Taas näitä päiviä

Kun päivän työt alkoi olla liukasteltu läpi hiekottimesta päädyin hakesiilon äärelle. Siellä pääsi poikkeuksellisesti sisäänsivuovesta ja se helpotti/nopeutti käyntiä melkoisesti.

Sitten kävin hakemassa uutuuttaan kiiltävän puolinakaverhoillun penkin ja kävin kaupassa. Ostin nuukuuksissani tarjouslaatikon ja siis vain yhden kun arvelin että siitä olisi vielä illaksikin syömistä, huomisesta kun ei taas tiedä missä tulee syötyä.

No sitten penkin paikalleen ruuvattuani piti ruveta ruokaa lämmittämään, mutta laatikon keskellä odotti sen verran suuri homekukinto että koeajo uuden penkin kanssa meni takaisin ruokakauppaan. Outo homma että oli homeessa kun kuitenkin viime päivinä on ollut jääkaappilämpötilat ulkonakin ja päiväys ei ollut mennyt umpeen.

Siitä sit suhautin toisen kaupan ruuviosaston kautta ei jumalaisen, eikä jumalattoman vaan muuten vaan kauniin kassan jonoon kuulemaan kuinka edessäni ollut naishenkilö kaipasi sepeliä- oli siis kaljamakelien ansiosta myyty loppuun. Minä siihen sitten leikilläni totesin että paljonko tarvit, koska sitähän siis oli vielä jokunen kuutiometri kylvämättä.

Lopputuloksena nainen sitten pyysi osoitteen ja numeronkin. Ei siinä mitään, mutta tää oli taas sellainen kassahenkilö, jonka olisi sen asiakkaan sijaan halunnut numeroa kysyvän tai antavan omansa.