Contour

Päivä ohi ja syytäkin olla. Ei sillä että päivä olisi kovin venynyt vaan sillä kun oli taas työtehot hukassa. Ensinnä siirsin jonkun tuntemattoman suuruuden kaivinkoneen kahden tunkin ja midikoneen avulla pois kontin ovien edestä. Se otti aikansa kun tarvi ensin saada ne tunkit sinne.

Siitä sit vauhtiin ja purkamaan 1 kpl puuliiteri- muuten hyvä, mut ilmeisesti rakennusjätelavalle ei ole tarkoitus laittaa koko rakennusta kerralla. Noin puoli liiteriä mahtui vaikka yritin sulloa tiukkaan. Pohjalla oli toki jo jotain tavaraa.

En päässyt ihan loppuun kun puhelimen paholainen soi ja tarvi mennä ottamaan kuorma syväkeräysastian montusta. No toisen firman mies ja hieno vanha vastapainokone synnytti reikää hiljalleen ja viimein pönttö meni koloonsa. Täyttövaiheessa toisen firman miehelle kävi hassusti ja kolautti juuri maahan laittamansa ja varjelemansa pöntön kahdella kauhan osumalla suusta solmuun (huomenna varmaan kaivetaan ylös)

Voi sattua omallekin kohdalle ja itse asiassa iloitsin kun ei tarvinnut kaivaa sitä Kobelcolla. Lopputuloksen nähtyäni painuin purkamaan liiterin loppuja ja vähän taisi hymyilyttää vielä kotimatkallakin.

Ei taas päivä startannut ihan kuten piti. Ei mitää suuria ongelmia sinänsä, mutta kun tukkikoura piti laittaa ensin perään niin siinä meni aikaa. Tuotakaan konetta ei ole tehtaalla mietitty ihan loppuun. Letkujen kiinnitys on karissut edellisillä omistajilla ja jos ei olisi niin vielä pahemmin tunkisi letkuja työntövarren korvakkeen ja itse varren väliin. Sitähän ei toki tapahdu jos kuormain on kiinni kärryssä, mut noin nostolaiteasennuksena jää juuri letkun mentävä kolo ja taas toisessa päässä työntövarren kiinnikkeen terävät reunat.

Paremmissa hallintaventtiileissä on joko hydraulinen tai sähköinen esiohjaus, mut toi on ihan mekaaninen - (lue paska). Käsittämätöntä että 10 vuotta vanhemassa Tähti 8 kuormaimessa oli parempi venttiili kuin tuossa.

Työt tuli silti tehtyä ja testattua vähän modernimpaa autoa. Kumma että virtalukko on häviömässä. Ei sillä etteikö noikin varmaan toimi aikansa, mutta entäs sit kun auto on sähkötön tai joku kopioi avaimen. Varmaan Virossa onnistuu jo minuutissa- mekaanisen lukon murtamiseen voi mennä jopa kauemmin.

Hyvää lihakeittoa ja iltapäivällä Suzukilla konditorian herkkujen äärellä käynti.

Jos lupaa jotain niin se tarvis pitää. Jos lupaa siirtää TV- tason tarvittaessa keskellä yötä niin sit siirretään. No se ei sopinut, mutta aamu sopi ja meni onnellisesti perille. Paluukuormakin meni ihan oikeaan osoitteeseen. Ainoastaan yhteinen aamupala ilmeisesti aiheutti tyhjään mahaan terveysruokashokin joka kesti toijalasta Iittalaan saakka.
Varmaan vaan tottumiskysymys tuokin. Seura jälleen loistavaa ja todella harmitti kun oli menoa toiseen osoitteeseen ja vähän töitäkin. Muuten olisin ilman muuta tarjonnut lounaan joko paikallisessa tai Ideaparkissa.

Kengät oli jo eilen lannassa- niin tänäänkin ja sen verran tuli tappioita että moottorisahan ketjusta tuli entinen. Viimeinen konkelo ja jo kannosta irti, mutta ilmeisesti juuri siksi ketju pois paikaltaan kesken katkaisun. Ulkoisesti ketju näyttää ehjältä, mutta ei mene laipan uraan kuten kuuluisi. Toki voi olla että ketju on ok ja urassa joku kaarnan sisällä ollut kivi.

Lantakasasta paljastui 2 oikein valtavaa toukkaa. En ole mikään biologi, mut niillä oli 6 jalkaa, väri vaalea, paksuutta reilut pari senttiä ja pituutta liki 10 cm. Jos ne on perhosen toukkia niin niistä täytyy tulla melkoisen isoja. Tokihan saattaa olla että kyseessä on joku uusi laji/mutaatio, eikä perhosen toukat, mutta toivottavasti ei mikään uusi tuholainen.

Vaunu palautettu, konkelot viety varastoon, lannat siirrelty. Päivä olisi voinut olla parempikin, mut en muista milloin olisin samana päivänä ollut kahden yhtä viehättävän naisen kämpillä. Oikein ihastuttavia molemmat ja vielä se kivmuurin teettäjäkin oli aika upea. Tampereelle, ainakaan samaan kämppään en välttämättä palaa- juuri kun oli oppinut sujuvasti ajamaan sinne kahta reittiä.

Rästiin ja pari kahvan korjausta, tukkikouran laitto perään+ tietty perävaunu. Edelliseltä työmaalta ei kuulunut mitään. Ilmeisesti pärjäsivät ihan käsityökaluilla lopun.

Lauantain piti olla helppo ja leppoisa. Sitähän se toki oli kun sai nukuttua melkein kahdeksaan asti ja työt tuli tehdyiksi ihmisten aikoihin. Sen päälle olin lupautunut kaverini avuksi- itse asiassa kahdenkin. Toinen nyt saatiin avustettua aika hyvin ja sen piha paranee huomenna vielä parista paikasta, mut kun sieltä pääsin pois niin kellot oli jo sen verran että ei enää ollut järkevää rynniä Tampereelle.

Kello siis soimaan ja sunnuntaina uudet kujeet.

Talvella tein aimo operaaton asentaessani ympäripyrivän kauhankallistajan väri keltaienen oranssiin kaivinkoneeseen. Koska kone ei ollut uusi niin vähän epäilin asennuksen järkevyyttä. Asennus sinänsä on ollut ihan toimiva ja rasvaputket edelleen loistavassa kunnossa. Samaa ei voi sanoa nelinappikahvoista.

8 nappia. Extrat on OK, samoin vasara ja äänimerkki, mutta kallistus meni rikki ja pyörityksen nappuloiden kumisuojat on kuluneet loppuun. Eikä vielä ajettu huoltoväliäkään täyteen. Näin ollen joutuu vaihtamaan joko A nappulta tai B koko kahvan johtosarjaa myöden. Ehkä propokahvat kestää pidempään. Logitecin kahva sopisi oikeaan käteen ja siinä olisi ainakin tarpeeksi nappuloita.

Toisessa koneessa ilmeisesti kahva tihkuu ulospäin- eli remonttia taas tulossa. Valtrasta molemmat raidetangonpäät puolisen senttiä väljät- sitä se teettää kun ei ole enää vanhoja kunnon rasvanippoja.

Viimein sentään pois vaunualueelta. Multaa jäi vähän käsin/yrittäjän traktorilla kannettavaksi, mutta rannasta tuli hieno, tiestä luja ja kankaat sain kokolailla piiloon. Sattumalta multakusti muisteli ja naureskeli kuinka hänelle ja muille kuskeille sattui ja tapahtui. Muisteli kollegaansa ja tänään sit se kollegakin löytyi toisen firman autosta kirjaimellisesti keskellä mun työmaatani. Siinä paha missä mainitaan päti siis tänäänkin.

Kauppaan en meinannut taaskaan ehtiä, mutta joku oli roskalehden ostanut ja siinä oli Pasi Nurmisen kuuluisat kengät- siis kallit kengät, mutta paskaa laatua. Toivottavasti kaupasta viime minuuteilla ennen sulkemistani kantamani vieraan merkin kengät on yhtä hyvät kuin Salomonit. Salomonit päivittäisessä käytössä tosi hyvin ja loistavat jalassa. Voisivat niitäkin tehdä Suomessa. Jos kenkäparin hinta on Suomessa luokkaa 99 € niin kyllä markka-aikana reilulla viidellä sadalla sai aika hyvät kotimaiset kengät. Nyt että tehdään Kiinassa, tuodaan tänne ja hintalpussa on tuo 99 niin ei siitä varmaan näppäräsormisille hikipajan tytöille ja pojille mene kuin muutama sentti. En ole toki käynyt paikan päällä katsomassa, mut kyllä Bruneissa kuulosti hurjalta että siellä siirtotyöläiset teki töitä dollarilla tunnissa. Mikä sit mahtaa olla tuntipalkka Kiinassa.

Alkoi jo kaivata päivää ilman vastoinkäymisiä. Maasturissa uudet renkaat, mullat levällään, portti suorassa ja sähkölukko toimii, Suzukin takavalo korjattu.

Sain hyvän pikaviestin mielenkiintoiselta ihmiseltä jota en ole tavannut. Sosiaaliset kontaktit on aika minimissä kun käy kotona suunnilleen nukkumassa. Työ ei tekemällä lopu, mut ei se lopu silloinkaan jos ei tee mitään, mut mieluummin otan rahaa tehdystä työstä tai maksan tehdystä työstä kuin joutenolosta.

Täs katselin kauhulla toista päivää opiskelijan työtä, olihan se huolellista, jälki arvatenkin hyvää, mutta en usko että 2,5 neliömetriä valmista työpäivän aikana tuo millekään rak. firmalle niin paljoa rahaa että henkilön pystyy pitämään töissä.

Viime vuonna omaa harjoittelijaamme ohjasin ja jossain muussa aiheessa pohdimme keskenämme sit mikä on hyvän ja liian hyvän ero. Huolellisuus on hyvä, jopa pikkutarkkuuskin välillä, mutta jossain vaiheessa täytyy ymmärtää että kädetkin voi joutua joskus pesemään kahteen tai kolmeen kertaan kun ei kerralla tule puhtaiksi. Miten siis opettaa tekemään se mahdollisimman hyvä tehokkaasti ja järkevässä ajassa?

Autoilijoillekin sattuu ja tapahtuu. Pikku vesisateet ja jo rupeaa autoja jäämään kiinni. Autonsa kipannut autoilija joutuu kuulemma käräjöimään kun vakuutusyhtiö väitää että pari viikkoa aikaisemmin katsastetussa autossa oli tekninen vika.

En toki pidä mahdottomana etteikö joku lisäakselin kiinnike olis voinut paukahtaa poikki epätasaisella tiellä hetkeä aikaisemmin. Voihan rengaskin puhjeta tai letku räjähtää.

Lyhytperäkonetta kaikkine leluileen kun on käyttänyt ja pariin otteeseen jo paikannutkin, mut hyvä sillä on töitä tehdä.

Noi kiinni jäävät kuormurit nauratti. Sattumalta kuski oli jäänyt kiinni liki kahdeksi tunniksi mun edelliselle työmaalleni. Ei olisi tullut mieleenkään edes yrittää sinne rantaan kuormurin kanssa. Sit se toinen kuski oli pudonnut ihan korpeen pikkutien penkan mentyä alta. Onneksi oli saanut veljensä avukseen.

Kun jotain sopii etukäteen niin sen pitäminen voi olla vaikeaa. Vaikka putkimies viimein saapui ja liitokset onnistui yhtä sulanapitoa vaille valmiiksi tuli ihan liikaa vastoinkäymisiä yhdelle päivälle.

Ensin letku, sit kun piti mennnä tankkaamaan pimeni koko huoltoasema joulukuusta myöden ja erinäisten vaiheiden kautta vielä hajonneen renkaan vaihto kaukana kotoa.

Ilmeisesti joku tai jokin ei halunnut minun pääsevän treffeille. Siitä voi joko lannistua tai sisuuntua. En tällä kertaa lannistunut, mutta pakko ilmeisesti käydä seuraavaksi katsomassa etelän hetelmiä.

Menomatkalla töihin eteen tuli jyrä- siitä pääsi ohi ihan sujuvasti vaikka kulkine ei ylittänyt taajamanopeutta. Perillä ei ollut tapahtunut mitään- ei soraa, ei multaa, eikä kukaan ollut haravoinut kiviä pois.

Pyöriteltyäni aikani juuria, savea ja kiviä alkoi soraa tulla. Tie tuli rungoltaan kuntoon. Multaa ei ollut kotiinlähtöön mennessä saapunut, eikä putkimiehistäkään ollut poissaolevina mitään apua.

Yhden vaunupaikan perkasin savesta ja laitoin mursketta tilalle. Päivän vielä katkaisi n 50 metrin lavettireissu. Syy siihen oli yritys pitää loppu asfaltti ehjänä. Järjettömältä tuntui lastata kone, ajaa asfaltista yli ja ottaa alas lavalta.

Kumma juttu kun ei tahdo saada multaa ja soraakin joutuu odottelemaan. Huomiseksi klo 7:00 sai kuorma-auton asfaltin rippeiden siirtoon ihan vaan noin ohimennen kysymällä. Työt ei jakaudu tasaisesti.

Paluumatka oli moottoritietä nopea ja rauhallinen. Kaupungissa täytyi rauhoittaa vielä lisää kun poliisit ajoi edessä. Kaupungista poistuessa eteen ei tullut jyrää vaan pyöräalustainen kaivinkone. Ylämäki ja 15 kilsaa tunnissa matkanopeus. Minun kannaltani osui hyvään rakoon, koska sen sain kierrettyä ilman että tarvi lähteä hakemaan ohitusta. En tosin päässyt edelläni menneestä pakusta kiertotietä ohi, mut kyl täytyy sanoa että sen kuski ei välittänyt liikennesäännöistä ohittaessaan, eikä ilmeisest autostakaan kun kipinät vaan sinkoili auton alta kun joku osa viisti maata. Oliko sit pakoputki, puskuri, vai joku turha pohjan pölysuoja...

Tänään olisi ollut yhdet synttärit- kävin eilen onnittelemassa. Yhtä myöhään meni tänäänkin. Huomenna voisi lauleskella Juankoski here I come vaikka en osaakaan. Toivottavasti autovanhus kestää ja sää suosii.

Suzukin takavalo tarvis korjata- varmaan paistaa kuukauden aurinko kun Suzukin työntää seuraavan kerran talliin. Joskus mopoiässä 3. vaihteella mopo keuli ympäri ja meni takavalo vaihtoon. Suzukista ilmeisesti vain toinen kiinnitysmutteri on pudonnut ja se tietää ehkä kauppareissua. Toki voisin toisesta samanlaisesta ottaa valon tai pelkän ruuvin, mut sitä ei tapahdu tänään, eikä huomenna.

Lämmin oli päivä ja hienoa olla ulkohommissa. Arvatenkin huomenna sit tulee vettä + 4 lämmintä, tuulee ja pulverihiekat sortuu kaivantoon vuotavan liitoksen päälle.

Edelleen oli 10 cm hiekkaa saven päällä ja siihen ympätty asfaltti. Kotimaista laatutyötä.

Moottoripyöriä kuskeineen oli tänään paljon matkan varrella, ei vaan sitä yhtä jota kaipaisin.