Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
Luultavasti noin 13 vuotta sitten käytin edellisen kerran siltanosturia. Eihän sen käyttämisessä mitään ihmeellistä ole, mutta kyllä se vähän silti jännitti kun tiesi että lavalla ei ole ylimääräistä tilaa.
Purkupaikka 1 oli helppo ja mukava, mutta toisessa paikassa taivas repesi, salamoi ja vettä tuli niin että paluumatkan alkupuolella toisen puolen pyörät kävivät vesiliirrossa kahdessa kohtaa.
Sitten oli vielä pari betonisäkkiä ja raudan riekaleita. Ne saatin sentään setvittyä kastumatta.
Jos johonkin on olemassa tehtaan standardi niin kannattaa miettiä muuttaako sitä huonompaan suuntaan.
Tietysti välillä tulee vastaan suunnittelun kukkasia jotka vaan pitää karsia.
Ei vaan ollut yleismittaria mukana, joten aika mahdotonta laittaa valoja palamaan jos ei ole tiedossa mihin nastaan maadoitus on kytketty.
Porkkanat olivat tukevasti maassa ja nyt sais niistäkin aterian. Harmi vaan että toinen pää penkkiä on melkein kuollutta.
Ohjelmassa oli maalaamista ja piti myös testata uutta työvälinettä. Valitettavasti veturista poksahti etuakselin päästä vetolevy, joten ei sit vedetty vaan maalattiin mitä maalia oli, levitettiin hiekkaa ja suodatinkangasta ja toivottiin ettei lukon sulake sula kotimatkalla.
Harrvoin käy niin että kaupasta soitetaan samalla hetkellä kun peruuttaa autoa oven eteen. Tänään kävi juurikin niin ja kadonnut osa pääsi viikonloun ja vielä maanantainkin kierreltyään viimein oikeaan osoitteeseen.
Sitten alkoi armoton hiominen, esilämmitys a tietysti itse hitsaaminen. Ensin, pienillä puikoilla osat oikeille paikoille mig eli mag varsinaiset pohjapalot ja 6 mm puikoilla loput. Niin isot puikot on usein ihan hyödyttömiä, mutta kun ainevahvuus on 16- 35 mm niin ei tarvi pelätä että tekisi reikää.
Kuuma vaan tuli joka vaiheessa ja huomenna näkee sitten onko maski ja hanskat olleet paikoillaan vai onko punaisia läikkiä muuallakin kuin vasemmassa ranteessa. Vaikkei se mikään umpisäiliö olekaan niin kaartuva pohja heijastaa sekä valoa että lämpöä.
Aina ei kannata yrittää tehdä kahta asiaa samaan aikaan. Noin periaatteessa tortun teossa kaikki meni hyvin siihen saakka kun normaalitilanteessa olisin ottanut uunista noin 10 minuuttia paistuneen aihion. Aihio ehti kuitenkin olla muutaman minuutin ylimääräistä ja sitä oli sitten turha yrittää rullata.
Otin sen sen sitten vain jäähtymään ja totesin toisenkin virheen eli että taikina ei ollut tasapaksuna levynä.
No virhe oli tällä kertaa kuitenkin hyvä, koska leikkaamalla syntyi tukevia "vohveleita" ja niitä sai sitten dipata oman maun mukaan sillä käyttämättä jääneellä täytteellä.
Täytekakku ei sekään onnistunut aivan täydellisesti. Maussa ei ollut vikaa, se kohosi hyvin, mutta rakenne oli jotenkin joustavan kiinteä.
Toivottvasti huomenna se saakelin kuljetusliike löytää hukkaamansa osan tai sitten tulee melkoisesti lisätöitä.
Uuni jäähtyy piirakoiden jäljiltä. En tiedä pitäisikö vielä joku piirakka pyöräyttää kun ei meinaa jaksaa syödä niin paljon mansikoita kun päivässä kypsyy.
Että tällainen päivä. Mansikat kypsyvät kovaa vauhtia ja nurmikko kasvaa. Onneksi sen viidakon ehti tänään lyhentämään. Oli vaan niin pitkää ettei yhdellä ajokerralla leikkaantunut kuin puolet.
En tiedä miksi tuo kaupassa asioiminen on välillä niin kovin vaikeaa. Esimerkiksi tänään menin noutamaan yhtä yksinkertaista metalliosaa. No se oli tilattu la lähtenyt ihan oikeasta paikasta oikeaan aikaan, mutta ei vaan ollut koskaan saapunut perille. Kaikki muu tavara oli kyllä tullut ajallaan ja vain siis yksi kolli oli kateissa.
No mitä sitten kun sitä osaa ei saanut- no rakensin sitten toisen vastaavan osan ympärille ihan uuden kiinnityksen ja lähin sitten iltapäiväksi talkoisiin lapiohommiin. Noin kahden tonnin lapioimisurakan jälkeen siirrettiin muovitettu puukouru syrjään ja suhasin sitten kotiin kymmpiuutisten jälkeen.
Jauhelihassa ei ollut enää montaa käyttöpäivää jäljellä, joten pistin pizzaa tekoon. Nyt 3/4 palasista on jo pakastimessa, mutta siinä jossain kolmannen palasen tienoilla alkoi tuntua että tätähän söisi lähestulkoon loputtomasti vaikka pohjan päällä oli vain tomaattimurskaa, ananaspaloja, ruskistettua jauhelihaa ja luonnollisesti juustoraastetta.
En edes suolaa lisännut jauhelihan joukkoon ja varmaan jos olisi ollut paremman pannun käyttövuoro niin en olisi laittanut rapsiöljyä ruskistusvaiheessa. Onko taika oikeassa paistoajassa, lämpötilassa vai jossain muussa?
Pizzanhan saa myös helposti pilattua jos sitä ei paista tarpeeksi ja varsinkin silloin jos paistaa liikaa.
Mitä taas tulee jo pakastimessa olleeseen kiinalaiseen noutoruokaan pizzan kanssa samalla lautasella tai toiseen erään mikrokoisia porkkanoita, punajuuria ja pikkurillin pään kokoisia perunoita- en tiedä montako kauppaa tarvis kiertää että saisi vastaavat raaka-aineet. Voi olla ettei onnistuisi ylipäätään ja millainen mahtaisi olla kilohinta porkkanalle jonka suurin halkaisija on 4 mm tai 20 mm koon perunalle?
Suomessa on kuulemma satanut kohta joka päivä kahden kuukauden ajan- siis melkein kuin sademetsässä, mutta on vaan varsin viileää ja järvivedet tyyliin 3-5 lämpöastetta keskiarvojen alapuolella.
Ilmeisesti yksi asia on jättikeikan valmistelussa jäänyt vähälle huomiolle eli se mitä tapahtuu parkkialueille kun sataa ja sataa ja näköjään vieläkin vaan sataa.
