Contour

Lounaskeskustelu voi olla hyvinkin mielenkiintoinen. Minä en paljon hevosten päälle ymmärrä, mutta kuuntelin kuitenkin sujuvasti mitä se on parhaimmillaan kun on onnistunut hankkimaan hyvät hevoset. Tuuria, taitoa ja tilastotiedettä- lopputuloksena yksi lajinsa menestyneimpien vai oliko peräti lajinsa parhaan emä ja nimi lehteen.

Ruoka oli Punaportilla tänäänkin hyvää. Lihakeitto on edelleenkin ollut maultaan ylivoimaista. Seurassakaan ei ollut valittamista- tai no ehkä olisin mieluummin ottanut viereeni iältään puolta tai 2/3 nuoremman sinkkunaisen. Ehkä sitten ensi kerralla.

Edesmeenneen Äitini entisen auton uusi omistaja oli käynyt huollossa ja saanut sieltä reilun 900 € laskun + sitten tietenkin sen laskun siitä öljynvaihtohuollosta.

Hitto sentään mitä touhua: Autoon oli vaihdettu esimerkiksi pakoputki jarrukengät ja takajarrusylinterit. Pakoputki saattoi olla vaihdon tarpeessa- se oli sitä jo reilut kolme vuotta sitten, varmaan jos jaksaisin blogiani tarpeeksi kauan penkoa niin sieltä saattaisi löytyä päiväys jolloin laippa oli hitsattu kiinni ja uusi pakoputki hankittu- ei siis vaihdettu, koska murtunutta saumaa lukuunottamatta putkisto oli päästä päähän kunnossa. Mutta siis jos on katsottu huoltohistoria ja nähty mitä kaikkea autoon on laitettu, olisi pitänut hälytyskellojen soida ja ihmetellä kuinka reilun vuoden vanha pakoputkisto voi olla vaihtoiässä.

No jarrut- Voi olla toki oikeakin diagnoosi, mutta niin ikään ne takajarrut avanneena, herkistäneenä ja jarrukengät vaihtaneena en usko että niissä sylintereissä olisi ollut yhtään mitään vikaa. Minä vaan toisaankin huolsin ne jarrut ja ihan varmasti navan ja rummun sisällä on voinut olla vähän rasvaakin. Jos ei voitele niin ne mekanismit ei montaa kuukautta pelaa, puhumattakaan siitä että pelaisivat useamman talven.

Tietysti asentaja ottaa rummun irti, näkee kosteutta ja jarrumännän suojakumin alta tulevat voiteluaineraidat ja näkee ettei jarruja ole avattu merkkihuollossa kolmeen vuoteen. Tarina ei kerro oliko nestepinta jarrunestesäiliössä ehtinyt edes laskea normaalille tai varsinkaan varoittimen tasolle. Jos oli- mitä en oikein usko oli korjaus tarpeellinen. Jos nestepinta oli ylämerkissä, kuten oli edellisen kerran pajalla käydessään voidaan kyseenalaistaa asentajan ammattitaito- näin siksi kun nykyinen ja edellinen omistaja eivät varmaan ole jarrunestettä lisänneet.

Jos siis arvostatte tienaamianne rahoja, ettekä halua kuormittaa ympäristöäkään turhalla jätteellä kannattaa vähän itsekin kurkistaa sinne konepellin alle ja mieluusti vähän auton allekin, kuunnella ja pistää vaikka työhanskalla hieman kuristusta pakoputken päähän auton käydessä. Käytetyn auton ollessa kyseessa kannattaa kysyä entiseltä omistajalta mitä osia on vaihdettu/mitä on viime aikoina korjattu.

Erään hevoskärryn tapauksessa omistaja- siis nainen meni katsastukseen vain huomatakseen ettei lähes uudessa kopissa ole jarruja kuin yhdessä pyörässä- Ei ollut kun niitä ei tehtaalla voidella kunnolla, ei vaijereita, ei säätömekanismeja eikä ilmeisesti käsijarrulaitettakaan.

Ei siis kannata ostaa kallista kärryä seisomaan kuusen alle. Tämän päivän ohjelmassa oli yllättäen töitä. Olin varautunut uusilla haalareilla viemärin katkaisuun + liittämiseen, mutta selvisin molemmista paljon puhtaammilla vaatteila ja kengillä kuin eilisestä tyhjien putkien jatkamisesta.

Oli silti aika hikien urakka mätkiä reilut 25 metriä putkea kaadolleen uuteen uomaan ja liittää molemmat päät. Toinen oli helppo, mutta toisessa päässä oli varmaan Venäjän vallan ajoilta periytyvä betonibunkkeri hoitamassa tarkistuskaivon virkaa ja kun on liian pieni reikä huoltokannen alla sekä 20 cm betonikuori kaikkiin suuntiin- ei siitä ihan vähällä vasaroimisella läpi mennä.

Nyt on kuitenkin paskat uudessa putkistossa ja tuo linja on yksi parhaita tekemiäni. Totesimme asiakkaan kanssa että linjan olisi voinut kasata suoraan kaivuujäljen päälle kuuden metrin pätkistä ja se olisi ihan varmasti toiminut normaalioloissa. Nyt kun se on suurella vaivalla vielä sorastettukin ja suora niin se kestää isältä pojalle.

Ei putkimieskään mahdottomiin pysty. Teki voitavansa, neuvoi seuraavan vaiheen kaivuut ja lähti.

Näin siis helposta suoraviivaisesta hommasta on tullut rönsylevä vaikea ja vaativa.

Ensimmäistäkään sulkua ei saatu paikalleen, mutta päälinjan peittäminen sentään alkoi. Tiivistämisessä riittää sarkaa.

En ole taas hetkeen kirjoittanut idioottiautoilijoista. Tänään oli taas sellaisia suorituksia muutamaan otteeseen: Lähdin hyvissä ajoin vilkun laittaneeni rauhallisella kaistanvaihdolla ohitukseen, koska edessä oli hidas ajoneuvo. Sen siirron aikana jonon takaa oli joku saanut hyvän idean että ohittaa koko jonon kerralla. Ohi päästiin ihan ok. mutta taas jälleen kerran se omalle kaistalle palaaminen- miksi helvetissä se pitää tehdä ohitettavan etupuskuria hipoen kun edessä on vielä puoli kilometriä suoraa tietä.

Ehkä tämän sit kuuli päivän heikoimman suorituksen tehnyt autoilija jolla oli allaan Toyota. Lähti ohittamaan, muutti rinnalla mielensä, ohitti viimein ja ajoi sit kuitenkin 30 kilsaa tunnissa alle rajoituksen ohituksen aikana ja sen jälkeenkin monta kilometriä, vaikka tien kunto oli oikein hyvä.

Aamu alkoi putkiliikkeessä käynnillä. Ei paljon tavaraa kassiin kertynyt, mutta huomenna pitäisi tulla kuorma-autolla pari kaivoa ja nippu putkea.

Sieltä sit työmaalle oikomaan putkia ja ottamaan esiin seuraavan sulun paikka. Maata nousi niin paljon että oli pakko ajattaa kaksi kuormaa pois. Vedin uran auki kaukolämpöputken viereen asti ja sitten vaihtui mies koneeseen ja monta tuntia myöhemmin myös kone suurempaan. Olihan se vähän hassua että 7 tonnin koneella revittiin routa rikki 16 tonnin konetta varten.

Naapurutontilla oli vedetty vesijohto ihan ok syvyyteen, mutta viemäri oli lipsahtanut vähän turhan syvälle. Kaato riittää kyllä runkolinjaan, mutta ei vaan pyydetty avaamaan uraa 2,7 metrin syvyisenä. Kollega sit ajoi liian lähelle reunaa ja nyt on putket maan uumenissa. Tuplatyötä tulee väkisinkin.

Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Toivottavasti toisi ennustetta lauhempaa ilmaa ja hyvän putkimiehen + puuttuvat osat. Etenemää tuli toki tänäänkin, mutta kun vesijodon olisi tarkoitus jäädä alimmaiseksi ja siihen tulee hitsattavat liitokset tulee jossain kohtaa raja vastaan.

Hyvä etten pudonnut kaivamaani kuoppaan.

Vaihteeksi kunnolla nukuttu yö takana ja tynkä työpäivä sen perään. Tynkä lähinnä siksi kun kummastakaan isojen ketjujen rautakaupasta ei löytynyt tarvikkeita 160 putken supistamiseen. Survoin silti yhden kaivon paikalleen ja kävin hakemassa veljeni auton pois keskeltä ei mitään.

Sit oli vielä ne loput: Kilo piparkakkutaikinaa pakasteena. Eilisen voitaikinan onnistuneen tuhoamisen jälkeen oli pieni kynnys ruveta pipareita kaulimaan, mutta ehkä tuo kilo oli pientä liioittelua. Liioittelu johti siihen että ruokaa ehti tekemään vasta kahdeksan maissa illalla.

Kello on noin 14:15. Marssit ystäväsi kanssa sisään kansainvälisen pikaruokaketjun ravintolaan. Ehkä seurueessa on kolmaskin paljon vanhempi, joka ottaa ison tilauksen mukaan. Tulette ruokinenne pöytään istumaan ja ennen kuin olette koskeneetkaan ruokiinne, on ainakin toinen puhelintaan räpläämässä ja kenties chatissä.

Toinen käsi vie ruokaa suuhun, toisella räplätään puhelinta- näin siis silti vaikka kaveri on vieressä, seuraavassa pöydässä ja ehkä vielä sitäkin seuraavassa pöydässä istuu tuttuja joista yksi on tullut töistä joskus kolmen- neljän aikaan aamuyöllä.

Tähänkö on tultu että tuonkin ravintolan kaunein asiakas, täydelliset kasvot, nuoren naisen oikeista kohdista muotoutunut vartalo ja ilmeisesti ihan fiksu pääkin joutuu chatistä hakemaan seuraa- sellaista josta ei tiedä miten se pukeutuu, eikä oikeastaan mitään muutakaan.

Miksi sinä hyvä nainen et nappaa sitä hampurilaistasi ja tule omatoimisesti istumaan vaikka siihen samaan pöytään. Miksi räpläät sitä puhelintasi silloin kun sinuun luodaan ihailevia katseita. Mihin on häipynyt ruokarauha tai ylipäätään kunnioitus ateriaa kohtaan.

Sen päälle kun otat vielä kaakaon ja vähennät takin päältäsi paljastaen millainen herkkupala olisit ilman tuota vastenmielistä puhelimen kanssa seurustelua.

Olen ilmeisesti ollut vanha ja tietysti vanhetunut ennenaikaisesti, koska itse pyrin jättämään puhelimen pois ruokapöydästä sekä kotona että muualla syödessä. Ehkä tässä on yökerhoillakin paikka tehdä muutos. Onko tosiaan niin että ihmisten on läheteltävä toisilleen tekstiviestejä ravintolan sisällä vain siksi etteivät kuule mitä vieressä istuva tai seisova puhuu. Näin ollen jos talutat sieltä jonkun baarilöydön pihalle niin ilman numeroiden vaihtamista et tiedä löydöstäsi mitään tai saatat tietää jos olette jaksaneet huutaa ja kuulleet toistenne huudot.

Torstaina olisin halunnut huutaa lounaan ohessa keilailuradalle ohjeita. En nähnyt ihan koko rataa, mutta yksi nainen kiinnitti huomioni. Erottui siis naisporukasta nuorimpana ja näteimpänä. Tarkkuus oli hyvä, mutta ainakin mun vähäinen kokemukseni keilaradalta on ollut että pallo taakse ja voimaa heittoon niin kaato voi tulla heikommallakin osumalla kimmokkeen kautta. Ei sekään mitään auta että paiskoo apinan raivolla yrittäen mennä läpi takaseinästä. Saisi se pallo kuitenkin niin lujaa pyöriä että näyttää heitetyltä, eikä vieritetyltä.

Aamulla olisi saanut nukkua pitkää. En kuitenkaan nukkunut vaan olin hereillä jo ennen kahdeksaa. Ilmeisesti sisäinen kello tietää että töitä on edessä. Itsenäisyyspäivä oli siis työpäivä ja vieläpä varsin pitkä sellainen. Lähtö oli hidas ja tuntui taas että kaikki mihin koskee menee rikki. Täryn polttoainekorkki ei avautunut suosiolla, nostovarren teleskoopin vapautuskahva irtosi ja sitten kun viimein "muuttokuorman" kanssa pääsin työmaalle oli perävaunusta molemmat takavalot pimeinä. Traktorista meni etutyövalot pimeiksi ja siis molemmat vaikka ne oli ehkä 3 tuntia aikaisemmin huollossa uusittu.

Ettei päivä olisi ihan ollut liian helppo niin työmaalla huomasin myös ensimmäisenä tarvittavan kaivon olevan väärä. Voi olla että on oikeakin, mutta kansi on umpinainen kun pitäisi olla ritilä, lähtöjä on yksi, tuloja ei yhtään, pitäisi olla neljä ja pahaa pelkään että siitä loppuu myös teleskoopista varat. Kyllä niistä vastaavat kaivot tehtyä saa, mutta ahdasta tulee jos siihen pitää survoa 160 mm tulo, 2 pallopadotusventtiiliä ja 2 110 mm tuloa. Eikä se perkele ole suunnitelman mukainen.

Pyysin 160 mm liukuyhdettä tai mieluummin kahta, koska se olisi ehkä helpottanut tämän aamupäivän operaatiota. Piti siis laittaa 45 asteen mutkan tilalle tarkistuskaivo, eikä millään viitsinyt kaivaa metritolkulla tilaa jäiseen maahan tien alle. Onneksi katkaisu meni ihan kohdalleen ja enää oli väännettävä putkea sivuun että kaivon saisi paikalleen. Yritin rautakangella ja lapiolla, mutta ei riittänyt voima, eikä ollut apuvoimia. Pakko oli ottaa lapiolla vähän tilaa. Kaapelinipun alle sulun taakse ja toisen putken etupuolelle ei enää sopinut koneen kauha mistään suunnasta. Sitten taivutin koneella putkia vuorotahtiin, kunnes sain liitoksen aikaan.

Kyllähän sitä uutta suoraa putkea oli kaivolta eteenpäin helppo tehdä, pirullinen sorastettava siitä vaan tulee ja olihan tuo kelikin aika paskamainen.

Siitä huolimatta olen varsin tyytyväinen päivän saldoon ja tuosta eteenpäinhän koko ajan helpottuu kun vaan tulisi oikeat tarvikkeet ja ensi viikolla hyvä putkimies.

Illalla piti vielä laittaa perintökalleuden takapyöriin ketjut ja perälevy perään. Ettei se taas olisi ollut liian helppoa oli ketjulaatikon edessä vaikka mitä tavaraa. Sekään ei vielä riittänyt vaan piti vielä vähän torttutaikinaakin muotoilla ja paistaa- niitä sit varmaan syödään huomenna ja ensi viikollakin.

Kun yrittää ottaa muutaman päivän rauhallisesti ja tehdä kotonakin jotakin hyödyllistä- se vaan tuntuu kostautuvan viimeistään seuraavalla viikolla. Tämä viikko ei ole ohi, mutta työtunteja on tullut kokolailla puolentoista viikon edestä. En siis ole kotona päivänvaloa nähnyt myrskyn jälkeen.

Jos puu kaatuu metsässä omia aikojaan, eikä sen alle jää marjastajaa, metsuria, lasta, poliisia tai pontikkapannua- se ei ylitä uutiskynnystä. Jos vastaava puu kaatuu huonolla hetkellä tielle tai sähkölinjalle niin siitä saataan jo jotain kirjoittaa. Nyt oli tuulessa ollut voimaa katkaista noin metrin korkeudelta pihakuusi. Se on siellä edelleen, enkä todellakaan tiedä milloin on humahtanut nurin.

Ensimmäiset kaksi juoksuhautaa on nyt sit viimein avattu. Saldona rasitteettomalla tontilla oli 4 kaukolämpöputkea, salaoja, 9 kaapelia 3 betoniviemäriä. Lisäksi on edelleen kylmä kaukolämmön jakokaivo ja 2 viemärin tarkistuskaivoa kokolailla siinä paikassa mihin minä talosssa takan pistäisin= keskellä. Toisaalta siitähän saisi nyt pienellä vaivalla korvausilman takalle ja vieläpä kahdesta suunnasta.

Olen koittanut välttää vierailla koneilla ajamista- tänään oli kuitenkin yksi kuorma lastattava vieraalla Kobelcolla. Ottaen huomioon reilut 10000 käyttötuntia kone pelasi hienosti. En vaan oikein pitänyt hallintakahvojen asentoa luonnollisena. Ei meinannut ranteissa liikevara riittää. Kahvat oli siis vaihdettu ja koneessa oli proportionaalisesti ohjattu pyörittäjä.

Lunta tuli, mutta ei aiheuta vielä mitään ongelmaa. Lauantain ennusteen pitäessä tulee sit jo reilusti ylimääräistä työtä.

Oli tänään mielenkiintoinen kokemus- en oikein taas tiedä miten tähän pitäisi suhtautua: Kassajonossa oli noin neljä ihmistä. Kuuluu ääni "Toinen Kassa". Vaihdan jonoa ja lopputuloksena olen kassalla ja sen viereisenkin kassan palveltavana on tasan yksi ihminen.

Ehkä se oli vain sattumaa, mutta jos ei ollut niin terveisiä vaan sille pelottavan kauniille kassaneidille- siis jos olet vielä vapaa niin hihasta kiinni tai kirjoita kuittiin se oma numerosi.

Naapuritontilla kaivattiin routapiikkiä. Ei edes japanilainen kaivikone siis tylsällä kauhalla jäiseen maahan meni- siis sujuvasti. Minä jos routapiikkiä tarjosin kauhan puhdistukseen, mutta päätyivät lapiomenetelmään.

Ensin siis kaadoin puita pois tieltä, sitten väistelin naapurin puusta pudoteltuja oksia ja rupesin etsimään viemäriä. Se löytyi kaukolämpöputkien ja puhelinkaapelin alta. No sitten ruvettiin selvittämään onko se oikea ja missä kulkee vesijohto. Tietysti pakkanen alkoi samalla kiristyä.

Siitä alkoi asiakkaiden juokseminen, soitteleminen ja ajeleminen. Lopputulos oli että ensimmäisenä vastaan tullut kaukolämpölinja oli tyhjä, salaoja turha, puhelinkaapelille ei vielä löytynyt mitään käyttöä ja viemäri on ikivanhaa betoniputkea.

Seuraavalle kaukolämpölinjalle on suunniteltu päälle autokatos, joten se täytyy siirtää. Homma paisuu ja lumisadealue lähestyy. Jos nyt sitten nuo kuvannot pitävät kutinsa niin pääsee lähes kaksi metriä etenemään ennen seuraavaa, putkea tai kaapelia.

Varmaankin ammatinvalintakysymys. Tässä tapauksessa ammatti on ihan ok, asiakkaat vaikuttavat todella mukavilta mutta haastetta on vähintäänkin tarpeeksi.

"Arkkitehtiä ei pitäisi ampua vaan laittaa se tuonne asumaan ja tekemään tuon alueen lumityöt- ehkä sitten oppisi tekemään työnsä järkevämmin seuraavassa kohteessa."

Kaavoittajaparka on yrittänyt tehdä työnsä parhaansa mukaan ja survonut pienen tilan rakennuksia täyteen. On vaan aika hyvällä prosentilla jäänyt huomaamatta mitä kaikkea rakennusten alle jää.