Contour

Vanhaa korjatessa löytyy joskus pieniä ylläreitä ja joskus vähän isompia. Pieni, mutta ikävä ylläri tuli esiin ilmanvaihtoputeken muodossa- kuka on ollut niin typerä että on tuonut ilmanvaihtoputken seinästä läpi sen kaikein suurimman ikkunan kohdalla kun vieressä olisi ollut ihan hyvää suoraa seinää kolmen metrin verran.

Eikä siinä mitään että on ikkunan edessä, mutta mitäs sitten kun se ikkuna tarvis avata.

No siihen oli lääke Hiltin laatikossa ja toki sen perään lähes 30 vuotta vanhaa kumahiomakonetta ja lekaa- nyt putki on uudella reitillä ja toivottavasti myös pysyy siinä.

Hiltin omistaja mainosti pitkää teräänsä- ei vaan ottanut huomioon että seinän paksuus oli 400 eikä 300 mm, joten olisi ollut parempi käydä sen kimppuun ihan oikealla kallioporalla kun oli vieläpä päästävä vinoa linjaa läpi pystyrautojen ohi. Kahdesta suunnasta toki onnistui, mutta kyllä siinä hermot meni ja kirosanat lenteli.

Viereinen paikka olisi ollut vielä pahempi, koska siinä on noin metrin pätkällä lähes 65 cm kokonaispaksuus josta toki yli puolet eristettä - tai ajan hengen mukaisesti säästökiviä

Tänään ei paljon lettuja paistamaan ehtinyt, mutta uunista putkahti pizza ennen säästökivien asettelua.

Ennenvanhaan tehdyissä rakennuksissa on betonin sisällä niin isoja kiviä kuin vaan on sattunut muottiin mahtumaan. Minä en lähtenyt sille linjalle paitsi yhdessä paikassa. Ihan vaan siksi kun seinän uloketta ei millään saanut valettua suoraan ylhäältä ja taas toisaalta viereinen seinä oli niin lähellä ettei kapeaa muottia olisi millään saanut purettua. Näin ollen kahdesta muotista tuli yksi ja säästökiviä siihen kohtaan minkä päälle ei tule seinää.

Ihmettelen vaan mitä järkeä on ollut tehdä keskelle seinää pykälä ylös ja metrin päästä takaisin alas- kuinka kauan aikaa siinä näpertelyssä on mennyt verrattuna siihen että tehty pitkä suora antura.

Toki vielä nykyäänkin uudiskohteissa joskus porrastuksia tehdään vaan ei moistaa koska tuollainen paikan tiivistäminen ei onnistuisi.

Päivätöissä on se huono puoli että jos jotain tarvis tehdä arkena kotona niin se jää iltaan ja pimeä tulee tähän aikaan vuodesta nopeasti vastaan.

Maanantain päätteksi urheileminen päättyi loukkaantumiseen. Ei onneksi loukkaantunut kuin yksi varvas, mutta kyllä se yksikin sattuu kun tulee kunnolla osumaa.

Vanhoissa taloissa on välillä ihmeellisiä rakenneratkaisuja kuten esimerkiksi samalla ilmansuunnalla neljää eri perustuskorkeutta, kolmea eristystapaa ja sitten ne saakelin liian ylhäällä olevat salaojat.

Toki tiedän kun olen samalla tontilla joskus ollut kaivoa syventämässä että taloa ei pohjavesi ainakaan vaivaa, mutta luulisi että sen 20 cm olisi jo senkin ajan vehkeillä voinut kaivaa anturan vieresä alaspäin.

On sammal kyllä ihmeellistä tavaraa. Jos joku kasvupaikka on huono niin ei siinä mikään hyötykasvi menesty, mutta sammal- se kasvaa näköjään vaikka melkein umpeen muovitetun harkkolavan reunimmaisissa ja ylimmissä harkoissa.

Kyllä maalla on mukavaa. Aurinko paistoi, kuokka heilui, peruaa nousi ja rikkaruohojen seasta löytyi myös pirusti pieniä porkkanoita.

Rautakaupassa asioiminen meni periaatteessa hyvin. Ei kuitenkaan täydellisesti, koska pyysin lastaamaan laastit etulaitaa vasten. Siis työntämään kivilavaa sen verran eteenpäin että toinenkin lava mahtuu.

Kun sitten saavuin maksamasta. Niin kivilavat oli kyllä kyydissä, mutta sen verran edessä ettei ideani purkaa ne kyydistä trukkipiikeillä onnistu millään. Toki taas ne laatisäkit oli helppo ottaa alas, mutta se ei vaan lohduta huomenna kun tarvis niitä etummaisen lavan kiviä. Toki lavanostinkin on työmaalla, mutta en tiedä A sopiiko se lavaan ja b riittäkö nostovoima ja nostokorkeus.

Murhekulma ei tänään paljon edennyt, ehkä 20 cm on nyt siinä missä pitääkin kun taas muualta puuttuu touhutilaa.

Puolikkaalla seinällä ei vielä paljon juhlita, eikä arsinkaan 20 cm pätkällä sitä.

Piti tehdä nopeasti pohja parvekelasin asennuskiskolle- no aina ei mene kuten haluaisi ja tässä tapauksessa ei sinne päinkään. Aivan kuten "bunkkerityömaalla löytyikin yllättäen kolmea perustussyvyyttä, kahteen suuntaan vino seinä, aidosti maarainen seinä ja tietysti rotankoloja harkkoseinästä.

Ihme jos sen saa viikossa kuntoon. Jollei salaoja menis väärästä kohtaa niin olisi jo ollut hyvän aikaa auki, vaan tällä menolla on ensin lähdettävä metsästämään pari holvitukea tai rakennettava joku muu tuenta. Äkkiähän sen sitten täyttää. Ei ihme että on talo ollut vähän kylmä.

On näköjään polttoaineen toimittaja vaihtunut. Sitten 1997-1998 talven en ole kohdannut samaa ongelmaa kuin tänään aamupäivällä. Oli siis tarkoitus vain siirtää konetta sen verran etta saan sen kivuttomasti tankattua. Puolimatkassa Kolbelko alkoi yskimään ja sammui siihen paikkaan.

No minä tietysti avasin konepeiton ja luin polttoainesuodattimesta koska se oli vaihdettu ja kokeilin käsipumpulla josko olisi olisi vain ottanut kuplan ilmaa. No koskapa aina kun tukkii tien niin joku tulee neuvomaan.

Minä sitten aikani niitä neuvoja kuunneltuani totesin että koskaan en ole ruiskutuspumpun kyljestä proppuja aukonut, ja koskapa noin 270 tuntia sitten viimeksi suodattimen vaihdoin ja ilmasin niin tiedän kyllä miten se ilmataan. Vika on nyt ennen sitä suodatinta ja jos et usko niin avataan imulinja siirtopumpun vierestä.

No letku irti ja se oli tyhjä täynnä. Kun letkuun puhalsi ei mennyt pihahdustakaan läpi. Astia alle ja tankin pohjasta vedenpoistoproppu auki- ei vettä ei paljoa paskaa, mutta polttoaine aivan sameaa nollakelissä. Suoraan sanottuna paskaa polttoainetta.

No sitten imulinjaan ensin letku sisälle, ei vaikutusta, sähköjohdon pätkä meni pidemmälle vaan ei silläkään vaikutusta ja sitten purkamaan peltejä.

Tankilta vedenerottimelle polttoaine liikkui, ja vedenerottimelta siirtopumpulle linja oli auki. Jäljelle jäi itse vedenerotin jossa ei ollut vettä vaan suhteellisen puhdasta polttoainetta... No vika oli kuitenkin vedenerottimen yläosan esisuodattimessa. Se oli täynnä parafiinia- siis niin täyteen että siitä olisi voinut tehdä lämpökynttilän ja täyteläisyys jatkui pitkälle tuloliittimen sisään.

Sen kun puhdisti ja laittoin talvilaatua tankkiin niin jo alkoi aine ja kone liikkua. En yhtään ihmettele että uusiin koneisiin on laitettu lämmittimiä polttoaineen suodattimiin.

Olen ajanut Nokialaisilla renkailla jo Tunturi mopolla, Saab 96:lla ja tietysti tähän päivään mennessä lukuisilla raskaammilla/nopeammillakin ajoneuvoilla.

Jostain kumman syystä vaan renkaita osataan tehdä muuallakin ja joko halvemmalla tai ainakin pienemmillä katteilla suurempia määriä.

Tuntuu vaan kummalliselta että noin vain voidaan pistää pihalle 100 tai 160 työntekijää. Onko siis kotimaisen renkaan hinnassa liikaa ilmaa, vai onko tuote liian kallis vientiin?