Contour

Eilen se sitten tapahtui. Aamulla Lännen 740, iso paku ja 3 miestä tulivat herättämään. Pistivät krapukauhan tolppaan kiinni ja moottorisahalla tolppa poikki. Maisema on nyt sellainen ettei ilmalankoja enää ole näköpiirissä.

Eilen tuli myös viesti keskeltä ei mitään. Alkoi olla polttopuut vähissä ja niitähän löytyi. Ei vaan toivoakaan viedä traktorilla mitään isoa määrää, joten autoon perävaunu perään ja menoksi. Kylmää oli ja pieni kuorma meni perille. Ketään ei ollut kotona, joten kärry jäi sinne puineen ja pressuineen.

Niin katkesi myös Ladojen maahantuonti. No en ole omistanut yhtään Ladaa, Skodaa, Fiatia, Trabanttia, Warrea - enkä usko että minun elämäni on sen vuoksi yhtään köyhempää. Saabin loppuminen toki on esimerkki ajan hengestä. Jos Ladan ja Saabin hyvät ominaisuudet olisi yhdistänyt olisi lopputulos ollut parempi kuin Saab + GM.

Lähinnä siis siksi että Saabilla oli valmiit turbomoottorit + tekniikka ja Venäjällä halpoja raaka-aineita, työvoimaa ja nykyään myös ostovoimaa. Saabin keula ja kanttiladan farmarin takapää ja edullinen hinta= Dacia. Nyt sit Dacia on ottanut Ladan paikan markkinoilla.

Saabillahan tehtiin heti laakista parempi neliveto kuin Opelilla koskaan ja kuinka hyvä auto olisi esimerkiksi vanha 9000 tai 900 ollut yksinkertaisellakin nelivetotekniikalla.

Kyllä saksassa osataan. 28 urheilijaa verimanipulaatiolistalla- no sehän ei yllätä että on manipuloitu vaan se että epäilyt saadaan edes julki. Todennäköisesti tuo valohoito josta nyt puhutaan on vain yksi osaa suorituskyvyn keinotekoista parantamista ja siitähän löytyy asiantuntemusta jo DDR ajoilta.

Jos sit miettii miten tuo valoihoito vaikuttaa suorituskykyyn niin ei kai sitä tehtäisi jos siitä ei olisi mitään hyötyä. Silti tuntuu että tuossa on nyt se tekniikka millä naapurimaittemme urheilijat ovat pysyneet testeissä puhtaiden listoilla eikä millään kaurapuurolla, pastalla ja ruisleivällä- Mitä vaan aineita veressä onkin niin sopivalla aallonpituudella ja oikealla käsittelyllä veri puhtaaksi ja niin saadaan puhtaita urheilijoita.

Todennäköisesti viime vuonna samoihin aikoihin pistin yhden koneen kojetaulun osiksi mittarivalojen. Silloinkin oli yleismittari jossain muualla kuin oikessa osoitteessa ja todennäköisesti viikonloppu.

Eilisen purkamisen jälkeen olin melko varma että kaikki tarpeelliset polttimot löytyy hyllystä ja löytyihän ne tänään kaupan hyllystä toisella yrittämällä. Purkaminen ei enää ollut ulkomuistissa vaikka taisi olla sama kone jossa kytkinpolkimeen tehtiin remppaa. Jos olisi ollut ulkomuistissa niin olisin varmaan hankkinut just sopivan ruuvimeisselin. Lyhyt oli liian lyhyt ja normaali aivan liian pitkä.

Verkkopankin käyttäminen oli helppoa vielä viime vuoden puolella, Nyt tuntuu että helpommalla pääsisi kun ottaisi laskut kainaloon ja marssisi pankkiin. Nopeammin olisi ainakin tänään mennyt lähimmässä konttorissa.

Kuluu se päivä näinkin ja hyvällä pakkasella kannattaa pistää tulta takkaan kellä sellainen käytettävissä on. Yökerhossakin ehtii käydä, mutta minä en käänny takaisin vaikka ainoa vähän kiinnostusta herättänyt saapuu samaan aikaan kun olen jo menossa autolle 046.

Sai nukkua pitkään ja vaihtaa polttimoita rauhassa. Yöpakkanen oli sen verran kova että rasvapumppu on varmaan ihan jäässä.

Kyllä olisi harmittanut olla jotain rantaa ruoppaamassa tai lumitöissä kuten muistaakseni viime vuonna näihin aikoihin ja monesti molempia vieläpä samana päivänä.

Olikohan eilen väärä paikka (kunta) vai väärä aika kun yökerhossa oli tasan kaksi kiinnostavaa naista, ensimmäinen henkilökuntaa ja toinen omaa asiakaskuntaa.

FST näytti sarjaa nimeltään Lykke. Yhdessä jaksossa hiiri ja sen torjunta sai aikaan melkein halvauksen. Olkoon talo uusi tai vanha niin aina jonnekin jää tai syntyy 10 mm reikä yllättävän suuri hiiri siitä vaan läpi tunkee.

Ei kissaa, ei koiraa ei edes pientä kuristajakäärmettä torjumaan tuholaisia.

Kaikuu. En aikonut mitään vaalitenttejä katsella tai kuunnella, mutta ainakin tuo TV tuo sellaisia kaikuja että ei varmaan ole äänitarkkailija kummankaan kannattaja.

Ladulla olikin kunnon peli. Voisi luulla että kahden alle kolmivuotiaan kanssa hiihtämään lähteminen olisi tuskallinen kokemus, mutta innovaatio jossa oli mm emännän vanhat sukset, minarit, vaneri, turvavyöt ja 2 vauvan ammetta sekä saakeli sentään 4 auraviittaa- kuulemma ihan ostettuja eikä näpistettyjä.

Niin kovaa meni ainakin tasamaalla ja alamäkeen että niistä vekaroista varmaan tulee hyviä ohjaskelkkailijoita. Kaiken huippuna se että nuorempi nukkui koko lenkin hiljaa, mutta huuto alkoi heti kun vauhti pysähtyi.

Varsinaiset kuntoilusukset kun voiteet on kuluneet pohjasta kokolailla pois.
6,5 km vähän alle tunnissa oli päivän kuntoilusaldo.

Pakkasta luvassa ja toivottavasti ennuste pitää.

Päivä pulkassa ja pulkka lumen alla. Onnistuin särkemään tehosekoittimen. Toki sillä on ikää varmaan 15 vuotta ja muovi varmaan vähän haurastuu vanhetessaa. Jos muovin alla on terästä niin tuo hajoaminen oli vain kosmeettinen ilmiö.

No mikä sen sitten hajoitti. Illalla piti tulla vieraita ja arvelin että näin kylmällä kelillä kotitekoinen mansikkajäätelö olisi hyvää tarjottavaa.

Ohje: Ajetaan tehosekoittimen raastinterällä pakastemansikoita 3 osaa, vaihdetaan sekoitusterään lisätään 3 osaa oikeaa maitoa ja 1 osa sokeria. Muutakin voi laittaa, tällä kertaa meni purkillien anasasta ja 1 1/2 banaania. Sekoitetaan nopeasti ja pakastetaan. Kokeilin tehosekoittimen kulholla, sekin on ihan ok jos ei halkea ja muistaa ottaa terän pesuun ennen pakastamista.

Tällä kertaa tuo resepti meni ensin pakastimeen jähmettymään ja ilman välipesuja seuraava satsi mihin tuli vain marjat, maito ja sokeri. Se pakastimeen ja parin tunnin päästä ensimmäiseen erään kinuskikastiketta päälle. Yksinkertaista eikä maksa paljon. Toki jos nuo ihan samat aineet meinaa hankkia niin voi tuottaa kaupungissa tuskaa

Oletettavasti raastinterä ja kivikovat pakastemarjat eivät ole hyvä yhdistelmä. Toki ne olisi voinut sulattaa ensin, mut sit taas pakastusaika pitenee.

Selain temppuili. Liekö sit syynä vanhojen puhelinlankojen kelaajat, tykkylumi vai vaan vanha kone. Blogimerkintä siis häipyi bittiavaruuteen eikä palaa koskaan.

Eikä päivä mitekään erikoinen ollut. Aamu aikainen, huonot unet, kilometritolkulla onneksi vähälumista väylää lingoten, yhdet katkenneet turvapultit ja yksi uusi työkohde.

Pätkäunta ja kokkausta miltei koko loppupäivä. Kokkaus tosin keskeytyi kun piti käydä yksi ketjuton koheltaja yhdistelmineen auttamassa liikkeelle. Hyvä kuski ja hyvät laitteet- se nähtiin viime vuonna, mutta kun kitka ylämäessä loppuu niin sitä ei noin vaan tehdä lisää.

Vuoden 1987 tai jotain siihen suuntaan Honda NS oli kokenut kovia edellisellä omistajalla. Sit erehdyin lainaamaan sen kaverilleni ja se reissu poiki kolon koneen kylkeen.

Hondassa on tasapainotusakseli- pyörii samalla nopeudella kuin kampiakseli tai pyöri ainakin siihen saakka kun laakerin ulkokooli halkesi. Aikoinaan se korjaantui vaihtokoneella, johon toki laitoin kaikki uudet laakerit jopa sen tasapainotusakselin laakerin- ei ollut kuulemma siihen päivään mennessä kukaan siitä liikkeestä moista tilannut- ei ollut kuin akselin kanssa, mutta tarvikkeena löytyi ja seuraava omistaja sai toimivan pyörän alleen.

Tänään sit otin asiakseni vanhan pahvilaatikon jossa oli jotain vanhoja osia. Kantta ei ollut, ei tuorevoitelupumppua, ei kaikkia tiivisteitä, pultteja, männätapin neulalaakeria eikä polkimia. Muu oli pieninä paloina laatikon kätköissä, eikä tietenkään ohjeita/kuvaa ja todennäköisesti laitettu laatikkoon 1997.

Parissa tunnissa lähes kaikille osille löytyi paikka kuorien sisältä. Tasapainotusakselin laakeripesä on väljä, enkä ole ollenkaan oletakaan että tuo moottori enää koskaan kävisi- ei ainakaan noin koottuna. Itse asiassa siinä on kokolailla kaikki kasausvirheet yhdessä paketissa mitä itselle on tullut vastaan muiden kasaamia koneita purkaessa.

Väljä laakeripesä, M3 pultilla kasattu katkennut öljypumpun akselin kannatin. Kannat pyöreinä koneen M6 pulteissa, vääriä pultin pituuksia, simmejä väärässa paikassa, kytkimessä toisioakseli törmää painelaakerin pesään, tiiviste solmussa, akselitiivisteen holkki väärin päin, stefa puuttuu, männäntapin lukitussokka puuttu, männätapin laakeri puuttuu, pohjaproppu puuttuu ensiöakselin laakerin lukitus löysällä, vaihde 5- ja 6 välissä, ohjausholkki väärässä kolossa. Ei tuossakaan varmaan kaikki virheet mitä sieltä seuraava purkaja löytää. Siinä sitä olisi hyvä havaintokone johonkin ammattikoulun ajoneuvo-osastolle. Niin ja sokerina pohjalla itse tekemäni tasapainotusakselin hammaspyörät joissa hyvä hammaskosketus. Kytkinkellossa alkuperäinen hammastus on vähän tylsynyt, enkä yhtään ihmettele kun hampaiden palasia kytkinkopasta keräilin. Sikäli ei haittaa kun ottaa voimaa ainoastaan käynnistyspoljinta painaessa. Pyörii toki koko ajan joten ääni varmaan olisi melkoinen.

Ei siis sittenkään kaikkia löytöjä, koska 1996 purin CRM 125 koneen jossa oli kiertokangen alapäästä toiselta puolelta välilevy katkennnut ja onneksi tullut vähillä vaurioilla pakoputkesta ulos.

Toinen nykyään ilmesesti omaa rakennusliikettä pyörittävä mies oli kasannut Minarellin kytkimen 6 mm liian pitkillä ruuveilla. Kone siis meni kasaan, mutta moottori rahisi pyöriessään. Sitten kun sen puutteen korjasi niin kytkin luisti rankasti, toki voimaakin oli enemmän kuin laki salli. Se korjaantui matalakantaruuveilla ja noin millimetrin paksuisilla kuparirenkailla. Sit kun kesti kytkin niin kiertokangen alapään laakeri meni silpuksi. Sen kun sai uuden mallia silver cage ja kampiakseli kesti lähti takavanteesta puolet pinnoista. Sen kun sai kestämään ja koneen pysymään korvakkeissaan lähti kytkinkellosta hampaat ulkokehältä.

Jos haluat uskollisuutta- hanki koira, jos olet varakas hanki hevonen ja jos haluat konkurssiin niin hanki niitä monta, hoida hyvin ja kuivita paalatulla kutterinpurulla.

Näin siis kärjistetysti koska jossain ja joskus sahanpurua sai edullisesti ja paljon. Nyt jopa paikallinen puuta jalostava yritys ostaa kiinteää polttoainetta kun puru ei riitä edes lämmitykseen.

Käytyäni bunkkerityömaalla sillpuamassa styroxia kävin kaivamassa märkää purua umpihangesta kaverille vietäväksi. Sit lumitöitä ja iltalenkki 6,5 km latua. Kierrosaika ei ollut kummoinen, mutta haarakäyntiä vain voimalinjan alla kaikkein jyrkimmässä kohtaa. Muu lenkki vapaalla.