Contour

Tulin siihen tulokseen ettei pöyhintätulos parane paitsi vaihtamalla elämää nähneet piikit uusiin. Nyt on ranteet hellinä ja kone ei tietenkään uusine piikkeineen edes pyöri kunnolla. Tai pyörisi jos kestäisi ensin kuunnella kuinka nousee täysille kierroksille karhotusjousiin kilisten.

Järjettömän hintaisia ovat jouset joilla piikkejä ohjataan. Ei tee mieli ostaa yhtään varastoon. Niihin verrattuna varsinaiset piikit ovat suorastaan halpoja. Ei siis ihme että moni luopuu tuon mallin koneesta tai ajaa ilman niitä ohjausjousia.

Aamupäivän pyörittelin kiviä, iltapäivällä siirsin pari vaahteraa ja yhden puupinon. Nyt olisi taas polttopuusavottaa kun vaan kerkiäisi.

Arvelinkin että alkaa pian satamaan kun sain eilen juuri ja juuri eilisen puolella kasteltua lähes kaikki kasvimaan kasvit. Se ei ollut mitenkään helppoa, koska vesi oli ojassa alhaalla ja kastelukannut tietysti kaukana.

Valtra on kuitenkin siinä mielessä hyvä traktori että siihen saa lisävarusteena turbiinikytkimen, etukuormaimen ja joku oli vieläpä vahingossa unohtanut keulaan sen ainoan kauhan missä riittää täyttökulma vaikka veden hakemiseen järvestä. Niillä vettä sai kauhottua ojan pohjalta tarpeellisen määrän ja kannettua perille. Perunoita tuo vesimäärä tuskin pelastaa, mutta lähes kaikilla muilla kasveilla on toivoa.

En ole reiluun viikkoon käynyt tankkaamassa. Tänään tankkasin konetta jonka edellinen tankkaus oli ainakin 2 kuukautta sitten.

Oli tankattava kun koristekivivalliin tuli muutama niin iso kivi ettei edellisellä työmaalla olleella pikkukoneella saa niitä siirtymään paitsi ehkä puskulevyllä alamäkeen.

Energiajätin naapurissa.
EU asettaa pakotteita Venäjää vastaan ja EU kansa saa tuta sen nahoissaan viimeistään muutaman viikon päästä huoltoasemalla asioidessaan.

Ehkä olisi tässä vaiheessa järkevää ajatella itäraja suljetuksi molempiin suuntiin ja miettiä mitä valtavien luonnonvarojen Venäjä menettää jos ei myy Suomeen mitään tai osta mitään Suomesta. Olkoon kauppa EU:n kanssa kuinka tärkeää Venäjälle hyvänsä niin ei se maa mihinkään pysähdy vaikka kävisi 20 vuotta kauppaa pelkästään Kiinan ja Pohjois-Korean kanssa. Varsinkin Kiinassa on potentiaalia kunhan on vain jotain sellaistakauppatavaraa mikä kelpaa kiinan markkinoille.

En yhtään ole seurannut mitä Ukrainassa tapahtuu, mutta Mainilan laukauksia voidaan ampua vielä nykyäänkin.

Fa ja jotain se nimeltään on ja hintaansa nähden pöyhii heinää hienosti. En tosin vielä löytänyt ihan oikeita säätöjä, enkä tiedä onnistuuko sillä karhottamaan.

Vettä tuli taivaan täydeltä- ihan kiva, muttei ollenkaan hyvä juttu siinä vaiheessa kun olis tarkoitus levitää multaa.

Noutaessani konetta pisteestä b oli vastassa nuori kaunis nainen pikku pikku bikineissä. Oikeastaa ihan hyvä että poistui sitätiloihin heti kun aloin peruuttamaan. Olisi saattanut katse kiinnittyä ihan väärään kohtaan ja joku postilaatikko tai kauhan kärki jäädä alla.

Minut yllätettiin tänään kahdesti. En olisi millään uskonut että korkeintaan rippikoluikäiseltä näyttävä tyttö onkin jo ties kuinka monetta vuotta opiskelemassa opettajaksi. Meinasin käyttää sanamuotoa "onko sinut jätetty yksin kotiin".

Ehkä sillä sit vaan oli terveet elämäntavat tai todella hyvät geenit. Oli kummin vaan niin vasta pyykkikorin raahaaminen pihalta toi kypsyyden esiin.

Sehän nyt ei kovin paha ollut, mutta sitten seuraavassa osoitteessa nainen sanoi iästään jotain epämääräistä, mutta jos noista kahdesta olisi pitänyt mennä pelkästään ulkonäön perusteella arvio tekemään niin nuorempi näytti kypsemmältä. Kauniita nuoria naisia siis kummatkin.

Päivä meni taas nopeasti. Ei mennyt yhtään putkea rikki ja kaikki kaapelitkin jäivät ehjiksi.

Tilaa oli rajallisesti, mutta pienellä sommittelulla löydettiin ihan toimiva ratkaisu mittarikaivon paikaksi.

Sulun ja talon väliin kaivo ei olisi mahtunut, mutta hieman liittimiä löysäämällä sulku kääntyi runkoputken toiselle puolelle ja sen jälkeen vesimiehillä oli helppo homma sommitella putket paikoilleen ja siis ilman vesikatkosta.

Oli jokseenkin työteliäs päivä. En tiedä mitä olen unohtanut, mutta sen tiedän että huomisesta tuli hikinen päivä, eikä varmasti ole mikään herkkupaikka työskennellä.

Nyt on kuitenkin jääkaapissa ja pakastimessa ruokaa niin paljon ettei tarvitse käydä kaupassa moneen päivään. Tein pizzaa varten oman tomaattimurskaseoksen ja se oli selvästi parempaa kuin suoraan purkista pullautettu tai pelkät tuoreet tomaatit.

Eilen oli todella poikkeava ilta. Poikkeava minulle kun en uimisesta paljon perusta. Menin kuitenkin ihan vapaaehtoisesti veteen ja vesi oli vieläpä varsin lämmintä vaikka pulppuaakin lähteestä. Tällä kelillä sitä osaa arvostaa.

Ei ollut oikein inspiraatiota mihinkään järkevään. Kuitenkin kävin katsomassa onko mikää kasvi tunkenut läpi savikuoresta ja vähän koitin niitä kastellakin, mutta huonolta näyttää.

Siinä matkan varrella moottoripyöräilijä teki aivan oudon ohituksen. Ei mitenkään vaarallisen, mutta ihmettelin vaan mitä järkeä lähteä ensin ohittamaan ja sitten heti jarruttaa seuraavaan risteykseen.

Sinne se sitten poistui maisemaan ja paineli tyyliin sataa neljän kympin alueella. Ihmettelen vaan kun samaisella tiellä työn touhussa ollut moottoripyöräpoliisi ei kiinnittänyt mitään huomiota sen seuraavaan ohitukseen huomattavalla ylinopeudella ohituskieltopaikassa. Ilmeisesti oli sakotus kesken. Oli aika lähellä etten heittänyt U-käännöstä ja kysynyt onko donitsit syöty ja kahvit juotu vai oliko kenties joku tuttu koheltamassa sillä moottoripyörällä.

Edit paljon myöhemmin. Syy poliisin toimimattomuuten oli presidentin seurue.

Paluumatkalla kaupassa tapasin henkilön jonka kanssa olen viimeksi jutellut ammattikoulussa. Kaunis oli jo silloin kun valinnaisissa aineissa saman pöydän ääressä istuttiin, kaunistui koko ammattikouluajan ja kertakaikkisen hyvältä näytti nytkin.

Äänestä tuskin olisin tunnistanut, mutta nimi tuli heti ja osaisin jopa kertoa minä päivänä viettää nimipäiväänsä.

Seitsemältä töihin ja neljältä kotiin... No ei sentään, mutta oli kyllä melkoisen väsyttävä taival yöllä. Menomatka meni muuten hyvin, mutta päätepisteessä ei ollut enää mikään paikka auki ja kyydissä oli aika niukat eväät.

Perillä sitten totesin että konehan ei pysy paikallaan pelkällä käsijarrulla, vaan oli jätettävä pyöräkiila paikoilleen että sai viimeisen ketjun irti. Paluumatkalla kiroilin moneen kertaan sitä kuinka paskaan kuntoon tiet nykyään päästetään. Ei siinä mitään että on mutkia ja mäkiä- ne kuuluvat maisemaan, mutta minkä helvetin takia noita älyttömiä kuudessa kympissä jouset pohjaan lyöviä heittoja ei korjata?

Tietysti syy on rahapulassa. Ehkä vielä enemmän syy on typerässä yksityistämisessä. Jokainen firma joutuu miettimään kannattavuuttaan ja taas toisaalta urakan saadakseen tinkimään ja taas tinkimään.

Tien korjaaminen on iso kuluerä. Jos tie on kunnolla pohjattu ja tehty niin pinnoite kyllä kuluu ja murenee, mutta jos ei niin sitä ei saa kuntoon pelkällä jyrsinnällä ja uudella pinnoitteella. Jos saa niin hyöty kestää keskimäärin seuraavaan kevääseen.

Piti lähteä aamutuimaan upottamaan mittauskaivoa. Juuri kun olin hyppäämässä autoon sain tiedon että se päästään tekemään vasta maanantaina. No sitten ei muuta kuin 70 cm tyvipölli ja siitä seuraava pätkä lavalta alas ja tutkimaan olisiko metsäojakone lähtökunnossa. Ei ihan ollut, koko päivän sitä huolsin ja korjasin, mutta ei ole vieläkään ihan valmis. Helle tappaa osan työtehosta. Nytkin vaikka vaan silmät ja sormet liikkuu niin hikeä pukkaa.

Sivuhuomautuksena huomasin tuottaneeni osan päivän luetuimman jutun teksteistä- totuus on joskus tarua ihmeellisempää.

Moottoriöljyn ja polttoainesuodattimen vaihdon yhteydessä kone alkoi ilmausvaiheessa kipinöimään. Ilmeisesti siinä oli se syy miksi uudesta päävirtakytkimestä huolimatta kone ei aina halunnut käynnistyä. Puomissa oli reilu halkeama ja tietysti paineilmaprässillä voitelin saranoita lukuunottamatta kaikki voitelukohteet. Sitä ei olisi pitänyt mennä tekemään:

Käännön tapit menevät tavallaan umpipesiin ja toisesta oli edellisen omistajan toimesta hitsattu rasvanpoistoreikä umpeen. No tällä kelillä rasvaa meni yhdessä suhauksessa aivan liikaa ja kun 8370 tuntia ajettu kone ei ole mikään väljä holo niin rasva tunkkasi tapin ulos pesästään ja siinä oli 10 mm paksu lukitusrauta kevyttä kamaa.

Lukitusrauta solmuun, sen kiinnityspultti solmun sisään ja tappi tietysti puoliksi irti alalaakerista. Onneksi olin jo siinä vaiheessa ehtinyt ilmata ruiskutusputket, pestä koneen, paikallistaa ja kiristää sen kipinöintiä aiheuttaneen liitoksen. Sulat uusittiin.

Vielä puuttu tankkaus ja yksi ahtoputki on aivan liian löysällä.

Ei aina ole kauheasti sanottavaa, ei aina ole kauheasti tehtävää

Näin sanoin edelläni mennyt mies ilmeisesti tahtoi iskeä ovensa myöhään auki pitävän kaupan kassaneidin noin 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Enkä yhtään ihmettele vaikka haluaisikin iskeä, koska olihan se sen kaupan ainoa nainen sillä hetkellä. Ehkä muutama näkyvä lävistys liikaa mun makuuni, mutta ei mitään varsinaisesti viehätysvoimaa vähentävää. Kaunis on kuitenkin kaunis vaikka joutuisi muutaman korvarenkaan väistämään matkalla suutelemaan kaulaa. Toiveajattelua...

Varsinainen ylläri osui kuitenkin kohdalla kun kävin pikapikaa syömässä ennen polttopuiden lastausta. Olin tilaukseni tehnyt, vienyt tarjottimen pöytään ja poistunut hetkeksi maustekierrokselle. Kun sitten pöytään pääsin niin minua vastapäätä istui oikein miellyttävän näköinen nuori nainen. En tiedä minkä ikäinen tai minkä niminen, mutta ei ollut kiinnittänyt huomiota tarjottimeeni.

Tässä tullaan kysymyksen äärelle: Olinko epäilyttävä henkilö vai epäilevä henkilö. Eli siis jos pöydässä on täysi muki tuoremehua ja koskemattomat ranskalaiset potut niin viittaako se että joku lapsukainen olisi tullut niitä ennen täyteen. Itse olisin havainut ainakin sen jonotusnumeron siinä tarjottimella.

Näin ollen minun epäilykseni on että se nainen halusi tulla samaan pöytään kanssani ja vieläpä nimenomaan minua vastapäätä. Voin olla väärässäkin, mutta kun sitten nainen hetken päästä kertoi olevansa menossa töihin siihen muutaman seinän päähän ja kaula-aukosta vilahti hieman työasua, tulin siihen tulokseen että sillä koulutuksella pitää erottaa se pöytä missä on jo asiakas.

Toki siinä on eroa miten ihmiset havainnoivat asioita. Voi olla että olen oikeasti "näkymätön" aina siihen hetkeen asti kunnes puhun jotakin.

Tänään ei muuten paljoa tullut tehdyksi- lavalla on pätkä hyllyä ja aivan jumalaton puu. Oli näet metsuri/keruuosaston koneesta kajahtanut hydrauliikka niiden jättiläisten parissa ja kaksi viimeistä puuta oli suht hyvin tukkinut oviaukon, eikä trukin vastapainolla paljon puita nostella vaikka oven olisikin saanut auki.