Olen selkeästi harventanut ja vähentänyt kirjoittamista. Välillä tekstiä tulisi ja asiaakin olisi, mutta näköjään kun vähänkään iskee nuhaa ja kuumetta niin ei sit riitä energiaa mihinkään ylimääräiseen. Pakkanen ja pouta ovat tuoneet onneksi helpotusta.
Olen myös tämän nenäliinoja tuhlaavan jakson aikana pelannut tietokoneella vakiopeleihin kuuluvaa Spider pasianassia. Pitkäaikaisin tyttöystäväni ei koskaan omin avuin läpi vaikeinta tasoa.
Varmaan siihenkin on saatavilla vertaistukea, mutta koskapa peli ei mielestäni kovin vaikea ole kun vaan tarkoituksena on saada kahden pakan kortit oikeaan järjestykseen niin kyse on älystä ja sitkeydestä.
Viime viikolla kaverini suostui viimein ottamaan apua vastaan. Olin tarjonnut sitä jo siinä vaiheessa kun kävi ilmi että joutuu muuttamaan, mutta se tuli ajankohtaiseksi vasta siinä vaiheessa kun heidän sänkynsä alkoi tulla tiensä päähän ja näytti että olivat menossa kohti lattialla nukkumista.
Eli lähes perinteeksi muodostuneen Burger King reissun sijaan stoppina oli iso huonekaluliike. Siellä myyjä väitti ettei mikään sänky kestä hyppiä päällä, minä väitin vastaan, koska oma sänkyni sen kyllä kestää.
En katsonut kelloa tai muista ulkoa kuinka monta sänkyä kaverini tutki huolelleisesti, mutta se kuvien perusteella netistä poimittu valikoitui mukaan, 2 erilaista sälepohjaa, patjakiila ym ja mitä nyt sitten nuoripari tarvitsikaan.
Mutta sitten se ongelmien vyyhti eli toimimattomat takaovet, ja huonekalun kasaaminen... Tuskin olen koskaan noin kauan aikaa viettänyt muun kuin oman/tyttöystäväni sängyssä tai sen osien parissa.
Isoja osia oli 2 laatikollista, keskipalkki ilman laatikkoa ja 2 pussillista ruuveja, kiinnikkeitä ja vastinkappaleita. Osat olivat kyllä hämmästyttävän mittatarkkoja ja siinä vaiheessa kun otimme kolmisteen ristimittaa se oli yhden millimetrin tarkkuudessa.
Mut kasaan saatiin kun meitä oli kolme. Yksin tai kaksin tuo olisi ollut tuskien taival kasata hyvilläkin puristimilla ja perustyökaluilla. Siis ainakin siten ettei tule kolhuja/murtumia.
Kotiin päästyäni noin vuorokautta myöhemmin arvelin että pelaan pasianssin kun ei nukuta. Uni tuli kyllä kaksikin kertaa ja vasta sitten 6851 siirtoa myöhemmin se viimeinenkin maa meni oikeaan pinoon.
Vuosia sitten kun aika usein pelasin pasiannsia tietokoneella junassa/lentokoneessa niin totesin että jos saa 2 tyhjää ruutua jossain vaiheessa peliä niin maita saa poistettua ja peli menee siitä varmasti läpi.
Tuossakin se kaksi onnistui ja kolmekin tyhjää ruutu, mutta aina tuli seinä vastaan tai joko maasta puuttui yksi kortti tai samoja kortteja kuten seiskoja, kakkosia, kutosia ja ässsiä oli monta päällekäin pinossa ja piilokortteja jäi valtava määrä.
Tuo siis vaati 2, 3 ja lopulta 4 tyhjää ruutua ja vasta sitten oli mahdollisuus poistaa kortteja.
Olin siis jo eilen ja melkei toissapäivänä saanut poistettua yhden tai kaksi maata jossain järjestyksessä, mutta mikään ei viitannut että olisi toivoakaan saada kaikki.
Mut joo. Elämä on sikäli kuin pasianssia että se pieni yhden kortin siirto pelin alussa voi vaatia tuon 6850 muuta kun sattuma heittää päälle uusia epämieluisia kortteja.
Tässä tapauksessa sovelsin parisuhdeoppaan "tee päinvastoin menelmää" eli pelasin tasan päinvastoin kuin yleensä. Vasta se johti fanfaarien soimiseen.
Eli jos tapanasi on kesken ruokailun viestitellä jonkun eksän kanssa koita seuraavalla kerralla pistää se puhelin kiinni, nauttia ystäväsi seurasta ja siitä ruuasta ja jälkiruuasta jonka eteen se toinen on kenties käyttänyt ilman hyydytysaikoja 4 tuntia omaa aikaansa.