Contour

Yleensä kirjoitan blogia joko silloin kun on tapahtunut jotain mielenkiintoista hyvää tai pahaa. Nyt luin että maan isät meinaavat pistää nesteen osakkeita lihoiksi. Liekö kukaan kertonut että sen varmempaa tulonlähdettä ei ole paitsi ehkä sähköverkoissa.

Samoin sitten jos omistusosuus laskee tulee tapahtumaan seuraavaa: joku monikansallinen tai venäläinen yritys nielaisee koko ytiön ja sen jälkeen tapahtuu paljon ikäviä valtion verotuloja laskevia asioita ja se sit siinä vaiheessa myöhäistä kun on Teboilin tyyliin Lukoilin tarrat huoltoasemilla, jalostamo Pietarissa ja kaikki osaaminen vedetty alas vessanpöntöstä.

Myynnillä siis tavoitellaan lyhyen tähtäimen voittoja ja taas kenties taas valtavia fuusiobonuksia jo ennestään tähtitieteellisiä palkkoja nauttiville johtajille.

Tähän mennnessä kaikki valtionyhtiöiden myynnit ovat olleet huonoja kauppoja. Jos joku yhdenkin hyvän tietää niin kommentteja siitä tekstin loppuun hyvin perusteluin.

Osakkeista saatu raha on kuitenkin kertaluonteinen erä, kuin laastari, mutta iso osakekanta on se peruskudos kantasoluineen jolla pystytään tuottamaan paljon enemmän pitkällä tähtäimellä.

Ittellä ei ole niin paljoa rahaa että voisin tuohon millään lailla vaikuttaa. Nyt kun puhelinlaskussa lukee Telia ja niin miettii vaan että miksi helvetissä niin typerästi on saatu tehdä?

Varmasti monta muutakin asiaa on jäänyt viime aikoina vähälle huomiolle kiitos kotoisten ongelmien ja työmäärän.

Kuitenkin 40 vuotta vanhoihin rakennusvirheisiin oli vaan pakko puuttua.

Sen lisäksi meinasin tehdä jotain repäisevää ja teinkin, mutta pimiäksi perseenpainumaksi tyhjässä takissa sohvanraossa sekin sit lopulta jäi kuten suomalaisten suoritus jääkiekossa.

95 % valmistautuminen on 50% suoritus vai olisiko 99/ 50. Tässä tapauksessa kokolailla kaikki meni valmistautumisessa pileen. Tuli ylitöitä, lisätöitä ja ihan ylimääräisiä töitä, kauhea rahanmeno, yöunet jäi olemattomiksi ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ruuallakin on yllättävän suuri merkitys. Fiksumpi ja kokeneempi ottaa mukaan omat ja omaan elämäänsä sopivat eväät, välttyy päänsäryltä, verensokerin laskulta, väsymykseltä, vitutukselta ja jaksaa olla oma hymyilevä itsensä päätymättä ennenaikaisesti viemään kukkia haudalle.

Olin siis eilen Porvoossa ja kävin myös entisen tyttöystäväni haudalla. Vein sinne orkideasta yhden kukan varmaankin huomenna jo täysin kuihtuneen. Kukka oli tarkoitettu muuhun tarkoitukseen.

Epätietoisuus lähiomaisen terveydentilasta vaivasi ja se että pääsi käymään siellä hautausmaalla. Yöunen tuplaus kahdesta neljään tuntiin nostanee tämän päivän suoritustasoa ja kun pääsee yli kuuden tunnin niin heti on parempi mieli.

Tälle päivälle olisi edelleen ohjelmassa portaan korjaamista ja pihatöitä parissakin kohteessa.

Kiire- valmistelupäivänä siis kaivinkone hajosi aamulla. Kävin korjaamassa jatkoin töitäni toisaalla. Sit oli pakko lähteä rautakauppaan. Siitä se alamäki sitten alkoi. Ensin kassan uusi kaunotar löi ostokseni väärin, huomasi virheensä ja korjasi. Seuraava kauppa meni ok lukuunottamatta farkkujen ostoa, mutta sen perään kaatui maksukortipääte, puhelin oli jo taas soinut kaivinkoneen hajoamisen merkiksi, eikä edes pikaruokapaikkaan päässyt tilaamaan heti kun sielläkin oli ongelma päällä. Tulostimen muste jäi ostamatta, laskut tulostamatta ja pakkaamiseen ja matkaan varattu aika meni konetta korjatessa kädet rasvassa.

En tiedä mahtaako tällä hetkellä pisin tyttö jonka kanssa olen ollut treffeillä olla minulle vihainen vai kiitollinen kun lähetin hänen luokseen yhden aviomiesehdokkaan. Toivottavasti heillä synkkaa päätyvät saman katon alle samaan punkkaan.

Suoraan sanottuna kuitenkin karvain pettymys oli ruoka. Onneksi kotomatkan varrelta löytyi McDonald´s eikä tarvinnut avata eväskokoelmaani.

Tämän vuorokauden puoli taas on alkanut huomattavasti paremmin kiitos siitä yhdelle viestille.

Tästä se ylämäki sitten alkoi ja saa nähdä mitä tapahtuu 12.9 mennessä.

Ehkä ei kaikkein paras päivä tämäkään. Ihana sää, mutta ennalta päätin itselleni ikävän päiväohjelman.

Varmaan kolmelle tai neljälle ihmiselle olen kertonut surullisen tarinan ihmisestä josta pidin kaikesta huolimatta todella paljon. Pari heistä on sen luettuaan todennut ettei koskaan ikinä halua tavata minua, enkä heitä siitä moiti, koska elämme tässä kulttuurissa. Kunkin oma valinta kenet haluaa tavata, miten ja missä.

Tänään kohtaaminen kuitenkin tapahtui paikassa johon meistä useimmat päätyvät jos maailma ei sitä ennen räjähdä, sula, jäädy, tai muuten vaan muutu asuinkelvottomaksi. Paikka oli siis hautausmaa Porvoossa. Olisi toki pitänyt käydä jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta vasta nyt tuli sellainen rako että varmasti tiesin että kukaan ei jää pulaan, eikä soittele perään kun olen päivän poissa.

Porvoon löytäminen ei ole mikään ongelma. Kirkkokin löytyi hyvin, mutta kun tiedossa oli vain nimi ja se että lepää sukuhaudassa Porvoossa tulikin hikinen urakka. Näin ollen aamulla olin kympiltä lähikaupassa ostamassa matkaevästä, konditorian kautta pihalle ja matkaan.

Porvoossa pelkät isot ranskalaiset informaatiopisteellä pysähtymisen jälkeen. Vanha hautausmaa on vain muistolaatta kirkon nurkalla, varsinainen hautausmaa on joen toisella puolella ja siellä niitä hautoja sit riittää.

Reilun kolmen tunnin kävelemisen jälkeen oli aika pysähtyä. Jos en olisi osunut oikean haudan kohdalle neljässä tunnissa, olisin käynyt syömässä ja jatkanut etsintään niin kauan kuin on valoisaa. Jos olisin aloittanut etsinnän keskeltä, olisin siellä varmaan vieläkin. Nyt etsiessäni luin nimet noin kolmanneksesta vanhemmista haudoista ja sitten löytyi oikea. Samaa sukunimeä oli sitä ennen tullut vastaan 2 tai 3, mutta sukuhaudan kolmiosainen kivi oli onneksi kookas ja tekstit selvät ja kiiltävät.

25.6.2003 - olisiko sinäkin vuonna osunut Juhannukseen. Se ei selitä sitä miksi nuori ihminen juo itsensä hengiltä ulkomailla ollessaan. On se ollut silloiselle poikaystävälle kova paikka ja sitä se on ollut myös vanhemmille.

Haudalla oli kukkia, kukista keskellä olevat mullassa kukoistivat ja toisella laidalla oli kaksi leikkokukkaa pystyssä nahistuneina ja toisella puolella 2 nahistunutta hiekalla. Arvelen omaisten tuoneen 26.6 leikkokukat. Hain kastelukannun, kastelin kukat ja lähdin käymään kukkakaupassa. Sieltä hain sit valkoisen liljan ja valmiin pienen kimpun. Muuten meni hyvin, mutta puolimatkassa haudalle tajusin että kimpun mukana tuli myös hintalippu keppeineen. Sen huomasi myös kukkakaupan "täti" matkalla työpaikalleen, vaan ei sanonut mitään. Vietyäni kukat ja laitettuani veteen virkistettä palautin hintalapun- onneksi auto oli aika lähellä kukkapalvelua.

Kaupan "täti" ei minua moittnut kun totesin olleeni niin ajatuksissani että nappasin sen kimpun missä oli hinta, vaikka mielestäni otin viereisen muovista kiinni. Palautin kauppaan myös muovikääreen kuminauhoineen, vaikka en usko että käyttävät sitä uudestaan.

Lepää rauhassa ystäväni A.K.I

25.7.1980 - 25.6.2003

Ei maata niin vehreää, ei päivää niin valkeaa, ei aurinkoa niin kirkasta ja taivasta sinistä kuin aamupäivä kanssasi Aulangolla. Sielusi oli levoton, sydän lämmin ja rauhaton, mutta nyt olkoon kanssasi ikuinen rauha.

(ps minulla saattaa olla jotain sinulle kuuluvaa). En tosin usko että netti on vielä niin kehittynyt että viesti meni/menee neidille asti tuonpuoleiseen.