Contour

Jos jonkun vuoden elämästä haluaisi pikakelata ohi seuraavaan niin ehkä se olisi juurikin tämä. Tietysti paljon hyvääkin on ehtinyt tapahtumaan, mutta kuolema on aina peruuttamaton tapahtuma.

Onneksi ei ole enää kuin vähän reilu vuorokausi jäljellä. Miten sen vuorokauden sitten käyttäisi. Tänään meni puoli päivää pihavaraston hyllyjä kasatessa, sit oli tietysti syötävä ja alettava miettiä mitä sinne hyllylle laittaa.

En ollut hyllylle nostamassa, mutta muuten vaan pistin käyntiin kauemmin omistamani Suzukin. Varastointi ei ollut tälläkään kertaa tehnyt mitään hyvää ja ilmeisesti seuraavaksi edessä on polttoainehanan perusteellinen puhdistaminen ja suodattimen vaihto. Käymään se silti lähti ja vieläpä yllättävän pienellä vaivalla, mutta ilo jäi lyhyeksi. Sen pienen käyntihetken jälkeen sammui, eikä kohtuullisilla ponnisteluilla suostunut edes lupaamaan. Varma en ole, mutta vahva epäilys on vika ei kärjettömässä vaan järjettömässä sytytyksessä. Jos saisikin jostain edullisesti toimivan ja heittämällä paikalleen sopivan kärjettömän niin sen olisin varmaan pistänyt tilaukseen kertaalleen, tai kahteen tai kolmeen, ehkä jopa neljäänkin.

Moni mittaa vuotuista menestystä pankkitilin saldolla- no siitä voi ainakin sanoa että paljon on saldo pienentynyt vuoden aikana, eikä tule lähikuukausina nousemaan. Tietysti tämä leuto ja lumeton alkutalvi on mahdollistanut tiettyjä asioita, mutta ei kyllä hyvältä näytä ruoppausmahdollisuuksien kannalta.

Autoonkin tulee uppoamaan joitakin osia, joita en ole vielä edes tilannut. Kesäkummit täytyy ostaa eteen tai kuunnella kiinakummien jyrinää.

Että tästä loppuvuodesta vielä saisi jotain hyvää irti niin suunnittelin vielä käyväni tulevan perunamaan liitymässä valmistelemass vähän kiven kärjen poistamista. Tietysti se kaikkein suurin kivi osuu sellaiseen paikkaan että on mahdollisimman vaikea kiertää kummaltakaan puolelta ja peittämisestä tulee vielä enemmän haittaa.

Nimerkki Tuomas tai jotain siihen suuntaan haaveili lottovoitosta / voiton mukanaan tuomasta vapaudesta tehdä valintoja. Minun suurin rahallinen lottovoittoni on ollut kymmeniä vai olisiko joskus tullut joku reilun sadankin. No joka tapauksessa valintoja on siltikin ollut tehtävissä ja jos hankintalistalle laittaa seuraavaksi käytetyn ison moottoripyörän voi hankinnan järjettömyyttä perustella sillä kun ajokausi on niin lyhyt. Eilen katselin kun iso katupyörä paahtoi sujuvasti menemään ja näyttää olevan lumet vähissä seuraavat 10 päivää, mustaa jäätä varmaan senkin edestä aamuisin.

Jos moottoripyörän unohtaa hetkeksi niin sitten voi ruveta pohtimaan omakotitaloa tai kesämökkiä. Koska kumpaankin niistä tyypillisesti tarvittavat rahamäärät A hankintahetkellä ja B elinkaaren aikana ylittävät käytettävissä olevat omat rahat täytyisi ilmeisesti käynnistää lainaneuvottelut pankin kanssa... No sitten taas kun jalat palaavat maan pinnalle niin kuinka paljon tilaa ihminen oikeasti tarvitsee asuakseen mukavasti? Onko se 18, 36, 72 144, 288, 358 vaiko +yli 475 neliömetriä?

Asuuko opiskelijasoluissa onneellisia ihmisiä? Onko kommuunissa asuminen mukavaa? Onko järkevää muuttaa kauas maalle jos työpaikka on suuren kaupungin keskellä?

Ainakin moni on perustellut maalle muuttamista sillä että samalla rahalla saa moninkertaisesti isomman asunnon, pihan, autotallin ja näköalan muuallekin kuin naapuritalon betoniseinään. Nyt aletaan kuitenkin taas puhua nukkumalähiöistä kun pikkukoulut, pikku päiväkodit, pikku postit, sivukirjastot, neuvolat ja terveysasemat laitetaan säästöjen nimissä kylmästi kiinni. Ihmisestä tehdään riippuvainen autostaan ja kohta jokaista ajettua kilometriä verotetaan. Niin verotetaan nykyäänkin polttoaineen ja muiden maksujen kautta

Jos nyt sitten ostaisin vasaran ja nauloja ja rupeaisin paukuttamaan seinäelementtejä jotain korpimökkiä varten kasaan niin kyllä on aika tarkkaan mietittävä kuinka isossa olisi järkevää tai ylipäätään varaa asua. Millä lämmittää, millä jäähdyttää ja ottaako sähköliittymää vai ei. Moni pitää sähköliittymää välttämättömyytenä- kyllä se asumista helpottaa, mutta vuoden polttomoottorigeneraattorisähkön varassa asuneena tiedän että ilmankin voi pärjätä- onhan Suomi ollut asuttu arviolta 10000 vuotta ja vesivoimalla sähköä on alettu tuottaa jossain 1891 tienoilla. Mekaanista energiaa on osattu hyödyntää jo paljon kauemmin.

Nykyään kun sähköliittymälle on olemassa tietyin edellytyksin todellinen vaihtoehto- siis se että sähkö tuotetaan itse auringon ja tuulen avulla. Lämmitykseen vaihtoehtoja on enemmän, mutta jos sähköä on rajallisesti se ajaa polttamaan jotakin. Se onkin sitten kokonaan eri juttu paljonko se tekniikka tulee maksamaan ja talo sen kaiken tekniikan ympärille.

En ole kettua ennen noin likellä kotia nähnyt, mutta tänään sellainen kipitti pihasta pellolle. Onneksi ei jäänyt alle.

Päivän ohjelmassa oli jotain hermoja raastavaa. Piti tulostaa, vaihtaa mustepatruuna ja koittaa selvitellä erinäisiä laskuja. Kun ne sitten oli postitusta vailla päätin yrittää ottaa yhden rästihomman työn alle. Sen vuoksi ajoin kymmeniä kilometrejä ja näin melko hienon maalaisidyllin. Idyllin ytimestä löytyi esimerkiksi kyyttöjä ja täytyy hattua nosta heille jotka niitä eläimiä hoitavat.

Idea on ihan hyvä ja jossain vaiheessa ainakin tuhat yötä sitten mietin että millainen neitonen paljastuisi kun lisäisi treeniä ja vähentäisi ruokaa. Ei sillä etteikö lähtötilanteessa kaikki olisi ollut ihan paikoillaan vaan kun neito itse koki olevansa kenties veitsen avulla tehtävää pientä niukentamisoperaatiota vailla. Nyt ainakin näytti että treeni oli purrut, mutta ei ollut pelkoa minkään paljastumisesta.

Osuvasti kotiin päästyäni silmiini pisti ohjelmaoppaassa panttivankien pelastamista Balkanilla. Kun muutaman kerran puolella silmällä olin vilkuillut niin tuli vaan mieleeni että pohjatöitä on ilmeisesti hieman tehty, koska Suomea myöden taidettiin uutisoida tiettyjen sotilasajoneuvojen epäilyttävistä liikkeista ja stopeista kyseenalaisissa paikoissa. Ihan en usko että KFOR niin huonossa jamassa olisi (tai olisi ollut) että rahtaisi ulkomaalaisia paikallisten mafiapäälliköiden ammuttaviksi ja/tai harjoittamaan maailman vanhinta ammattia.

Eilen piti kirjoittaa päivän ja yön tapahtumista, mutta yhdistelmä Windows ja kaupallinen virustorjunta päästi jonkun troijalaisen läpi ja tietokone lakkasi toimimasta.

Ilmeisesti jopa F-Securella ollaan vittuuntuneita kun käyttöjärjestelmiin on jätetty urkinta-aukkoja viranomaisia varten. Näistä aukoista nyt sitten on varmaan tähänkin koneeseen tultu, muuteltu asetuksia, jaettu roskapostia ja varmaan käyty hakemassa k-18 materiaaliakin.

Voin sitä hakkeria tai vastaavaa lohduttaa että ei tämän koneen kaatumisesta tai näiden tietojen varastamisesta omaan tai jonkun toisen käyttöön tullut kuin muutamien satojen vahingot, mutta en kyllä keksi mitä varastettavaa tietoa tällä koneella voisi olla tallennettuna. Jos taas kyseessä oli joku jotain jahtaava viranomainen niin tällä koneella ei ole yhtään sellaista kuvaa tai videota millaista toimintaa en olisi nähnyt ihmisten tekevän vapaasta tahdostaan rakkaassa kotomaassamme. Puhumattakaan siitä paljonko tarvisi tallentaa että saisi koottua edes kaiken sen minkä kokemisesta olen kuullut/lukenut muutamalta entiseltä tyttöystävältäni.

Kun nyt sitten kuitenkin 25. ja 26. päivä olivat vapaita niin päätin käydä ulkoiluttamassa autoa ja itseäni. Jonotettuani mielestäni turhankin kauan ja seistyäni tuulensuojana tupakkaa poltelleen tyttösen edessä siinä jonossa katsoin taakseni tarkistaakseni ovatko nättejä muutenkin kuin ääniltään. Olivathan ne, mutta ei ehkä kuitenkaan kumpikaan sellainen jonka olisin siltä seisomalta halunnut napata kyytiini.

Jonossa kului aikaa ja ilmeisesti nuorista naisista ainakin toisella oli takana vasta varsin vähän ajettuja kilometrejä. Porametreistä en kysynyt, enkä kuppikoosta tai edes siitä olisiko kaksikosta kumpikaan ollut sinkku. Narikassa ainakin sen valkoisen takin alta paljastui jotain mustaa vaatetta ja ehkäpä se sai myös miettimään millä kulkuneuvolla ja kuinka kauas naiset ovat valomerkin tullen menossa.

Varmaan kumpikin oikein fiksuja ja mukavia ihmisiä, mutta minä saan edelleekin tupakoivasta naisesta estoja. Sitten jos siihen vielä yhdistetään jellonapullon näkeminen niin ei minusta olisi ollut Roomeoksi ainakaan silloin. En kuitenkaan päässyt myöhemmin livahtamaan yökerhosta pihalle samaa kaksikkoa kohtaamatta, enkä viitsinyt perustella "aikaista lähtöäni" sillä että sain jonottaa ihan tarpeeksi sisään päästäkseni, enkä halunnut jonottaa päästäkseni narikkaan ja pihalle. Yhtä vähän kun miehet ovat yleensä kiinnostuneita naisten ulkovaatteista naiset ovat innoissaan miesten autoista. Kuitenkin kun autolla liikkeellä oleminen oli havaittu, sanoin "urheiluautolla", koska yleensä viimeistään silloin saa lähteä rauhassa, eikä tarvitse viedä ketään minnekään Tervakoskelle, puhumattakaan Mikkelistä, Lahdesta, Tampereesta tai Turusta. Ei tarvitse kun naisia ei kiinnosta ja fiksummat ymmärtävät että kyytiin mahtuu mukavasti vain minä ja hän, muttei esiliinana toiminut kaveri.

Kun nyt taas miettii niin ehkä se päivä ei enää toista kertaa koita kun sai - siis nimenomaan sai viedä paikan kauneimman naisen täydestä yökerhosta kotiinsa.

Sisäinen kauneus - siis tuossa kokolailla täyteen pusketussa yökerhossa oli tällä kertaa ehkä yksi tai kaksi sellaista naista jolta/joilta olisi pitänyt kysyä sisäisen kauneuden perään, kaikilla muilla henkilökunnan naiset tietysi mukaanlukien oli ulkoistakin yli tarpeen. Mitä se sisäinen kauneus siis on- no ainakin minulle se merkitsee sitä mitä päässä tapahtuu, millaisilla elämäntavoilla sitä tuodaan julki ja miten kohdellaan muita ihmisiä. Ei se ulkoinen kauneuskaan haitaksi ole kunhan sitä ei ole pelottavan paljoa.

Kinkkua olisi vielä jäljellä runsaasti, muute näiden pyhien ruuat on tehokkaasti tuhottu.

Ei tee mieli lähteä edes lenkille kun on pimeää ja lähes jatkuvasti sataa vettä... Onneksi ei ole lunta.

Nyt on sit pahimmat kiireet takana ja ilmeisesti pyhitettävä lepopäivä.

Päivän päätteeksi oli edessä uuden lautapelin pelaamista ruuan ja kahvin välissä. Vastassa 3 jo samaista peliä pelannutta ja kaksi itseni lailla ensi kertaa sen kanssa tekemisissä olevaa.

En pannut merkille mikä peli oli nimeltään, enkä ihan likikään ymmärtänyt kaikkia sääntöjä. Jotenkin siinä kortteja kierrätettiin ja periaatteessa aina korteista piti valkata joko itselle paras tai sellainen minkä halusi naapurilta pois.

Minä en kiinnittänyt huomiota mitä hienouksia muilla oli vaan katsoin mitä resursseja tarvitaan 20 varman pisteen saavuttamiseksi. Reilun tunnin jälkeen oli kortteja pöydässä tarpeellinen määrä ja alettiin laskemaan pisteitä. 43, 44, 43, 46, 50 ja 43 jos oikein muistan. Voitin siis, mutta tällä kertaa täysin tuurin ja tuomarityöskentelyn ansiosta. Säännöissä kun oli jokin rajoitus ettei saisi olla jotain kahta samaa, mutta nyt sitä ei noudatettu. Näin ollen neljällä rakennusvaiheella ja kahdella rak. vaiheista palkitsevalla kortilla saaduista pisteistä olisi jäänyt tulematta osa tai tai kaikki. Se olisi tarkoittanut tasapeliä tai tappiota riippuen siitä kenelle väärin perustein saamani korti olisi uusinnassa päättynyt.

En rupea mainostamaan, mutta joskus mieleen jää mielikuvia, kuten esimerkiksi elokuvasta Diktaattori. Olin siis joitakin viikkoja sitten kaupassa johon mennään portaita alas ja kassa jää oikealle puolelle. Tiskin takana oli joku ja oletuksena meinasin että siellä on varmaan nuori mies.

No sitten siellä kierrellessäni oletin kuulleeni naisen äänen ja koskapa muut asiakkaat olivat miehiä, arvelin olevani väärässä kassatyöntekijän sukupuolesta. No sitten kun tuli aika mennä kassalle tajusin että hitto sentään- nainenhan se on, nuori ja nättikin vielä, mutta ei välttämättä ihan jokaisen miehen makuun nätti. Ainakin siinä vaatetuksessa ja kampauksessa sukupuolen päätteleminen oli vilaukselta vaikeaa.

Eli mieleen tuli Diktaattorin kohtaus jossa diktaattori hyppää skootterin selkään ja nainen käskee päästämään irti rinnoistaan- luulin sinua pojaksi...

On yleinen stereotypia olettaa miehen pitävän isoista tisseistä ja jostain tietynlaisesta takapuolesta, reidestä, säärestä tai vyötäröstä. Viehätysvoima lähtee aivoista ja menee aivoihin, enkä oikein vielä tälläkään ikää tiedä miten suhtautua kun lähikaupan kassa kehuu menopeliäni siistiksi.

Senkin olen kuullut kuinka nuori nainen karkoitettiin naisten alusvaateosastolta (henkilöllisyystodistuksesta huolimatta), vaikka oli ostamassa vaatteita itselleen- ja siis sen naiseuden kanssa lihaa piilotti sellaisesta naistyypistäkin pitävä mies. Näin kuulin tapahtuneen ja vieläpä sellaisessa paikassa jossa se oli ehdottamasti kiellettyä ja tähän aikaan vuodesta. Alkoholi tekee ihmeitä ja ilmeisesti myös muutama viikko pois kaupunkien houkutuksista.

Päätin ostaa naapurin rouvalle, jonka siis olen tuntenut kokolailla hiekkalaatikkoikäisestä asti, joululahjan. Paketti oli kova, pääosin musta ja sisällä pari henkilöauton lumiketjuja.

Kyllä sillä paketilla jo hymy irtosi ja vieläpä varsin helposti. Toivottavasti sen paketin sisältöä ei tarvitse ottaa tänä talvena käyttöön, mutta olen melko varma että tulen tarvitsemaan vastaavaa omaa pakettiani jossain vaiheessa talvea- tai sitten vasta ensi talvena.

Voihan ne toki vaikka vielä puhtaina ripustaa vaikka sängyn päätyyn heliseviksi koristeiksi tai sitten vaan antaa olla laatikossa siihen saakka kun on lähdettävä liikkeelle huonolla kelillä. En ole testejä henkilöauton lumiketjuista lukenut, mutta sen verran on kokemusta noista traktorin vastaavista että ihan piikitönkin ketju auttaa valtavasti etenemisessä.

Raskas työ kaiketi vaatisi raskaita huveja. Ei vaan kertakaikkiaan jaksa. Tietenkään missään kerrostalossa ei yleensä tarvitse murehtia sellaisesta pikkujutusta kuin pihavaraston kattopelleistä maassa tai saunan lämmittämisestä. Niistä ei myöskään tarvitse murehtia jos asuu luolassa tai on koditon.

Hyvin tehty työ on välillä palkitsevaa, mutta ei läheskään aina. Tänään yhden lappeen verran kattoa purkaneena, juoksut ja ruoteet ruuvanneena, tietysti aluskatteen laittaneena ja osan pelleistä takaisin ruuvanneenna tuli vaan monta kertaa mieleen että oliko koko touhussa mitään järkeä. Vanhan korjaaminen oli iso työ ja vielä isompi olisi ollut ilman kotitarvelautakasaa.

Kahdesta seuraavasta päivästä johtuen muutama vieraskin poikkesi ja se tarkoitti tietysti joka kerta katkosta. Onneksi ihmisillä tuntui kuitenkin olevan ymmärrystä sen suhteen että nyt se homma on vaan tehtävä tai sitten tulee vettä/lunta tupaan. Harmittaa vaan kun on niin puhki ettei kertakaikkiaan ole energiaa. Katto on nyt paikallaan, mutta niin pimeää oli loppua kohti että kateruuveja puuttuu edelleen noin puolet.

Edellisen kattoremontin aikoihin ostin paineilmatoimisen sinkiläpyssyn. Se vielä 22.12 aamulla avaamattomana paketissa, mutta onneksi otin sen käyttöön. Se on niin nopea ja ainakin tässä käytössä oli varmatoiminen ja kevyt. Niitä saa sitäpaitsi lähes kolme yhden kunnollisen käsikäyttöisen Rapidin hinnalla- siis edellyttäen että on jo kopressori ja pitkä letku. Varmaan vastaava kone on olemassa myös akku- tai kaasupatruunakäytöisenä. Ei siis ole käsi hellänä vaikka aluskate on ammuttu kiinni vähän turhankin monella pikkuisella sinkilällä.

Happy Holidays tai jotain siihen suuntaan.

Sunnuntain puolella niukasti ehdin kotiin. Maastossa alkaa taas olla vähän liikaa vettä ja kaikki 0-32 mursketta hienompi aines tuntuu vaan menevän telan, pyörän ja täryn alla velliksi. Nyt saa mennäkin kun linja on ummessa kaapelointisyvyyteen asti.

Kun jotain rupeaa tekemään niin aina löytyy neuvojia ja niitä jotka mukamas tekevät koko päivän työn parissa tunnissa. Saattaahan se toki onnistuakin, mutta millaista on jälki ja selviääkö tekijä hengissä.

Niinkin pieni työ kuin aluskatteen laittaminen- no nopeastihan sen itse tuotteen levittää ja melkein nopeammin kuin ehtii ajatella sen saa nidottua kiinni. Aikaa menee rimoja asetellessa, pätkiessä ja ruuvatessa + sitten tietysti sen vanhan katemateriaalin purkamisessa... Pakko mikä pakko kun katossa oli neljä reikää ja ehjän aluskatteen päällä menettelee huonompikin pelti.

Vielä tuohon säähän ja vesimäärään sen verran että en muista 7 asteen lämpötilaa tässä maassa tähän aikaan vuodesta mittarissa nähneeni, mutta tänään sen verran oli sekä elohopeaisessa että ajotietokoneen näytössä. En lunta kaipaa, mutta muutama aste pakkasta parantaisi kantavuutta.