Contour

Päivä valkeni, työt tuli tehtyä ja voi sanoa että oli naiset leiponeet hyviä leivonnaisia. Vihreä marenki hieman yllätti.

Sieltä palasin vielä töihin vetämään lippusiimat ja avaamaan tien.

Tänään sai nukkua pitkään. Ei olisi haitannut vaikka olisi nukkunut vielä tunnin pidempäänkin. Linjaa ei päässyt pistämään umpeen ennen puolta päivä, mutta onneksi sentään pääsi vähän täryttämään ja siirtämään maakasoja. Sitten pääsi täyttämään, hiekka loppui ja loppui myös tie mitä pitkin viedä hiekkaa.

Aikaisesta härätyksestä huolimatta oli tänään varsin vaatimaton työsaavutus jos sitä mitaan kuutiometreillä.

Kuitenkin voi sanoa että varsinkin ensimmäinen kolmituntinen ja viimeinen tunti olivat varsin rankkoja.

Olisi oman toimen ohella raahattava huomattava määrä työkaluja useamman huoneen päähän ryömintätilassa. Kun ne sinne viimein kokolailla saatiin puuttui valoa ja nauloja- ja ei kun rautakauppaan tulipalokiirellä.

Sitten kun oli valoa, oli pian myös väkeä kuin Singaporessa konsanaan. Eikä siinä mitään jos joku olisi eilen aamulla sanonut kuinka viehättävää seuraa lattiatason alapuolelta vois löytyä olisin varautunut paremmilla valoilla.

Samoin taas tämä jos haluat seuraa, katkaise tie. Mikään yllätyshän se ei ollut että ainoa käyttökelpoinen väylä meni poikki, vaan se etteivät saaneet sitä heti umpeen vaikka niin lupasivat tehdä. Se oli ihan ymmärrettävää kun maassa oli kiveä kiven vieressä.

Etenemä oli tänään vain muutamina metrejä, mutta ne oli sitäkin vaikeampia.

Tiellä oli pikkukoneella sujuvasti siirrettäviksi liian suuria räjäytyssuojamattoja ja niin suuria kiviä ettei ollut toivoakaan niitä nostaa.

Tänään oli taas niitä hetkiä että toivoi pystyvänsä näkemään mitä muiden ihmisten päässä liikkuu ja mitä on kauniin ulkokuoren alla.

Muuannen jos alalta onneksi poistuneen yrittäjän oli onnistunut saada firmaansa ainakin kolme huipputyöntekijää. Kilpailijaahan ei saisi kehua, mutta sellaisia joista kaiketi jokaisella oli sieltä firmasta lähdettyään pian oma yritys ja taitaa joillain vieläkin.

Kuitenkin tämmöinen pikkujuttu kuin työntekijän ja robotin välinen ero tuppaa unohtumaan päättäjiltä, johtajilta ja myös niiltä paremmilta puoliskoilta.

Stressin saa itselleen helposti kun haalii sellaisia töitä joita ei saa tehtyä kunnolla määräajassa. Stressiä saa lisättyä kun löytää sellaisen kumppanin jolta puuttuu omatoimisuustoiminto. Pätee niin yritystoiminnassa kuin parisuhteessakin.

Sitten jos oikein haluaa itselleen stressiä niin sitä saa rönsyilemällä itse tai olemalla rönsyilevän kumppanin kanssa joka saattaa sovitun työmaan sijasta mennä esimerkiksi pihapuita kaatamaan kuuden kilometrin päähän, rikkoa koneen ja palauttaa sen sitten niin ikään rikkinäisenä. Tai sitten kumppani rönsyilee itsään jakaen.

Jos ei vielä noillakaan eväillä ole saanut tarpeeksi stressiä niin kannattaa hankkia lauma koiria, muutama hevonen ja vieraista kupeista juova lyhytikäinen "ranskalainen" rotukissa.

Jos joku (nainen) ehti tänne saakka lukea niin tuossa yllä on aika monta tyyppiä miestä ja naista. Lähes kaikki varoittavat naisesimerkit on nyt nähty, samoin monta hyvää ja kaunista. Naisessa ei vaan ole minkäänlaista tuoteselostetta että pystyisi päälle päin sanomaan mitä kaikkia onglelmia mukana tulee- siis sellaisia joihin en pysty vaikuttamaan.

Mistäköhän tämä juttu lähti liikeelle- no siitä kun yksi niistä huippuduunareista mainitsi kuusipäiväisen työviikon- EI siinä ole mitään ihmeellistä. Jokainen päivä voi olla ja varmasti onkin jonkun työpäivä. Jos kone maksaa 400000 € ja sillä on esimerkiksi kolmen vuoden takuu niin viikonlopuista ja arkipyhistä kertyy sanotaan vaikkapa 180 vuorokautta. Siihen päälle pakolliset huoltoseisokit ja mahdolliset korjaukset niin kone seisoo takuuajasta puoli vuotta ja jälleenmyyntiarvo laskee iän, kilometrien ja käyttötuntien myötä.

Sitten ihmetellään miksi ABC on noussut ilmeisesti arvostetuimmaksi tavaramerkiksi lajissaan. Tietysti se tarkoittaa julmettua määrää työntekijöitä joka hommaan kun liike on aina auki, mutta myös sitä että niinä hetkinä kun muut pitävät ovensa suljettuina yksi tekee liikevaihtoa- ei siis välttämättä voittoakaan, mutta se liikevaihto voi olla kilpailjoilta pois. Tietysti työaikalaki rajoittaa, mutta sinänsä hyvää lakia ei ole mietitty monella alalla ihan loppuun saakka.

Karuna esimerkkinä nuo sähköisten ajopiirturien kauhutarinat. Jos kuljetuksen reitti on vakio niin minun mielestäni sen piirturin sijaan pitäisi olla vaihtoehtona ajosuunnitelma ja siinä vaadittuja vastaava määrä taukoja ja ne paikat missä tauko vietetään.

Takana taas yksi päivä. Oikeastaan päivän anti oli varsin niukka, mutta ruokaa on kyllä mennyt tänään runsaasti.

Olin näet viemässä vaunua lämpökeskuksen viereen kun huomasin että kummipoika äiteineen oli liikenteessä. No sit vaunu parkkiin, puhelin käteen ja kolmisteen ruokaa hakemaan. Kummipoika tosin nukkui turvaistuimessa kiltisti aina siihen asti kun ruuat oli kannettu autosta ulos.

Ehkä katsoin kelloa väärin, ehkä en, mutta joka tapauksessa ruokatunti oli tosiaankin ainakin tunti siirtymineen.

Työmaalla putkiuraa pimään asti ja ilmeisesti tänään vuosia täyttänyt ja toisen firman kuski kaipasivat päivän päätteeksi nostoapua. 1860 kilogrammaa nousi kyllä ylös, mutta ei huulilevyllä, eikä ollut takapyörillä enää paljoa painoa.

Olin päivällä lastaamassa konetta kun kuulin kauhean kiroilemisen ja oudon kolinan. Kun sitten noin tuntia myöhemmin kolinan lähde sattui kohdalle ja pysähtyi meni keskustelu suunnilleen näin.

"Miten on voitu jättää kone noin reunalle ja niin pystyyn ettei sitä saa perään. Kymmenen kertaa olin koneesta pihalla, eikä siltikään mennyt kunnolla..............."

Minä sitten kysyin sen kummemmin ajattelematta että avasiko teleskoopit ja säätikö nostovarret?

No hän sitten tietysti väitti niin tehneensä ja minä totesin että nyt on jotain pielessä, koska mulla on keulassa juurikin samanlainen kone ja jos olisi perässä niin kaikkein vaikein se on laittaa perään jos on vaaterissa tai takakenossa.

Menin sitten katsomaan mikä oli vialla: Työntövartta ei ollut ollenkaan ja vetovarret oli eriparireijissä, sivurajoittimet jännityksessä ja toinen teleskooppi edelleen löysänä- siis sellaisessa jamassa ettei voi puhua työkoneen kiinnittämisestä.

Koskapa Valmet/Valtra 6400 on varsin yleinen osasin heti katsoa oikeaan paikkaan ja ihmettelin sitten miksi ei ollut säätänyt nostotankoja pidemmiksi. Ne kun oli ruuvattu edellisten kahden käyttäjän vaunun vetoa varten mahdollisimman lyhyiksi. No nyt kun työlaite perässä vinossa ja jännityksessä ei saanut sivurajoitinta auki kuin vasaralla, mutta sen jälkeen kun rajoitin ei pantannut oli helppo säätää tangot ja laittaa kone perään kuten kuuluukin.

En ihan varma ole, mutta luultavasti sillä miehellä oli ollut samanlainen traktori vuodesta 1996 ja se hiekotinkin ainakin viisi vuotta, mutta ilmeisesti ei ole koskaan laittanut sitä perään, saati että olisi kylvänyt sillä hiekkaa.

Kuinka noinkin yksinkertaisen asian voi tunaroida noin pahasti kun sentään jo kaiketi 60 vuotta on ollut vähintään mekaaninen säätö.

Tässä sitä taas ollaan. Milläköhän matematiikalla on laskettu että Itellan kannattaa ulkoistaa ulkomaille yhtään mitään.

Varmasti sieltä löytyy työvoimaa, mutta entä sitten kun jotain menee pieleen? Toki voi olla että sikäläisessä palvelukeskuksessa työt tehdään hymyssä suin ja yhtään väittämättä vastaan.

Tänään asiakas kommentoi että maltoitte sentään tulla muutaman tunnin myöhempään- no kello oli siirtämättä ja sitä ennen olin jo ollut sorvin ääressä pitkälti toista tuntia sovittamassa croskartin uutta vetoratasta väliakselille.

Jos olisi kovasti myöhempään lähtenyt niin olisi joutunut sitomaan kuorman pimeässä, eikä olisi paluumatkalla ehtinyt pysähtyä paalea siirtämään ja nostamaan taas jälleen ämpärillisen porkkanoita

Jostain oli tullut aivan valkoisia porkkanoita joukkoon. Ei maussa mitään vikaa ollut, mutta kyllä ne silti pesun jäljiltä vähän oudoilta näyttivät.

Yksi parhaiten mieleen jääneistä asioita maantiedossa oli itänaapurimme"ehtymättömät" luonnonvarat.

Tietysti kun verrataan kotimaahan ja siihen kuinka pienten pitoisuuksien malmia täällä suurella vaivalla ja suurella riskillä otetaan talteen niin onhan ero naapuriin varmaan suunnilleen samaa luokkaa kuin maataloudessa kahdessa maassa jotka ennen tunnettiin Koreana.

Se jos sadan miljardin edestä mitä vaan valuuttaa pakenee vuodessa veroparatiiseihin niin onhan siihen oltava hyvä syy. Se syy on ahneus ja toisaalta varovaisuus.

Tässäkin maassa on varmasti ihmisiä jotka toimisivat aivan samoin heti ja mistään muusta välittämättä jos yksityisomistuksen suoja olisi vaarassa.

Eilen katselin tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa jossa naispoliisi lähti rauhanturvatöihin todetakseen että organisaatiossa jonka pitäisi edistää tasa-arvoa ja suojella siviilejä rehottikin korruption ja ihmiskaupan tukiverkosto. En pystynyt katsomaan elokuvaa loppuun.

En tiedä miten paljon ihmiskauppaa itänaapurissa käydään, mutta ilmeisesti ainakin tämän sivuston deittipalveluun tulee uusia yrittäjiä tavoitteenaan joko päästä sieltä pois tai keräta rahaa. Tuo edellien esimerkki oli Bosnian sodan ajoilta, mutta varmaan aika lailla yleispätevä kaikilla sodan runtelemilla alueilla maasta ja maanosasta riippumatta. Todenäköisesti jos avaruudesta löytyy älyllistä elämää sotimiskelpoiselta etäisyydeltä niin meni on ihan samanlaista vaikka sinne mentäisiin kuinka kodin, uskonnon, maapallon ja isänmaan puolesta ja ilman kiveksiä.

Itänaapuri ei romahda, koska moni naapuri on paljon riippuvaisempi heistä kuin he mistään naapurista. Suomalaisesta juustosta löytyy antibiootteja kun ei lahjota tarpeeksi ja siis löytyy siitä huolimatta että niitä ollut Suomessa. Idän kauppasuhteet voivat romahtaa, mutta kyllä noin vanhasta ja suuresta valtiosta löytyy kapasiteettiä kun se vaan otetaan käyttöön. Hallinto voi vaihtua huonompaan, mutta myös parempaan.

Itse asiassa taisin kirjoittaa antibiooteista jo silloin kun jotain muita tuontikieltoja tuli.

Kuitenkin tällä hetkellä ongelmat osuvat kotimaiseen maatalouteen ja tietysti sen tuotteita jalostettuina itään vieviin yrityksiin.

Tänään ei tapahtunut mitään erikoista. Toisaalta jos suolta selviää kuivin jaloin ja konetta upottamatta niin ehkä sekin on saavutus. En muista tuollaista paikka missä leveää luiskakauhaa pystyi viemään ojan suunnassa niin paljon kuin kääntöliike antoi myöden tietämättä viekö se edellään vettä vai maata. Kun kone heilahti niin aalto näkyi jossain 20 metrin päässä maan liikkeenä. Ei ihme että toiselta laidalta on hevosvoimin nostettu rutaa varmasti tuhansia kuutiometrejä.

Nyt kun vesi on järvessä alhaalla ikivanhat ottopaikat erottuivat selvästi. Nyt ne palvelevat saostusaltaina kun vesi matkaa hiljalleen ojaa pitkin kohti järveä.