Takana on taas niin ihmeellinen viikonloppu että siitä ei kannata kertoa kenellekään. Kukaan ei kuitenkaan uskoisi.
Se on helppo uskoa että viikonlopulle osui makuelämyksiä.
Varmaan toisen kerran Suomessa kokki tuli keittiöstä asti kysymään että oliko pihvi hyvin paistettu ja olihan se kehuttavaa kaikin puolin.
Toki tarjolla olisi ollut kalaa vaikka kuinka ja paljon lounasbuffetin muodossa, mutta kun en satu kalasta kauheasti tykkäämään niin täytyi sitten ottaa listalta jotain muuta hyvää.
Seuraavalle päivälle ruokapaikaksi valikoitunut etninen ravintola tosin vakuutti minut monipuolisuudellaan. Ravintolan nimeä en osaa lausua ääneen, mutta kai se selviää aikanaan tiliotteelta.
Paluumatkalla piti poiketa Fun Duckissa ottamassa noutoruokaa, mutta Porilaisen ravintolan monipuolinen tarjonta piti kylläisenä ja matkalla tuli selväksi myös se että peruna itää hyvin. Sipulikin näköjään on puskenut jo vihreää ulos.
Parasta matkassa kuitenkin oli seura.