Pieniä, mutta silti vähän liian isoja rikkokiviä

Tänään oli vanhempi panostaja vauhdissa keskellä ei mitään. Siellä oli odottamassa valmiiksi porattuja kiviä ja rikkomisosuus meni ihan kivasti.
Kääntöpuolena hommassa oli erinäinen määrä painorajoituksia ja rankkasateiden jäljiltä paskassa kunnossa oleva tie. En tiedä paljonko oli satanut, mutta joka reikä oli ollut vettä täyteen.

Kun sitten panostaja oli hommansa hoitanut ja lähti kalaan jäi minulle puoliksi tukossa oleva parkkipaikka, muutama irolohkare tiellä ja työkaluina ketju, liina, lapio, hanskat ja maastoauto. Kahta lukuunottamatta kivien siirto onnistui ihan vaan laittamalla liina/ketju ympäri ja sitten vaan maasturilla vetäen ne vierivät tai liukuivat pois tieltä.

Niissa kahdessa menikin sitten liina poikki useamman kerran. Ihan tosin vaan sellainen mistä lie peltipaketista pudonnut kertakäyttöliina. Poikki kun ei pystynyt vetämään suoraan, pylpyrä puuttui, eikä varsinkaan päässyt vetämään alamäkeen.

On siinä naapureille ihmettelemistä kun ei kaivinkoneen jälkiä näy- tai näkyy, mutta eri koneen ja eri paikassa.

Panostaja oli saanut oikein kalaakin lainaongellaan ja kolmella madolla. Oli saanut enemmän kuin kaksi kalaa, ei viittä leipää, mutta kuitenkin niin paljon että hevosille tarkoitettu joustava juomakuppi tuli täyteen vaikka vapautti pienimmät ja vähiten koukun kolhimat.