se asu pysyi kasassa, eikä siis varmasti ollut tarkoitettu alkujaan olkaimettomaksi.

Vähän siis vaihtelua viemärikaivon peittämiseen, rautakaupassa juoksemiseen ja kolmen perunalajikkeen kylvämiseen. Ei viidellä kilogrammalla paljon pitoja pidetä, mutta näkee ainakin mikä lajike menestyy jos menestyy.

Herätyskellon ääni ei ole yleensä mikään mukava vaikka sentään yleensä sen joutuu itse ajastamaan. Paljon pahempi on jääkaapin hälytin kolme kertaa keskellä yötä.

Ei oikein tullut työnteosta mitään järkevää. Toki vesijohto on nyt oikealla paikallaan ja kuorikkeet kaverin pihassa levällään, mutta enemmänkin olisi aikaan saanut paremmilla yöunilla.

Jääkaapin lisäksi myös puhelin on temppuillut.

12.22 Timanttiset tiiriö- luulin nähneeni entisen missin. Todennäköisesti oli joku muu tai voi tietysti olla tulevakin jos päättää osallistua. Oli ilmeisesti kelloa vailla.

Pitäisi kai asioida useammin pankissa. Heti aamulla ensimmäisessä aallossa yrityskassalla oli mies ilmeisesti katsonut liian pitkään sitä kaunotarta silmiin ja unohti sitten laukkunsa tiskille ja käveli melkein ulos asti ennen kuin virkailija sai huudettua perään. Eipä sinne nurkan takana olevalle sivutiskille juuri tule vilkuiltua, mutta nyt odottelin jotain tulostetta ja olisi saattanut sattua omallekin kohdalle jos sattuisi joskus olemaan sille tiskille asiaa. Saman pankin punastelevaa lakinaista jo kehuinkin.

Töihin pääsi vasta paljon myöhemmin. Illalla suoritettu putkien nouto mahdollisti salaojan jatkamisen melkein perille asti. Pätkä vielä ja sitten kaivo. Huomennna täytyy yrittää houkutella putkimies sujauttamaan vesijohto oikealle reitille- tietenkin edellyttäen että onnistuu suihkukaapin kanssa. Taitaa olla pakkokin patistella että menee lattiavalussa oikeaan kohtaan.

Välihommana piti korjata painepesuria. Vanhempi villoittaja kehtasi väittää ettei se imenyt, eikä tehnyt painetta.... Oli väärässä molemmissa. Ei siis riittänyt että oli vieressä jatkoletku ilman pistoolia ja lähellä varapistooli letkun kanssa vaan minun piti avaimella ottaa pistooli irti letkusta, ruuvata suutin irti ja porata se puhtaaksi ruostemönjästä. Kyllä pitäisi aikuisen ihmisen tajuta mikä ero on löysällä ja jäykällä letkulla vaikkei ketään olla siittämässä.

Mutta sitten nuo rakot. En tiedä millainen insinööri on ollut puutarhajyrsimen kahvoja suunnitelemassa. Sen tiedän että tuon vanhan paukkuvan Partner keksinnön aisa ei pysy lukittuna ja otekahvoista tulee rakko per tankillinen vaikka olisi paremmatkin hanskat. Aisassa saisi olla vapaaliikettä kahteenkin suuntaan ettei hakkaisi käsille, mutta kun se perkele täytyy jäykistää että sen saa käännettyä.

En ole mikään puutarhaihminen, mutta kylvin nyt kuitenkin jotain sinne suurella vaivalla raivattuun savikkoon. Jos ei mitään kylvä niin ei voi mitään korjatakaan.

Ainoa mikä näytti elinvoimaiselta oli raparperi ja naapurin lahjoittamista maisseista yksi. Mistään muusta ei pysty sanomaan tuleeko mitään satoa tai itääkö edes. Maissin suhteen en ole kovin luottavainen.

On vaan niin toivotonta yrittää kylvää pikkiriikkisiä siemeniä tasajaolla. Loput mitä jäi heitin tuulen mukana ja ajoin jyrsimellä yli. Jos edes 10 % itää niin se on paremmin kuin edelliset parikymmentä härkäpapua.

Vaihdoin tänään yhden kaivon. Se onkin niitä harvoja itse maahan laittamiani putkilinjoja- itse asiassa taitaa olla tasan kolmas syystä tai toisesta vaihtoon mennyt. Ei tuossakaan mitään akuuttia vikaa ollut- oli vaan niin että uudesta osasta tuli vanha ja vanhasta uusi. Näin ollen se vanha piti saada riittävän syvälle, vesijohtoa varten suojaputki ja tietenkin se uusi keltainen muovikaivo.

Meni ihan kivuttomasti siitäkin huolimatta että jouduin vähän aikataulua muuttamaan, osia hakemaan ja väistymään betoniauton tieltä. Betonin osalta valuporukka toivoi sorapatjalle lisää leveyttä. Osien puutteen vuoksi en voinut sitä turvallisesti tehdä. Sen sijaan anturaan tehtiin pieni porras nyt se siellä vauhdilla- ehkä liiankin vauhdilla kuivaa.

Joku lapsukainen kertoi maastopyöränsä ulkolämpömittarin näyttäneen +34 ja risat. Valtran ajotietokone näytti varjossa, + 33 ja ilmeisesti virallisetkin mittauksen rikkoivat 30 rajan monin paikoin. Hyttysiäkin oli illalla ihan kamalasti.