Niin hidasta

Oli tänään mielenkiintoinen kokemus- en oikein taas tiedä miten tähän pitäisi suhtautua: Kassajonossa oli noin neljä ihmistä. Kuuluu ääni "Toinen Kassa". Vaihdan jonoa ja lopputuloksena olen kassalla ja sen viereisenkin kassan palveltavana on tasan yksi ihminen.

Ehkä se oli vain sattumaa, mutta jos ei ollut niin terveisiä vaan sille pelottavan kauniille kassaneidille- siis jos olet vielä vapaa niin hihasta kiinni tai kirjoita kuittiin se oma numerosi.

Naapuritontilla kaivattiin routapiikkiä. Ei edes japanilainen kaivikone siis tylsällä kauhalla jäiseen maahan meni- siis sujuvasti. Minä jos routapiikkiä tarjosin kauhan puhdistukseen, mutta päätyivät lapiomenetelmään.

Ensin siis kaadoin puita pois tieltä, sitten väistelin naapurin puusta pudoteltuja oksia ja rupesin etsimään viemäriä. Se löytyi kaukolämpöputkien ja puhelinkaapelin alta. No sitten ruvettiin selvittämään onko se oikea ja missä kulkee vesijohto. Tietysti pakkanen alkoi samalla kiristyä.

Siitä alkoi asiakkaiden juokseminen, soitteleminen ja ajeleminen. Lopputulos oli että ensimmäisenä vastaan tullut kaukolämpölinja oli tyhjä, salaoja turha, puhelinkaapelille ei vielä löytynyt mitään käyttöä ja viemäri on ikivanhaa betoniputkea.

Seuraavalle kaukolämpölinjalle on suunniteltu päälle autokatos, joten se täytyy siirtää. Homma paisuu ja lumisadealue lähestyy. Jos nyt sitten nuo kuvannot pitävät kutinsa niin pääsee lähes kaksi metriä etenemään ennen seuraavaa, putkea tai kaapelia.

Varmaankin ammatinvalintakysymys. Tässä tapauksessa ammatti on ihan ok, asiakkaat vaikuttavat todella mukavilta mutta haastetta on vähintäänkin tarpeeksi.

"Arkkitehtiä ei pitäisi ampua vaan laittaa se tuonne asumaan ja tekemään tuon alueen lumityöt- ehkä sitten oppisi tekemään työnsä järkevämmin seuraavassa kohteessa."

Kaavoittajaparka on yrittänyt tehdä työnsä parhaansa mukaan ja survonut pienen tilan rakennuksia täyteen. On vaan aika hyvällä prosentilla jäänyt huomaamatta mitä kaikkea rakennusten alle jää.