Contour

Kumpi on pahempi: Jäädä voittaja-autolla tallikaverille puoli minuuttia vai ajaa kierros kolmella pyörällä ja jäädä melkein viimeiseksi?

Tänään tuli yllättävä ruokakutsu kesken kallion poraamisen. En ihan tavoiteaikaan ehtinyt, mutta siitä tulikin sitten pitkä pikavisiitti.

Mies oli ostanut kevytmoottoripyörän jostain 1970 luvun alkupuolelta osittain pahvilaatikoissa. Oli sitä sitten useamman kerran pistänyt kasaan ja osiksi, koska vaihteisto ei toiminut kunnolla. Sitä oli käynyt useampikin ihminen tutkimassa ja sen verran sillä oli yritetty ajaakin ettei akselissa oikein uritus enää polkimen vastaavaan purrut.

Ensin varmistettiin siirtorumpua ja vaihteistoa pyörittämällä että siirtäjät ja hammaspyörät osuivat oikeille kohdille ja sitten totesin vikaa on etsittävä muualta. Ilmeisesti edellisellä purkajalla oli päässyt kaksi osaa karkaamaan eli kuula ja jousi. Tietenkään moisia varaosia ei mistään noin vain saa, mutta tarvikekuula ja mistä lie purettu vanha jousenpätkä hakuun ja minä siksi aikaa lapsenvahdiksi.

Sitten kun oli kuula ja jousi pidätinnokkaa vasten alkoi vaihteita löytyä ja siitä noin nelisen tuntia myöhemmin kone oli kasassa ja pyörä ajokunnossa lukuunottamatta vapaasti pyörivää vaihdepoljinta.

Olikin sitten ensimmäinen kiertoluistiohjattu moottori mitä olen ollut kasaamassa, ei ohjekirjaa, eikä räjäytyskuvaa. Huomenna se sitten lähtee tallista liikenteeseen edellyttäen että polkimen hitsaus onnistuu.

Asiakas oli ostanut veneen. Ihan hyvä ja kaunis lasikuituvene. Jonkun edellisen omistajan mieltymys karvoitukseen oli ollut hyvä lähtökohta sisäpuoliselle homeenkasvatukselle.

Oli myös ostanut moottrin venettä varten. Moottori on ilmeisesti venettä parempi ostos, mutta siitä ei ole mitään iloa ennen kuin sen saa paikalleen. Eikä ole iloa veneestä kuivalla maalla jos ei sitä käännä ympäri ja muuta alle asumaan.

Kummastakaan ei ole mitään iloa kun ovat takapihalla ja tie on kaivettu poikki kahdesta kohtaa ja vieläpä niin ettei edes ihan "pikku pilkillä" nosteta kumpaakaan.

Salaojat ja sadevesijärjestelmä on sentään onnistuneesti maassa ja tärykin suostui käynnistymään.

Oliko se uusi planeetta halkaisijaltaan 450 kilometriä? Sinne vaan sitten siirtokunnan rakentamiseen rakkaat itänaapurit niin on ainakin hyvät ja puhtaat maisemat. Tietysti voihan se miniplaneetta vaikka millainen radioaktiivinen louhiukkasloukku hyvänsä, mutta uskomatonta että se on pysynyt tuntemattomana näinkin kauan.

Pohdin aamulla mennäkö rautakauppaan vai hoitotietyömaalla. Päädyin tekemään molemmat ja nyt on sitten kengät märkinä kun näytin vielä päivän päätteeksi veturille painepesuria.

Vaikka noita yöpakkasia vielä on luvassa niin vaihtakaa tai vaihdattakaa etelän ihmiset kesärenkaita alle jos nyt on vielä nastat alla. Jo kertaalleen harjatuilla pientareilla on ihan käsittämätön kerros pölyä. Sitten kun ohjaamossa kerran aivastaa ja hiema menee pyörät reunaviivasta yli niin takana tuleva ei näe mitään ja pilvi peittää vielä vastaantulevienkin kaistan,

Kahteen otteeseen tänään jouduin väistämään kun ohittava ajoneuvo meinasi päätyä vastaantulijan keulaan. Näin kyllä peilistä hyvin ja ajoissa kuinka toivottomaan paikkaan ilmeisesti Imatralta kotoisin oleva täysperävaunuyhdistelmä, mutta tiukkaa teki että sain ylipäätään väistettyä kääntyvien kaistalle. Hyvä vinkki siis teille jotka saatte puskurissa roikkumisesta mielihyvää- älkää tehkö sitä, puhuko puhelimessa ja ajelko vakionopeussäädin päällä pölypilveen.

Kolmannen vaaratilanteen aiheutti Trasporter josta oli joko vedet, öljyt tai polttoaineet levinneet tielle ja itse auto tietysti puoliksi ajoradalla. Kumma juttu että vain minä pysähdyin ja näytti että aika moni sen tapahtumapaikan ohi ajaneista ei reagoinut edes hieman jarruttamalla. Täytyy tajuta ettei kolme autoa rinnakkain sovi ja jos sopii niin se kolmas nostattaa pölypilven, sokaisee molemmat kaistat ja sitten sinne joku perkele ajaa vakionopeussäätimellä sokkona sataa ja tappaa vähintään sen hajonneen auton edessä olleet kuljettajan ja matkustajan. Jos näkyvyys heikkeneen niin vauhia pitää hidastaa.

Jouduin tänään kyseenalaistamaan oman luetun ymmärtämiseni ja sen lisäksi tietysti yhden varsin merkittävän tietojärjestelmän toimintalogiikan.

En tiedä onnistuuko asian oikaisu enää, tuleeko karenssia vai jälleen kerran pieni taloudellinen tappio, mutta yritettävä on.

Oli siis kysmys rivistä jolla lukee "2011" toisessa kaavakkeessa niin ikään "2011" ja taas sopimuspapereissa 2012. Näin ollen aivohalvauksesta seurauksineen kärsii niin tietokoneohjelma kuin vuokralaisenikin. Vuokralainen on toipunut, mutta ohjelma on edelleen epälooginen.

Sen setvimiseen meni eilinen ilta, tämä aamupäivä, tunti iltapäivästä, 60 kilometriä ajoa, vartti illasta ja tulee menemään vielä ensi viikollakin useampi tunti. Perkele mitä touhua.

Nukkkuminen tuottaa vaikeuksia- ei niinkään tuon keskeneräisen asian vuoksi vaan puolustusvoimien. Ilmeisesti isompi leiri tai harjoitus menossa, koska ihan kallioporalla ja pienellä määrällä dynamiittia ei moista jytinää aikaan saada ja tietysti tyyntä / sellainen tuulen suunta että pihalla saa takaumia yli ja kohti lentävistä kranaateista.

Panostaja oli ahkeroinut sitten viime näkemän ja hoitotien mutka alkaa olla aika hyvässä mallissa. Seitsemän setti sinne vielä odottamaan jäi + 2 reikää penkassa. Voi olla ettei niiden kahden napsauttamisesta ole mitään hyötyä jos on vain varaa ajaa hieman enemmän pintasoraa.

Pitäisi kai aloittaa muutamilla kirosanoilla. Lähteä liikkeelle vaikka sanoin voi taivas ja päättyä vitun kautta helvettiin.

Onnistuin siis joitakin viikkoja sitten jäämään uusine haalareineni kiinni telalappuun. No jaloissa riitti voimaa, telalappu pysyi neljällä isolla pultilla kiinni ketjussa, joten haalareihin tuli semmoinen A4 kokoluokan reikä.

Muistaakseni viimeksi käytin neulaa ja lankaa vaatteen parantelemisessa työmatkalla Singaporessa. Pikku-Intian vaatturi myi oikein hyvät housut ja vyön, mutta omasta mielestäni lahkeissa oli liikaa pituutta. Niinpä sitten etsin matkatavaroistani noin tulitikkuaskin kokoisen paketin jossa luki ***** Alexander Palace Skopje. Lyhensin lahkeita viitisen senttimetriä ja taitavat tikkaukset edelleenkin olla paikoillaan.

Nyt halusin kuitenkin kokeilla paikkaamista valkoisella perintökalleudella eli ompelukoneella. Periaatteessa helppo homma eli töpseli seinään, valo päälle ja pedaalista kaasua.

Huomasi kuitenkin jo ensinmäisen sauman jälkeen että jotain on poskellaan. Kun yrittää peruutusvaihteella ommelta eteenpäin - se onnistuu kyllä kun vaan käsissä riittää voimaa. Sitten kun kolmen kankaan sijasta huppu, väärä kohta lahkeesta ym menee neulan kohdalle väärään aikaan niin sitä saakin sitten hetken aikaa ratkoa irralleen.

Eikä tietenkään perinnöksi saatu alilanka riittänyt, ylälanka pysynyt ehjänä ja vähän näytti koko paikkaaminen välillä toivottomalta. Nyt nekin haalarit on taas kasassa, eikä sormissa näy tai tunnu neulanjälkiä.

Lauantaina kotimatkalla kaverini valitteli selkäänsä ja vähän muitakin niveliä. Ihmekkös tuo vaikkei montaa pitkää reikää porannut, mutta sahasi sitten senkin edestä.

Tänään sitten postilaatikkoon putkahti mainoslehtinen jossa mainostettiin kuumakivihierontaa ja vyöhyketerapiaa. Kylmäkivihierontaa ja louhekiviterapiaa olisin voinut tarjota tänään, mutta jos olisin tuon silloin tiennyt niin olisin saattanut samoin tein ajaa hänet terapeutin käsittelyyn.

En ole moisissa hoidoissa ollut, enkä ole ollut muutenkaan moisen terapeutin kanssa tekemässä lähempää tuttavuutta, mutta voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Valitettavasti tämä kyseinen terapeutti on kuitenkin nuori kaunis nainen ja naimisissa, joten käsittely saattaisi olla tuskallisen nautinnollinen.

Kylmien kivien hieronnasta vielä sen verran ettei ole montaa kertaa tullut vastaan noin paskamaista kalliota. Ei tahtonut poraamisesta tulla mitään ja kun reikärivi meni 40 cm oikealle, kivi rikkoitui vasemmalle takaviistoon noin 1,5 metriä ja se suunta mitä panostaja haki jäi ihan ehjäksi, sitten taas pora käyntiin, 20 cm reikää, terä jumiin, uusi paikka ja sinne sentään kunnollinen reikä.

Sunnuntai sisälsi lähinnä töitä. Kai kolme kertaa kysyin onko ylätasanne ok ja kun se kerran oli niin tulin sitten lähes pystysuoran portaan alas 1,5 metriä. Hetken alatasannetta työstettyäni asikas tajusi unohtaneensa rosvopaistimontun sieltä tasanteelta. Onneksi ulottuma riitti alatasanteeltakin.

Tutkauksen ja kaapelikartan mukaan ei pitänyt olla mitään varottavaa. Kuitenkin maan uumenista putkahti jo vuosia sitten käytöstä poistunut puhelinkaapeli jonka pätkiä sitten esittelin nuorelle kauniille ajokortilliselle naiselle.

Oli tälle päivälle kaksi toimintasuunnitelmaa riipuen saanko apuvoimia vai en. Sain kaverin avukseni ja uskalsin siis lähteä tekemään panostajalle reikiä. MHY:n käyttämä urakoitsija kun oli tietä tehdessään tietysti nostellut isot kivet pois tielinjalta. En tiedä oliko kone sama reilut 21 tonninen Kobelco minkä kertaalleen näinkin, mutta sellaisia järkäleitä oli rajalla monta kasaa ettei niitä millään pienellä koneella kauhanpyörittäjän kanssa liikutella.

En laskenut montako reikää tai montako kiveä odottaa panostajan käyntiä + peittokonetta, mutta kyllä tiukkaa teki vasaran nostaminen viimeiselle kivelle ja vielä tiukempaa nosta sieltä pois ja auton kyytiin. Kaveri pisteli sillä välin parin tankillisen edestä polttopuita pätkiksi ja oltiin kyllä molemmat päivän päätteeksi selkähieronnan tarpeessa.

Saunapuiden osalta omavaraisuus on halkomista ja kuivatusta lukuunottamatta lähes saavutettu.

Perjantai ei ollut kovin antoisa. Pikemminkin taas sellainen päivä että rahaa meni paljon enemmän kuin ehti tienata. Luntahan toki taivaalta tuli, mutta lämpötila nousi sen verran ripeästi jonnekin 7-9 asteen tuntumaan ettei pikkuteiden pinnoille kannattanut tehdä yhtään mitään.

Varsinaiselle työmaalle pääseminen hieman viivästyi, mutta kyllä sieltä silti varmaan reilu kasettilasti tavaraa siirtyi. Vähän oli liukasta siinä vaiheessa kun pohdin tilaanko puoliperävaunullisen vai kasettilastin mursketta. Siinä vaiheessa kun sen toimituksen kuski soitti olikin asfaltti kuiva ja pikkutie suorastaan sula.

Testasin uutta hoitotietäkin pariin otteeseen. Se on muuten hyvä, mutta niin paljon korkeuseroa ettei ihan pienellä hiekan kylvämisellä päässyt peruuttamaan vanhalle uralle.