Contour

Eilen oli vähän poikkeava päiväohjelma. En edes muista milloin viimeksi olin konenäyttelyssä saati sitten ajoin jotain uutta vehjettä, mutta eilen oli alla sellainen peli jonka haluaisin itselleni, mutta se piru maksaa melkoisen läjän rahaa vaikka olisi ihan jonkunmoinen traktori laittaa vaihtokoneena menemään.

Kone oli siis Valtra kaikilla herkuilla. Oli FMG alustaterä jolle olisi tänä talvena ollut paljon käyttöä, uuden mallin etukuormain muistaakseni Dinoliftin tekemä hydraulisella vakaajalla ja tietysti se runko-ohjauksen ja etupyöräohjauksen yhdistelmä jota peräsin kun Valtralle edellisen kerran lähetin asiakaspalautetta.

Toivottavasti kaupungit, kunnat, seurakunnat ja muutkin kuin kaikkein varakkaimmat urakoitsijat pääsevät noita ostamaan, koska se on monessa mielessä parasta mitä rahalla saa. Pitkä akseliväli rauhoittaa kulkua, jousitukset edistävät kuljettajan ergonomiaa ja olihan sinne hydrauliikaankin nyt tullut se kelluntatoiminto 10 % kohdalle.

Kysyin sitten toiselta joka väitti koeajossa olleelta yhtä juttua alustaterästä ja vastaus oli ettei sen käyttöä opastettu. En sitten tiedä oliko eri myyjä tai jotain, mutta minä ainakin osasin ladella sen hallinnan toiminnot ulkomuistista, koska koneeseen kulun helpottamiseksi myyjä säädätti terää sellaiseen asentoon että terän päällä olevaan askelmaa pystyi hyödyntämään muukin kuin vuorikauris.

Ainoa miinus mitä muutaman kilometrin matkalla tuli vastaan oli alueen vaihtamiseen tarvittavan painikkeen sijainti. Se on ihan hyvässä paikassa silloin kun koneessa ei ole alustaterän ohjainta pultattuna kyynärnojan kylkeen. Alueen saa kyllä vaihdettua, mutta jos sinne hyttiin olisi istuttanut ministeri Filatovin niin olisi saanut ajaa ryöminnällä tai pysäyttää vaihtaakseen aluetta kaksin käsin.

Ideahan on hyvä eli se että aluetta ei tule vaihdettua vahingossa, mutta sitten taas toisaalta jos laatikko on portaaton niin ei sitä siksi hankita että saisi vaihtaa vaan siksi ettei tarvitsisi. Toki voihan joku ostaa autoonkin automaatin ja sitten ajaa sillä pelkästään käsivalinnalla.

Niin sanoo kaunis laulu jota tänään kuunneltiin muistotilaisuudessa ennen kummipojan pitämää puhetta.

Oli siis hautajaiset joihin oli kutsuttu todella rajallinen määrä ihmisiä ja heistäkin kaksi näytti jäävän pois, mutta toinen olikin vain ajanut harhaan. Harhailusta taas saadaan kiittää osittain puuttuvaa siltaa ja poikkeavia liikennejärjestelyitä.

Taas toisaalta matkalla muistotilaisuuteen oli tehtävä lenkki, koska neljä adressia puuttui kyydistä ja harvemmin niitä kukaan enää muistotilaisuuden jälkeen lukee / kirjoittaa. Sitten toki jos tieto poismenosta tavoittaa vasta myöhemmin

Tämä viikko on todella ankea. Hautajaistunnelmat menossa valmiiksi, mutta sitten taas toisaalta täytyy nostaa hattua sille kaverille joka ei miettinyt vaan toimi sillä muuten olisi melko varmasti kaksinkertainen hautajaistunnelma.

Jos päivästä nyt jotain hyvää voi sanoa niin sorakuskeille täytyy antaa kiitokset. Yhtään kuormaa ei ole kukaan ollut opastamassa paikoilleen ja jokainen kuorma on ollut täydellisesti oikeassa paikassa odottamassa.

Rasvaputkenkin sain paikattua, mutta mitä kävikään sitten kun oli aika lähteä kotiin- no hauki unohtui hankeen. Varmaan aamulla käy ilmi että nostoliinat on työmaalla tai jotain.

Oli sellainen paikka mistä otettiin puita pois tieltä ja kun ei siellä tulisijaa ole niin puut saa sieltä kun vaan viitsii lastata kyytiin ja kuljettaa. Piti siis paluukuormaa varten laittaa liinan vaunun pohjalle poikittain että kuorman saa sit näppärästi koneella purettua- tai vaikka vain vedettyä alas.

Treeneissä sai nauraa sisäisesti. Toisessa päässä ei ollut maalivahtia, joten kokeilin kahteen otteeseen roikkopalloa vanerin eteen sorkittavaksi. No toinen laituri ei ollut ratkaisuun tyytyväinen ja huuteli että koita toista ratkaisua ja seuraavalla kosketuksella helposta paikasta syötti pallon vastustajan lapaan ja kolme sekuntia myöhemmin pallo oli toisessa päässä maalissa. Ehkä siitäkin olisi vaan kannattanut syöttää se pallo maalin eteen ronkittavaksi koska minkään hienon poikittaissyöttökuvion rakentamisessa vanerilevyä vastaan ei ole mitään hyötyä.

Minähän en ole rantaihmisiä. En mene kesäisin makoilemaan aurinkoon ja jos olisi ollut tarjolla lämmin suihku niin viime kesänäkään en varmaan olisi edes pariin otteeseen järvessä helteellä käynyt.

Kuitenkin tänään oli taas sellainen päivä että kuorma- auto oli aamulla tuonut rantahiekkaa ja minä tein sitten erinäisiä valmisteluja että rantahiekasta voisi tehdä palan autiota hiekkarantaa.

Jostain kumman syystä juutuin yöllä kirjoittamaan ja sen perään oli vielä aika liuta sähköposteja luettavaksi. Toisessa järjestyksessä olisi varmaan jäänyt kirjoittamatta.

No sitten kun kello soi oli pieni univaje ja se alkoi ilmetä puolimatkassa töihin. Olin aamulla käyttänyt päätykolmioiden ja jatkopalojen lastaamiseen aikaa tolkuttomasti + muistin tankata. Puolimatkassa muistin että rasvaprässi + rasvarin putkeen tarkotettu jatkoliitin jäi ottamatta kyytiin ja siitä muutama kymmenen kilometriä myöhemmin tajusin että kyydistä puuttuu myös kapea suodatinkangasrulla- siis se jolla oli tarkoitus tehdä kävelypolku kohti rantaa.

Perillä oli onneksi toista tarkoitusta varten varattu iso rulla josta sitten hiessä päin pyörittelin poikittain tiehen nähden pieniä paloja ja kyllähän se sinne noinkin syntyi lopulta.

Rasvaputki jäi korjaamatta, mutta tänään kyllä nostin sen korjauspakin valmiiksi autoon- vielä täytyisi valoissa paikassa tarkistaa onko siinäkään kaikkia tarvittavia osia enää jäljellä.

ps
Kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä samassa Hesburgerissa ja eilen ranskalaiset oli aivan täydelliset- tänään ne oli korkeintaan keskinkertaiset tai sitten vaan olleet liian kauan odottamassa syöjäänsä. En tiedä mitä Kangasalla tehdään eri lailla, mutta siellä Prisman yhteydessä oleva Hesburger tuntuu olevan ainoa josta saa joka kerta ainakin hyvät ranskalaiset.

Onko sitten paistolaite, lämptila, aika, perunat vai huoltoväli erilaiset vai onko siinä joku kokkaajan tunnetila millä päästään aina samaan kuin siellä missä söin maanantaina kotimatkalla.

Vai olisiko ero pakastimessa. Tietysti jos kylmän perunan pudottaa kuumaan rasvaan niin ei muutama aste eroa säiltyslämpötilassa tee suurta eroa, mutta se voisi jo tehdä jos toisen paikan perunat ovat -25 ja toisen + 25 eli sulatetut.

Maussahan ei ole koskaan mitään vikaa ollut, mutta kai se kouluttaa sit onnistui tuomaan mukanaan timanttisen rakenteen.

Pitkän automatkan puolivälin tienoilla osuin jollekin kanavalle jota ei ollut tallennettu nimellä tai taajuudella.

Juutuin kuitenkin kuuntelemaan heti kun puhe kääntyi slumminen piilovarallisuuteen. Ihan tarkkaan en muista mitä kaikkea siinä kertoiltiin ja kuka asiaa oli tutkinut, mutta kyllä ne samat yleistykset tuntuvat pätevän niin täälläkin.

Otan esimerkin naapurista. Talon ensimmäiset 2 asukkia siis rakentaja ja se kuka talon osti pistivät paikat hienoon kuntoon, kunnes oli aika pistää lusikat jakoon ja taloon tuli parit vuokralaiset. Mitä sitten tapahtui- no kaksien vuokralaisten jälkeen talo oli vuokrauskelvoton, arvo laskenut ja omistaja myi sen sitten. Taas uusi omistaja pisti paikat hienoon kuntoon, koska talon rungossa ei ollut mitään vikaa.

Sitten taas jos omistussuhde on epäselvä, ei ole vuokraa, ei mitään takeita että ettei tönöä ajeta seuraavana päivänä puskutraktorilla matalaksi niin kannustaako se pitämään kiinteistöä kunnossa?

Kaikkein karuin esimerkki on valitettavasti omasta suvusta ja siis vieläpä niin että vähänkään varakkaampi henkilö pistäisi vireille oikeusjutun ja voittaisi sen varmasti.

Tietysti tässä voi taas jälkiviisastella loputtomasti, mutta kyllä yksi asia mikä tuosta slummiesimerkistä aika aukottomasti kävi ilmi on ettei naapurin tontille kannata rakentaa mitään pahvimajaa parempaa.

Sukupolven vaihdokset on oma lukunsa ja siis monesti perinne on ollut että useampi sukupolvi asuttaa samaa tilakeskusta tai jopa samoa rakennuksia. Sitten kun siinä menee jotain pieleen tai sukset ristiin tai rahat loppuu niin onkin äkkiä liuta kodittomia USA:n malliin.

Yhteisomistusta ja yhteiskäyttöä on yllättävän paljon ja siis niin on ollut jo tuhansia vuosia. Sitten kuitenkin kun ihmisillä alkoi olla omia kotieläimiä yhä enemmän ja yhteistä laidunta/peltoa oli vain rajallinen määrä oli pakko ruveta muuttamaan omistussuhteita helpommin hallittaviksi etteivät laitumet menisi suorastaan piloille. Yhteisomistus toimii paremmin silloin kun maata (luonnonvaroja) on yltäkylläisesti ihmisiin nähden. Samoin esimerkiksi koneissa yhteisomistus toimii hienosti jos koneita on enemmän kuin missään normaalioloissa pystytään käyttämään.

Mistä sitten tulee yhteisomistuksessa tai yhteiskäytöstä ongelmia- no vähän kuin ihmissuhteissakin niin väkivallasta ja mustasukkaisuudesta.

Kuinka helppo on toimia itsekkäästi ja väärin. Esimerkiksi niin että lainaat koneen naapurista tankki täynnä ja tuot tankki tyhjäna takaisin tai lainaat edelleen ja tuot rikottuna takaisin, jätät huollot tekemättä, etkä edes ilmoita mitä kaikkea on reissussa mennyt rikki.

Tai ajat koneen toisen talliin, lyöt puomilla reijän kattoon, ajat sen jälkeen oven lukitussalvan paskaksi ja häivyt paikalla ikään kuin sitä ämpärin mentävää koloa katossa ei näkyisi. Tai lainaat perävaunun, rikot kaikki laidat ja jätät korjaamatta. Sitten kun omistaja sattuu tarvitsemaan ja löytää vaununsa jostain maakunnasta kuusen juurelta käy ilmi että vaunu on pudonnut matkalla koukusta ja sen seurauksena rispaantunut jarruletku repii hanskoista huolimatta omistajan kämmenet verille kytkiessä.

Oikeasti näitä röyhkeitä ihmisiä jotka eivät arvosta toisten ihmisten omaisuutta pätkääkään on ja paljon. Joku ryhmittymä uhkasi vallata Rooman ja mikäs siinä on vallatessa, koska Vatikaani tulee onnistuessa kaupan päälle.

Kysymys vaan kuuluukin että onkohan tuo viesti tulkittu oikein, koska ainakin minun korviini se kuulosti siltä että sinne oltaisiin tekemässä jonkin sortin toimia.

Tietysti Ukrainan tapahtumat huomioiden ei edes Italia tai Rooma ole enää kuin yhden klikkauksen päässä, mutta kysymys on kuitenkin kaikilla tervejärkisillä että millä hinnalla sinne pääsee ja hyvänen aika sentään- vallatkaa mieluummin Kreikka että tulevaisuuden Räikkösille riittää töitä.

Edelleenkin tästä mennään köyhyyden poistamiseen eli mistä riitää ihmisiä jotka lähtevät ajamaan räjähdelastissa olevaa autoa keskelle väkijoukkoa. En tiedä, mutta tuskin hyvätuloisten koulutettuen tai ylipäätään mukavasti elävien ihmisten joukosta.

Varakkaiden ihmisten joukosta taas löytyy niitä jotka lisää valtaa ja varallisuutta saadakseen ottavat riskin ja rahoittavat, mutta eivät yleensä itse lähde mukavuusalueen ulkopuolelle tai sinne missä voi saada kuulan kalloonsa.

Eipä silti- olenhan minäkin ajanut ajoneuvoa mikä oli lastattu kattoa myöden täyteen kranaatinheittimen ammuksia. Sytyttimet oli tietysti toisessa ajoneuvossa, mutta se ei paljon mielenrauhaa tuo siinä vaiheessa kun tie pettää ajoneuvon alta. Onneksi kuitenkin petti koko raideleveydeltä ja sellaisessa nopeudessa että vauhti riitti nostamaan ajoneuvon takaisin tielle.

Köyhyyttä ei poisteta sotimalla. Sodan jälkien korjaamien vie ainakin sukupolven verran aikaa ja vielä kolmekin sukupolven jälkeen on jäljellä henkisiä jälkiä joita hiotaan muistuttamalla että peruna on peruna vaikka sen paistaisi voissa.

Mitä ihminen tekee kun sillä on nälkä- no etsii ruokaa. Mitä ihminen tekee kun ei ole rahaa ruuan hankkimiseen- no toivottavasti menee töihin ja hankkii rahaa. Sitten jos ei ole töitä, ei ruokaa, ei rahaa niin siitä on helppo värvätä ruokapalkalla tyytyväinen merirosvo.

Tästä taas paluu köyhyyteen. Eli onko viljelijä joka omistaa niin paljon maata ja karjaa että pystyy elättämään sillä itsensä sekä perheensä + tienaa köyhä? Minun mielestäni ei ole vaikka joutuisi tulemaan toimeen pelkällä puukuokalla tropiikissa.

Täällä taas köyhyys tuntuu alkavan siitä kun ei ole varaa ostaa koko seinän kokoista taulutelevsiota ja uutta saksalaista autoa kolmen vuoden välein.

Ehkä mainonnan poistaminen poistaisi ihmisiltä köyhyyden tunteen. Tai se että kaikilla olisikin Dacia tai vanha Datsun. Rikkailla on myös ongelmansa eli se mitä rikkauksille ja perillisille tapahtuu kuoleman jälkeen. Tästä oliskin Suomelle ja Herlinin suvulle annettavana hyvät neuvot: 1 Se että perintöverona valtiolle annettaisiin veroprosentin verran osakkeita hallintaan. Ne sitten palautuisivat omistajasuvulle kun olisivat tuottaaneet veroja vastaavan määrän osinkotuloja valtiolle. Valtion ja omistajasuvun huoleksi jäisi pitää liiketoimintaa yllä pitkällä tähtäimellä. Käteisvaroista verojen maksu on helppoa, kiinteistöistä paskamaista.

Oliko se 8,3 miljaria tai jotain siihen suuntaan- siis ei tietenkään käteistä. Ei niin paljon irtonaista rahaa että sillä olisi pystynyt vaihtamaan Elopin pois Nokian johdosta ja ostamaan matkapuhelintoiminnot Koneen jatkoksi. Tai ostamaan ja ajamaan alas verotuksellisista syistä.

Yhtä asiaa olen kuitenkin ihmetellyt ja se on ollut Sisu/Valtra seikkailu. Koneellahan oli siis kaksi helmeä joista toinen taitaa olla noussut hieman ylöspäin kitumistilasta ja toinen ehti käydä siellä missä kukaan ei koskaan ollut käynyt eli Saksan luotettavuustilaston kärjessä. Oliko ne sitten niin huonoja sijoituksia ettei niitä olisi kannattanut pitää kotimaisessa omistuksessa ja ostaa sitten vaikka ruotsista ohjaamon turvarakenteet, lasit Tampeereelta, vaihteistot kolmesta maasta ja pistää sitten vaikka kaksi traktorin moottoria sinne kuorma-auton rungon sisään.

Tässä joutuu kohta palkaamaan kirvesnaisen. Toisaalta jonkun naispuolisen insinöörin, rakennusmestarin tai kenties vieläkin koulutetumman tyttöystävän hankkiminen auttaisi, mutta ei tällä aikataululla.

Vaikkei kyse olekaan mistään sillasta tai omakotitalosta vaan sellaisesta ilman rakennuslupaa pystytettävästä puuceestä niin kyllä siinäkin vähän mietittävää tulee. Varmaan paikan päällä rakentamalla katto olisi jo kasassa, mutta päätin että teen elementit ja se päätös pitää jo aiheutuneista harmaista hiuksista huolimatta.

Jos olisi unohtanut räystäät ja sen että osia täytyy kuljettaa liikennettä vaarantamatta niin homma olisi ollut varsin helppo, mutta räystään kanssa ei toivoakaan saada sopimaan vaunuun yhtenä kappaleena.

No sitten kun muistaakseni rakennus piti mitoittaa metrin lumikuormaa kantavaksi niin kattopalaa ei voinutkaan pistää ihanteellisiin kuljetusmittoihin vaan nyt näyttää suunta olevan kohti viittä palaa joista kolme kantaa ja kaksi kattaa.

Onneksi ei ole suurempi rakennus, koska silloin paloja tulisi pelkästään kattoon jo täysi tusina tai joutuisi toteamaan että lankut voi kyllä sahata valmiiksi, mutta perille ei mene kuin osina tai tekemällä puoli kilometriä uutta tietä.

Kun päivän työt alkoi olla liukasteltu läpi hiekottimesta päädyin hakesiilon äärelle. Siellä pääsi poikkeuksellisesti sisäänsivuovesta ja se helpotti/nopeutti käyntiä melkoisesti.

Sitten kävin hakemassa uutuuttaan kiiltävän puolinakaverhoillun penkin ja kävin kaupassa. Ostin nuukuuksissani tarjouslaatikon ja siis vain yhden kun arvelin että siitä olisi vielä illaksikin syömistä, huomisesta kun ei taas tiedä missä tulee syötyä.

No sitten penkin paikalleen ruuvattuani piti ruveta ruokaa lämmittämään, mutta laatikon keskellä odotti sen verran suuri homekukinto että koeajo uuden penkin kanssa meni takaisin ruokakauppaan. Outo homma että oli homeessa kun kuitenkin viime päivinä on ollut jääkaappilämpötilat ulkonakin ja päiväys ei ollut mennyt umpeen.

Siitä sit suhautin toisen kaupan ruuviosaston kautta ei jumalaisen, eikä jumalattoman vaan muuten vaan kauniin kassan jonoon kuulemaan kuinka edessäni ollut naishenkilö kaipasi sepeliä- oli siis kaljamakelien ansiosta myyty loppuun. Minä siihen sitten leikilläni totesin että paljonko tarvit, koska sitähän siis oli vielä jokunen kuutiometri kylvämättä.

Lopputuloksena nainen sitten pyysi osoitteen ja numeronkin. Ei siinä mitään, mutta tää oli taas sellainen kassahenkilö, jonka olisi sen asiakkaan sijaan halunnut numeroa kysyvän tai antavan omansa.

Lisään ehkä firman nimen kun saan sen selville- siis luen kuitista.

Oli siis ongelmana että lämmityslaitteen käyttöpaneeli ja sen myötä koko ohjaamon lämmitys oli pois toiminnasta. Se lakkasi toimimasta jo monta päivää sitten ja tietysti pakkasella. Kun sillä hetkellä ohjaamo ja kone olivat lämpimiä sinnittelin ohjaamossa vaikkei se mikään Apollo 13 tasoinen ongelma ollutkaan.

Koska kuitenkin kyseinen ohjelma tuli yöllä katsottua ja olen joskus vastaavaan moottoriin hiilet vaihtanut, lähdin matkaan sitä korjausta varten hankitun uuden moottorin kanssa. Samoin otin kyytiin työkaluja ym sälää ja arvelin että vianhaussa menee tunti jos toinenkin.

Tällä kertaa ei ollut perjantai 13 päivä kello 13 ja risat vaan vian löytämiseen meni noin 15 minuuttia, jonka jälkeen viallisen liittimen tilalla oli uusi ja lämmityslaite toimi. Harmi vaan että vanhan liittimen kuori meni purkaessa murusiksi.

No oli vähän nälkäkin siinä vaiheessa ja lähdin kiertämään lähimmän paikkakunnan kaupat päätyen lopulta Valtran varaosatiskille. Siellä sitten myyjä teki hyllystä löydön ja kas kummaa liittimen kuoria oli lähes kymmenen kappaletta, mutta vain sitä toista puolikasta- ei paria.

Sitten kun sanoin että kaksoisliitinkin käy soitti myyjä puhelun ja kolme minuuttia myöhemmin liitin oli kädessäni maksettuna ja pääsin syömään ja hoitamaan korjauksen loppuun.

Paluumatkalla olin hetken aikaa kyläilemässä ja täytyy todeta että kyllä oli kaverin kaveri löytänyt harvinaisen kauniin suomalaisen naisen tyttöystäväkseen. En tiedä millainen Justiina sit on kotioloissa, mutta kun vain puhtaasti katsoi ulkonäköä niin oli kyllä niin kaunis että imarteleminen on turhaa, ellei jopa mahdotonta.

Ehkä ne rinnat oli siihen siroon runkoon nähden aavistuksen isot, mutta muoto ei jättänyt toivomisen varaa.

Kaikkea kummallista tulee vahingossa katsottua silloin kun digiboxi temppuilee. Eilen näytettiin salakuvia Kiinasta ja täytyy vaan todeta että kyllä tuotannon siirtäminen sinne on ollut huono valinta.

Voi tietysti olla että jostain löytyy tehdas jossa asiat ovat oikeasti paremmin, mutta jos täällä kohtelisit karjaa samaan tyyliin niin eläinlääkäri tulisi pistämään uupuneet naudat korkealaitaiseen.

Jos siitäkin tehtaasta veisi yhden työvuoron vaikkapa Ponsselle Vieremälle tai Valtralle Suolahteen niin varmaan luulisivat saapuneensa paratiisiin. Nokian puhelimien parhaat kokoajat olivat kuulemma Suomessa vanhoja ompelijoita.

Josta tullaankin kysymykseen: Jos entiset elektroniikkajätit eivät olisi siirtäneet tuotantoaan Kiinaan niin vaihtaisivatko ihmiset puhelimiaan kolmen kuukauden välein?

Veikkaan että vastaus olisi ei ja syynä se että uutuuspuhelimia joutuisi jonottamaan tai sitten nykyinen kertakäyttökulttuuri ei olisi mahdollinen puhelimien korkean hinnan vuoksi. Taas toisaalta silloin ei lapsilla olisi puhelimia, pelikonsoleita ja tuskin tässä kirjoittaisin mukavasti jo vanhentuneella kannettavalla tietokoneella.

Nyt on on kuitenkin asiat sillä mallilla että jos Kiina syystä tai toisesta pistää rajat kiinni ja tavaravirrat pysähtyvät niin varastojen huvettua kauppoihin jäisi suunnilleen ruokaa, paperia ja kertakäyttöastioita.

Tänään ei tehnyt mieli lähteä lämmityslaitetta remontoimaan. Taas toisaalta se lähteminen ja kulkeminen muutenkin on vähän heikolla tolalla, koska penkki on korjattavana.

En tiedä monelta paikka aukesi, mutta kuudelta aamulla sen sinne vein. Kaupassa jäi käymättä, mutta huomenna on pakko mennä, muuten ruokalistalle jää ananasta ja tonnkikalaa.

Oli aika epämiellyttävä kahden harkkolavan siirto ennen auringonlaskua. Niitä suojasi levynippu ja tietysti vielä toinen lava jota ei saanut koneella siirrettyä - olisi tietysti saanut jos ei olisi tarvinnu jättää ehjäksi.