Contour

Tarvii vielä yksi kone kotiuttaa niin olis sit rauha maassa huomisen.

Jätepakkaajan vuoksi tuli vielä lisätyötä. vaikka kaivot oli hiekkaa täyteen niin niitä ei voinut koneella tiivistää. Vettä ei ollut helposti saatavilla, mutta onneksi on tonninen muovisäiliö.

Kun sit sit kaivoon lorautti ja toiseenkin näytti ettei tapahtunut oikein mitään Toisella kierroksella kuului hsssssss hiekan pinta laski puolisen metriä. Onneksi jätin yhden kauhallisen penkalle reserviin. ehkä kolme lapiollista jäi jäljelle, sit kone lavalle ja kotia kohti.

Olisi saanut nukkua pidempään, mutta minkäs teet kun aurinko nousee ja herää väkisin.

Työmaalla minua odotti kaksi ihmistä ja onneksi ne omatoimiset ja ahkeran huolelliset ukot. Näin ollen pienistä, eikä aina niin pienistäkään vastoinkäymisistä huolimatta jätepakkaajalla on viimein sähköt- kukaan ei tosin tunnut tietävän mihin kohtaan se kone tulee.

Koska kaapeli loppui laitettiin maahan vielä noin 9 metriä tyhjää putkea siltä varalta että tarvii muuttaa tolpan paikkaa.

Kaapelinvetokaivojen täyttö olikin oma operaationsa. Tuli sit puhelinneuvonnalla lastattua ja punnittua soraa ekaa kertaa pyöräkuormaimella. Kyllähän se varmaan hassulta näytti lapioida suurella vaivalla kaivettuja monttuja umpeen, mutta sellaiset oli ohjeet. Nyt vaan pakkaaja paikalle ja uusi asfaltti pintaan.

Pari yllättävää puhelua toinen päivällä ja toinen illalla. Ensimmäinen tiesi hyvää ja toinen ei juuri hyviä uutisia sisältänyt.

Haaveeksi jäi. Janakkalassa meni melkein ongelmattomasti: 1 reikä= sadevesiputki, 2 reikä niin ikään ja 3 montusta tuli sähkökaapelin varoitusnauhat esiin paljon ennen istutussyvyyttä. Näin ollen kannatti kieltäytyä edellisellä kerralla laittamasta niihin riippapihlajia.

Säkkituijat on nyt sit puutarhurin oma resepti ja kahden viikon sisään syntyi 9 sivua laskutettavaa ja ensi viikolla jatkuu.

9. kohde oli taas näyte lohikäärmenaisen organisointitaidosta. Ohjeistus oli että leikataan asfaltti ja lasketaan teleskooppia alaspäin. Leikkaus onnistui, mutta potilas ei parantunut vaan kansi jäi juurikin samaan asentoon ja korkeuteen kuin oli ollutkin.

Syynkin arvasin eli teleskoopin alaosaa ei oltu lyhennetty ja säätövara oli alaspäin tasan nolla. Onneksi lipputangon pätkimisen vuoksi koneeseen oli unohtunut iso kulmahiomakone, pikku hylsysarja, suojalasit ja sit puuttui enää iloista työmieltä ja sähköä.

Ne kun saatiin homma hoitui ja totesimme että viereinen kaivo oli pahempi, mutta korjausta ei tilattu.

Paluumatkan yllättävä kohokohta osui jo ennen puolimatkaa bussipysäkille. Huomasin että lavetti ei saa sähköä, ja ajoin sivuun että saa töpselin kiinni paikalleen. Tihkusade oli tulossa joten totesin sitten pysäkillä bussia odottaneelle naiselle jotain tyyliin "Kyytiinkin pääsee jos olet kaupunkiin menossa" No ihan ei ymmärtänyt että kyseessä on kaksiovinen - ei sillä etteikö niin siroa naista olisi voinut sylissäkin viedä kirjaston kulmille asti, mut olisi vaan kätevämmin päässyt siitä toisesta ovesta.

Kotona kaveri hiekkapuhalsi veneensä vetolaitetta. Näytti olivan melkoi suuri uusi turbokin odottamassa pääsyä Mercuryn peltien tilalle. Huvinsa kullakin.

Kovan onnen 13 tuli viimein laskutuskuntoon. Koko päivä upposi taas.

Huomenna toivottavasti lyhyt työpäivä.

Hilti oli kuulemma lakannut pyörimästä. No vaikka kahteen päivään tulikin kolme työmaata tehtyä niin 13 tökkii ja tökkii. Piti reippaasti nostaa lipputangon jalka kuorma-auton kyytiin, mutta jäi sekin haaveeksi. Takapyörät nousi ilmaan ja betoni jäi paikalleen.

Kun etukauhan otti pois sai betonin maasta irti, muttei toivoakaan nostaa edes matalle lavetille. Sit Rammeri hakuun ja pienentämään betonia. Osuvasti samaan aikaan kun talossa oli asuntoesittely- tuli ilmeisesti ainakin äänieristys testattua.

13.ssa
Sitä ennen olin jo purkanut kohopenkin ja tasoittanut yhden parkkipaikan + pari lavettisiirtymää. Näin ollen tarvis mennä nukumaan taas muutama tunti että pääsee jatkamaan.

Setä ja tätikin olivat näköjään hengissä. Heillä on ainakin värikäs uusi ympäristö- ei kuulemma tarvi etelään lähtemistä haaveilla. Mutta se Dalmatialaisen ulkoiluttaja...

Tänään oli vaihteeksi kaksi vierekkäistä silmänruokatyömaata. Puolen päivän tienoilla kanniskelin naismaalarin kanssa telinettä kiitokseksi siitä kun maalausporukka siirsi yhden siirtokehotuksesta huolimatta parkkipaikalla levänneen skootterin. No ehkä olisin muutenkin mennyt naisen avuksi. Siihen sitten 2. talon asukit päälle.

Sieltä sitten kaatamaan lipputankoa pikkukiviä odotellessa. Vaikkei asiakkaan edustaja ihan NASA:n insinööri olekaan niin vähän tuli mittakaavavirhettä. Työmaalle piti siis tulla pikkukiviä koko noin 15-20 mm ja neljä nättiä pikkukiveä kokoa 50-60 cm. No pikkukivet tuli nupissa ja perävaunussa oli kuulemma neljä kiveä kokoluokaltaan 50-60 millimetriä. Että näin tänään kovan onnen kolmessatoista.

Kuorma-autokuski joutui pitkälle sairauslomalle ja kuulemma Juhannustömaan asikas on vuodepotilaana kotihoidossa. Työnteko on vaarallista jopa kotipihassa.

13 oli maineensa veroinen myös siksi että lipputankoa maahan laitettaessa betoni on näemmä ollut halpaa. Nokkelasti niin päättelin, koska traktorikaivuri ei jaksanut nostaa ympärikaivettua betonijalkaa ylös montusta . Jalassa on niin paljon massaa ettei sitä olisi tarvinnut ollenkaan upottaa maahan kotoisilla tuulilla.

Tankoa ei saanut kaadettua koska molempiin kaatosuuntiin oli kasvanut valtava (poppelin) oksisto. Tanko siis kaatui jalkoineen hallitusti toisen puun ja lämpötolpparivin väliin 45 asteen kulmaan. Sit tarvi vaan laittaa maata alle ja pyöritellä valtavaa betoniporsasta kunnes tangonnuppi osui maahan ja taistella pultit irti tangon ja jalan välistä.

Vuosien saatossa olen törmännyt erilaisiin myyntitekniikoihin. Kalakauppias oli paha kun se tunki kotiin vaikka selvästi sanoin että 2 edellistäkin settiä on syömättä. Sit lakkasi käymästä kun käskin katsoa sisälle pakastimeen.

Juhannuksen kunniaksi metallin sinisellä WV Touranilla ympyrää ajellut arpinaama pysähtyi kauppaamaan pihakiviä. Tilanne oli monessä mielessä koominen. Juhannuspäivänä Suomessa ei moni työkone liikkunut. Toki kuulin omalle työmaalleni jonkun koneen kolisetelevan, mutta en todellakaan kuvitellut kenenkään tulevan kauppaamaan pihakiviä.

Se että kivimiehiä olisi tullut varusteineen vartin varoajalla ja että tavaraakin on saatavilla hyvä valikoima herätti melkoisesti epäilyksiä että minkäköhän rautakaupan, louhoksen tai valimon aidassa on reikä ja kivet ladottu kontteihin.

Toki joku voi tarttua syöttiin ja ostaa muutamilla tuhansilla pihakiviä valmiiksi ladottuin, mutta tuohon pihaan moinen operaatio olisi ollut järjetön. Lähinnä siksi että sepelipiha on jo muodossaan, suodatinkankaan päälle perustettu ja sillä korkeudella että kivien alta pitäisi poistaa kiven ja asetteluhiekan verran massaa.

Myyjä ei myöskään tiennyt, eikä asiakas osannut selittää että paikka johon myyjä kovasti kiviä kauppasi tullaan kaivamaan pikapuoliin auki viemäriputken vaihdon vuoksi. Viiden tonnin kiveyksestä olisi saanut purka tuhannen edestä ja yrittää sit saada kaksi metriä syvä kaivanto tiivistettyä pintaan saakkaa niin ettei kivet painu.

Tämä päivä meni minulta tuskattomasti. Asiakkaasta ei voi sanoa samaa kun muljautti selkänsä verkkopäätettä nostaessaan. Saatiin silti terassin tolpat alkuun ja muutama reunakivikin naputeltua paikoilleen, mutta sade teki hallaa savimullan levitykselle.

Eipä ole hetkeen ollut niin pientä matkustajaa kyydissä kuin tänään. Matka oli toki lyhyt ja vauhti hidas, mutta tyttö istui reippaasti penkillä ja katseli kotiaan uudesta kuvakulmasta.

Tärkeysjärjestys on kohdallaan kun talon pihasta ensimmäisenä laitetaan kuntoon autotallin takapiha. Se on jo kylvetty, keli on hyvä ja jos vielä osui pieni vesikuuro sinnekin niin kirvesmiesten saapuessa lomaltaan siellä on jo parin sentin heinä.

Kaikki uudet reunakivet meni maahan, terassin laatikot on valettu ja huomenna jatkuu.

On hetkiä jolloin työ ei suju. Eilen oli yksi niistä. Tänään sinänsä sujui, mutta toki päivän jolloin kansa juhlii ja rellestää olisi voinut käyttää muutekin kuin siivoamalla toisen kuskin jälkiä.

Jos jonnekin kasataan leikkitelineitä joilla on lasten tarkoitus päästä leikkimään niin ei siellä saa olla näkyvissä lasinsiruja tai jos näkyvissä niin ei ainakaan sellaisessa paikassa että niiden päälle voi pudota telineiltä tai kaivaa niitä hiekkalaatikosta.

Toisella työmaalla asiakas löi eteen aamun lehden ja totesi että "Ihan kiva juttu, mutta aika monta asiavirhettä". Oli siis sukulaismies + yhdistelmäkaivuri ja kuvatekstissä luki "...traktori...". Ei pidä sikälikään paikkaansa että vaikka käytettäisiin nimitystä traktorikaivuri niin kyseessä on kuitenkin komponenteista valmistettu erikoiskone, ei mikään puoliksi puretun traktorin päälle kyhätty Vammas Kersantti.

Sitäpaitsi kun kyseisen ihmisen tunnen niin tiedän ettei hän omista ainuttakaan traktoria. Näin ollen jos sanotaan että on kalusto "omasta takaa" - sekään ei pidä paikkaansa. Lainakoneet, jotka vieläpä yleensä palautuvat rikkinäisinä ja liattuina on ihan eri asia kuin oma kone. Tällä kertaa oli sentään nimi oikein, viimeksi sekin oli vaihtunut eli ei ole lehteen uskomista.

Toinen työmaa jäi siis kesken, mutta pahimmat paikat alkaa olla tehty ja helpoimmat. Keskivaikeaa on vielä odottamassa ja tehtävä ennen maanantaita kun silloin pitää olla taas ihan muualla pois rakennusryhmän tieltä.

Olkoonkin että asekauppa on kannattavaa, mutta jos olisit jo pariin otteeseen ollut sodassa ylivoimaista naapuria vastaan ja maksanut sotakorvaukset niin haluaisitko myydä sinne parhaita aseita mitä rahalla saa, silläkin uhalla että putket suunnataan heti rajalla tähän suuntaa.

Jos kauppa toteutuu niin toivottavasti mukana menee itsetuhomekanismi tai kauko-ohjain jolla ne 500 vaunua pidetään mahdollismman kaukana Suomesta.

Johan Elop silitti Nokian roskalainaluokkaan, mitäs kannatavaa liiketoimintaa sit enää jääkään.

Ei ollut kovin kannattava tämäkään päivä. Kun yksi asiakaan kuski oli rivistä poissa niin kaikki suunnitelmat menivät uusiki. Multaa puutui, kuorma-autoa ei ollut ja kesäduunarin kännystä loppui saldoraja.

Sit oli vielä muutama pieni vastoinkäyminen jonka seurauksena kello oli jotain 00:22 aaton puolella kun pääsi sammuttamaan veturin ja yksi kone jäi vielä lavetille.